Raportin kantava ajatus on, että jatkuvasti kasvava sääntely hidastaa taloudellista ja teknologista kehitystä. Esimerkiksi kiinalaiset rakentavat uuden tehtaan tai voimalaitoksen nollasta käyttökuntoon 21 kuukaudessa. Yhdysvalloissa lupien saamiseen, valituksiin ja rakentamiseen kuluu kymmenen vuotta.
(Sivuhuomiona todettakoon, että Yhdysvallat, jota usein käytetään esimerkkinä vapaasta markkinataloudesta verrattuna "sosialistiseen" Suomeen, on oikeasti todellinen byrokratian ja sääntelyn tyyssija.)
Raportissa ei väitetä, etteikö jotain sääntelyä pitäisi harjoittaa eikä liioin kiistetä, etteikö vähäosaisille pitäisi tarjota sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltopalveluja. Tulilinjalla on toteutustapa. Raportissa mm. vertaillaan erilaisia tapoja järjestää kaikille terveydenhuolto.
Mikä yliholhoamisessa sitten on pielessä? Seuraava sitaatti raportista kertoo olennaisen ymmärrettävällä tavalla:
Vapaus saada päättää elämästään koskee etenkin pieniä, arkisia ja henkilökohtaisia asioita. Se on tärkeämpää kuin tavallisesti tulemme ajatelleeksi, mikä on käynyt ilmi kerta toisensa jälkeen, kun vapaudet on riistetty.Kaiken kaikkiaan raportti on sujuvaa tekstiä, ja jopa viihdyttävää luettavaa - siitä pitävät huolen eri puolilta maailmaa esitellyt esimerkit holhoamisesta, aina Ruotsin "tanssilavaholokaustista" ja jazz-musiikin turmelevuudesta alkoholin kieltolain vaikutuksiin.
Itäberliiniläiset nuoret uhmasivat keväällä 1987 neljänä iltana kommunistipuolueen yhden puolueen diktatuuria, aseistettuja vartijoita ja salaista poliisia vaatimalla, että muuri on purettava. Mikä sai nuoret protestoimaan?
Ei mikään ”iso” asia, kuten oikeus järjestäytyä ammatillisesti tai kannattaa jotain muuta poliittista puoluetta. Nuoret olivat vihaisia, koska heiltä olivat menneet sivu suun David Bowien, Eurythmicsin ja Genesiksen konsertit, jotka oli pidetty muurin toisella puolella, Länsi-Berliinissä.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin he olivat repineet Euroopan jakautuneisuutta symboloivan muurin yhdessä muiden berliiniläisten kanssa.
Sudanilainen toimittaja Lubna Ahmad al-Hussein pidätettiin heinäkuussa 2009 Khartoumissa sijaitsevassa kahvilassa siveellisyyslain rikkomisesta. Hänen rikoksensa: hänellä oli housut.
Al-Hussein kyseenalaisti julkiseesti housujen pitämisen rikollisuuden, vaikka uhkana oli saada 40 raipaniskua. Hän onnistui saattamaan lain naurunalaiseksi ja kääntämään huomion naisten oikeuksista käytävään taisteluun esimerkiksi sukuelinten silpomista vastaan. Naisten oikeus pitää housuja on sekin taistelemisen arvoinen asia ja symboloi tietysti vastarintaa kaikenlaista sukupuolierottelevaa lainsäädäntöä vastaan.
