Finland falls from PISA top ten - computer games and parents are blamed (not our teacher education as in times of PISA success)

Now it's official - Finland falls from PISA-list, the source of all hype around Finnish education system. The report is to be published on Tuesday, but the press has accessed the report. According to the largest Finnish newspaper Helsingin Sanomat, mainly Asian countries and Estonia have dropped Finland from top-10 of PISA.

Why did this happen? In other magazine, the editor-in-chief of Finnish Teacher-magazine blames the parents of the children and one emeritus professor blames computer games and internet. Duh. The other PISA countries don't have internet or smartphones, right?

There is still one voice of reason: in the same article, professor Kirsti Lonka compares Finnish school to Nokia: it was good but but we just relied on the fact and did nothing despite the world has changed.

Nevertheless, there probably is no single reason for the drop. Increasing child poverty might be one reason, for example.

It's kind of funny that when Finland topped the PISA list, the official reason was our schooling system and especially our teacher education. Now, there is no word of them...

Kadulle parin viikon varoitusajalla? Vasta haaste käräjäoikeuteen sai HOASin järkiinsä

Edit 28.11.2013: Hesari teki aiheesta uutisen: Lomakevirhe vei opiskelijan byrokratiapainajaiseen ja uhkasi viedä asunnon

Minulla meni perjantai-iltapäivä 25.10.2013 pilalle, kun piipahdin Facebookissa ja silmille pomppasi seuraava statuspäivitys:

En ole lakimies, mutta tiedän, että koska oikeus omaan asuntoon ja kotirauhaan on Suomessa melko tiukka, vuokralaisen potkiminen pihalle viikon varoitusajalla ei yksinkertaisesti ole laillista.

Tokihan vuokranantaja voi uhkailla (kunhan ei uhkaile väkivallalla) ja valehdella luottaen siihen, että vuokralainen ei pidä huolta oikeuksistaan, mutta silti, oli pakko kysellä yksityisviestillä perusteluja moiseen toimintaan. Kävi ilmi, että:

• Opiskelija oli hyväksytty suorittamaan vaatetusalan ammattitutkintoa Omnian aikuisopistoon. HOAS on tarjonnut opiskelijalle kämppää heinäkuun lopulla. Opiskelija otti kämpän vastaan jolloin syntyi vuokrasopimus. 
• Asuntotarjous oli sisältänyt irtisanomisilmoituksen (Suomessa on lakisääteinen 3 täyden kalenterikuukauden minimi-irtisanomisaika vuokranantajan puolelta), ja sanamuoto meni niin, että irtisanominen perutaan, jos opiskelija ei toimita läsnäolotodistusta syyskuun puoleen väliin mennessä. Tällä halutaan estää se, että kämpässä saisi asua puoli vuotta, vaikka ei oikeasti olisi saanut opiskelupaikkaa.
• No, sitten syyskuussa opiskelija toimitti läsnäolotodistuksen, mutta se ei kelvannutkaan, koska siihen oli lipsahtanut sana näyttötutkinto (opintotoimisto oli mokannut - kyseessä on ammattitutkinto, ei näyttötutkinto).
• Opiskelija toimitti korjatun läsnäolotodistuksen (näyttötutkinto --> ammattitutkinto), mutta sekään ei kelvannut vaan HOAS väitti kiven kovaan, että kyseessä on näyttötutkinto.
• Röyhkeintä HOASin menettelyssä oli, että opiskelijan täysin samaa tutkintoa suorittavat luokkakaverit asuivat sujuvasti HOASin kämpässä, minkä HOASin asiakaspalvelija kuittasi tylysti tietosuojasyistä emme Hoasin näkökulmasta edelleenkään voi kommentoidatoisten vuokrasopimuksiin liittyviä asioita millään tavalla.
• Myös koululta oltiin HOASiin yhteydessä muutamaan kertaan, tuloksetta. Minä olin yhteydessä tuttuun HOASin hallituksen jäseneen, tuloksetta.
• Oma teoriani on, että HOASin vehkeilyn taustalla on puhdas oma hölmöily: asunto oli menty jo lupaamaan seuraavalle asukkaalle, ja nyt HOAS käyttää kaikki keinot saadakseen asunnon tyhjäksi.

No kun ei järkipuhe auttanut, niin sitten ei auttanut kuin lampsia asianajotoimistoon. Sopivan toimiston löytäminen parin päivän varoitusajalla ei ollut helppoa, mutta lopulta tärppäsi. Lakimies kävi läpi kaikki paperit ja piti tapausta yhtä selvänä kuin minäkin: irtisanomiseen ei ole perusteita ja asia kannattaa riitauttaa käräjäoikeudessa. Ei muuta kuin haaste sisään ja tiukka kirje HOASille:

... Näin ollen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaan N:llä on oikeus asua asunnossa normaalisti vuokrasopimuksen ehtojen mukaisesti niin kauan, kunnes kyseinen riita on ratkaistu. Siten N ei tule luovuttamaan asuntoa irtisanomisilmoituksenne mukaisessa määräajassa 1.11.2013 mennessä, vaan hän jatkaa asumistaan kyseisessä asunnossa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaisesti.

Yllä mainitun vuoksi pyydän, että huomioitte tämän, ettekä turhaan mene ilmoittamatta riidan kohteena olevalle asunnolle esimerkiksi uuden vuokralaisen kanssa. ...

Ja jo muuttui ääni kellossa (hakasuluissa minun kommenttini):

Hei,

haastehakemuksenne pohjalta olemme käyneet asian vielä kerran läpi. Koska N.N. vuokrasopimus on Hoasin puolelta alunperin virheellisesti vahvistettu näyttötutkintoon perustuvalla tutkintotodistuksella, voimme perua N. irtisanomisen, joka on perustunut samaan tutkintotyyppiin. N.N. vuokrasopimus Hoasilla jatkuu siis toistaiseksi voimassaolevana. Hoasin asiakaspalvelu lähettää vielä N:lle vahvistuksen irtisanomisen peruutuksesta.

Edelleen näyttötutkinnot [no kun tämä ei ole näyttötutkinto, uskokaa jo!] eivät Hoasin nykyisen ohjeistuksen mukaan oikeuta asumiseen Hoasilla [missä tämmöinen ohjeistus on, ei ainakaan nettisivuilla] eli esim. uusia vuokrasopimuksia ei vahvisteta niiden perusteella.

Hoasin ohjeistusta asiassa on selkeytetty syksyn aikana sekä oppilaitoksille että esim. Hoasin nettisivuille, joten toivomme, ettei vastaavia mielipahaa aiheuttavia tapauksia pääse syntymään jatkossa. Se, oikeuttavatko näyttötutkinnot tai muut työssäkäyntiin perustuvat opinnot asumiseen Hoasilla, käydään läpi vielä talven aikana asiaan vaikuttavien tahojen kanssa (ARA, Kela sekä Opetushallitus). Pahoittelemme vuokrasopimuksen vahvistamisessa tapahtunutta virhettä ja toivomme hyvää asumista Hoasilla.

X.X. 

Asiakkuuspäällikkö

Hoas - Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö

Ensinnäkin, mahtavaa että tulivat järkiinsä (ja maksoivat kiltisti asianajotoimiston nelinumeroisen laskun :-). Mutta toiseksi: ammatillisena opettajana minusta tuntuu käsittämättömältä että HOAS sotkee toisiinsa näyttötutkinnon ja ammattitutkinnon ja näkee asiassa jotain epäselvää.

HOASin nettisivuilla vaaditaan ainoastaan, että opinnot ovat:

• päätoimisia
• opintotukeen oikeuttavia
• tutkintoon johtavia.

Pakkoläsnäoloa vaativa ammattitutkinto täyttää nämä kaikki kriteerit. Toivottavasti yllä mainitut ARA, Kela ja Opetushallitus saavat tämän menemään perille.

Muutama asia, joita tekisi mieli kysyä HOASin ylimmältä johdolta:

• Miksi järkipuhe ei mennyt perille ennen kuin asianajotoimisto astui mukaan kuvioihin?
• Miksi syrjitte yhtä opiskelijaa muiden samaa tutkintoa suorittavien asuessa ilman mitään ongelmia HOASin asunnoissa?
• Miksi jatkatte selittelyä tai oikeastaan (tahallista tai tahatonta) valehtelua "työssäkäyntiin perustuvasta" "näyttötutkinnosta"?
• Mitä kuvittelette saavuttavanne tällä toiminnalla?
• Jos en olisi sattunut poikkeamaan Facebookissa kyseisenä pe-iltapäivänä, hän olisi joutunut kirjaimellisesti kadulle asunnostaan viikon varoitusajalla (opintorahalla elävä opiskelija ei voi realistisesti löytää viikon varoitusajalla halpaa vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulta). Hävettääkö teitä edes?

Poliisi ei tunne lakia ja uhkailee asiattomasti?

Eilisen ja tämän päivän puheenaiheena on - ei niinkään Nelosen uutisten toiminta, vaan poliisin reaktio siihen. Poliisi oli estänyt toimittajien pääsyn onnettomuuspaikalle (laillista), mutta nostanut metelin siitä, kun onnettomuuspaikkaa oli kuvattu radio-ohjattavasta helikopterista. Laillista perustetta kuvaamisen estämiselle ei ole, joten seuraava kohta poliisin tiedotteessa pistää silmään ikävästi:

Varmuudeksi kuitenkin ohjeistan henkilöstöni: mikäli tulevaisuudessa tällaisia lentäviä leluja tulee pörräämään vastaavissa olosuhteissa tarpeeksi matalalle, niin ne pyritään järjestämään jollain kättä pidemmällä sammakkoperspektiiviin ja sen jälkeen nämä kapistukset liikkuvat pelkästään lihasvoimalla muovipusseissa kannettuna. Toinen vaihtoehto on se, että jatkossa Nelosen toimittajille järjestetään muista toimittajista poiketen aivan oma eristysrengas reilusti radioaaltojen kantaman ulkopuolelle.

Että näin. Ja vielä rautalanka pähkinänkuoressa: toimittajilla on oikeus kuvata melkein mitä tahansa, mutta kuvien julkaiseminen on sitten eri asia. Poliisin ei siis tarvitse stressata "vainajien varjelemisesta".

Verottaja yritti huijata kekseliäästi

Luin Ylen uutisen, joka oli otsikoitu Verottajaa yritetään huijata kekseliäästi - "Pitää olla perillä Ankkalinnan tapahtumista". Jutussa oli haastateltu verotoimiston edustajaa, joka kertoo:

Lastentarhanopettajat tilasivat kotiin muun muassa Aku Ankkaa ja esimerkiksi lasten leluja. Perusteena oli muun muassa se, että heidän pitää olla töissä perillä Ankkalinnan viimeisistä tapahtumista. Niistä kuulemma keskustellaan lasten kanssa. Samanaikaisesti heillä (työntekijöillä) oli kotonaan kouluikäisiä lapsia, joten sitä voi arvata mikä tämän taustalla oli.

Lasten leluihin en ota kantaa (käytäntö on, että työnantaja ostaa niitä sinne päiväkotiin), mutta lastentarhanopettajan perustelu on tässä täysin uskottava. Aku Ankan lukeminen on lastentarhanopettajalle varmasti yhtä tärkeää kuin allekirjoittaneelle on Tilisanomien tai Suomen Autolehden lukeminen (opetan taloushallintoa ja ajoneuvotekniikkaa) - ja ne saa vähentää verotuksessa mukisematta. Sillä, että lapseni lukisi samoja lehtiä kotona, ei ole merkitystä verovähennysoikeuteen ja vaikka olisikin, näyttövelvollisuus tämän osalta (lukeeko lapseni niitä vai ei) on verottajalla, ei verovelvollisella.

Uutisen otsikon tulisikin olla verottaja yrittää huijata kekseliäästi. Suosittelen tekemään kaikista tällaisista tapauksista ensin oikaisuvaatimuksen ja sitten valituksen hallinto-oikeuteen, niin saadaan viranomaisetkin noudattamaan eduskunnassa sovittuja pelisääntöjä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut oikaisemaan verottajaa useasti: kaksi kertaa oikaisuvaatimuksella ja kerran hallinto-oikeudessa. Ja olen voittanut joka kerta.

Suomi on virallisesti hännänhuippu tietotekniikan opetuskäytössä - ja miksi?

Opetushallituksen tuoreen tiedotteen mukaan Suomi näyttää olevan hännänhuippuna tietotekniikan opetuskäytössä. Aiheesta käydään keskustelua Facebookissa ja Redditissä. Luulen tietäväni tähän syyn: Suomessa on pantu rahaa (jossain enemmän, jossain vähemmän) kaikenlaisten hilavitkuttimien ostoon olettaen, että pelkkä hilavitkuttimen olemassaolo tuo mukanaan sen nerokkaan opetuskäytön. Kuten tiedotteessakin sanotaan:

Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. Suurimpana esteenä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät pedagogisia syitä, kuten hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten oppimateriaalien puutetta. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden opettajien määrä kahden edellisen vuoden aikana onkin Suomessa Euroopan alhaisimpia.

Voin yhtyä. Opettajaksi hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole niitä kaikkein etevimpiä bittinikkareita (eikä tarvitse ollakaan, mutta tietotekniikan perusosaaminen rupeaa olemaan jo kansalaistaito - deal with it). Kaikkein suurin ongelma mielestäni on, että opettajien pitäisi yhtäkkiä osata käyttää tietotekniikkaa opetuksessa ilman että tähän tarjotaan minkäänlaisia resursseja (lue: työaikaa). Perinteinen opetus (jos puhutaan vain opetuksesta, eikä kurinpidosta ja sosiaalisesta puolesta) on helppoa: peruskoulussa ja toisella asteella on valmiit oppimateriaalit, joiden pohjalta opetus on helppoa vetää. Tietotekniikkaa opetuskäyttöön haluava opettaja joutuu käytännössä rakentamaan koko paketin kasaan vapaa-ajallaan, yleensä alkaen nollasta.

Yksi riesa on kunnollisen alustan puute. Moodle on aivan hirvittävä kökkäre verrattuna Applen tai Googlen vehkeisiin tottuneiden opettajien ja oppilaiden vaatimuksiin. Olisi mahtavaa, jos Wikimedia-säätiö, Google tai vaikkapa Yle tekisi avoimen alustan, johon olisi helppo rakentaa omia kursseja ja kurssimateriaaleja.

Ettei mene pelkäksi negailuksi, niin mainittakoon, että on meillä Suomessa hienojakin juttuja:

• Helsingin yliopiston ohjelmointi-MOOCit
• Muutama pikkufirma, jotka tekevät asenteella sähköistä oppimateriaalia. Mainittakoon nimeltä vaikkapa Opetus.tv, e-Oppi ja Edukustannus.

Heitän kieli poskessa ratkaisun: kun nyt kerran Yleen pannaan iso kasa verorahaa sisään, niin voisiko siitä pienen siivun käyttää sähköisen oppimateriaalin tekemiseen? Tämä on ikävää todeta ääneen, mutta markkinaliberalismiuskoni on kokenut pienen kolauksen, kun katsoo esim. suurten kustantamojen sähköiseksi oppimateriaaliksi kutsuttuja tekeleitä.

Toinen toivo voi olla oppimisen pelillistäminen, jossa oikeista pelifirmoista (Supercell, Rovio) voisi olla apua.

Naamapalmun arvoinen suoritus ison organisaation viestintäosastolta

Luin viime torstaina Hesarista (ja iltapäivälehdistä), että 80 prosenttia yläkoululaisista jättää ruokansa syömättä Helsingissä. Ihmettelin suurta lukua, mutten lähtenyt kyseenalaistamaan, olihan se sentään tunnettu lehti ja itsekään en tykännyt aikanaan kouluruuasta.

Uutinen levisi sosiaalisessa mediassa. Sitten eilen maanantaina sattumalta huomasin Hannu Oskalan tviitin:

HUPSIS! Kouluruokailua koskeneessa uutisessa oli virhe. Uutisessa sanottiin että ruoka ei maistu 80 %:lle. Oikea luku on 20%. #helvaltuusto

Normaalisti tämän kokoisissa organisaatioissa (ja pienemmissäkin) viestintäosasto oikaisee tällaiset virheet heti, mutta nyt tiedotteen pukkaaminen kesti neljä päivää. Vaihtakaa viestintäjohtajaa tai lisätkää johtajasopimukseen pykälä, että homman pitää toimia myös virka-ajan ulkopuolella.

Sähkötekniikka ei mene perille yläkoulussa?

Edellisessä bloggauksessa ruodin virhettä peruskoulun sähkötekniikan oppimateriaalissa. Sähkötekniikan peruskäsitteet ovat vaikeita, ja jos ammattilaisille sattuu tuollaisia virheitä oppimateriaalin kanssa, niin kuinka vaikeaa se sitten on oppilaille? Katsotaanpa!

Opetushallituksen valtakunnallisessa kokeessa oli tällainen tehtävä:

Sähköstä hyvin perillä oleva näkee heti, että ainoa vaihtoehto, josta nolla volttia voi löytyä, on a). Eikä tehtävän pitäisi olla vaikea perusasiat hahmottavallekaan, joskin sitä voi joutua miettimään useamman minuutin.

No, kuinka moni oli osannut tehtävän? Raportista selviää, että (lihavoinnit minun):

Tehtävässä 15 esitettiin kytkentäkaaviomalli ja siinä esiintyivät peruskäsitteinä virtapiiri ja jännite. Kuten edellisessäkin tehtävässä, vaihtoehtojen valinta on ollut paljolti arvausta, sillä ratkaisuprosentti oli vain 21,7 %. Eniten valitut vaihtoehdot olivat: b) 30 %, e) 28 %, a) 22 % (tämä oli oikea vaihtoehto) ja d) 13 % (ks. tehtävä Liitteestä 1). Vaikka tehtävä on ollut vaikea myös pojille, on heidän ratkaisuprosenttinsa kuitenkin 11,4 prosenttiyksikköä parempi kuin tytöillä. Tulos ei ole sinänsä yllättävä, sillä myös aiemmin on todettu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsityksen sähkövirrasta ja jännitteestä olevan varsin yleisesti virheellinen (ks. Lavonen 1984).

Jos tehtävä ratkaistaisiin arpomalla, sen saisi oikein 20 %. Nyt sen sai oikein 21,7 %. Eli tästä voitaneen päätellä, että käytännössä juuri kukaan ei osaa yläkoulun sähkötekniikkaa? (Totuus ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta tilastollisten menetelmien kurssista on sen verran aikaa, että en osaa sanoa, kuinka monelle on oppi mennyt perille ja millä virhemarginaalilla. Toiseksi: jos tehtävä sisältää hyvän "miinan", voidaan saada asian välttävästi ymmärtäneetkin vastaamaan väärin. Sellaista miinaa ei tässä tehtävässä kuitenkaan näytä olevan).

Onko tämä mikään ongelma? Pitäisikö yläkoulun sähköopin tunnit poistaa tarpeettomana? Tavallaan on huolestuttavaa, että kukaan ei osaa noin yksinkertaista virtapiiritehtävää, mutta toisaalta lukiossa, amiksessa ja yliopistossa tai amk:ssa on sitten helpompi lähteä liikkeelle, kun on edes kuullut puhuttavan volteista, ampeereista ja paristoista. Eli hyvä että pidetään vähintään esillä.

Lisäksi kyseenalaistan, että sen muutaman tunnin perusteella, mitä itse opiskelin sähkötekniikkaa yläkoulussa, olisi ylipäätään mahdollista ratkaista tuota tehtävää.

Wikipediasta tämä olisi jo korjattu

Vesa opettaa sinulle sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa -ryhmän lukijalta tuli tällainen vinkki:


Kyseessä siis Opetushallituksen verkkoaineisto. Ja kuvassa on paristojen (ja lamppujen ja kytkimen) sarjaankytkentä. Sarjaankytkennässä komponentit on kytketty "peräkkäin", tai täsmällisemmin niin, että niiden läpi kulkee sama virta.

Sivulla on toinenkin hämäävä juttu. Tätä en esimerkiksi tajua:

koska kuvassa on käytännössä aivan sama kytkentä kuin ensimmäisessä kuvassa - lampun kanta on vain erilainen ja lamppuja on sarjassa yksi enemmän.

Tekstin lukaisin pikaisesti läpi, ja se on ihan ok. Pilkkua voisi muutamassa kohdassa viilata, mutta peruskoulun materiaalissa on joskus - harmi kyllä - pakko tehdä yksinkertaistuksia, että asia säilyy luettavana.

No, virheitä sattuu kaikille ja peruskoulun fysiikan opettajalle sähkö on vain yksi kapea siivu koko repertuaaria, eli mistään dramaattisesta asiasta ei ole kysymys. Mutta virhe pitäisi tietysti korjata. Wikipediassa tämä olisi helppoa. Entäs tuolla edu.fi:ssä:

• etusivulla ei ole palaute-linkkiä
• yhteystiedoissa on vain yleinen etunimi.sukunimi@opetushallitus.fi
• vaihteeseen en nyt pysty soittamaan, koska olen palaverissa
• tietoa edu.fi:stä löytyy palautelinkki, jonne laitoin palautetta juuri nyt

Katsotaan, kuinka nopeasti rupeaa tapahtumaan.

Opintotuki ja valmistuminen ja vihainen äiti

Aamun Hesarissa nimimerkki Vihainen äiti kirjoittaa tyttärestään, joka oli opiskellut ahkerasti ilman välivuosia ja työskennellytkin opintojen aikana. Nyt äiti on vihainen, koska:

Val­mis­tu­mis­vuon­naan hän lu­ki Ke­lan verk­ko­si­vu­jen tau­lu­kos­ta, et­tä yh­dek­sän kuu­kau­den opis­ke­lu oi­keut­taa 11 850 eu­ron palk­ka­tu­loi­hin.

Hän ei ym­mär­tä­nyt, et­tä myös val­mis­tu­mi­sen jäl­kei­set lop­pu­vuo­den tu­lot ote­taan las­kel­mas­sa huo­mioon. Lop­pu­tu­los: opin­to­tu­kea kor­koi­neen pe­ri­tään ta­kai­sin noin 1 700 eu­roa. Se on mel­koi­nen sum­ma nuo­rel­le, jo­ka on juu­ri ot­ta­nut suu­ren asun­to­lai­nan.

Väärin. Valmistumisen jälkeen saa tienata vapaasti, joskin tämäkin asia ilmaistaan vähän byrokraattisesti Kelan sivuilla. Eli jos on nostanut yhdeksän kuukauden tuet ja tienannut ennen valmistumista alle 11850, ei mitään ongelmaa ole. Mutta: koska Kela ei voi tietää, miten tulot jakautuvat pitkin vuotta (verohallinnosta menee Kelaan vain koko vuoden tulot, koska verohallintokaan ei tiedä, mille kuukausille tulot jakautuvat), opiskelijan tulee itse tehdä uudelleenkäsittelypyyntö, jossa hän palkkakuitein osoittaa, että ylimenevät tulot on tienattu valmistumisen jälkeen.

Opintotukijärjestelmässä on korjattavaa, mutta tämä asia on kyllä ihan kunnossa tai en ainakaan keksi, miten sen voisi tehdä paremmin (oma lukunsa olisi tulorajojen poisto tietenkin).

Achievement unlocked: rikosilmoitus!

Sain tänään syyttäjältä postia. Olin oli sitten ihan oikeasti tehnyt minusta / bloggauksestani rikosilmoituksen. Rikosnimikkeenä oli kunnianloukkaus.

Syyttäjän päätös:  Määrään, että esitutkinta lopetetaan.

Olinilla on toki vielä oikeus käyttää omaa syyteoikeuttaan tai hakea vahingonkorvauksia oikeusteitse. Eli kaikki lysti ei välttämättä ole vielä ohi :-).

Epäillyn rikoksen vakavuudesta kertoo jotain sekin, että minua ei ole edes kutsuttu kuulusteluun, vaan ko. lappu rapsahti postiin täytenä yllätyksenä. Ja yllätys ei ollut esitutkinnan lopettaminen, vaan se, että rikosilmoitus oli ihan oikeasti tehty.

Pakko sanoa, että arvostan sitä, että jos kerran uhkailee rikosilmoituksella, niin myös toteuttaa uhkauksensa. Venlan kanssa olisi hauska ottaa rehellinen matsi esimerkiksi julkisessa väittelyssä tai vaikkapa rap-battlena. Ärhäkän kuoren takana voi olla ihan jees tyyppi.

Veropakolaisista puhuminen on virheellistä

Rauno Etelävuori kirjoittaa Hesarin yleisönosastossa Hautalasta ja veropakolaisista:

Hau­ta­la on jo eh­dit­ty tuo­mi­ta lä­hes jo­ka suun­nal­ta, ja mi­nis­te­rin eroa­kin on vaa­dit­tu. Toi­saal­ta hei­lu­te­taan Suo­men lip­pu­ja, kun jo­ku ul­ko­mail­la ve­ro­pa­ko­lai­se­na asu­va ur­hei­li­ja voit­taa kil­pai­lun.

En näe tässä moraalista ongelmaa ja itse asiassa veropakolaisista puhuminen on virheellistä. Kansainvälinen käytäntö on, että verot maksetaan siihen maahan jossa työ tehdään. Ja Suomessa ei tietääkseni ole ainuttakaan formularataa eikä NHL-kaukaloa. Jos teen duunia Suomessa, maksan verot Suomeen. Jos teen duunia Namibiassa, maksan verot Namibiaan. Piste. Mitään pakolaisuutta asiaan ei liity.

Ajatus siitä, että koska olen suomalainen, minun tulisi maksaa veroni Suomeen, on tavallaan - ei nyt rasistinen mutta jotain sinne päin.

Bitcoin Brain Wallet Cracking Contest: the Results

Executive summary: brain wallets are generally safe, because even with idiotic passwords and a bunch of hints it took days to crack them.

A wish: if you have written a fast program for cracking brainwallets (C/C++, CUDA etc.), I'm glad if you share them.

In my small brain wallet hacking contest, all wallets have now been hacked. The addressess, passphrases and hacking times are:

• 16XEzVyc34nYSQxsAjUmgY78qdAHBBKCy4  2013-03-10 19:10:32 goatsegoatsegoatse
• 1ECM1W1ZWtWDvTm3yWYWJA9mKn4Dwaaz1o 2013-03-09 21:36:02 fuckfuckfuckfuck
• 14nRKoXJAUpKYYbzw6Yrqh9gW2p26zerpW 2013-03-10 10:54:16 aurinkoaurinkoaurinko
• 1KRGyNbq2yM1vAXscib74Snp6AUuUHVi2g 2013-02-20 21:04:09 lorem ipsum dolor sit amet
• 1Gu4VHM17SGHBN748k4ohNKy8BegySzyUF 2013-03-10 08:24:40 testingtestingtesting

I deposited one bitcoin to each of the addresses at 2013-02-20 about 14:00 UTC. My original idea was just to put the bitcoins in, tell nobody and take the coins out (if they are lefy) after one month and then write a blog post about it.  As you can see from the list, that lorem ipsum one was robbed after 7 hours from deposit.

To test a little the ease of guessing/hacking the passwords, I annnounced in the Finnish bitcoin forum, in Bitcointalk and in Reddit that I'm running a small hacking contest. (By small I mean that the prizes are two-digit numbers in euros/dollars.) I told that the passwords are 15 chars at minimum (the default minimum in Bitaddress), they can contain only small chars (a-z) and spaces and the words are in Finnish and/or in English.

I thought the addresses would be hacked very fast, but I was wrong. I had to give a number of hints on the way:

• there are no spaces, just words after words
• English and Finnish are not mixed
• the phrases only have 3-4 words
• the words are very common

After publishing these hints, it still took over 48 hours to crack them. The reasons, in my opinion are:

• There was no ready fast program for cracking brainwallet passwords. People were running slow Python scripts. With a well-written program in C/C++ and using a GPU, the cracking would take only hours or less.
• And: because the prizes were small, no superguru programmer/hacker wasted his/her time to write and run this kind of program. 
• No one guessed (except for him) that the password repeated many times. I tried to mimic a common "stupid" behavior, which people use if there is a minimum character limit for password: repeat the initial password given.

Some interesting notices:

• People reported that they had found some other wallets with small amount of bitcoins accidentally (claims only, no proof, but I can believe it).
• With a quick-and-dirty Python script you can test 1500 passphrases in one second per core. That means that to crack a four-word passphrase with 10000 words vocabulary and 10-core CPU will take ((10000^4)/1500/10)/(60*60*24*365)=21140 years. If you use C/C++, speed optimize your code and use GPU and get a 100000-times speedup [1], it's two months. Now, if you either:
• add fifth word
• use punctuation characters between words and maybe add one or two capital letters
• mix two languages
• preferably do all of the above
  you have a virtually bulletproof passphrase.
• I was positively surprised for the attention this small project got:
• Mention by Mikko Hyppönen in Twitter
• Being the number one in Hacker News front page on Saturday.
• Getting positive votes and buzz in Reddit
• About 15000 visitors in my blog in three days (Fri-Sun)

Thank you for all!

[1] That number is from my hat - a high-performance computing professional could tell me, what is the correct number. 

Small (con)test: hack my bitcoins and keep them

EDIT (2013-03-08 09:00 UTC): Extra hint 1: in the four unhacked passwords, there are no spaces, just words after words. Example: "juicestoryfootball".

EDIT (2013-03-08 11:35 UTC): Extra hint 2: all the passwords contain only Finnish or English (no mixing of two languages). And there is 3-4 words. Now, this is easy - maybe too easy :-). And the words are not very strange - I believe even every 14-year-old knows them.

On 20th of February 2013 I started a little test: I made five brain wallets with very stupid passwords. Their addresses are:
16XEzVyc34nYSQxsAjUmgY78qdAHBBKCy4 
1ECM1W1ZWtWDvTm3yWYWJA9mKn4Dwaaz1o 
14nRKoXJAUpKYYbzw6Yrqh9gW2p26zerpW 
1KRGyNbq2yM1vAXscib74Snp6AUuUHVi2g 
1Gu4VHM17SGHBN748k4ohNKy8BegySzyUF

Then, I deposited one bitcoin to each of them. My goal is to test, how fast the coins get robbed if the password is not strong. The fourth address was robbed in 7 hours - it's password was "lorem ipsum dolor sit amet". I did not tell anyone about my test - I wanted to know if there are people who scan brainwallets to steal the coins in them. Or: does it happen that some people just accidentally use same stupid password and find my coins and take them (I think this was the case with that lorem ipsum).

The rest of the addresses had not been hacked. Conclusion 1:

There are not a lot of people/scripts scanning for dumb passwords.

In order to test the wallets more I posted to Finnish bitcoin forum, to Bitcointalk and to Reddit that there are four wallets waiting for to be hacked. Now, after one and half days since posting to Reddit, the coins are still there. Conclusion 2:

Passphrase that seems stupid to me is still hard to guess or bruteforce.

I believe that if I waited for couple of weeks, all the coins would be gone. But because I'm impatient, here is a hint for passphrases:

• they only contain English and/or Finnish words
• only allowed characters are small letters (a-z) and spaces
• as I said earlier, the minimum length is 15 chars

Well, now I'm disappointed if I still have my coins on next Sunday :-). Happy hacking!

Opetusvideoiden tekoa amatöörivehkeillä

Testasin pahuuttani, kuinka ope-puhuu-luokassa-tyyppisen opetusvideon tekeminen onnistuu amatöörivehkeillä eli laitteilla, joita voi löytyä jokaisen hyllyltä. Ammattimaisella opetusvideolla tarkoittaisin videota, jossa:

• valaistus on hoidettu ammattimaisesti (taulu on tasaisesti valaistu) ja tila on siisti (ei roiku valkokankaan naruja sun muuta)
• käytetään kunnon kameraa, jossa on objektiivi, joka vääristää mahdollisimman vähän ja kuvan laatu on kohinaton
• tilan akustiikka on hoidettu äänitysystävälliseksi ja mahdollisesti käytetään laadukasta lähimikkiä

Listalle voisi lisätä vielä huolella hinkatun käsikirjoituksen ja editoinnin, mutta ne ovat mielestäni edellytyksiä myös kunnollisissa amatöörivideoissa.

No, katsotaan tuloksia (joita ei ole jälkikäsitelty mitenkään):

• Canon G11 (ei-hd, 640) 
• HTC One S - mono - hd
• HTC One S - stereo - hd
• iPad 3 (hd) ja sori, se oli vähän vinossa!

Havaintoja:

• Canonin mikrofoni on ylivoimainen, iPadissa se menettelee (ääniraita pitää editoida kovemmaksi) ja HTC:ssä uskomattoman ala-arvoinen (saatko selvää - minä en saa). Äänityksen vaihtaminen stereosta monoksi ei auta.
• Canon G11 on vanha malli, jossa ei muun muassa ole hd-kuvausta ja kesken videon tapahtuvaa automaattitarkennusta. Uudessa G15:ssa nämä ovat, joten se lienee jo hieno vehje videontekoon.
• iPadin kanssa tulee siedettävää jälkeä, jos tila on

Johtopäätös: kunnollinen pokkarikamera (hintaluokka 500 €) lienee paras työkalu tällaisten videoiden tekoon. Saman tai hieman kalliimman hintaluokan videokamera varmasti olisi vielä parempi, mutta sellaista ei sattunut käteen kotona eikä koulussa. iPadin/(iPhonen?) kanssa jälki on varmasti siedettävää, jos puhuu riittävän kovaa ja tilan akustiikka on hyvä.

Omia kokemuksia tämäntyyppisten videoiden teosta voi jakaa kommenttiloodassa tai Facebook-threadissa.

Hybridiajoneuvojen läheltä piti-tilanteita

Kuolemaan johtaneita tapaturmia ei ajoneuvojen korkeajännitejärjestelmien kanssa ole Suomessa sattunut, mutta tässä muutama tuore läheltä piti-tapaus (kuultu luotettavasta lähteestä, oppilaitosten nimet jätän tästä pois koska haluan että vastaisuudessakin saan tietooni näitä):

• Opiskelija oli mitannut oskilloskoopilla hybridiauton jännitteistä korkeajännitejärjestelmää tavallisella (ei-korkeajännite)mittapäällä. No, ei oskilloskoopin tulo kestä satojen volttien jännitettä, joten mittapää suli käteen ja skoopista tuli entinen. Ei henkilövahinkoja.
• Aikuiskoulutuskeskuksessa oli akku tai sen osa vahingossa oikosuljettu ja "räjähtänyt silmille", ilman henkilövahinkoja. Muuta tietoa tällä hetkellä ei ole, kerron lisää jos tietoa heruu.

Onko sinulle sattunut tapaturma tai läheltä piti -tilanne ajoneuvojen korkeajännitejärjestelmän parissa työskenneltäessä: töissä, tee-se-itse-rakennellessa tai opiskellessa? Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen (etunimi.sukunimi@metropolia.fi) - saat täyden lähdesuojan joten sinulle tai työnantajallesi ei koidu hankaluuksia - enkä julkaise yksityiskohtaista tapaturmakuvausta ilman lupaasi.

Käytän tietoja koko ajoneuvoalan sähköturvallisuuskoulutuksen ja -valistuksen kehittämiseen.

Synninpäästö WSOY:n kirjallisuussäätiölle

Olin aikeissa hakea WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahaa uuteen oppikirjaprojektiin. Täyttelin hakemusta viimeisen hakupäivän iltapäivänä, kunnes yhtäkkiä (neljän pintaan iltapäivällä) huomasin, että lomakkeesta hävisivät tallennus- ja lähetysnapit. Laitoin sitten hakemuksen sähköpostilla säätiölle, ja kerroin, että lomakkeessa oli varmaan joku vika, kun näin kävi, ja pyysin ottamaan hakemuksen käsittelyyn. Sain kohteliaan vastauksen:

Hei

Valitettavasti kirjallisuussäätiön hallitus ei hyväksy sähköpostitse eikä paperilla jätettyjä hakemuksia netin sulkeuduttua klo 16.00.

Lämpimin terveisin

N.N.

No tämä tietenkin harmitti ja avauduin asiasta sosiaalisessa mediassa, koska hakuohjesivulla ei puhuttu kellonajasta mitään. Laitoin tästä palautetta myös säätiölle. Eivät vastanneet mitään, mutta kellonaika ilmestyi hakuohjesivulle 1.3. iltapäivällä.

Lopuksi huomasin, että kyllä se kellonaikakin siellä netissä oli - ei tosin hakuohjesivulla, vaan apurahojen pääsivulla (jonne en koskaan eksynyt). Ja Googlen cachen mukaan se on ollut siellä jo viikko sitten, eli jälkikäteen korjailusta ei ole kyse. My bad. Ensi kerralla ajoissa siis - se on järkevää muutenkin. Koskaan ei tiedä, jos vaikka tulee palohälytys tai sairaskohtaus kesken hakemuksen täytön.

Harmittaa silti vietävästi, koska oppimateriaaliapurahoissa on tavallisesti erittäin korkea läpipääsyprosentti. No, josko sitten vaikka joukkorahoituksella. Tai josko pitäisi ihan oikean kesäloman perheen kanssa :-).

Avoin lisensointi on uhka kustantajille... eiku!

Ryhmä suomalaisia ohjelmistoalan osaajia piti tammikuun lopulla oppikirjamaratonin, jossa he kirjoittivat ketterästä kehitystyöstä. Minulla oli kunnia osallistua yhteen suunnittelukokoukseen ja pääsin näkemään, että joukko koostuu todella kovan tason ammattilaisista. Ja jälkikin oli sen mukaista, lataa kirja ja tutustu.

Kirja julkaistiin CC-BY-lisenssillä, joka sallii vapaan käytön, kunhan tekijät mainitaan. Muun muassa oppikirjoja kustantava Finn Lectura teki todellisen like-a-boss-vedon: he nappasivat kirjan ja tekivät siitä kustannetun kirjan (tai ainakin oletan, että kustannustoimittaja vähän hinkkasi lopputulosta ennen kuin pistivät painoon). Kirjan Ketterää kehitystä voi ostaa

• paperikirjana, 39 euroa
• sähkökirjana, 9,99 euroa.

Kirja julkaistiin ilman minkäänlaista viestintää kirjailijoiden kanssa - kuten avoin lisensointi mahdollistaa. Saamieni tietojen mukaan kirjailijoiden vastaanotto on ollut positiivinen, hyvin lievää kritiikkiä on tullut siitä, että muutaman kirjailijan mielestä kirjan pitäsi olla vähän enemmän hierottu ennen julkaisua (veikkaan, että ovat vain itsekriittisiä).

Odotan mielenkiinnolla tuloksia, paljonko kirja myy (ja toivon, että kustantaja suostuu nämä tiedot kertomaan). Kirjan ilmainen saatavuus ei välttämättä syö myyntiä, jos kustantaja on onnistunut tuomaan lisäarvoa kirjaan.

Täsmennyksiä hybridi- ja sähköajoneuvojen pätevyysvaatimuksiin

Autoalalla on ollut epäselvyyttä sähköpätevyysvaatimuksista. Teimme tänään neuvottelukunnassa, yhdessä SETIn kanssa, seuraavat linjaukset:

• Myös autosähköalan perustutkinto (= se, minkä saa ammattikoulusta) kelpaa sellaiseksi tutkinnoksi, jonka kanssa riittää vain vuoden työkokemus pätevyystodistuksen saamiseksi. (Ilman tutkintoa työkokemusta vaaditaan 2 vuotta.)
• Kiinteistösähköalan sähköturvallisuustutkintoja (STT 1, 2 ja 3) ei hyväksytä autoalan rajoitetun sähköpätevyyden myöntämiseksi.
• Työkokemukseksi hyväksytään tavallisten ajoneuvojen sähköjärjestelmien (12 V / 24 V) parissa tehty sähkötyö, mutta tämän lisäksi hakijalla on oltava suoritettuna koulutus, jossa käsitellään autoalan sähköturvallisuustutkinnossa vaadittava asiasisältö. Tämän koulutuksen on oltava AKL-Sertifiointi Oy:n hyväksymän koulutuksen järjestäjän toteuttama.
• Perusteluna menettelylle on se, että halutaan, että henkilöllä on perustiedot korkeajännitejärjestelmän parissa työskentelystä. Toisin sanoen, koulutus korvaa korkeajännitejärjestelmäkokemuksen puutteen.

Koko linjaus löytyy SETI:n ja neuvottelukunnan tiedotteesta: autoalan S3-pätevyys 18.2.2013.

Taas onnistunut joukkorahoitus Suomessa - muista poiketa näyttelyssä

Lilja Tammisen ja Jalmari Eskelisen Komerot-hanke, joka kertoo syrjäytyneistä nuorista valokuvataiteen keinoin, sai kokoon - jo 6 päivää ennen deadlinea - vaaditun 2000 euron joukkorahoituksen:

Onnittelut! Rahoitus käytetään siis kirjan julkaisemiseen. Mikään ei estä osallistumasta vieläkin, kaikki raha varmasti kelpaa ja tulee tarpeeseen. Itse valokuvanäyttelyä ehtii vielä käydä katsomassa hiihtolomaviikolla, ja sehän ei edes maksa mitään. Näyttely on Forumin korttelissa aivan Helsingin keskustassa.

Pari poimintaa näyttelyvihkosta (eri nuorten tarinoista):

Uskon et mua on kiusattu koska jännityn heti enkä osaa pistää vastaan. Itsetuntoa en oo koskaan saanu rakennettua koska isä on tuhonnu sen aina.

Olin hyvä koulussa ja viihdyin siellä. Keskiarvo oli yli 9:n. Ala-asteella alettiin ekaa kertaa kiusaamaan - nimittelyä, ei fyysistä. Se paheni ala-asteen lopulle ja yläasteella pahana. 8. luokalla oon ekaa kertaa todennäköisesti sairastunu masennukseen. Syytin itse sukupuoliristiriitaa. Ysin jälkeen en jatkanut opintoja kahteen vuoteen. Sitten menin aikuislukioon ja kirjoitin ylioppilaaksi. Kaksi vuotta olen ollut kirjoilla yliopistolla mutta opintosuorituksia on ehkä 12 opintopistettä siltä ajalta.

Mä haluaisin ihmisten ymmärtävän, ettei nuoret ole laiskuuden takia työttömiä ja sairaita. Mä oon tehny kaikkeni työn ja avun etsimiseksi mutten ole siinä onnistunut.

Kannattaa tutustua. Komeroista tekee mielenkiintoisen se, että hankkeessa annetaan puheenvuoro nuorille itselleen, eikä vain ihmetellä tilastoja tai kuunnella viranomaisten lausuntoja.

Hankkeesta on uutisoinut mm. Yle.

Ajokorttiuudistus on oppikirjaesimerkki taitavasta lobbauksesta

Hesarin yleisönosastossa ja muuallakin on käyty vilkasta keskustelua ajokorttiuudistuksen mielekkyydestä. Uudistuksen pelätään tappavan opetuslupaopetuksen kokonaan ja nostavan ajokortin hintaa (minkä se on jo tehnytkin). Purevaa kritiikkiä uudistuksen taustoja kohtaan on tullut muun muassa Autoliitosta:

Autoliiton autokouluilta saamien ennakkotietojen mukaan opetuslupaopetuksen autokoulussa suoritettavan osuuden hinta nousee noin 700 eurolla eli lähes kolminkertaiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriön valmisteleman hallituksen esityksen perusteluissa todettiin opetuslupaopetusten kustannusten nousevan 350-400 euroa, minkä perusteella eduskunta on asiasta päättänyt. Autokoulussakin suoritettavan ajokortin hinta nousee noin 300-400 eurolla.

Seura-lehden toimittaja oli penkonut uudistuksen taustalla olevan tutkimuksen rahoitusta ja uudistuksen mielekkyyttä:

Aivan pettämätön perustelu, jolla kustannuksista nuriseva kuluttaja lopullisesti lannistetaan, on liikenneturvallisuus. Se vaatii lisää ajotunteja, 2-osaisuutta, 3-osaisuutta ja maallikoiden hiipivää syrjäyttämistä ajokoulutuksesta, uudenlaisia harjoitteluratoja, verkko-opetusta. Kansanedustaja ostaa äänestäjilleen – äänestäjien omilla rahoilla – taas kerran tuota abstraktia liikenneturvallisuutta, jonka lähtökohta raadollisesti on pitkälti pelkkä autokoulujen bisnes. Vai kuvitteleeko joku, että piittaamattomuus, kaahailu ja liikennejuoppous häviää lisäämällä ajokokelaalle opetuskertoja ja hilaamalla ajokortin hintaa ylöspäin? Jos nämä lääkkeet oikeasti purisivat, vastuuttomuus ja asennevammaisuus olisi liikenteestä jo moneen kertaan loppunut.

Markkinaliberalismia kannattavan Mises-instituutin blogissa analysoitiin jo puolitoista vuotta sitten muutamaa ajo-opetuksesta tehtyä tutkimusta ja selvitystä:

Tulokset kenties kattavimmista aihetta sivuavista tutkimuksesta [1] ovat murskaavia: Yhteenvetona: käytännössä ei ole löydettävissä merkittävästi pienempää alttiutta onnettomuuksiin tai liikennerikkomuksiin niiden oppilaiden kohdalla, jotka osallistuivat ajo-opetukseen, verrattuna niihin, joille opetusta ei järjestetty.

Kyse ei ole mistään poikkeuksesta liikenneturvallisuustutkimuksessa, vaan olennaisesti joka ikinen asiallisesti tehty tutkimus osoittaa saman asian: autonkäytön ja liikennessääntöjen opetuksella on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Joissain tilanteissa opetus saattaa jopa heikentää liikenneturvallisuutta. Esimerkiksi käynee esimerkiksi Norjassa (1979) ja Suomessa (1990) käyttöön otetut pakolliset liukkaanajon opetukset, joka lisäsivät liikenneonnettomuuksia [2]. 

...

Nuoremmat kuljettajat kuuluvat riskiryhmään monista ajo-osaamiseen ja liikennesääntöjen tuntemukseen liittymättömistä tekijöistä johtuen, sillä he ajavat useammin yöaikaan, humalassa, huonommilla autoilla ja niin edelleen. Yleisesti ottaen voidaan todeta suurimman syyn olevan ikään liittyvä huolettomuus ja elämänasenne, joihin voidaan ajo-opetuksella vaikuttaa vain vähäisessä määrin [3].

(Lähdeviitteet [1], [2] ja [3] löytyvät alkuperäisestä postauksesta.)

Totuutta etsiessä otin huomioon vielä sen vaihtoehdon, että Mises-instituutti olisi valikoinut tutkimuksia, joihin viitata. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita - kaikki Google Scholarilla löytämäni tutkimukset näyttävät osoittavan samansuuntaista:

• The international literature provides little support for the hypothesis that formal driver instruction is an effective safety measure. It is argued that such an outcome is not entirely unexpected given that traditional programs fail to address adequately the age and experience related factors that render young drivers at increased risk of collision. (Lähde)
• This research evaluated the potential effectiveness of a multistage driver education program for novice drivers. This was done by comparing the safety experience of two groups of teenage drivers, one of which received additional instruction in a defensive driving workshop and another that did not. The statistical finding that the trained group recorded fewer citations does suggest some potential safety benefits for the supplemental driver-training course evaluated in this study. However, it remains unclear as to whether the training resulted in an immediate safety benefit. (Lähde)
• Formal driver education/training programs exist in almost all jurisdictions around the world. They are generally accepted as an efficient and effective means for learning to drive, and, more importantly, for learning to drive safely, although empirical evidence for safety benefits is lacking. Recently, there has been a heightened interest in driver education/training, largely as a result of the adoption of graduated licensing in a few jurisdictions in North America and elsewhere. These jurisdictions have effectively elevated the status of driver education/training by integrating it into the licensing system. Implicitly, this suggests that driver education provides safety benefits. This article provides a contemporary review of the value of driver education/training, particularly in relation to new licensing systems such as graduated ones. The article examines the safety benefits of driver education/training and considers the merits of integrating driver education/training programs with new approaches to the licensing of young drivers. (Lähde)

Tältä pohjalta päädyin kirjoittamaan Hesarin yleisönosastoon seuraavasti:

Mie­li­pi­de­si­vuil­la on käy­ty vil­kas­ta kes­kus­te­lua ajo­kort­tiuu­dis­tuk­ses­ta, jo­ka nos­taa ajo­kor­tin hin­nan pil­viin. Ai­heel­lis­ta kri­tiik­kiä on saa­nut eten­kin se, et­tä la­ki­muu­tos pe­rus­tuu Au­to­kou­lu­lii­ton ti­laa­maan ja ra­hoit­ta­maan "tut­ki­muk­seen". Tut­ki­mus­ta ei ole jul­kais­tu ver­tais­ar­vioi­dus­sa tie­de­leh­des­sä, jo­ten oi­keam­paa oli­si pu­hua mak­se­tus­ta sel­vi­tyk­ses­tä, ei tut­ki­muk­ses­ta.

Mi­tä sit­ten tie­teel­li­nen tut­ki­mus sa­noo ai­hees­ta? Tu­lok­set ovat kaut­ta lin­jan sa­mo­ja: muo­dol­li­nen ajo-ope­tus on te­ho­ton ta­pa vä­hen­tää nuor­ten on­net­to­muus­ris­kiä. Jois­sain ta­pauk­sis­sa ajo-ope­tuk­sen ke­hit­tä­mi­nen on li­sän­nyt hie­man tur­val­li­suut­ta, mut­ta ti­las­tol­li­nen näyt­tö on ol­lut sil­loin­kin heik­koa.

Pää­syy te­hot­to­muu­teen näyt­tää ole­van, et­tä nuo­ril­la lii­ken­ne­on­net­to­muuk­sien suu­rin ai­heut­ta­ja on asen­ne, ei tai­don puu­te. Asen­tee­seen taas on erit­täin vai­kea vai­kut­taa muo­dol­li­sel­la kou­lu­tuk­sel­la.

Ajo-ope­tuk­ses­ta saat­taa ol­la hie­man hyö­tyä joil­le­kin nuo­ril­le, mut­ta se pi­tää suh­teut­taa ko­ko jär­jes­tel­män kus­tan­nuk­siin al­kaen au­to­kou­lu­mak­suis­ta ja päät­tyen ve­ro­va­roin kus­tan­net­tuun lii­ken­neo­pet­ta­ja­kou­lu­tuk­seen.

Tie­teel­li­set ar­tik­ke­lit ajo-ope­tuk­sen vai­ku­tuk­ses­ta tur­val­li­suu­teen löy­ty­vät ny­ky­ai­ka­na hel­pos­ti in­ter­ne­tis­tä, esi­mer­kik­si Goog­le Scho­lar -ha­ku­ko­neel­la, ha­ku­sa­noil­la "d­ri­ver edu­ca­tion and sa­fe­ty". Po­lii­tik­ko­ja tie­de ei kui­ten­kaan kiin­nos­ta, jo­ten alan etu­jär­jes­tö vei ku­lut­ta­jia kuin päs­siä na­rus­sa.

Jos joku löytää vastakkaisia tutkimustuloksia tai etenkin vertaisarvioidun meta-analyysin, jossa on vedetty yhteen useiden tutkimuksien tuloksia, muutan käsitystäni.

Kuinka hyvä bisnes oppikirjat ovat?

Moni on kysynyt, kuinka hyvä bisnes oppikirjat ovat kirjailijoille ja kustantajille. Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta: kapean erikoisalan yliopiston oppikirjalla, jota myydään 100-200 kpl vuodessa, tienaa sekä kustantaja että kirjailija huonommin kuin peruskoulun oppikirjalla, jota myydään viisinumeroinen määrä vuodessa.

Oppikirjabisnes menee karkeasti niin, että jos (suosittu oppi)kirja maksaa kaupan hyllyllä 15 euroa, niin:

• Reilu euro siitä on arvonlisäveroa.
• Kirjakauppa saa muutaman euron.
• Jäljelle jäävä noin kymppi on kustantajan nettomyyntituloa, josta 10-20 % menee kirjailijalle/kirjailijoille (yleensä kirjailijan osuus nousee progressiivisesti myyntimäärän mukana).
• Jos kirjailija saa sen 20 % = 2 euroa, niin kustantaja saa 8 euroa. Painokulujen määrä riippuu sivumäärästä painoksen koosta ja värikuvien määrästä, mutta hyvä hihavakio tuhansissa kappaleissa laskettavista 1- tai 2-väri painoksesta on jälleen 2 euroa. Alle tuhannen kappaleen painoksessa, jossa on värikuvia ja laadukas paperi, hinta voi nousta lähemmäs kymppiä. Siksi yliopiston oppikirjojen hinnat pyörivät lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä euroa.
• Jäljelle jäävästä 6 eurosta pitää sitten kattaa kustannustoimittajan palkka, toimitilakulut, ja tehdä mielellään voittoakin.

Yllä olevasta ei ole vaikea päätellä, että erikoisoppikirjojen kirjoittaminen käy lähinnä harrastuksesta. Tilannetta helpottaa, jos kirjan kirjoittamiseen saa joltain yhdistykseltä tai säätiöltä muutaman tonnin verottoman apurahan.

Tuhansia tai kymmenen tuhannen tuntumassa myyvän oppikirjan kanssa tienaa jo mielekkäästi. Kirjoittamalla useamman kirjan, tienaa vielä mukavammin. Oppikirjojen kanssa on kuitenkin muistettava, että kirjaa harvoin kirjoitetaan yksin, joten tekijäpalkkiot joutuu jakamaan usean tekijän kanssa. Lisäksi markkinoille on vaikea päästä - hyvälläkin oppikirjalla on vaikea syrjäyttää vuosien kestosuosikkia.

Kustantajalle suositut kirjasarjat ovat hyvää liiketoimintaa. Eri kustantajia on hankala vertailla, koska oppikirjat ovat tilinpäätöksessä sekaisin kaikkien "huonokatteistenkin" kirjojen kanssa. Moni kustantaja tekee kulttuurityötä julkaisemalla esimerkiksi runokirjoja, vaikka niillä ei tienaa hyvin. Oppikirjaliiketoiminnalla katetaan siis muiden huonommin tuottavien kirjojen julkaisemista.

Ainoastaan Sanoma-konsernilla oppikirjaliiketoiminta on erillisessä yhtiössä (Sanoma Pro), joten sen julkisista tilinpäätöstiedoista saa kuvan alan kannattavuudesta: kaksinumeroinen liikevoittoprosentti on erittäin hyvä suoritus:

Sivuhuomio: lääkärifirmojen ja Googlen verosuunnittelusta on noussut kova poru. Miten on oppikirjojen laita (klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana):

Veroja firma maksoi muutaman kymppitonnin:

Sanoma ei tietääkseni ole "veroparatiisiyhtiön" omistuksessa, joten konserniavustuksella joko katetaan konsernin muun liiketoiminna tappioita tai emoyhtiön maksaa kiltisti verot voitosta. Tällöin tilanne ei poikkea siitä, että Sanoma olisi yksi iso osakeyhtiö, jossa on kannattavaa ja ei-niin-kannattavaa liiketoimintaa ja verot maksetaan kokonaistuloksesta. Jos jollain on parempaa tietoa, niin kertokoon. Ja kyllä, jos minulla olisi laillinen keino välttyä maksamasta veroja palkastani, niin todennäköisesti käyttäisin sen.

ITK-päivillä tulossa: MOOC- ja avoinoppikirjajuttua

ITK-päivillä on tulossa monta mielenkiintoista esitelmää, mutta mainostan tässä kahta, joiden kanssa olen itse tekemisissä:

• MOOCit eli massiiviset avoimet verkkokurssit, mistä on kysymys?
• Esittelemme erilaiset MOOC-toteutukset ja esimerkit ja pohdimme yhdessä osallistujien kanssa MOOC-toiminnan vaikutuksia eri opetusmuodoille. Tarkastelemme MOOCeja myös osana laajempaa avoimien oppisisältöjen kontekstia. Ovatko MOOCit edes avoimia samaan tapaan kuin avoimet oppisisällöt (OER)?
• Oppikirja uusiksi
• Oppikirjabisnes on haasteellisessa tilanteessa. Oppijoiden ja opettajien omat kirjat ja avoin oppisisältöjen tuottaminen verkkoon saatetaan kokea uhkana. Sometu-verkosto haluaa haastaa ajattelemaan oppikirjat uusiksi ilman vastakkainasettelua kaupallisen ja käyttäjätuotannon välillä. Voisiko löytyä uusia innovatiivisia ratkaisuja vapaiden avointen ja kaupallisten oppikirjojen välimaastosta?
• Suunnittelukeskustelua käydään täällä. Hauska sitaatti: "Oppikirjat ovat hyvä bisnes. Aikaisemmin (jo paljon aikaisemmin) kuulemma oli ollut juttua siitä, että oppikirjat olisi painettava kertakäyttöluonteisuutensa takia sanomalehtipaperille lehdiksi. Kaikki säästäisivät. Äkkiä oli tullut viesti: dorka, ole hiljaa, tuohan tuhoaa bisneksen."

Tervetuloa!

#oppimateriaaligate - siellä oikein tykittää menemään

Oppimateriaaligate ja avoimet oppimateriaalit elävät ja potkivat. Parin päivän sisällä on tullut jo monta kivaa juttua:

• Itse Kemppinen bloggasi aiheesta
• Hesari otti asian käsittelyyn pääkirjoituksessa
• Opettaja-lehdessä on juttua avoimista oppikirjoista (esitellään molemmat näkökulmat - tosin turhalla vastakkainasettelulla - on täysin mahdollista julkaista avointa JA kustannettua materiaalia).
• Anne Rongas keksi hienon Jaa jotain -päivän

Olikohan tuossa kaikki?

Opiskelijoiden antamat kurssipalautteet - julkisia vai ei?

TKK-aikoinani toimin Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osaston Opetuksen laatutoimikunnan varapuheenjohtajana, ja toimikunnan tehtävänä oli muun muassa kurssipalautteen kerääminen ja käsittely.

TKK:lla kurssin vastuuopettaja sai kerätä kurssipalautetta osaston omalla palautejärjestelmällä, ja lähes kaikki niin tekivätkin. Palautelomakkeella sai antaa yleisarvosanan kurssille, kurssin opettajille (kullekin erikseen) sekä sanallisen vapaamuotoisen palautteen. Opettajalla oli myös mahdollista lisätä lomakkeelle omia numeroarvioitavia kysymyksiä.

Kun palautteenantoaika meni umpeen, vastuuopettaja näki kurssipalautteet ja käsitteli niitä haluamallaan tavalla. Yleensä palautteet käytiin läpi yhdessä kurssin opettajakunnan kanssa (sivullisille tiedoksi: TKK:lla kurssin tyypillinen järjestämistapa oli se, että vastaava opettaja piti luennot, ja apuna oli kurssin koosta riippuen 1-15 kurssiassistenttia, jotka ohjasivat harjoitusryhmiä). Opetuksen laatutoimikunnassa palautteita syynättiin tarkemmin, pyrkien löytämään laajempia epäkohtia ja käymään niitä läpi opettajan ja tämän esimiehen kanssa.

Vaikka palautejärjestelmä oli anonyymi, en muista kertaakaan, että palaute olisi ollut asiatonta. Kriittistä se usein oli, niin kuin yliopistossa pitääkin. Ja kurssin kehittäminen "ihan jees kurssi, jatka samaan malliin" -palautteiden kanssa on huomattavasti hankalampaa, kuin asiallisen kriittisen palautten kanssa.

Homma toimi oikein hyvin eikä kukaan valittanut. Nyt Metropoliassa on samanlainen palautejärjestelmä, ja riesana on uutta (?) byrokratiaa. Tietosuojavaltuutetun toimisto on vuonna 2010 antanut ohjeen Henkilötietojen kerääminen koulutuksen itsearviointiin liittyvissä kyselyissä, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

Yksittäisen opettajan arvioinnin julkaiseminen on henkilötietojen luovuttamista, joka on mahdollista vain henkilön suostumuksella. Kyselyin saatuja vastauksia ei näin ollen voi näyttää muille opettajille. Kysely tulee tietoverkossakin toteuttaa siten, että vastaajat eivät näe toistensa vastauksia.

Sen sijaan opetuksen laadun yhteisarvosana voidaan julkaista tilastotietona, joka ei ole yhdistettävissä kehenkään henkilöön. Se ei ole silloin henkilötieto.

TKK:lla parhaiten menestyneiden kurssien arvosanat julkistettiin ihan julkisen netin puolella. Mielestäni näin pitäisi tehdä myös ammattikorkeakouluissa - on helpompi arvioida oman opetuksen laatua, kun näkee, millaisia palautteet ovat noin keskimäärin. Lisäksi on kiva verkostoitua hyviä palautteita saaneiden kurssien opettajien kanssa ja auttaa "huonoa" palautetta saaneita opettajia kurssien kehittämisessä.

(Oma lukunsa on se, mitä palaute kertoo oikeasti kurssista. Esimerkiksi tiukka ja "vanhanaikainen" opettaja voi saavuttaa tosi hyviä oppimistuloksia, vaikka saisikin huonoa palautetta.)

Ongelmallinen on kohta opetuksen laadun yhteisarvosana voidaan julkaista tilastotietona, joka ei ole yhdistettävissä kehenkään henkilöön. Ammattikorkeakouluissa kurssit vedetään yleensä soolosuorituksena, joten kurssi yhdistyy henkilöön väkisinkin, ainakin talon sisällä.

Henkilötietolaki siis viranomaisen tulkinnan mukaan puoltaa kurssipalautteiden piilottelua. Miten tämä on linjassa viranomaisten julkisen toiminnan kanssa? Ja tasapuolisuuden - opiskelijoiden arvosanatkin ovat julkisia (opintorekisteri on julkinen asiakirja), joten mikseivät opettajienkin saamat arvosana olisi?

Vihdoinkin: ei-kuraa suomenkielistä interaktiivista e-oppimateriaalia?

Paljon puhuttua mutta harvoin nähtyä (mielekästä) interaktiivista e-oppimateriaalia on odoteltu jo 1990-multimediarompuista lähtien. Kirjoitin aiemmin siitä, että sähköisen oppimateriaalin yleistymistä jarrutetaan kyseenalaisilla argumenteilla: e-oppimateriaaleja ei haluta tehdä, koska koulujen tietotekniikka on vanhaa - ja kouluihin ei haluta ostaa tietotekniikkaa, koska sille ei ole käyttöä. Jännä lock-in.

Tässä pari mielenkiintoista poimintaa rintamalta:

• E-Math-hanke, joka näyttää verkkosivuston perustella lupaavalta. Materiaali on jo testikäytössä, ja mukaan on mahdollista päästä.
• Yksinomaan sähköisiin oppimateriaaleihin keskittynyt e-Oppi Oy. Firmaa luotsaa entinen biologian opettajani Simo Veistola, joka oli opettajistani sieltä täysijärkisimmästä päästä ja jo viime vuoden puolella ennustin, että tästä saattaa tullakin jotain. Ja uutisen perusteella näyttää tulevankin.
• Otava, joka on minulle muodostuneen kuvan perusteella perinteisistä kustantajista parhaiten kartalla nykyajasta, on Opettaja-lehdessä olleen mainoksen perusteella julkistamassa Educa-messuilla jotain uutta. Ja olihan heillä sitä Angry Birds -yhteistyötäkin.
• Feeniks-koulu, joka on enemmän kuin pelkkä oppimateriaali. Ajatuksena on opiskelu kokonaan netissä.

Oppimispelit ovat sitten vielä asia erikseen. Näistä onnistuneena mainittakoon vaikkapa Lolan matikkajuna. Ja mitä tulee oppimisvideoihin, niin tasokkaita sellaisia löytyy Opetus.tv:stä.

Kuinka moni opettajan tekele edes on teos?

Oppimateriaaligatesta on rönsynnyt laaja keskustelu, joka käsittelee monia toisiinsa liittyviä mutta kuitenkin ihan eri luonteisia asioita. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, että onko suurimmalla osalla opettajien tekemästä materiaalista ylipäätään mitään tekijänoikeuslain suojaa.

Jotta tekele saisi tekijänoikeuslain suojan, sen tulee ylittää teoskynnys eli olla riittävän omaperäinen. Tähän on joitakin poikkeuksia, kuten esimerkiksi valokuvat, joilla on 50 vuoden suoja, vaikka kyseessä olisi kännykkäkameralla räpsäisty kuva tiiliseinästä.

Mikä sitten on riittävän omaperäinen teokseksi? Tämä vaihtelee toimialoittain. Esimerkiksi 30-sanainen kuvaus jonkun laitteen toiminnasta ei ole (yleensä) teos, mutta seitsemän sanan mittainen runo on. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos kukaan muu saman alan ammattilainen ei voisi kohtuullisella todennäköisyydellä päätyä samaan lopputulokseen, kyseessä on teos.

Tekijänoikeusneuvoston ratkaisukäytännössä teoskynnys asettuu oppimateriaalien tapauksessa melko korkealle. On selvää, että 100-sivuinen tekstipainotteinen oppikirja on teos ja parista bulletista koostuva powerpoint-dia ei ole teos. Mutta siihen väliin mahtuukin monenlaista tapausta.

• 78-sivuinen harjoitus/esimerkkikirja ei ollut teos. Horisemalla tehtävien väliin jotain jännää tai kirjoittamalla rönsyilevän johdannon siitä olisi ehkä voinut tulla teos, mutta se ei estäisi hyödyntämästä kirjasta sitä muuta 98 prosenttia.
• Elektroniikan laskutehtävistä koostunut tentti ei ollut teos (tämä tiedoksi niille opettajille ja professoreille, jotka vastustavat opiskelijayhdistysten tenttikokoelmia "koska tekijänoikeus". Lähde sama kuin yllä.
• Edellisten jälkeen ei liene epäselvää, että yksittäiset harjoitustehtävät eivät ole teoksia (ellei niihin keksi tosi taiteellista tarinaa johdannoksi).
• Tasasähköpiirien 159-dian kalvosarja sen sijaan oli teos.
• Hoitohuoneen aseptiikka -niminen 38 powerpoint-diasta koostunut oppimateriaali ei ollut teos (jos sinulla on 5 minuuttia luppoaikaa, koko tekijänoikeusneuvoston lausunto kannattaa lukaista läpi, koska se on melkeinpä oppikirjaesimerkki opettajien välisestä "tekijänoikeus"riidasta).
• Selittävät piirustukset eivät ole teoksia, vaikka olisivat upeitakin.

Yllä mainitun perusteella väitän, että suurin osa opettajien itse tekemästä materiaalista ei ylitä teoskynnystä.

Päivä oppimateriaaligaten jälkeen

Teen pienen yhteenvedon Oppimateriaaligatesta, niin tähän on sitten helppo palata myöhemmin.

• Kaikki alkoi eilen tiistaina, kun kirjoitin blogiini vastineen OAJ-aktiivin Facebookissa esittämiin mielipiteisiin, jossa hän muun muassa piti itsetehdyn oppimateriaalin ilmaisjakelua muilta varastamisena.
• Bloggaus levisi sosiaalisessa mediassa kuin sukupuolitauti.
• Iltapäivällä sain aktiivilta sähköpostia, jossa hän mm. kertoi tekevänsä rikosilmoituksen minusta.
• Linda Saukko-Rauta piirtää pilakuvan tapauksesta (tämän postauksen alussa).
• Kerroin Twitterissä rikosilmoituksen tekemisestä, jolloin juttu levisi entistä äkäisemmin sosiaalisessa mediassa.
• Media kiinnostui asiasta - sain puhelun Hesarin toimittajalta.
• Hesarin juttu tuli ulos tiistai-iltana ja laajempi juttu keskiviikkoaamuna.
• Keskiviikkona aihetta käsiteltiin muun muassa Tietokone-lehden kolumnissa sekä Ylen suora linja -ohjelmassa (artikkeli / video).
• Anne Rongas teki hyvän yhteenvedon tapahtumien kulusta.
• Aihetta käsiteltiin myös Tietokone-lehdessä. 
• Samaan aikaan toisaalla: Tekniikka&Talous uutisoi saamastamme 30 kiloeuron rahoituksesta avoimien oppimateriaalien tuottamiseen. Itse apuraha saatiin jo viime vuonna, mutta vasta tämän kohun myötä se päätyi mediaan asti.

Venla pyysi kommentointiaan anteeksi blogikommentissaan. Itsekin tekisi mieli pyytää anteeksi, mutta en ole mielestäni tehnyt mitään väärää. Kun mietin tarkkaan, niin pyydän anteeksi iltapäivälehtimäistä otsikointiani - eihän Venla juuri minua varkaaksi syyttänyt (tuskin edes tiesi olemassaolostani), vaan ilmaisjakajia kollektiivisesti. Anteeksi siis!

Asiallinen keskustelu aiheesta jatkukoon toivottavasti pitkään ja kaikkialla ja se johtakoon myös toimenpiteisiin.