Sähköautot ja hybridiautot - tarvitaanko sähköpätevyys?

Ennen vanhaan autosähköhommia sai tehdä kuka tahansa, koska ajoneuvoissa esiintyvät jännitteet ovat suuruusluokaltaan reilut 12-24 volttia, jos sytytysjärjestelmän jännitettä ei lasketa.

Hybridiajoneuvojen yleistyminen muuttaa tilannetta. Katsotaanko auto, jossa on usean sadan voltin ajoakusto, sähkölaitteeksi, jolloin sen ronkkimiseen vaaditaan sähköpätevyys? Tilanne on tällä hetkellä tulkinnanvarainen. Lainsäädäntö laahaa aina vähän perässä, ja automaahantuojat ja viranomaiset funtsivat yhdessä, mihin suuntaan lainsäädäntöä pitäisi kehittää. Autoala luonnollisesti ei halua raskaita pätevyysvaatimuksia mekaanikoille, ja viranomaiset - no - haluavat mieluummin olla liian varovaisia kuin liian "lepsuja".

Mutta mikä on tämänhetkinen TUKESin kanta sähkö- ja hybridiajoneuvojen ronkkimiseen? Oheisen vastauksen sain heidän ylitarkastajaltaan tänään (2.12.2011, lihavoinnit minun):

SÄHKÖAUTOJEN HUOLTO- JA KORJAUSTYÖT (yli 50 Vac / 120 Vdc)

Sähköautojen (hybridi-  ja täyssähköautot) sellainen huolto- ja korjaustyö, joka on vain pistoliitinkojeen vaihtoa samanlaiseen uuteen, ei vaadi urakointioikeutta.  Jos korjaamo tekee muunlaista sähkötyötä (KTMp 516/1996 § 1), esimerkiksi sähköautojen kolari-korjauksien yhteydessä tai muiden sähkökomponenttien vaihtoa, korjaamoliikkeen on tehtävä sähköturvallisuuslain (410/1996) 12 § tarkoittama ilmoitus Tukesille. Tällaisen yrityksen sähkötöiden johtajalla on oltava joku seuraavista sähköpätevyystodistuksista: S1, S2, S3 tai S3 rajoitettuna sähköautojen huolto- ja korjaustöihin.

Sähköautojen huolto- ja korjaustöihin rajoitetun S3 pätevyystodistuksen perusvaatimukset esitetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (351/2010) 11 §:ssä. Sen perusteella voidaan katsoa, että vähimmäisvaatimuksena on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä ja riittävät alan perustiedot tai esim. autosähköasentajan koulutus ja 11 §:n tai 18 §:n mukainen työkokemus kyseisistä töistä. Lisäksi edellytetään hyväksytysti suoritettua soveltuvaa sähköturvallisuustutkintoa.

Sähköturvallisuus 3:n tutkintovaatimuksissa ei ole tämän eikä muidenkaan erikoisalojen erityisvaatimuksia.  Jos sähköautoalalla halutaan järjestää oma sähköturvallisuustutkinto, joka palvelee paremmin sähköautojen korjaajia, ala voi hakea Tukesilta oikeutta järjestää tällaista tutkintoa.

Sähköturvallisuussäädökset eivät suoranaisesti edellytä, että arvioitaessa työkokemusta tulisi kokemuksen olla sellaisen yrityksen palveluksesta, jolla on oikeus tehdä sähkölaitteiden korjaustöitä - mikäli kokemus kuitenkin laadultaan on asianmukaista ja riittävää. Toisaalta tässä vaiheessa voisi harkita katsottavaksi ko. rajoitetun sähköpätevyyden 3 riittäväksi työkokemukseksi myös vaihtoehdon, jossa ajallisesti riittävän pituista tavan-omaisista autosähköasentajatehtävistä saatua kokemusta on täydennetty maahantuojan tai valmistajan hybridi- ja täyssähköautoihin liittyvällä käytännön kurssituksella. 

Tämä siis koskee sähköautojen huoltoa ja korjausta. Itserakenneltujen sähköautojen suhteen lainsäädäntöön tuli oma pykälä kuukausi sitten (koko asetus Finlexissä, vain muuttunut osa):

18 a § (30.9.2011/1064)

Sähkökäyttöisen ajoneuvon vaatimukset

1. Sähköisellä voimansiirtojärjestelmällä varustetun M- ja N- luokan ajoneuvon, jonka suurin rakenteellinen nopeus on vähintään 25 kilometriä tunnissa ja jonka käyttöjännite on tasajännitteellä vähintään 60 volttia tai vaihtojännitteellä vähintään 30 volttia, riittävänä osoituksena sähköisen voimansiirtojärjestelmän turvallisuuden vaatimustenmukaisuudesta yksittäishyväksynnässä, muutoskatsastuksessa tai muun kuin EY-tyyppihyväksytyn voimansiirtojärjestelmältään muuttamattoman ajoneuvon rekisteröintikatsastuksessa hyväksytään, jos ajoneuvon osoitetaan täyttävän vähintään E-sääntöä 100 vastaavat vaatimukset tai vastaavat aiemmassa rekisteröintimaassa voimassa olevat tekniset vaatimukset sähköturvallisuuden osalta. Jos ajoneuvo on otettu ensi kertaa käyttöön ajankohtana, jolloin E-säännön 100 jonkin muutossarjan vaatimuksien soveltaminen uusiin ajoneuvoihin oli pakollista Euroopan unionin lainsäädännön nojalla, ajoneuvon tulee yksittäishyväksynnässä, rekisteröintikatsastuksessa ja muutoskatsastuksessa vastata vähintään mainitun muutossarjan tai sitä uudemman muutossarjan vaatimuksia.

2. Sähköisellä voimansiirtojärjestelmällä tarkoitetaan tässä asetuksessa järjestelmää, johon kuuluvat yksi tai useampi ajomoottori, uudelleen ladattava energiavarasto, ajosähköenergian säätöjärjestelmä, apusähköjärjestelmien muuntimet, näihin liittyvät johdinsarjat ja liittimet sekä energiavaraston lataukseen tarvittava kytkentäjärjestelmä.

3. Muun kuin voimansiirtojärjestelmältään muuttamattoman EY-tyyppihyväksytyn ajoneuvon tulee palo- ja pelastustilanteita varten olla varustettu ajoneuvosta ulospäin näkyvällä riittävän selkeällä sähkökäyttöä ilmaisevalla merkinnällä. Tämä merkintä ei kuitenkaan korvaa korkeajännitteisiä osia koskevia, E-säännön 100 mukaisia jännitevaarasta kertovia merkintöjä.

4. Edellä 1 momentissa tarkoitetuista vaatimuksista poiketen ajoneuvon eristysresistanssia koskeva mittaus voidaan tehdä normaalissa ulkoilman kosteudessa ilman vakautusta.

5. Osoituksena 1–3 momentissa mainittujen vaatimusten täyttymisestä rekisteröinti- ja muutoskatsastuksessa sekä yksittäishyväksynnässä hyväksytään vähintään nimetyn tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan vaatimukset tai ilmoitetun laitoksen vaatimukset täyttävän testaajan selvitys. Muutoskatsastuksessa osoituksena vaatimusten täyttymisestä hyväksytään myös käyttöönottopöytäkirja siltä, jolla on sähköpätevyys ja joka itse on vastannut ajoneuvon muutosten tekemisestä tai Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valtuuttaman tarkastuslaitoksen tai tarkastajan lausunto.

Autotekniikan historia?

"Historia ei kiinnosta opiskelijoita." Väärin! Jos pitäisi miettiä, milloin opiskelijat kuuntelevat tunnilla tarkkaavaisimmin, niin se on silloin, kun selittää jotain historiaan liittyvää. Millainen oli ensimmäinen polttoaineensuihkutusjärjestemä ja missä sitä käytettiin? Mitä ongelmia liittyi hehkulampun keksimiseen ja ensimmäisiin hehkulappuihin? Kuinka usein sytytystulpat piti vaihtaa 1910-luvun autoissa ja miksi nykyään riittää, että niitä vaihdetaan harvemmin? Näistä yksityiskohdista ja pidemmistäkin kertomuksista saa epäkiinnostavia vain kertomalla, että ne on pakko osata eli niitä kysytään tentissä :-).

Parhaiten historian opettaminen sujuukin tavallisen opetuksen lomassa.  Esimerkiksi kun opiskellaan transistorin toimintaa, on mielenkiintoista tietää, mitä käytettiin ennen transistoria ja millaisia olivat ensimmäiset transistorit.

Sähkötekniikassa asiat ovat onnellisesti, koska sähkötekniikan historia (pääpiirteittäin) on koottu suomeksi yksiin kansiin. Ismo Lindellin Sähkötekniikan historia (1994) ja sen tuoreempi, täysin uudistettu seuraaja Sähkön pitkä historia (2009) tarjoavat paljon mielenkiintoista faktaa sähkötekniikan tuntien mausteeksi.

Koska opetan autosähkötekniikkaa tai ainakin sähkötekniikkaa autoinsinööreille, kiinnostuin selvittämään, löytyykö autotekniikasta vastaavanlaista kirjaa. Autoista on kyllä kirjoitettu paljon kivoja historiankirjoja, esimerkiksi

• Kalevi Karusuo: "Fiude" - sata vuotta helsinkiläistä autokauppaa
• Lance Cole: The new illustrated encyclopedia of automobiles
• Joachim Kuch: Toyota vuodesta 1936
• Timo Kiiski: Automuistoja Suomesta - Autoilun arkea ja juhlaa albumikuvin ja tarinoin
• Mikko ja Matti Hiittu: Häkäpöntöstä dieseliin - Hyötyajoneuvot Suomessa sodanjälkeisillä teillä 1944-1960
• Mikko ja Matti Hiittu: Kansanautoista dollarihymyihin - Henkilöautot Suomessa 1945-60
• Philip G. Gott: Changing Gears - The development of the automotive transmission
• Timo Laitinen: Auto 70-luvulla - Nousun ja kriisin vuosikymmenellä
• Jukka Vesterinen: Aikamatka 2 - Nostalginen vuosikirja 1951, 1961 ja 1971
• Matti Parpola: Kalevankadun autotehdas
• Jim Wilkie: An illustrated history of tractors (ei liity autoihin, mutta tämäntapaista kirjaa kaipaisin autoista).

Tällainen saalis löytyi Metropolian Bulevardin kirjastoa syynätessä. Kirjallisuutta on paljon, mutta kaipaisin nimen omaan yleisteosta autojen historiasta (näitä on varmasti olemassa ainakin englannin kielellä) ja erityisesti autotekniikan historiasta. Tuo Philip G. Gottin kirja olisi lähinnä sitä mitä kaipaisin, mutta kirjan pitäisi käsitellä koko autotekniikan kehitystä. Eli eri automallien ulkonäkö, hinta ja kulttimaine ei (nyt tässä yhteydessä) kiinnosta, vaan se, mitä löytyy konepellin alta ja alustasta.

Osaatko sinä suositella hyvää kirjaa autotekniikan historiasta?