Oppikirjabisnes menee karkeasti niin, että jos (suosittu oppi)kirja maksaa kaupan hyllyllä 15 euroa, niin:
- Reilu euro siitä on arvonlisäveroa.
- Kirjakauppa saa muutaman euron.
- Jäljelle jäävä noin kymppi on kustantajan nettomyyntituloa, josta 10-20 % menee kirjailijalle/kirjailijoille (yleensä kirjailijan osuus nousee progressiivisesti myyntimäärän mukana).
- Jos kirjailija saa sen 20 % = 2 euroa, niin kustantaja saa 8 euroa. Painokulujen määrä riippuu sivumäärästä painoksen koosta ja värikuvien määrästä, mutta hyvä hihavakio tuhansissa kappaleissa laskettavista 1- tai 2-väri painoksesta on jälleen 2 euroa. Alle tuhannen kappaleen painoksessa, jossa on värikuvia ja laadukas paperi, hinta voi nousta lähemmäs kymppiä. Siksi yliopiston oppikirjojen hinnat pyörivät lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä euroa.
- Jäljelle jäävästä 6 eurosta pitää sitten kattaa kustannustoimittajan palkka, toimitilakulut, ja tehdä mielellään voittoakin.
Yllä olevasta ei ole vaikea päätellä, että erikoisoppikirjojen kirjoittaminen käy lähinnä harrastuksesta. Tilannetta helpottaa, jos kirjan kirjoittamiseen saa joltain yhdistykseltä tai säätiöltä muutaman tonnin verottoman apurahan.
Tuhansia tai kymmenen tuhannen tuntumassa myyvän oppikirjan kanssa tienaa jo mielekkäästi. Kirjoittamalla useamman kirjan, tienaa vielä mukavammin. Oppikirjojen kanssa on kuitenkin muistettava, että kirjaa harvoin kirjoitetaan yksin, joten tekijäpalkkiot joutuu jakamaan usean tekijän kanssa. Lisäksi markkinoille on vaikea päästä - hyvälläkin oppikirjalla on vaikea syrjäyttää vuosien kestosuosikkia.
Kustantajalle suositut kirjasarjat ovat hyvää liiketoimintaa. Eri kustantajia on hankala vertailla, koska oppikirjat ovat tilinpäätöksessä sekaisin kaikkien "huonokatteistenkin" kirjojen kanssa. Moni kustantaja tekee kulttuurityötä julkaisemalla esimerkiksi runokirjoja, vaikka niillä ei tienaa hyvin. Oppikirjaliiketoiminnalla katetaan siis muiden huonommin tuottavien kirjojen julkaisemista.
Ainoastaan Sanoma-konsernilla oppikirjaliiketoiminta on erillisessä yhtiössä (Sanoma Pro), joten sen julkisista tilinpäätöstiedoista saa kuvan alan kannattavuudesta: kaksinumeroinen liikevoittoprosentti on erittäin hyvä suoritus:
Sivuhuomio: lääkärifirmojen ja Googlen verosuunnittelusta on noussut kova poru. Miten on oppikirjojen laita (klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana):
Veroja firma maksoi muutaman kymppitonnin:
Sanoma ei tietääkseni ole "veroparatiisiyhtiön" omistuksessa, joten konserniavustuksella joko katetaan konsernin muun liiketoiminna tappioita tai emoyhtiön maksaa kiltisti verot voitosta. Tällöin tilanne ei poikkea siitä, että Sanoma olisi yksi iso osakeyhtiö, jossa on kannattavaa ja ei-niin-kannattavaa liiketoimintaa ja verot maksetaan kokonaistuloksesta. Jos jollain on parempaa tietoa, niin kertokoon. Ja kyllä, jos minulla olisi laillinen keino välttyä maksamasta veroja palkastani, niin todennäköisesti käyttäisin sen.
Ihan mielenkiintoista, varsinkin nuo "konserniavustukset"...
VastaaPoistaTällainen uutinen oli tänään:
VastaaPoista"Liiketoiminta-alueista vahvimmin meni oppimisbisneksellä. Se voitti markkinaosuutta lähes kaikilla markkina-alueillaan, ja liikevaihto kasvoi. Vuosien 2008–2009 tavoin viime vuosi osoitti, ettei oppiminen ole erityisen herkkä suhdanteille, Kim Ignatius totesi."
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/02/07/sanoman-kaukonen-oppiminen-ja-taloussanomat-valopilkkuja/20132141/170
Varsinaiset tulostiedot löytyvät täältä. Learning-liiketoiminta on esitelty erikseen.
VastaaPoistahttp://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/tiedotteet/porssitiedote.jsp?id=201302070134&comid=SAA