Bitcoin-virtuaalivaluutan käyttö kirjanpidossa ja verotuksessa on herättänyt yrittäjissä jonkun verran epätietoisuutta. Verohallinnossa linjausta valmistellaan, mutta kirjanpitolautakunnasta linjaus tuli jo tänään. Tutustu kirjanpitolautakunnan lausuntoon.
Voit keskustella aiheesta blogin kommenttiosiossa tai vielä ehkä mielekkäämmässä paikassa eli Bittiraha-foorumilla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
torstai 4. lokakuuta 2012
Avoimen datan sovellusidea: oma hintaindeksi
Virallisesti inflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä, mutta tämä indeksi perustuu keskivertoihmisen kulutukseen. Lapsettoman ja autottoman kasvissyöjän "inflaatio" onkin erilainen kuin vaikkapa paljon autoaan (hyödyksi tai huviksi) käyttävän suurperheellisen. Idea: meillä on jo kivoja avoimeen dataan perustuvia palveluja, kuten Verokuitti, Velkakello tai Kansan muisti. Voisiko joku väsätä palvelun, josta voisi kliksutella kuukausittaiset menonsa, ja sitten palvelu näyttäisi, paljonko eläminen on kallistunut ajanjaksolla X.
Lukemaa voisi sitten verrata kuluttajahintaindeksiin.
Palvelu ehtisi mainiosti vielä kilpailuunkin.
Lukemaa voisi sitten verrata kuluttajahintaindeksiin.
Palvelu ehtisi mainiosti vielä kilpailuunkin.
lauantai 28. elokuuta 2010
Tästä ei datan visualisointi parane?
Kesäkuussa bloggasin hienosta motivaatiota käsittelevästä TED Talks -videosta. Nyt löysin taas niin hyvän videon, että sitä on pakko suositella. Hae kuppi kahvia ja varaa 20 minuuttia aikaa.
Videolla ruotsalainen tunnettu professori Hans Rosling käy läpi maailman valtioiden terveydentilan ja taloudellisen vaurauden kehittymistä muutaman viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Video ei ole poliittinen vaan faktoihin keskittyvä, ja hienoksi sen tekee mainio datan visualisointitapa.
Esimerkiksi perheiden lapsiluku ja odotettavissa oleva elinikä ovat yksi valtion kehitysasteen mittari: kehitysmaissa on suuret perheet ja matala eliniänodote, teollisuusmaissa päin vastoin. Visualisoinnissa on vaakatasolla perheen koko ja pystyakselilla eliniänodote. Ja sitten tulee se hieno innovaatio: jokainen valtio on koordinaatistossa pallo, jonka koko on verrannollinen valtion väkilukuun. Sitten pannaan kello käyntiin, ja pallot lipuvat koordinaatistossa samalla kun vuosiluku vilisee alareunassa. Yksinkertaista mutta nerokasta!
Jos visualisaattori kiinnostaa lisää, voit tutustua siihen Gapminder-sivustolla.
Videolla ruotsalainen tunnettu professori Hans Rosling käy läpi maailman valtioiden terveydentilan ja taloudellisen vaurauden kehittymistä muutaman viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Video ei ole poliittinen vaan faktoihin keskittyvä, ja hienoksi sen tekee mainio datan visualisointitapa.
Esimerkiksi perheiden lapsiluku ja odotettavissa oleva elinikä ovat yksi valtion kehitysasteen mittari: kehitysmaissa on suuret perheet ja matala eliniänodote, teollisuusmaissa päin vastoin. Visualisoinnissa on vaakatasolla perheen koko ja pystyakselilla eliniänodote. Ja sitten tulee se hieno innovaatio: jokainen valtio on koordinaatistossa pallo, jonka koko on verrannollinen valtion väkilukuun. Sitten pannaan kello käyntiin, ja pallot lipuvat koordinaatistossa samalla kun vuosiluku vilisee alareunassa. Yksinkertaista mutta nerokasta!
Jos visualisaattori kiinnostaa lisää, voit tutustua siihen Gapminder-sivustolla.
torstai 31. joulukuuta 2009
Kiva.org has more lenders than loans
I tried to reloan some of my Kiva.org credit, but I encountered a pleasant surprise:
"Kiva is constantly receiving new loans for funding from our microfinance Field Partners all around the world. Due to press, new features, or outreach efforts, at times we have more lenders visiting Kiva than we have loans available to fund.
At these times there may be only a small number of fundraising loans on this page. However, this is always a temporary situation, as our Field Partners post new loans in need of funding on an hourly basis. So, if there are only a few loans available, please check back soon! Kiva's volunteers are working hard to translate new loan requests as fast as possible, and our Field Partners are always excited to see loans funded so quickly!"
Kiva has more lender money than loans. Wow.
In Finnish: kehitysmaiden ihmisille mikrolainoja tarjoava palvelu on törmännyt mielenkiintoiseen ongelmaan: (tarjolla olevia) lainan tarvitsijoita on vähemmän kuin lainaajilla on tarjolla rahaa. Hieno homma!
"Kiva is constantly receiving new loans for funding from our microfinance Field Partners all around the world. Due to press, new features, or outreach efforts, at times we have more lenders visiting Kiva than we have loans available to fund.
At these times there may be only a small number of fundraising loans on this page. However, this is always a temporary situation, as our Field Partners post new loans in need of funding on an hourly basis. So, if there are only a few loans available, please check back soon! Kiva's volunteers are working hard to translate new loan requests as fast as possible, and our Field Partners are always excited to see loans funded so quickly!"Kiva has more lender money than loans. Wow.
In Finnish: kehitysmaiden ihmisille mikrolainoja tarjoava palvelu on törmännyt mielenkiintoiseen ongelmaan: (tarjolla olevia) lainan tarvitsijoita on vähemmän kuin lainaajilla on tarjolla rahaa. Hieno homma!
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Kokoomus "pimitti" tilinpäätöstietoja
Hesarin nettisivut julistavat taas, että joku on mennyt tekemään jotain hirvittävää. Tällä kertaa Kokoomus. Uutinen alla - lihavoinnit ovat minun.
Toiseksi, haluan vähän taustoittaa uutista ja "rikkeen" vakavuutta. Tavalliselle kansalaiselle ei välttämättä sano mitään, mitä tarkoittaa, että "pimittää tilinpäätöstietoja". Onko kyseessä iso vai pieni rike, vaiko peräti rikos?
Kyse ei ole rikoksesta eikä edes rikkeestä. Lain mukaan tilinpäätös on toimitettava kaupparekisteriin. Mikäli tilinpäätöstä ei toimita, mitään ei todennäköisesti tapahdu (PRH saattaa pyytää asiakirjoja pistotarkastusluonteisesti, mutta faktatietoa tästä minulla ei ole). Tapahtua alkaa vasta, kun kilpailija/asiakas/kateellinen naapuri kiinnostuu firmasi tiedoista ja pyytää kaupparekisteristä firmasi tilinpäätöstä. Tällöin Patentti- ja rekisterihallitukselta lähtee yrityksellesi kirje, jossa pyydetään toimittamaan yrityksen tilinpäätöstiedot. Kirjeessä on uhkaus, että mikäli tilinpäätöstä ei toimiteta, voi Patentti- ja rekisterihallitus määrätä uhkasakon. Jos edelleen jätät tilinpäätöstiedot toimittamatta, niin PRH:lta tulee toinen kirje, jossa on mukana uhkasakko: mikäli et nyt vieläkään toimita tilinpäätöstä, joudut maksamaan summan X. Nyt ei ole yhtään esimerkkiä käden ulottuvilla, mutta sakko on tapauskohtainen ja pienillä firmoilla suuruudeltaan tonnin tai pari. Ja sitä ei siis ole pakko maksaa, jos toimittaa tilinpäätöksen ennen toisessa kirjeessä mainittua takarajaa.
Uutisen mukaan tilinpäätöstiedot on toimitettu kaikilta vuosilta paitsi 2005 ja 2007. Vuodesta 2008 alkaen tilinpäätöstiedot menevät PRH:lle suoraan verottajalta, joten niiden "pimittäminen" on mahdotonta (tai silloin pitäisi pimittää tilinpäätös myös verottajalta, ja se puolestaan on rikos). Huomionarvoista on myös, että tuloslaskelmassa ja taseessa pitää olla myös edellisen vuoden vertailutiedot näkyvillä (KPL 3. luku 1 §). Toisin sanoen kokoomuspuljun tulos- ja tasetiedot "pimitetyiltä" vuosilta näkyvät vuosien 2006 ja 2008 tiedoissa. Liitetietoja ei toki näe.
Tilastoa minulla ei asiasta ole, mutta kokemuksen mukaan tilinpäätösten toimittamatta jättäminen on ennemminkin maan tapa kuin poikkeus, josta pitäisi uutisoida. Moni pienyrittäjä ei yksinkertaisesti viitsi lähettää tilinpäätöstään PRH:lle - eivätkä kaikki välttämättä edes tiedä rekisteröintipakosta. Joku voi tietenkin jättää tilinpäätöksen tietoisesti toimittamatta (syiden spekuloinnista voisi kirjoittaa toisen blogikirjoituksen). Ja sitten kun PRH:lta tulee uhkasakko, se joko maksetaan tai tilinpäätös toimitetaan. Eri "laittomuuksia" on vaikea pistää "syntisyysjärjestykseen", mutta itse olen sitä mieltä, että tilinpäätöksen rekisteröimisen unohtaminen (ja "unohtaminen") vastaa punaisia päin kävelemistä tai ilman kypärää pyöräilemistä (kypärän käyttöpakko mainitaan tieliikennelaissa, mutta sen unohtamisesta ei ole säädetty rangaistusta).
Kukaan ei tietenkään tunnusta jättäneensä tahallaan tilinpäätöstiedot toimittamatta. Siksi vedotaan omaan tai sihteerin unohdukseen, tai siihen, että posti on hukannut kirjeen. Kokoomuksen kohdalla unohdus saattaa olla oikea vahinko, koska tilinpäätökset ympäröiviltä vuosilta on toimitettu. Mutta tätä on mahdotonta todistaa kumpaankaan suuntaan.
Tämän kirjoituksen pointti on siinä, että teosta tai laiminlyönnistä kertova uutinen pitäisi mielestäni taustoittaa niin, että tavallinen kansalainen ymmärtää, onko kyse kärpäsestä vai härkäsestä. Tämä uutinen on samaa tasoa, kuin että joku uutisoisi, että Sauli Niinistö ajoi 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella 81 kilometriä tunnissa.
IL: Kokoomus pimitti tilinpäätöstietojaAivan ensiksi tulee oikaista asiavirhe viimeisestä kappaleesta. Osakeyhtiön, osuuskunnan, luottolaitoksen ja vakuutusyhdistyksen on jätettävä ilmoitus kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta (ja muiden yritysten kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, jos firma on niin suuri että se on velvollinen tiedot toimittamaan) - eikä tilikauden päättymisestä. Esimerkiksi, jos osakeyhtiön tilinpäätös vahvistetaan huhtikuussa, tilinpäätösasiakirjat pitäisi jättää kesäkuussa.
18.7.2009 12:37 | Päivitetty: 18.7.2009 12:50
Kokoomukselle vaalirahoitusta kerännyt yhtiö ei ole toimittanut tilinpäätöstietojaan kaupparekisteriin, kertoo Iltalehti.
Kokoomus perusti keväällä 2001 Suomen Kansallismedia Oy -nimisen yhtiön, jonka avulla kerättiin vaalirahoitusta muun muassa seminaareja järjestämällä ja taulukaupalla.
Yhtiön rooli on lehden mukaan ollut merkittävä varsinkin vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoittamisessa. Puolueelle kertyi vuoden 2007 aikana kaikkiaan lähes miljoona euroa.
"En osaa sanoa, miksi niitä [tilinpäätöstietoja] ei ole toimitettu kaupparekisteriin. Tuo on kummallista, sinun täytyy kysyä asiasta firman toimitusjohtajalta", puoluesihteeri Taru Tujunen sanoi Iltalehdelle.
Suomen Kansallismedian toimitusjohtajan paikalla istuu kokoomuksen hallintopäällikkö Jarmo Pekkala.
"Minulla ei ole mitään järkevää vastausta tuohon, koska niiden pitäisi olla kaupparekisterissä", Pekkala kommentoi lehdelle.
Lain mukaan yrityksen on toimitettava tilinpäätöstiedot kaupparekisteriin viimeistään kaksi kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Vuoden 2007 tilinpäätös olisi pitänyt toimittaa rekisteriin viime elokuussa.
Toiseksi, haluan vähän taustoittaa uutista ja "rikkeen" vakavuutta. Tavalliselle kansalaiselle ei välttämättä sano mitään, mitä tarkoittaa, että "pimittää tilinpäätöstietoja". Onko kyseessä iso vai pieni rike, vaiko peräti rikos?
Kyse ei ole rikoksesta eikä edes rikkeestä. Lain mukaan tilinpäätös on toimitettava kaupparekisteriin. Mikäli tilinpäätöstä ei toimita, mitään ei todennäköisesti tapahdu (PRH saattaa pyytää asiakirjoja pistotarkastusluonteisesti, mutta faktatietoa tästä minulla ei ole). Tapahtua alkaa vasta, kun kilpailija/asiakas/kateellinen naapuri kiinnostuu firmasi tiedoista ja pyytää kaupparekisteristä firmasi tilinpäätöstä. Tällöin Patentti- ja rekisterihallitukselta lähtee yrityksellesi kirje, jossa pyydetään toimittamaan yrityksen tilinpäätöstiedot. Kirjeessä on uhkaus, että mikäli tilinpäätöstä ei toimiteta, voi Patentti- ja rekisterihallitus määrätä uhkasakon. Jos edelleen jätät tilinpäätöstiedot toimittamatta, niin PRH:lta tulee toinen kirje, jossa on mukana uhkasakko: mikäli et nyt vieläkään toimita tilinpäätöstä, joudut maksamaan summan X. Nyt ei ole yhtään esimerkkiä käden ulottuvilla, mutta sakko on tapauskohtainen ja pienillä firmoilla suuruudeltaan tonnin tai pari. Ja sitä ei siis ole pakko maksaa, jos toimittaa tilinpäätöksen ennen toisessa kirjeessä mainittua takarajaa.
Uutisen mukaan tilinpäätöstiedot on toimitettu kaikilta vuosilta paitsi 2005 ja 2007. Vuodesta 2008 alkaen tilinpäätöstiedot menevät PRH:lle suoraan verottajalta, joten niiden "pimittäminen" on mahdotonta (tai silloin pitäisi pimittää tilinpäätös myös verottajalta, ja se puolestaan on rikos). Huomionarvoista on myös, että tuloslaskelmassa ja taseessa pitää olla myös edellisen vuoden vertailutiedot näkyvillä (KPL 3. luku 1 §). Toisin sanoen kokoomuspuljun tulos- ja tasetiedot "pimitetyiltä" vuosilta näkyvät vuosien 2006 ja 2008 tiedoissa. Liitetietoja ei toki näe.
Tilastoa minulla ei asiasta ole, mutta kokemuksen mukaan tilinpäätösten toimittamatta jättäminen on ennemminkin maan tapa kuin poikkeus, josta pitäisi uutisoida. Moni pienyrittäjä ei yksinkertaisesti viitsi lähettää tilinpäätöstään PRH:lle - eivätkä kaikki välttämättä edes tiedä rekisteröintipakosta. Joku voi tietenkin jättää tilinpäätöksen tietoisesti toimittamatta (syiden spekuloinnista voisi kirjoittaa toisen blogikirjoituksen). Ja sitten kun PRH:lta tulee uhkasakko, se joko maksetaan tai tilinpäätös toimitetaan. Eri "laittomuuksia" on vaikea pistää "syntisyysjärjestykseen", mutta itse olen sitä mieltä, että tilinpäätöksen rekisteröimisen unohtaminen (ja "unohtaminen") vastaa punaisia päin kävelemistä tai ilman kypärää pyöräilemistä (kypärän käyttöpakko mainitaan tieliikennelaissa, mutta sen unohtamisesta ei ole säädetty rangaistusta).
Kukaan ei tietenkään tunnusta jättäneensä tahallaan tilinpäätöstiedot toimittamatta. Siksi vedotaan omaan tai sihteerin unohdukseen, tai siihen, että posti on hukannut kirjeen. Kokoomuksen kohdalla unohdus saattaa olla oikea vahinko, koska tilinpäätökset ympäröiviltä vuosilta on toimitettu. Mutta tätä on mahdotonta todistaa kumpaankaan suuntaan.
Tämän kirjoituksen pointti on siinä, että teosta tai laiminlyönnistä kertova uutinen pitäisi mielestäni taustoittaa niin, että tavallinen kansalainen ymmärtää, onko kyse kärpäsestä vai härkäsestä. Tämä uutinen on samaa tasoa, kuin että joku uutisoisi, että Sauli Niinistö ajoi 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella 81 kilometriä tunnissa.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Miksei vakuutuksia voisi standardoida?
Standardeista on ylivoimaisesti enemmän hyötyä verrattuna haittoihin. Pistorasia on hyvä esimerkki - on järkevää, että kaikissa taloissa on samanlaiset pistorasiat. Perustelut sivuutan triviaalina. Matkapuhelinvalmistajatkin ovat viimein älynneet, että on kaikkien - niin kuluttajan kuin valmistajankin - etu, jos matkapuhelinten laturit standardoidaan.
Miksei myös tavallisimpia vakuutuksia voisi standardoida? Olisi mukavampaa - ja ylipäätään mahdollista - vertailla eri yhtiöiden henki-, koti-, matka- ja kaskovakuutuksia, jos tietäisi, että ottamalla vakuutuksen saisi vähintään tietynlaisen turvan. Yhtiöt voisivat sitten kilpailla hintojen lisäksi tarjoamalla päälle erilaisia lisäbonuksia, esim. "meidän kotivakuutuksemme kattaa standardin ABC lisäksi myös koiran rikki pureskelemat esineet, maksimikorvaus X, omavastuu Y".
Lakisääteiset vakuutukset (pakollinen liikennevakuutus, TyEL ja YEL) on jo tavallaan standardoitu. Ne voi surutta ottaa sieltä, mistä saa halvimmalla ja/tai millä on helpoin nettipalvelu (TyEL- ja YEL-maksutkin on "standardoitu", mutta yhtiöt tarjoavat erinäisiä pikkualennuksia maksuihinsa).
Miksei myös tavallisimpia vakuutuksia voisi standardoida? Olisi mukavampaa - ja ylipäätään mahdollista - vertailla eri yhtiöiden henki-, koti-, matka- ja kaskovakuutuksia, jos tietäisi, että ottamalla vakuutuksen saisi vähintään tietynlaisen turvan. Yhtiöt voisivat sitten kilpailla hintojen lisäksi tarjoamalla päälle erilaisia lisäbonuksia, esim. "meidän kotivakuutuksemme kattaa standardin ABC lisäksi myös koiran rikki pureskelemat esineet, maksimikorvaus X, omavastuu Y".
Lakisääteiset vakuutukset (pakollinen liikennevakuutus, TyEL ja YEL) on jo tavallaan standardoitu. Ne voi surutta ottaa sieltä, mistä saa halvimmalla ja/tai millä on helpoin nettipalvelu (TyEL- ja YEL-maksutkin on "standardoitu", mutta yhtiöt tarjoavat erinäisiä pikkualennuksia maksuihinsa).
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Verkkolasku ja saamattomat yrittäjät (muka)
Pravdan mukaan saamattomat yrittäjät hidastavat siirtymistä sähköiseen laskutukseen. Kyllä, olen ainakin sen verran saamaton, että en lähde pelkästään huvin vuoksi kokeilemaan systeemiä, joka
Ilokseni huomasin äsken, että tällainen laskutuspalvelu on samanhintainen kuin postimerkki ja käyttöliittymäkin lienee siedettävä. Kehitystä on tapahtunut. Pitääpä testata. Heti kun jaksaa.
- on kalliimpi ja
- jonka toimivuudesta ei ole kokemuksia.
Ilokseni huomasin äsken, että tällainen laskutuspalvelu on samanhintainen kuin postimerkki ja käyttöliittymäkin lienee siedettävä. Kehitystä on tapahtunut. Pitääpä testata. Heti kun jaksaa.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Laman pohjalla?
Uusimman Tekniikka ja talous -lehden (13/09) välissä oleva Uratie-liite (työpaikkailmoitusliite) oli yhden arkin kokoinen (4 sivua). Kyllä, yhden arkin. 2000-luvun alun IT-huuman huipulla lehdykkä oli tukeva, ja vielä vuosi sitten tukevahko. En muista ikinä nähneeni näin ohutta Uratietä.
Tässäkö on laman pohja?
Tässäkö on laman pohja?
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Rahan arvo - onko sitä?
Innostuin viime kesänä pohtimaan inflaation syvintä olemusta. Tavaroiden ja palvelujen hintataso nousee (tai vaihtoehtoisesti: rahan arvo laskee, eikö?) jatkuvasti. Onko kyseessä luonnonlaki vai mikä? Tietenkin muistin peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilta kysyntäinflaation (= kun ihmiset ostelevat aktiivisesti, kauppiaat nostelevat hintojaan) ja kustannusinflaation (= öljysheikki ruuvaa hanaa pienemmälle ja öljyjalosteiden hinta nousee).
Edellä oleva pitäisikin (pitkälti) paikkansa, ellei sopassa olisi sähläämässä instituutio nimeltä keskuspankki. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kutakin valuuttaa olisi markkinoilla liikkeellä (tai maailmankaikkeudessa olemassa) vakiomäärä, ja sen arvo määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan. Näin ei kuitenkaan ole: keskuspankki voi säädellä liikkeellä olevan rahan määrää ja halutessaan luoda lisää rahaa tyhjästä.
(Paperi)rahan historia menee lyhyesti suunnilleen näin: alun perin elettiin vaihdantataloudessa. Tietyn määrän hirvenlihaa saattoi vaihtaa käsistään näppärän valmistamaan jousipyssyyn. Tämän jälkeen keksittiin, että harvinaiset metallit käyvät erityisen hyvin vaihdon välineeksi. Kulta- ja hopeakimpaleet eivät pilaannu ja niitä on kohtuullisen hankala väärentää. Niitä oli kuitenkin hankala kuskata mukana suuria määriä, ja joku keksi paperirahan: henkilö/firma X ottaa vastaan kultaklöntin, ja antaa vastineeksi paperin, jota vastaan kultaklöntin voi lunastaa. Erittäin kätevää. Vielä kätevämpää oli, kun henkilö X keksi, että näitä todistuksia voi laskea liikkeelle enemmän kuin mitä holviin on kertynyt kultaa. Moderni pankkijärjestelmä oli syntynyt. Järjestelmää, jossa valuutan arvo on sidottu (jollain tavalla) kultaan, kutsutaan kultakannaksi. Kaupunkilaisjärjellä ja -oikeustajulla ajatellen jokaista liikkeelle laskettua rahayksikköä kohti keskuspankin holvissa pitäisi olla luvattu määrä kultaa. Käytännössä kultaa on vähemmän; ja pankki luottaa siihen, että ihmiset eivät ryntää vaihtamaan seteleitään kullaksi.
Kultakannan hyvä puoli on, että se pitää valuutan arvon vakaana ja inflaation kurissa; jos seteleitä painettaisiin liikaa, ihmisiä rupeaisi epäilyttämään ja he ryntäisivät joukolla vaihtamaan setelinsä takaisin kullaksi niin kauan kuin vielä voi. Nykyään kultakannasta on luovuttu, ja rahan arvo perustuu vain ja ainoastaan siihen, että se on lailla säädetty käyväksi maksuvälineeksi ja ihmiset uskovat, että se on vielä huomennakin säädetty käyväksi maksuvälineeksi.
Mitä huonoa nykyjärjestelmässä on? Se, että keskuspankki voi vapaasti kikkailla rahan määrällä (vrt. edellä mainitut tyhjästä luodut 1 200 miljardia dollaria). Valtion on poliittisesti helpompaa rahoittaa toimintaansa tyhjästä luodulla rahalla kuin vaikkapa "rehellisellä" veronkorotuksella. Riittävä kikkailu puolestaan voi johtaa valuutan hyperinflaatioon.
Valistuneilta kansalaisilta ei ole jäänyt kikkailu huomaamatta. Siinä missä unssin kultakolikosta sai puoli vuotta sitten pulittaa 600 euroa, hinta on nyt noussut 770 euron hujakoille. Kullan arvo on noussut 28 prosenttia - tai paperirahan arvo romahtanut 22 prosenttia.
Edellä oleva pitäisikin (pitkälti) paikkansa, ellei sopassa olisi sähläämässä instituutio nimeltä keskuspankki. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kutakin valuuttaa olisi markkinoilla liikkeellä (tai maailmankaikkeudessa olemassa) vakiomäärä, ja sen arvo määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan. Näin ei kuitenkaan ole: keskuspankki voi säädellä liikkeellä olevan rahan määrää ja halutessaan luoda lisää rahaa tyhjästä.
(Paperi)rahan historia menee lyhyesti suunnilleen näin: alun perin elettiin vaihdantataloudessa. Tietyn määrän hirvenlihaa saattoi vaihtaa käsistään näppärän valmistamaan jousipyssyyn. Tämän jälkeen keksittiin, että harvinaiset metallit käyvät erityisen hyvin vaihdon välineeksi. Kulta- ja hopeakimpaleet eivät pilaannu ja niitä on kohtuullisen hankala väärentää. Niitä oli kuitenkin hankala kuskata mukana suuria määriä, ja joku keksi paperirahan: henkilö/firma X ottaa vastaan kultaklöntin, ja antaa vastineeksi paperin, jota vastaan kultaklöntin voi lunastaa. Erittäin kätevää. Vielä kätevämpää oli, kun henkilö X keksi, että näitä todistuksia voi laskea liikkeelle enemmän kuin mitä holviin on kertynyt kultaa. Moderni pankkijärjestelmä oli syntynyt. Järjestelmää, jossa valuutan arvo on sidottu (jollain tavalla) kultaan, kutsutaan kultakannaksi. Kaupunkilaisjärjellä ja -oikeustajulla ajatellen jokaista liikkeelle laskettua rahayksikköä kohti keskuspankin holvissa pitäisi olla luvattu määrä kultaa. Käytännössä kultaa on vähemmän; ja pankki luottaa siihen, että ihmiset eivät ryntää vaihtamaan seteleitään kullaksi.
Kultakannan hyvä puoli on, että se pitää valuutan arvon vakaana ja inflaation kurissa; jos seteleitä painettaisiin liikaa, ihmisiä rupeaisi epäilyttämään ja he ryntäisivät joukolla vaihtamaan setelinsä takaisin kullaksi niin kauan kuin vielä voi. Nykyään kultakannasta on luovuttu, ja rahan arvo perustuu vain ja ainoastaan siihen, että se on lailla säädetty käyväksi maksuvälineeksi ja ihmiset uskovat, että se on vielä huomennakin säädetty käyväksi maksuvälineeksi.
Mitä huonoa nykyjärjestelmässä on? Se, että keskuspankki voi vapaasti kikkailla rahan määrällä (vrt. edellä mainitut tyhjästä luodut 1 200 miljardia dollaria). Valtion on poliittisesti helpompaa rahoittaa toimintaansa tyhjästä luodulla rahalla kuin vaikkapa "rehellisellä" veronkorotuksella. Riittävä kikkailu puolestaan voi johtaa valuutan hyperinflaatioon.
Valistuneilta kansalaisilta ei ole jäänyt kikkailu huomaamatta. Siinä missä unssin kultakolikosta sai puoli vuotta sitten pulittaa 600 euroa, hinta on nyt noussut 770 euron hujakoille. Kullan arvo on noussut 28 prosenttia - tai paperirahan arvo romahtanut 22 prosenttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)