Vetikö Yle rasistisen viharikoksen hihasta?

Katsoin eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen dokumentin rasismista (linkki Yle Areenaan, katsottavissa 4.7.2011 asti). Videon kohdassa 3:50 kerrotaan kohua herättäneestä 14-vuotiaan raa'asta pahoinpitelystä, ja todettiin sen olevan viharikos.

Mutta oliko kyseessä rasistinen viharikos?

• Yhdessäkään näkemässäni tapausta koskevassa uutisessa ei puhuta mitään rasistisesta motiivista eikä uhrin ulkomaalaistaustasta.
• Yhdessäkään aihetta koskevassa nettikeskustelussa (mm. Muro ja Murha.info) ei mainita rasismia eikä uhrin ulkomaalaistaustaa.
• Liittyen ensimmäiseen: jos rikos olisi rasistinen, se olisi tuomion koventamisperuste. Tällaisesta ei ole mitään mainintaa oikeuskäsittelyä koskevissa uutisissa.
• Myöskään googlaamalla ei löydy mitään, mikä viittaisi rasistiseen motiiviin.

Tiedustelin asiaa Yleltä, ja sain seuraavan vastauksen:

Hyvä Vesa,

kiitos palautteestasi! On totta, ettei lehtijutuissa mainita viharikosta. Juttuumme ei kuitenkaan ollut lipsahtanut virhettä, sillä meidän lähteemme varmistavat että ko. tapauksessa oli kyse rasismista.

Mitkäköhän nämä lähteet mahtavat olla? Arvaus: samat kuin Matti Vanhasen lautagate-tapauksessa.

Jos tämä "rasistinen viharikos" oli hihasta vedetty juttu, niin ihmettelen suuresti. Ihan oikeitakin rasistisia rikoksia ja muita rasistisia tekoja tapahtuu, ja dokumentissa niitä esiteltiinkin. Miksi tämä piti ujuttaa sinne joukkoon? Lisäksi valehteleminen aiheuttaa vain ja ainoastaan haittaa rasisminvastaiselle työlle.

Uuden Suomen vahingonlaukaus

Olin hetken aikaa Uusi Suomi -lehden ainoa twitterissä seuraama henkilö:

Olin jo hetken innostunut, mutta kun menin Twitteriin, niin siellä luki, että seuraajia on nolla :-). Eli ilmeisesti Uusarin toimittajalle oli käynyt vahinkonlaukaus ja hän oli klikannut pärstäni kohdalta Follow-nappia. Eräänlainen saavutus tämäkin...

Olenko ainoa, jolle tulee hassu fiilis siitä, että joku on Twitterissä mutta ei seuraa ketään?

P.S. Jos Twitter ei ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Wikipedia lähteenä copy-pastejournalismissa

Wikipedia ei sovi lähteeksi esimerkiksi tieteellisiin artikkeleihin, mutta se on kätevä työkalu esimerkiksi journalisteille, kun aloittaa tiedonetsinnän. Suora copy-pastaaminen lähdettä mainitsematta sen sijaan ei ole hyvää journalismia. Esimerkkinä MTV3:n uutinen:

Jussi Halla-aho sävähdyttää uuden Image-lehden haastattelussa haukkumalla kaupunginvaltuuston jäseniä termillä, josta kollegat voisivat loukkaantua pahemman kerran.

Halla-ahon mukaan kaupunginvaltuustossa ei voi keskustella ja hän nimittelee jäseniä ikävällä sanalla. Provosoivasssa haastattelussaan valtuutettu toteaa, että "maahanmuuttoon liittyvät ajatukset on niillä (valtuutetuilla) kiteytynyt viiteen kuuteen lauseeseen, joita ne rupee luuppina toistamaan, kun siitä kohdasta kutitetaan".

Halla-aho on helsinkiläinen poliitikko ja blogikirjoittaja, joka on tullut tunnetuksi maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikkaa arvostelevilla kirjoituksillaan. Syyskuussa 2009 Halla-aho tuomittiin 30 päiväsakkoon uskonrauhan rikkomisesta blogitekstinsä perusteella. Halla-aho kiistää syyllistyneensä rikokseen ja aikoo valittaa asiasta hovioikeuteen.

(MTV3)

Näin varmaan oli syyskuussa. Käräjäoikeuden päätöksestä on pitänyt valittaa jo ajat sitten, jos siitä aikoo valittaa. Esimerkiksi lyhyellä puhelinsoitolla olisi saanut tietää, onko Halla-aho valittanut tuomiostaan vai ei.

Kokonaan oma lukunsa on, että viimeinen kappale on suora copypaste Wikipediasta. Lukijan kannalta viisasta olisi linkittää lähteeseen, ja vähintäänkin kohteliasta olisi mainita lähde.

Jos minulta kysytään, niin linkittäminen saisi olla yleisempääkin. Osa verkkomedioista varustaa artikkelinsa linkeillä kiitettävästi tai vähintään riittävästi. Se on hyvää palvelua lukijoille.

Kertokaa minulle yksikin hyvä syy, miksi uutistekstiin ei laittaisi linkkejä? (Linkit voivat vanhentua, se on yksi "syy", muttei riittävä.)

Hesarin mielipidesivut versus blogi

Koska Helsingin Sanomat a.k.a. Pravda näyttää tyystin lopettaneen meikäläisen mielipidekirjoitusten julkaisemisen, niin perustetaan sitten blogi.

Blogi ja Pravdan yleisönosasto ovat sangen erityyppisiä medioita – blogiin eksyy lukijoita Googlen perusteella (jos kirjoittaa aiheesta joka sattuu kiinnostamaan jotakuta), kun taas HS:n mielipidesivu tavoittaa kymmeniä (satoja?) tuhansia ihmisiä. Mielipidesivujen lukijamääristä minulla ei ole tietoa – paitsi epätieteellinen ja huonosti yleistettävissä oleva havaintoni siitä, että kun olen kertonut ystävilleni olevani kummajainen ja lukevani kyseisestä läpyskästä vain ja ainoastaan mielipidesivut, olen usein saanut kuulla "miten niin kummajainen, minä teen aivan samalla tavalla". Ihmisten mielipiteet ovatkin kiinnostavia.

Mielipiteen läpisaaminen Hesariin myös tuntuu joka kerralla jonkinlaiselta saavutukselta, vaikkakin erittäin pieneltä sellaiselta. Mielipideosaston läpäisyprosenttin oli joskus suuruusluokkaa 20 %, mikä on varmasti kasvanut, kun mielipidesivu muutettiin pari vuotta sitten kaksisivuiseksi (sivuhuomio: vuodenvaihteessa se muutettiin taas yksisivuiseksi). Muita olennaisia eroja näiden mielipiteentoitotuskanavien välillä ovat ainakin:

• Blogiin saa kirjoittaa mitä vain, ilman että kukaan lyhentää tai muokkaa kirjoitusta.
• Blogia voi kirjoittaa vaikka joka päivä – yleisönosastoon olen parhaimmillaan saanut läpi kaksi kirjoitusta kuukaudessa.
• Blogiin voi saada myös törkypalautetta silmillensä. Niin voi kyllä yleisönosastokirjoituksiinkin, mutta eri foorumilla. Esimerkiksi tätä miekkosta ei käy kateeksi. Minä olen toistaiseksi (kop, kop) välttynyt paperipostin kautta tulevilta anonyymeiltä häirikkökirjeiltä. Ehkä osittain sen takia, että mistään todella tulenarasta aiheesta en ole kirjoittanut. Lisäksi kirjoitustyylini on varsin kuivakka.
  
• Blogin kautta saa helpommin palautetta mielipiteistänsä (kunhan ensin saa lukijoita blogilleen). On pienempi kynnys roiskaista kommentti blogiin kuin laatia fiksu yleisönosastokirjoitus.

Tästä se lähtee. Odotan innolla ensimmäistä (törky)kommenttia :-).