Ravintola Mount Everest, Solido ja väärin sammutettu tulipalo

Joulukuun alkupuolella ystäväni postiluukusta kolahti kummallinen lasku:

(Kuvasta on kohteliaisuussyistä sotkettu kuluttajan nimi sekä ravintolassa paikan päällä käytäessä annettu lisätietoja antavan "Jukan" puhelinnumero. )

Laskussa siis karhutaan 11 kuukauden takaista ruokailua, jonka asiakas on maksanut pankkikortilla, mutta summa ei ole teknisen virheen takia veloittunut. Kuinka todennäköisesti ihminen muistaa, onko hän käynyt syömässä ravintolassa X hintaan Y 11 kuukautta sitten? Eli onko kyseessä huijausyritys (joku lähettää tällaisia laskuja ja rahat ohjautuvat omalle tilille) vai onko aivan oikeasti käynyt niin, että asiakas on käynyt syömässä ja rahat eivät ole veloittuneet?

Soitto kuluttajavirastoon paljastaa, että laskuja on lähetetty muillekin. Asiasta virisi välittömästi vilkas keskustelu internetissä. Myös media on noteerannut tapauksen. Sekä omien selvittelyjen että median tekemien selvittelyjen perusteella näyttää siltä, että kyseessä ei ole kusetus vaan ihan oikea moka ja sen laillinen oikaisu. Myyjällä on oikeus periä saataviaan 3 vuotta kaupanteon jälkeen.

Tilitoimisto on pyynnöstä toimittanut asiakkaille kuittikopioita, mutta ne ovat olleet epäselviä ja niistä on puuttunut allekirjoitus. Jälkimmäinen on aivan loogista, koska sirukortilla maksettaessa allekirjoitusta ei sutaista mihinkään. Lainaus keskustelusta:

Mun kuittikopio oli ihan täysblanco, alla nimmari joka joko voisi olla mun tai sitten ei. Yhteistä on alkukirjain.

Myös muut haukkuivat kuittikopioiden laatua, eikä tämä minun lähteeni kuittikopiokaan liian selkeä ollut.

Toinen keskustelussa usein nouseva mielipide on, että tapauksen paska jälkihoito vie maun ruuasta.

Miten homma sitten olisi kannattanut hoitaa?

Jälkiviisaus on aina helppoa ja välillä typerääkin, mutta mielestäni mokien analysoiminen ja niistä viisastuminen ei ole jälkiviisautta vaan viisautta.

Mielestäni yrityksen/tilitoimiston ainoa oleellinen virhe (jälkihoidossa siis; koko maksukorttisekoilun syntyminen on kokonaan asia erikseen) on se, että lasku näyttää huijauslaskulta. Miksikö? Minun mielestäni ainakin sen takia, että

• Laskun eräpäivä on saapumispäivää seuraava päivä. Se tuo helposti mieleen strategian "aina joku erehtyy maksamaan tuon äkkiä pois".
  
• Viivästyskorko on laittoman suuruinen. Laskussa on 10 % viivästyskorko, vaikka korkolain mukaan korkein sallittu viivästyskorko on (tätä kirjoitettaessa) 8 %.
  
• Lasku on tökerön näköinen (tämä on vain oma mielipiteeni).
• Joku totesi keskustelupalstalla, että myös laskumerkinnät ovat puutteelliset. On totta, että laskuun toisi lisää uskottavuutta se, että siinä kerrottaisiin samat asiat mitä vaaditaan normaalilta kassakuitiltakin (Arvonlisäverolaki 209 c §), mutta tässä tapauksessa asiakas on jo saanut kyseisen kuitin ruokaa maksaessaan. Tästä vääntäköön lakimiehet pilkkua keskenään, mutta mielestäni tuo on "laillinen" lasku, koska siinä peritään saatavaa, josta on jo annettu arvonlisäverolain mukainen kuitti.
  
  Sen sijaan asiallista olisi ollut liittää ostokuitti tai edes maksukorttipäätetosite mukaan laskuihin. Ihan jo luotettavuuden kannalta
  

On myös mahdollista, että yritys ja/tai tilitoimisto ovat laskeneet, että on helpompaa lähettää vain kaikille äkkiä kokoon sutaistu lasku ja sitten toimittaa lisäselvitykset niille, jotka sitä pyytävät. Mutta vaikkei kuittikopioita olisi liittänytkään, niin laskussa olisi voinut kertoa enemmän siitä, millainen virhe on tapahtunut ja että minkä lain nojalla jne. saatavia on mahdollista periä. Myös Y-tunnuksen mainitseminen ja asiaa hoitavan henkilön nimen mainitseminen (laskussa oli pelkkä puhelinnumero) olisi herättänyt luottamusta.

Miten tällainen virhe sitten ylipäätään pääsee tapahtumaan? Aluksi todettakoon, että vahinko voi sattua kenelle tahansa. Tällä kertaa vahinko on sattunut aika monessa paikassa. Vahinko on sattunut

• Maksukorttipäätteen valmistaneelle ja/tai toimittaneelle yritykselle. Jos maksukorttipääte tulostaa asiakkaalle kuitin, mutta jättää summan veloittamatta, se on väärin suunniteltu. Piste.
  
• Tilintarkastajalle. Joskaan en ole tästä aivan täysin varma: tilintarkastaja tarkastaa vain, että kirjanpito täyttää lain vaatimukset ts. että antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta sekä ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ristiriidattomia. Se, että yrityksen myyntisaamisten määrä räjähtää käsiin, ei ole juridinen kirjanpitovirhe. Toki huolellinen tilintarkastaja huomaa tällaisen ilmiön ja kirjoittaa siitä vähintäänkin maininnan tilintarkastuspöytäkirjaan.
  
• Yrittäjälle. Yritys kannattaa hyvin, mutta yrittäjän pitäisi kyllä herätä ihmettelemään, että miksi sadat tuhannet eurot, joiden pitäisi olla yrityksen pankkitilillä, ovatkin asiakkaiden pankkitileillä.
• Tilitoimistolle. Vaikka tilitoimisto "tekee vain kirjanpitoa" (ellei muusta ole sovittu) eikä ota kantaa yrityksen johtamiseen, pätevä kirjanpitäjä kyllä huomaa, jos kuukausi kuukaudelta myyntisaamiset vain kasvavat ja kasvavat ilman mitään näkyvää syytä.

Lopuksi pitää vielä kiinnittää huomio Hesarin uutisen viimeiseen lauseeseen:

Toisaalta ilmi on tullut tapauksia, joissa tilin veloittamattomuus on hoksattu ja tilannetta käytetty hyväksi: Eräs asiakas söi Mount Everestissä 27 kertaa ja maksoi aina pankkikortilla.

Jää hieman epäselväksi onko tuo kommentti tilitoimiston Fahlgrenilta vai onko se toimittajan omaa tulkintaa (kallistun jälkimmäisen puolelle), mutta: minäkin olen käynyt useassa ravintolassa puolentoista vuoden aikana ainakin 27 kertaa ja olen aina maksanut pankkikortilla. Enkä taatusti huomaisi, jos summat jäisivät veloittamatta. Jokaista euroa tarkkaileva, esimerkiksi opintorahalla elävä opiskelija, saattaa huomata, kun kuun lopussa tilille jäikin parikymppiä ylimääräistä. Työssäkäyvä tuskin huomaa. Tietenkin on myös tarkkoja ihmisiä, jotka säilyttävät kaikki kuitit ja vertaavat niitä tiliotteeseen. Mutta jonkun leimaaminen huijariksi pelkästään sen takia, että on syönyt 27 kertaa jossain ja maksanut aina pankkikortilla, on typerää journalismia. Ja jos leimaamista ei ole tehty pelkästään noilla perusteilla, se pitäisi kertoa uutisessa.

Toinen uutisessa silmään pistävä seikka on lause "Vika huomattiin pikkuhiljaa." Jos huomataan, että maksukorttipääte jättää maksun veloittamatta, on syytä olettaa, että tätä on tapahtunut muulloinkin. Ja maksukorttipääte, joka välillä veloittaa ja välillä ei, on yhtä hyödytön kuin pistooli (tai vaikkapa lentokoneen moottori) joka välillä toimii ja välillä ei. Sellainen vimpain kannattaa heittää pois välittömästi.

Uutisessa sanotaan myös, että "Yrittäjälle koitui satojen tuhansien eurojen saatava." Eli mistään pikkusummasta ei ole kysymys. Suomen asiakastiedosta tilaamieni tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön taseen lyhytaikainen vieras pääoma (johon korttimaksusaamisvelat tulee kirjata) on kehittynyt seuraavasti:
31.12.2006 68 tuhatta euroa
31.12.2007 62 tuhatta euroa
31.12.2008 198 tuhatta euroa (kaboom and counting)

Eli kyse todellakin on ainakin muutamasta sadasta tuhannesta.