Valtion it-projektit ovat monesti heikosti johdettuja, tehottomia ja syytävät rahaa muutamille suurille it-yhtiöille ja niiden kovapalkkaisille konsulteille.
Useat valtion hankkeet ovat viime vuosina venyneet vuosilla tai epäonnistuneet kokonaan.
Syntyy ulkoistuskierre, jonka tuloksena rahat valuvat muutamalle suurelle it-yhtiölle. Ne toimittavat leijonanosan valtion tilaamista tietojärjestelmistä.
Isoilta yrityksiltä on pakko hankkia, kun muut eivät pysty toimittamaan.
En aivan täysin ymmärrä miksi konsultit on nostettu tuossa syntipukiksi, mutta muuten kirjoitus on täyttä asiaa. Veronmaksajan kannalta on aivan sama, valuuko vastikkeeton raha konsultille, sihteerille vai koodarille. Olennaista on se, että valtiolta puuttuu tietotaito tietoteknisten järjestelmien ostamisessa.
Ihmettelen myös tuota viimeistä lainausta. On selvää, että yhden miehen firmalta ei voi ostaa järjestelmää, jolta vaaditaan toimivuutta 24/7. Tällainen järjestelmä voi olla vaikkapa sairaalan potilastietojärjestelmä. Jo parinkymmenen hengen yrityksen pitäisi olla kykenevä toimittamaan tietojärjestelmä valtiolle. Olisikin mielenkiintoista käydä läpi jokin tarjouskilpailu ja selvittää, minkä kokoisia yrityksiä on ollut mukana ja millä hintapyynnöillä.
Uutista lukiessani tuli väistämättä mieleen Otaniemen keskustaopiskelijoiden kannanotto vuodelta 2006:
...Kepuopiskelijat kirjoittavat asiaa. Kun lähtee ostamaan jotain, pitää ostajalla olla tiedossa hinnan suuruusluokka (ja mielellään vähän muutakin). Muuten joutuu höynäytetyksi.
Kuitenkin monesti hankinnoista päättäessään päättäjillä ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, mitä tuotteen tai palvelun todelliset tuotantokustannukset ovat ja että onko tarjouksessa pyydettävä hinta missään suhteessa siihen.
Viimeisin esimerkki tästä on eduskunnan pääsihteerin vastaus toimittajalle kansanedustajien poissaolojen kirjausta koskeneessa artikkelissa (HS 28.10.2006). Poissaoloja ei aiota jatkossa kirjata, koska sähköisen web-pohjaisen tietokannan (jonne kansanedustajat itse kirjaavat poissaolonsa), perustaminen tulisi pääsihteerin mukaan maksamaan "ehkä jopa puoli miljoonaa euroa". Otaniemen Keskustaopiskelijat arvioi, että tällaisen järjestelmän todelliset tuotantokustannukset olisivat n. 5000-10000 euron paikkeilla. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten aihepiiristä mitään tietämättömiä päättäjiä voidaan höynäyttää ja suomalaisten selkänahasta revittyjä veroeuroja valuu ahneiden yritysten pussiin.
...
Valtiota on asiakkaana helppo höynäyttää, koska maksettu ylihinta ei ole virkamiehen omasta pussista pois. Yrityksissä vaaditaan tulosvastuuta, ja ylihinnan maksaminen tietää kolausta työntekijän maineelle ja vaikeuttaa ylennyksen saamista. Puhumattakaan siitä, että todella isot hankinnat hyväksytetään toimitusjohtajalla tai hallituksella – ja sieltä löytyy viimeistään asiantuntemusta hintaluokasta.
Tästä tärkeästä aiheesta on kirjoittanut myös Kauppalehti.
Kauppalehti "– Haluan huomauttaa, että syyllisiä eivät suinkaan ole terveydenhuollon ammattilaiset, vaan näitten järjestelmien toimittajat, nörtit, jotka eivät osaa yhteensovittaa näitä järjestelmiä, kuten me luulimme kun teimme lain sairaskertomuksista, sanoi Sirpa Asko-Seljavaara"
VastaaPoistaSiinäpä on taas yksi täti, joka ei tajua vittuakaan IT-alasta. Nörtit vääntää koodia niiden speksien mukaan, mitä annetaan. Vika on siis niissä henkilöissä, jotka speksit määrittelevät tai sitten speksien määrittelysysteemissä.
Oletan, että speksejä määrittelevät henkilöt, joilla ei ole mitään koulutusta vaatimusmäärittelystä. Paras järjestelmä on luonnollisesti se halvin.
Oletan samoin. Muistan, kun Teknilliseen korkeakouluun (suutarin lapset jne.) hankittiin WWWTopi-järjestelmän päivitys (= systeemi, jolla ilmoittaudutaan kursseille).
VastaaPoistaHankintaa johti/hoiti muistaakseni opintoasiain päällikkö, joka on toki ammattilainen omalla alallaan, mutta hänet ymmärtääkseni "nakitettiin" hoitamaan tuon järjestelmän tilaaminen (vaikka hänen toimenkuvaansa / ydinosaamiseensa ei kuulu mitenkään tietojärjestelmien ostaminen) - ja lopputulos oli katastrofi. Järjestelmä on sittemmin kuopattu kokonaan ja korvattu Oodi-järjestelmällä (joka sekin on susi mutta toimii joten kuten).
On täysin uskomatonta, miten paljon tuhoa tässä asiassa epäpätevät ihmiset saavat aikaiseksi. Usein loppukäyttäjät joutuvat kärsimään vuosikausia kehnoista järjestelmistä, mikä luonnollisesti näkyy myös yrityksen tuottavuudessa.
VastaaPoistaEn tajua, miten tällaisissa asioissa päättäviin rooleihin päästetään ummikkoja. Luulisi, että esim. valtiolla olisi varaa palkata muutama it-asiantuntija, ettei tarvitsisi ulkopuolisia konsultteja kuunnella ja kokonaisuuskuva pysyisi koko ajan näpeissä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJeps, ostajan/tilaajankin puolella olisi hyvä olla joku, jolla olisi käsitystä sekä tekniikasta, ohjelmistokehityksestä että domainista.
VastaaPoistaPitääpä mainita aihetta liippaava blogi : http://julkiset-ohjelmistohankinnat.fi/