Bitcoin ja kirjanpito - kirjanpitolautakunnan lausunto saapui tänään

Bitcoin-virtuaalivaluutan käyttö kirjanpidossa ja verotuksessa on herättänyt yrittäjissä jonkun verran epätietoisuutta. Verohallinnossa linjausta valmistellaan, mutta kirjanpitolautakunnasta linjaus tuli jo tänään. Tutustu kirjanpitolautakunnan lausuntoon.

Voit keskustella aiheesta blogin kommenttiosiossa tai vielä ehkä mielekkäämmässä paikassa eli Bittiraha-foorumilla.

Neljä käytännön vinkkiä yrityksen perustamista harkitsevalle

Hyvän liikeidean keksiminen on vaikeaa, ja sen pyörittely rahaa tuottavaksi firmaksi on vielä vaikeampaa. Aiheesta on kirjoitettu hyviä ja huonoja kirjoja, lue niitä. Sen sijaan kerron tässä neljä vinkkiä, joista kaksi ensimmäistä opin kantapään kautta parikymppisenä toiminimeä rekisteröidessä, kolmannen järkeilin ennen kuin vahinko pääsi tapahtumaan ja viimeinen sattui hyvälle ystävälle. Näitä ei taida löytyä mistään kirjasta, mutta ovat hyödyllisiä niin seuraavasta Nokiasta kuin satunnaisten keikkojen laskutukseen perustettavasta toiminimestä haaveilevalle:

• Kun teet kaupparekisteri-ilmoituksen (eli arkikielellä "perustat firman"), älä laita omaa puhelinnumeroasi lomakkeen kohtaan "julkiset tiedot", ellet keksi jotain painavaa syytä tehdä näin. Jos laitat, saat vain puhelinmyyjät kimppuusi (aluksi päivittäin, myöhemmin pari kertaa viikossa). Ja toisin kuin henkilökohtaiseen numeroon kohdistettua puhelinmyyntiä, yritykseen suunnattua puhelinmyyntiä ei voi kieltää käytännössä mitenkään.

• Vaihtoehtoinen lähestymistapa: puhelinmyyjien kanssa on helppo harjoitella riskittömästi kieltäytymis-, esiintymis- ja neuvottelutaitoja. Kunhan vain kerron, että välittömästi firmasi rekisteröinnin läpimenon jälkeen kimppuusi hyökkäävät ensin vakuutusmyyjät ja sitten yritysluettelopalvelumyyjät.
• Älä haaskaa penniäkään erilaisiin luettelopalveluihin, joista et ole ennen kuullutkaan. Ja harkitse tarkkaan, kannattaako rahoja pistää edes niihin, joista olet kuullut (taitavat olla Keltaiset sivut ja Yritystele - jos sellaisia enää nykyään julkaistaan :-). Luettelopalveluissa on usein taitavat puhelinmyyjät, jotka uunottavat parikymppistä ensimmäisen yrityksensä perustanutta helposti. Kuluttajansuojalaki ei koske yritysten välistä kaupankäyntiä ja luettelofirmojen sopimusehtoihin on yleensä piilotettu kalliiksi käyviä lisäpykäliä. Surullisin tai ainakin kuuluisin esimerkki taitaa olla Directa.
• Jos ostat firmalle jotain härveleitä, jotka saattavat hajota (esimerkiksi tietokoneen), maksa ne omalla henkilökohtaisella visakortillasi tai käteisellä ja sitten laskuta firmalta. Syy: jos vempele hajoaa pari päivää takuuajan päättymisen jälkeen, voit vedota kuluttajansuojalain virhevastuupykälään. Tämä ei onnistu, jos kuitissa lukee ostajana Yritys Oy tai kuitissa näkyy, että ostos on maksettu yrityskortilla.
• Älä rekisteröi firmaa, jos sinulla on pienikin aavistus siitä, että joudut työttömäksi lähikuukausina ja haluat nauttia ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta. Jos perustat firman 1.6.2011 ja saat töistä kenkää vaikkapa 15.6.2011, työkkärin täti toteaa, että olet kokopäiväinen yrittäjä ja työttömyyskorvaukset jäävät saamatta. Raja on ymmärtääkseni veteen piirretty, mutta jos sinulla on ollut firma vuoden päivät ja sen pyörittäminen ei ole häirinnyt kokopäivätyötä toisen palveluksessa, sinua ei katsota kokopäiväiseksi yrittäjäksi.

Motivaatiosta

Alla kaksi ajatuksia herättävää videota motivaatiosta. Ensimmäinen on käytännössä tuon pidemmän videon kuvitettu tiivistelmä, kannattaa katsoa se ensin.

Videoissa on pointtina, että (pelkällä?) rahalla ym. palkkioilla motivointi toimii vain yksinkertaisiin mekaanisiin työtehtäviin. Jos työtehtävä vaatii vähänkin ajattelua, rahapalkkioista on vain haittaa. Sen sijaan motivointi tulisi tehdä:

• Tarjoamalla autonomiaa, esimerkiksi: puuhastele välillä mitä haluat, vapaat työajat ym.
• Tarjoamalla mahdollisuus kehittyä hyväksi. Esimerkiksi henkilö ei soita kitaraa vapaa-ajallaan siksi, että siitä maksetaan hyvin, vaan siksi, että on kiva kehittyä yhä etevämmäksi soittajaksi.
• Tarjoamalla tarkoituksellisia tehtäviä. Ihmiset haluavat olla osa jotain suurempaa ja merkityksellistä. Esimerkikkinä käytetään Wikipediaa ja linuxia. Kukaan ei saa penniäkään Wikipediaan kirjoittamisesta, mutta silti se on lyönyt perinteiset tietosanakirjat laudalta.

Hakemalla haettu ristiriita?

Useat tiedotusvälineet (Kauppalehti, MTV3, HS, US) kertoivat perjantaina, että a) suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä ja b) harva suomalainen haluaa yrittäjäksi. Tiedot perustuvat EU-komission barometrikyselyyn.

Uutiset on kirjoitettu neutraaliin sävyyn – neutraalein on ehkäpä tuo MTV3:n uutinen –, mutta silti niistä jää ainakin minulle kuva, että toimittaja on pitänyt yrittäjyyden arvostusta ja yrittäjäksi haluamisen puutetta jotenkin ristiriitaisina asioina. Parhaiten tämä näkyy Kauppalehden uutisessa:

Tuore tutkimus EU-maiden yrittäjyysilmapiiristä maalaa Suomesta ristiriitaista kuvaa. Suomalaiset arvostavat yrittäjyyden tuomaa itsenäisyyttä ja ovat valmiita antamaan epäonnistujalle toisen mahdollisuuden, mutta samaan aikaan harva suomalainen haluaisi yrittäjäksi.

Yrittäjyyden arvostamisessa ja yrittämishaluttomuudessa ei ole mitään ristiriitaa. Kyse on samanlaisesta asiasta kuin jos olisi kyselty suomalaisten suhtautumista vaikkapa erityisluokanopettajan tai poliisin työhön. Väitän, että enemmistö suomalaisista arvostaa erityisluokanopettajan tai poliisin työtä, mutta vain harva haluaa ryhtyä erityisluokanopettajaksi tai poliisiksi.

En lähde tässä tarkemmin erittelemään, mitä hyvää ja huonoa on yrittäjänä, erityisluokanopettajana tai poliisina toimimisessa. Asian voi tiivistää niin, että kohtuullisen elintason voi Suomessa turvata itselleen löysemmissä ja riskittömämmissä hommissa.

Kiva.org has more lenders than loans

I tried to reloan some of my Kiva.org credit, but I encountered a pleasant surprise:


"Kiva is constantly receiving new loans for funding from our microfinance Field Partners all around the world. Due to press, new features, or outreach efforts, at times we have more lenders visiting Kiva than we have loans available to fund. At these times there may be only a small number of fundraising loans on this page. However, this is always a temporary situation, as our Field Partners post new loans in need of funding on an hourly basis. So, if there are only a few loans available, please check back soon! Kiva's volunteers are working hard to translate new loan requests as fast as possible, and our Field Partners are always excited to see loans funded so quickly!"

Kiva has more lender money than loans. Wow.

In Finnish: kehitysmaiden ihmisille mikrolainoja tarjoava palvelu on törmännyt mielenkiintoiseen ongelmaan: (tarjolla olevia) lainan tarvitsijoita on vähemmän kuin lainaajilla on tarjolla rahaa. Hieno homma!

Ravintola Mount Everest, Solido ja väärin sammutettu tulipalo

Joulukuun alkupuolella ystäväni postiluukusta kolahti kummallinen lasku:

(Kuvasta on kohteliaisuussyistä sotkettu kuluttajan nimi sekä ravintolassa paikan päällä käytäessä annettu lisätietoja antavan "Jukan" puhelinnumero. )

Laskussa siis karhutaan 11 kuukauden takaista ruokailua, jonka asiakas on maksanut pankkikortilla, mutta summa ei ole teknisen virheen takia veloittunut. Kuinka todennäköisesti ihminen muistaa, onko hän käynyt syömässä ravintolassa X hintaan Y 11 kuukautta sitten? Eli onko kyseessä huijausyritys (joku lähettää tällaisia laskuja ja rahat ohjautuvat omalle tilille) vai onko aivan oikeasti käynyt niin, että asiakas on käynyt syömässä ja rahat eivät ole veloittuneet?

Soitto kuluttajavirastoon paljastaa, että laskuja on lähetetty muillekin. Asiasta virisi välittömästi vilkas keskustelu internetissä. Myös media on noteerannut tapauksen. Sekä omien selvittelyjen että median tekemien selvittelyjen perusteella näyttää siltä, että kyseessä ei ole kusetus vaan ihan oikea moka ja sen laillinen oikaisu. Myyjällä on oikeus periä saataviaan 3 vuotta kaupanteon jälkeen.

Tilitoimisto on pyynnöstä toimittanut asiakkaille kuittikopioita, mutta ne ovat olleet epäselviä ja niistä on puuttunut allekirjoitus. Jälkimmäinen on aivan loogista, koska sirukortilla maksettaessa allekirjoitusta ei sutaista mihinkään. Lainaus keskustelusta:

Mun kuittikopio oli ihan täysblanco, alla nimmari joka joko voisi olla mun tai sitten ei. Yhteistä on alkukirjain.

Myös muut haukkuivat kuittikopioiden laatua, eikä tämä minun lähteeni kuittikopiokaan liian selkeä ollut.

Toinen keskustelussa usein nouseva mielipide on, että tapauksen paska jälkihoito vie maun ruuasta.

Miten homma sitten olisi kannattanut hoitaa?

Jälkiviisaus on aina helppoa ja välillä typerääkin, mutta mielestäni mokien analysoiminen ja niistä viisastuminen ei ole jälkiviisautta vaan viisautta.

Mielestäni yrityksen/tilitoimiston ainoa oleellinen virhe (jälkihoidossa siis; koko maksukorttisekoilun syntyminen on kokonaan asia erikseen) on se, että lasku näyttää huijauslaskulta. Miksikö? Minun mielestäni ainakin sen takia, että

• Laskun eräpäivä on saapumispäivää seuraava päivä. Se tuo helposti mieleen strategian "aina joku erehtyy maksamaan tuon äkkiä pois".
  
• Viivästyskorko on laittoman suuruinen. Laskussa on 10 % viivästyskorko, vaikka korkolain mukaan korkein sallittu viivästyskorko on (tätä kirjoitettaessa) 8 %.
  
• Lasku on tökerön näköinen (tämä on vain oma mielipiteeni).
• Joku totesi keskustelupalstalla, että myös laskumerkinnät ovat puutteelliset. On totta, että laskuun toisi lisää uskottavuutta se, että siinä kerrottaisiin samat asiat mitä vaaditaan normaalilta kassakuitiltakin (Arvonlisäverolaki 209 c §), mutta tässä tapauksessa asiakas on jo saanut kyseisen kuitin ruokaa maksaessaan. Tästä vääntäköön lakimiehet pilkkua keskenään, mutta mielestäni tuo on "laillinen" lasku, koska siinä peritään saatavaa, josta on jo annettu arvonlisäverolain mukainen kuitti.
  
  Sen sijaan asiallista olisi ollut liittää ostokuitti tai edes maksukorttipäätetosite mukaan laskuihin. Ihan jo luotettavuuden kannalta
  

On myös mahdollista, että yritys ja/tai tilitoimisto ovat laskeneet, että on helpompaa lähettää vain kaikille äkkiä kokoon sutaistu lasku ja sitten toimittaa lisäselvitykset niille, jotka sitä pyytävät. Mutta vaikkei kuittikopioita olisi liittänytkään, niin laskussa olisi voinut kertoa enemmän siitä, millainen virhe on tapahtunut ja että minkä lain nojalla jne. saatavia on mahdollista periä. Myös Y-tunnuksen mainitseminen ja asiaa hoitavan henkilön nimen mainitseminen (laskussa oli pelkkä puhelinnumero) olisi herättänyt luottamusta.

Miten tällainen virhe sitten ylipäätään pääsee tapahtumaan? Aluksi todettakoon, että vahinko voi sattua kenelle tahansa. Tällä kertaa vahinko on sattunut aika monessa paikassa. Vahinko on sattunut

• Maksukorttipäätteen valmistaneelle ja/tai toimittaneelle yritykselle. Jos maksukorttipääte tulostaa asiakkaalle kuitin, mutta jättää summan veloittamatta, se on väärin suunniteltu. Piste.
  
• Tilintarkastajalle. Joskaan en ole tästä aivan täysin varma: tilintarkastaja tarkastaa vain, että kirjanpito täyttää lain vaatimukset ts. että antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta sekä ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ristiriidattomia. Se, että yrityksen myyntisaamisten määrä räjähtää käsiin, ei ole juridinen kirjanpitovirhe. Toki huolellinen tilintarkastaja huomaa tällaisen ilmiön ja kirjoittaa siitä vähintäänkin maininnan tilintarkastuspöytäkirjaan.
  
• Yrittäjälle. Yritys kannattaa hyvin, mutta yrittäjän pitäisi kyllä herätä ihmettelemään, että miksi sadat tuhannet eurot, joiden pitäisi olla yrityksen pankkitilillä, ovatkin asiakkaiden pankkitileillä.
• Tilitoimistolle. Vaikka tilitoimisto "tekee vain kirjanpitoa" (ellei muusta ole sovittu) eikä ota kantaa yrityksen johtamiseen, pätevä kirjanpitäjä kyllä huomaa, jos kuukausi kuukaudelta myyntisaamiset vain kasvavat ja kasvavat ilman mitään näkyvää syytä.

Lopuksi pitää vielä kiinnittää huomio Hesarin uutisen viimeiseen lauseeseen:

Toisaalta ilmi on tullut tapauksia, joissa tilin veloittamattomuus on hoksattu ja tilannetta käytetty hyväksi: Eräs asiakas söi Mount Everestissä 27 kertaa ja maksoi aina pankkikortilla.

Jää hieman epäselväksi onko tuo kommentti tilitoimiston Fahlgrenilta vai onko se toimittajan omaa tulkintaa (kallistun jälkimmäisen puolelle), mutta: minäkin olen käynyt useassa ravintolassa puolentoista vuoden aikana ainakin 27 kertaa ja olen aina maksanut pankkikortilla. Enkä taatusti huomaisi, jos summat jäisivät veloittamatta. Jokaista euroa tarkkaileva, esimerkiksi opintorahalla elävä opiskelija, saattaa huomata, kun kuun lopussa tilille jäikin parikymppiä ylimääräistä. Työssäkäyvä tuskin huomaa. Tietenkin on myös tarkkoja ihmisiä, jotka säilyttävät kaikki kuitit ja vertaavat niitä tiliotteeseen. Mutta jonkun leimaaminen huijariksi pelkästään sen takia, että on syönyt 27 kertaa jossain ja maksanut aina pankkikortilla, on typerää journalismia. Ja jos leimaamista ei ole tehty pelkästään noilla perusteilla, se pitäisi kertoa uutisessa.

Toinen uutisessa silmään pistävä seikka on lause "Vika huomattiin pikkuhiljaa." Jos huomataan, että maksukorttipääte jättää maksun veloittamatta, on syytä olettaa, että tätä on tapahtunut muulloinkin. Ja maksukorttipääte, joka välillä veloittaa ja välillä ei, on yhtä hyödytön kuin pistooli (tai vaikkapa lentokoneen moottori) joka välillä toimii ja välillä ei. Sellainen vimpain kannattaa heittää pois välittömästi.

Uutisessa sanotaan myös, että "Yrittäjälle koitui satojen tuhansien eurojen saatava." Eli mistään pikkusummasta ei ole kysymys. Suomen asiakastiedosta tilaamieni tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön taseen lyhytaikainen vieras pääoma (johon korttimaksusaamisvelat tulee kirjata) on kehittynyt seuraavasti:
31.12.2006 68 tuhatta euroa
31.12.2007 62 tuhatta euroa
31.12.2008 198 tuhatta euroa (kaboom and counting)

Eli kyse todellakin on ainakin muutamasta sadasta tuhannesta.

Veronpalautuksia huijareille - vanhanaikaisesti?

STT:n tiedotteen ja verottajan sivujen mukaan huijarit ovat onnistuneet narauttamaan verottajan maksamaan veronpalautukset väärille tileille. Asian ovat uutisoineet ainakin Uusi Suomi ja Hesari.

Tiedotteen mukaan poliisi on vaitonainen tekotavasta ja

• Verohallinnon tietokantoihin ei ole murtauduttu.
• Kyse ei ole myöskään Verohallinnossa tapahtuneesta vilpillisestä toiminnasta.

Jos verohallinnon sisällä kukaan ei ole kusettanut eikä myöskään tietokantoihin murtauduttu, niin ainakin oma järkeni sanoo, että ainoa vaihtoehto on, että verottajalle on ujutettu valheellinen tilinumero ja verottaja on uskonut.

Tilinumeron ilmoittamisen verottajalle voi hoitaa joko netissä verkkopankkitunnusten avulla tai sitten perinteisellä paperilomakkeella. Jos "tietokantoihin ei ole murtauduttu", ja uhreja on eri puolilla Suomea, oletan, että myöskään verkkopankkitunnuksia ei ole anastettu. Ja sitäpaitsi jos saa verkkopankkitunnukset käsiinsä, niin ei ole mitään järkeä lähteä verkkopankkitunnuksilla kikkailemaan; paljon helpompaa on tyhjentää koko tili. Jäljelle jää siis verottajan paperilomakkeen käyttö.

Sinänsä erikoista on, että nettikeskustelukommenteissa (esimerkiksi Hesarin uutiseen liittyvissä) epäillään syylliseksi (tai rikoksentekovälineeksi) tietotekniikkaa. Itse veikkaan paljon perinteisempää tekotapaa, jonka kohta perustellen esitän.

Verottajan sivuilla löytyvään paperilomakkeeseen, jolla tilinumero ilmoitetaan verottajalle, vaaditaan seuraavat tiedot:

• Sukunimi
• Etunimi
• Henkilötunnus
• Tilinumero
• Päivämäärä ja allekirjoitus

Kaikki edellämainitut tiedot - henkilötunnusta ja allekirjoitusta lukuunottamatta, on erittäin helppo selvittää. Nimet ja syntymäajat löytyvät helposti (esimerkiksi) verotoimistossa olevista mapeista, joissa on ihmisten julkiset verotiedot kenen tahansa selattavissa. Allekirjoituksen kanssa tilanne on hankalampi, mutta: olen melko varma, että verovirkailija ei (välttämättä) jaksa verrata tilinumeronmuutoslomakkeeseen tehtyä söherrystä vaikkapa edellisen veroilmoituksen söherrykseen. Varsinkin, jos edellistä veroilmoituslomaketta ei ole saatavilla, jos henkilö ei ole ikinä palauttanut veroilmoitusta.

Henkilötunnuksen loppuosa (syntymäajanhan sai verotoimiston mapista) on siis ainoa tieto, jonka etsimiseen joutuu käyttämään hieman vaivaa. "Tavallisen ihmisen" henkilötunnusta on vaikea saada mistään, paitsi jos hän on heittänyt hetunsa sisältäviä papereita taloyhtiön paperiroskikseen.

Sen sijaan yrittäjän hetu on helppo onkia selville: kaikkien yrittäjien (ja muiden vastuuhenkilöiden, esimerkiksi tilintarkastajan) henkilötunnukset löytyvät kaupparekisteristä, joka on julkinen rekisteri. Sieltä voi siis käydä kurkkaamassa uhrinsa henkilötunnuksen. Rekisterissä (ainakin paikan päällä PRH:n konttorilla) voi myös selata yritysten tilinpäätöstietoja ja perustamisasiakirjoja, joista voi kätevästi kopioida myös uhrin nimikirjoituksen.

Miten rikos on käytännössä toteutettu? Minä veikkaan, että seuraavasti:

• Rikollinen menee kaupparekisteriin ja selailee itselleen vaikkapa sadan, eri puolilla Suomea asuvan yrittäjän henkilötiedot ja nimikirjoitusnäytteet.
• Rikollinen askartelee verottajalle sata tilinumerolomaketta. Ne postitetaan pienissä erissä eri verotoimistoihin pitkän ajan kuluessa, ettei epäilyksiä herää.
• Sitten nostetaan rahat omalta (tai jonkun mukaan ostetun epätoivoisen ihmisen) pankkitililtä veronpalautuspäivänä, ja jemmataan ne.
• Rikos tulee ilmi, mutta rahat ovat jemmassa. Kärsitään tuomio, etsitään rahat jemmasta ja nautitaan niistä.

Jos uhreissa on muita kuin yrittäjiä, teoriani on osittain vesitetty. Silloin henkilötunnukset on hankittu jostain muusta sopivasta rekisteristä, epärehellistä työntekijää hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi kännykkäliittymämyyjällä tai videoita vuokraavan R-kioskin työntekijällä on pääsy asiakasrekisteriin, jossa on henkilötunnukset.

Miten tällaisen rikoksen tekeminen tehtäisiin vaikeammaksi?

Moni varmasti ihmettelee perinteisen taivastelijakysymyksen "miten tämä voi olla mahdollista". Se on mahdollista siksi, että tällaisia rikoksia ei tehdä usein, minkä takia verottaja ei ole nähnyt aiheelliseksi parantaa tietoturvaansa.

Mielestäni olennainen virhe on tehty siinä, että henkilötunnusta käytetään "salasanana" viranomaisten asiakirjoissa ja muuallakin. Henkilötunnus ei kuitenkaan missään olosuhteissa saisi kelvata salasanaksi, koska siltä puuttuu eräs salasanalta vaadittava ominaisuus, eli vaihdettavuus. Nykyäänhän henkilötunnuksen saa vaihtaa vain sukupuolenvaihdosleikkauksen yhteydessä. Käytäntö on valitettavasti toinen: moni viranomainen kelpuuttaa henkilötunnuksen salasanaksi. Esimerkiksi lääkärissä käydessä ei kysytä henkilötodistusta, vaan vain henkilötunnus ilmoittautuessa riittää.

Ehdotan, että verottaja korjaa asian seuraavasti:

• tilinumeron ilmoittaminen verottajalle sallitaan vain netin kautta verkkopankkitunnuksilla, tai
• käymällä verottajan palvelupisteessä ja esittämällä henkilötodistus

Toinen vaihtoehto on, että tilinumeron muutoksesta verottaja lähettää aina kirjeen verovelvollisen väestötietojärjestelmään merkittyyn osoitteeseen. Jos tällainen kirje rapsahtaa postilaatikkoon ilman, että on ilmoittanut mitään verottajalle, hälytyskellot soivat.

Kirjoitukseni pääpointti ja motiivi: henkilötunnusta ja allekirjoitusta ei missään olosuhteissa - ainakaan sellaisissa, jossa pyöritellään isoja rahoja tai arkaluonteisia tietoja - saisi käyttää sellaisenaan asiakkaan tunnistamiseen.

Offtopic: verottaja voisi tehdä jotain noille kammottavan näköisille urleilleen. Silloin voisivat verotusta koskevat ohjeet löytyä Googlella ensimmäisten joukossa.

Kokoomus "pimitti" tilinpäätöstietoja

Hesarin nettisivut julistavat taas, että joku on mennyt tekemään jotain hirvittävää. Tällä kertaa Kokoomus. Uutinen alla - lihavoinnit ovat minun.

IL: Kokoomus pimitti tilinpäätöstietoja

18.7.2009 12:37 | Päivitetty: 18.7.2009 12:50

Helsingin Sanomat

Kokoomukselle vaalirahoitusta kerännyt yhtiö ei ole toimittanut tilinpäätöstietojaan kaupparekisteriin, kertoo Iltalehti.

Kokoomus perusti keväällä 2001 Suomen Kansallismedia Oy -nimisen yhtiön, jonka avulla kerättiin vaalirahoitusta muun muassa seminaareja järjestämällä ja taulukaupalla.

Yhtiön rooli on lehden mukaan ollut merkittävä varsinkin vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoittamisessa. Puolueelle kertyi vuoden 2007 aikana kaikkiaan lähes miljoona euroa.

"En osaa sanoa, miksi niitä [tilinpäätöstietoja] ei ole toimitettu kaupparekisteriin. Tuo on kummallista, sinun täytyy kysyä asiasta firman toimitusjohtajalta", puoluesihteeri Taru Tujunen sanoi Iltalehdelle.

Suomen Kansallismedian toimitusjohtajan paikalla istuu kokoomuksen hallintopäällikkö Jarmo Pekkala.

"Minulla ei ole mitään järkevää vastausta tuohon, koska niiden pitäisi olla kaupparekisterissä", Pekkala kommentoi lehdelle.

Lain mukaan yrityksen on toimitettava tilinpäätöstiedot kaupparekisteriin viimeistään kaksi kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Vuoden 2007 tilinpäätös olisi pitänyt toimittaa rekisteriin viime elokuussa.

Aivan ensiksi tulee oikaista asiavirhe viimeisestä kappaleesta. Osakeyhtiön, osuuskunnan, luottolaitoksen ja vakuutusyhdistyksen on jätettävä ilmoitus kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta (ja muiden yritysten kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, jos firma on niin suuri että se on velvollinen tiedot toimittamaan) - eikä tilikauden päättymisestä. Esimerkiksi, jos osakeyhtiön tilinpäätös vahvistetaan huhtikuussa, tilinpäätösasiakirjat pitäisi jättää kesäkuussa.

Toiseksi, haluan vähän taustoittaa uutista ja "rikkeen" vakavuutta. Tavalliselle kansalaiselle ei välttämättä sano mitään, mitä tarkoittaa, että "pimittää tilinpäätöstietoja". Onko kyseessä iso vai pieni rike, vaiko peräti rikos?

Kyse ei ole rikoksesta eikä edes rikkeestä. Lain mukaan tilinpäätös on toimitettava kaupparekisteriin. Mikäli tilinpäätöstä ei toimita, mitään ei todennäköisesti tapahdu (PRH saattaa pyytää asiakirjoja pistotarkastusluonteisesti, mutta faktatietoa tästä minulla ei ole). Tapahtua alkaa vasta, kun kilpailija/asiakas/kateellinen naapuri kiinnostuu firmasi tiedoista ja pyytää kaupparekisteristä firmasi tilinpäätöstä. Tällöin Patentti- ja rekisterihallitukselta lähtee yrityksellesi kirje, jossa pyydetään toimittamaan yrityksen tilinpäätöstiedot. Kirjeessä on uhkaus, että mikäli tilinpäätöstä ei toimiteta, voi Patentti- ja rekisterihallitus määrätä uhkasakon. Jos edelleen jätät tilinpäätöstiedot toimittamatta, niin PRH:lta tulee toinen kirje, jossa on mukana uhkasakko: mikäli et nyt vieläkään toimita tilinpäätöstä, joudut maksamaan summan X. Nyt ei ole yhtään esimerkkiä käden ulottuvilla, mutta sakko on tapauskohtainen ja pienillä firmoilla suuruudeltaan tonnin tai pari. Ja sitä ei siis ole pakko maksaa, jos toimittaa tilinpäätöksen ennen toisessa kirjeessä mainittua takarajaa.

Uutisen mukaan tilinpäätöstiedot on toimitettu kaikilta vuosilta paitsi 2005 ja 2007. Vuodesta 2008 alkaen tilinpäätöstiedot menevät PRH:lle suoraan verottajalta, joten niiden "pimittäminen" on mahdotonta (tai silloin pitäisi pimittää tilinpäätös myös verottajalta, ja se puolestaan on rikos). Huomionarvoista on myös, että tuloslaskelmassa ja taseessa pitää olla myös edellisen vuoden vertailutiedot näkyvillä (KPL 3. luku 1 §). Toisin sanoen kokoomuspuljun tulos- ja tasetiedot "pimitetyiltä" vuosilta näkyvät vuosien 2006 ja 2008 tiedoissa. Liitetietoja ei toki näe.

Tilastoa minulla ei asiasta ole, mutta kokemuksen mukaan tilinpäätösten toimittamatta jättäminen on ennemminkin maan tapa kuin poikkeus, josta pitäisi uutisoida. Moni pienyrittäjä ei yksinkertaisesti viitsi lähettää tilinpäätöstään PRH:lle - eivätkä kaikki välttämättä edes tiedä rekisteröintipakosta. Joku voi tietenkin jättää tilinpäätöksen tietoisesti toimittamatta (syiden spekuloinnista voisi kirjoittaa toisen blogikirjoituksen). Ja sitten kun PRH:lta tulee uhkasakko, se joko maksetaan tai tilinpäätös toimitetaan. Eri "laittomuuksia" on vaikea pistää "syntisyysjärjestykseen", mutta itse olen sitä mieltä, että tilinpäätöksen rekisteröimisen unohtaminen (ja "unohtaminen") vastaa punaisia päin kävelemistä tai ilman kypärää pyöräilemistä (kypärän käyttöpakko mainitaan tieliikennelaissa, mutta sen unohtamisesta ei ole säädetty rangaistusta).

Kukaan ei tietenkään tunnusta jättäneensä tahallaan tilinpäätöstiedot toimittamatta. Siksi vedotaan omaan tai sihteerin unohdukseen, tai siihen, että posti on hukannut kirjeen. Kokoomuksen kohdalla unohdus saattaa olla oikea vahinko, koska tilinpäätökset ympäröiviltä vuosilta on toimitettu. Mutta tätä on mahdotonta todistaa kumpaankaan suuntaan.

Tämän kirjoituksen pointti on siinä, että teosta tai laiminlyönnistä kertova uutinen pitäisi mielestäni taustoittaa niin, että tavallinen kansalainen ymmärtää, onko kyse kärpäsestä vai härkäsestä. Tämä uutinen on samaa tasoa, kuin että joku uutisoisi, että Sauli Niinistö ajoi 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella 81 kilometriä tunnissa.

Verkkolasku ja saamattomat yrittäjät (muka)

Pravdan mukaan saamattomat yrittäjät hidastavat siirtymistä sähköiseen laskutukseen. Kyllä, olen ainakin sen verran saamaton, että en lähde pelkästään huvin vuoksi kokeilemaan systeemiä, joka

• on kalliimpi ja
• jonka toimivuudesta ei ole kokemuksia.

Vuosi pari sitten nimittäin katselin uteliaana verkkolaskutuspalvelua, kun olin huomannut, että saapuvien laskujen (vaikkapa puhelinlasku) maksaminen on erittäin kätevää verkkolaskuna. Kiinnostus lopahti välittömästi, kun kustannus per lähetetty lasku oli jotain euron tienoilla, taisipa mukana olla vielä kuukausimaksukin. Euro ei ole paljon, mutta pienyrittäjällä joka lähettää vaikka kymmenisen laskua kuussa, ei ole mitään järkeä siirtyä verkkolaskutukseen jos hinta per lähetetty verkkolasku maksaa enemmän kuin postimerkki. Piste. Sähköisen laskutuksen pitää olla halvempi tai saman hintainen postimerkin kanssa, ennen kuin sitä edes vaivautuu kokeilemaan.

Ilokseni huomasin äsken, että tällainen laskutuspalvelu on samanhintainen kuin postimerkki ja käyttöliittymäkin lienee siedettävä. Kehitystä on tapahtunut. Pitääpä testata. Heti kun jaksaa.

Liikeideoita

Sylki toi suuhun muutaman liikeidean.

Liikeidea 1: Kirjapörssi

Kirjoja, myös käytettyjä kirjoja, voi tilata nettikaupoista ihan kiitettävästi. Mutta entäpä jos haluaisin ostaa jonkun kirjan, jota ei ole kirjakaupoissa saatavana? Tämä onnistunee vain keskustelupalstoilla huhuilemalla tai vaikkapa lehti-ilmoituksella (toimiikohan...).

Edellä olevaan tarpeeseen vastaisi netissä oleva kirjapörssi. Toimintaperiaate olisi sama kuin osakepörssissä, eli käyttäjät laittavat sivustolle myynti- ja ostotarjouksia, joihin sitten joku voi tarttua. Esimerkiksi:

• Haluan ostaa Kalle Väisälä: Lukuteorian ja korkeamman algebran alkeet, Otava, 1950-luku. Maksan 20 euroa.

• Haluan myydä: Kimmo Silvonen: Sähkötekniikka ja elektroniikka, 4. painos. Hinta 25 euroa.

Kantavana ideana olisi siis se, että joku voi innostua myymään kirjansa hyllystä pölyttymästä, kun huomaa, että joku intoilija maksaa siitä hyvin.

Kirjojen myynti onnistuu nykyhetkelläkin (esim. huutonetissä), mutta olisi torsoa toteuttaa pörssi, missä voi jättää vain ostotarjouksia. Jos vaikkapa viisituhattakin kirjojen ystävää laittaisi tuonne omat "turhat" kirjat myyntiin ja ostelisi haluamiaan, saataisiin kysyntä ja tarjonta kohtaamaan kivasti, ilman että tarvitsee juosta antikvariaatteja läpi (joka sekin on tietty hauskaa, jos sen ottaa harrastuksena).

Ansaintalogiikkana tuossa voisi olla mainosrahoitteisuus, vrt. Huuto.net. Palvelu tuskin olisi mikään kultakaivos, mutta sillä olisi mm. yleishyödyllistä merkitystä: saadaan kirjat pois hyllystä pölyttymästä ja halukkaiden luettavaksi.

Liikeidea 2: Puhelinmyyjien estopalvelu

Kännykkään voi jo nykyään tilata "pomopalvelun", joka kertoo, keneltä ja/tai mistä firmasta saapuva puhelu tulee. Ohjelma siis ottaa salamannopeasti yhteyden numerotiedusteluun, jos saat puhelun tuntemattomasta numerosta, ja näyttää numeron tiedot ruudulla.

Ideaa voisi jalostaa eteenpäin: perustetaan palvelu, joka pitää tietokantaa numeroista, joista puhelinmyyjät soittelevat. Tietokantaa pidetään yllä niin, että sinne voi "ilmiantaa" numeron tekstiviestillä, jos saa puhelun puhelinmyyjältä. Omaan puhelimeen ladataan softa, joka puhelun tullessa ottaa yhteyden tietokantaan ja vilkuttaa ruudulla "MYYJÄ" -varoitusta puhelimen soidessa. Palvelu voisi maksaa esimerkiksi 5 euroa kuussa.

Joku saattaa kysyä, että eikö ole helpompaa vain sanoa kaikille myyjille "ei kiitos". Kyllä se on helppoa, mutta siihen kuluu aikaa; varsinkin yrittäjillä, joilla ei ole mahdollisuutta ottaa suoramarkkinointikieltoa (tai on mahdollista, mutta B-to-B -puhelinmyyjät eivät tuijota kyseistä rekisteriä). Säästöä (ainakin hermojen säästöä) koituu myös siitä, ettei tarvitse kesken palaverin ryysiä vastaamaan puhelimeen: eihän sitä tiedä, onko siellä uusi asiakas vaiko myyjä tyrkyttämässä jotain superhienoa luettelopalvelua yrityksellesi.

Siitä vain firmaa pystyyn! Lama-aika on hyvä aika aloittaa hyvä bisnes, kun lama on karsinut huuhaabisnekset pois markkinoilta :-). (Ja siinä sivussa vähän hyviäkin, valitettavasti.)

Hyvälääkäri.fi

Yle uutisoi lähikuukausina avattavasta palvelusta, jossa potilaat pääsevät pisteyttämään lääkäreitään. Palvelun tarkoitus on tulkintani mukaan parantaa lääkäreiden tervettä kilpailua ja näin ollen lääkäripalvelujen tasoa, auttaa potilasta löytämään juuri omaan vaivaan erikoistunut lääkäri sekä tietenkin tuottaa voittoa palvelun ylläpitäjälle.

Mielestäni tällaiset palvelut ovat hyvä asia – niin kauan kuin palvelua ei käytetä systemaattiseen mustamaalaamiseen. Markkinainformaation vapaata saatavuutta edistävät palvelut ovat tervetulleita, koska ne kannustavat lääkäreitä parantamaan palvelun laatua.

Kritiikkinä tulee mieleen se, että joku lääkäri, joka on mukava tai heittää hyvää läppää, saa paremmat pisteet kuin ammattitaitoisempi lääkäri. Mutta onko siitä haittaa? Itsekin käyn mieluummin kivalla lääkärillä kuin äksyllä lääkärillä. Lääkäreiden ammattitaito Suomessa on korkea, ja lääkäreiden ainoat todelliset merkittävät erot lienevät juuri sosiaalisissa taidoissa.

Hyvälääkäri.fi ei perustu ainoastaan potilaiden palautteisiin. Ylen mukaan pisteitä jaetaan myös muodollisen pätevyyden ja kokemuksen sekä lääkärikollegojen antamien suositusten perusteella.

Avainsana tämänkin palvelun käytössä on medialukutaito. Se, että jollain lääkärillä on muutama huono arvio eikä ollenkaan muita arvioita, ei yksinään tee hänestä huonoa lääkäriä. Ei ole huono suoritus, jos vastaanottaa vuodessa viisisataa potilasta ja saa haukut kymmeneltä.

Ajatus pisteiden antamisesta palveluntarjoajille ei ole mitenkään uusi:

• Huuto.netissä saa (ja kannattaa) antaa palautetta kaupankäynnin sujuvuudesta (plussa, miinus tai neutraali). Järjestelmä pitää huijarit ja sählärit tehokkaasti kurissa.
  
• Teknillisen korkeakoulun ETA-tiedekunnassa on käytössä palautejärjestelmä, jossa opiskelijat saavat pisteyttää mm. opettajat kurssin päätteeksi. Kurssien arvosanat ovat julkisia, opettajien eivät – mutta tiedekunnan johto seuraa niitä.
  
• Puskaradiossa voi arvostella minkä tahansa yrityksen mitä tahansa palvelua. Kannattaa tutustua.
  

Jotta julkinen arviointijärjestelmä olisi toimiva ja oikeudenmukainen, palvelun tulee olla jollain tavalla toimitettu tai valvottu. Ei ole oikein, jos jotakuta mustamaalataan sukkanukketekniikalla ja/tai levittämällä perätöntä tietoa. Palveluntarjoajalla on myös ehdottomasti oltava mahdollisuus vastineen antamiseen.