Opetushallituksen valtakunnallisessa kokeessa oli tällainen tehtävä:
No, kuinka moni oli osannut tehtävän? Raportista selviää, että (lihavoinnit minun):
Jos tehtävä ratkaistaisiin arpomalla, sen saisi oikein 20 %. Nyt sen sai oikein 21,7 %. Eli tästä voitaneen päätellä, että käytännössä juuri kukaan ei osaa yläkoulun sähkötekniikkaa? (Totuus ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta tilastollisten menetelmien kurssista on sen verran aikaa, että en osaa sanoa, kuinka monelle on oppi mennyt perille ja millä virhemarginaalilla. Toiseksi: jos tehtävä sisältää hyvän "miinan", voidaan saada asian välttävästi ymmärtäneetkin vastaamaan väärin. Sellaista miinaa ei tässä tehtävässä kuitenkaan näytä olevan).Tehtävässä 15 esitettiin kytkentäkaaviomalli ja siinä esiintyivät peruskäsitteinä virtapiiri ja jännite. Kuten edellisessäkin tehtävässä, vaihtoehtojen valinta on ollut paljolti arvausta, sillä ratkaisuprosentti oli vain 21,7 %. Eniten valitut vaihtoehdot olivat: b) 30 %, e) 28 %, a) 22 % (tämä oli oikea vaihtoehto) ja d) 13 % (ks. tehtävä Liitteestä 1). Vaikka tehtävä on ollut vaikea myös pojille, on heidän ratkaisuprosenttinsa kuitenkin 11,4 prosenttiyksikköä parempi kuin tytöillä. Tulos ei ole sinänsä yllättävä, sillä myös aiemmin on todettu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsityksen sähkövirrasta ja jännitteestä olevan varsin yleisesti virheellinen (ks. Lavonen 1984).
Onko tämä mikään ongelma? Pitäisikö yläkoulun sähköopin tunnit poistaa tarpeettomana? Tavallaan on huolestuttavaa, että kukaan ei osaa noin yksinkertaista virtapiiritehtävää, mutta toisaalta lukiossa, amiksessa ja yliopistossa tai amk:ssa on sitten helpompi lähteä liikkeelle, kun on edes kuullut puhuttavan volteista, ampeereista ja paristoista. Eli hyvä että pidetään vähintään esillä.
Lisäksi kyseenalaistan, että sen muutaman tunnin perusteella, mitä itse opiskelin sähkötekniikkaa yläkoulussa, olisi ylipäätään mahdollista ratkaista tuota tehtävää.
Itsehän olen opiskellut elektroniikkaa TKK:lla enkä silti osaisi sanoa, mihin tuo oikeaksi väitetty vastaus perustuu (saati olisi itse osannut päätellä sitä). Onko tämä paha?
VastaaPoistaVähän aikaa itselläkin raksutti. Mutta koska kerroit oikean vastauksen, löysin myös oikean perustelun. Olisinko osannut tätä 15 vuotta sitten yläasteella? En varmasti.
VastaaPoistaMeillä ei ollut sähköä ollenkaan yläasteella. Mistäkö muistan? Koska olin jo ysillä päättänyt, että haluan sitä opiskella. (Päätin myös jo aiemmin, että musta tulee opettaja, joten myöhemmin yhdistin ne :).)
VastaaPoistaLukiossa yritin kysyä silloiselta fysiikanopettajalta, miten virran ja jännitteen mittaus eroaa. Ei osannut vastata. Eli vika saattaa olla osin myös opetuksessa. Kaverin sähkömies-isä sitten selvensi parhaansa mukaan.
Meillä oli huippu fysiikanopettaja yläasteella. Pari vuotta takapein pääsin keskustelemaan hänen kanssaan opettamisesta, ja hän kertoi nauttivansa erityisesti yläasteen sähköopin opettamisesta, mikä näkyi jo omana yläasteaikanani selvästi. Voin rehellisesti väittää, että suurin osa luokastamme aikoinaan olisi kyennyt vastaamaan tähän oikein.
VastaaPoistaMiksi kokeellista luonnontiedettä näkyy lähinnä pöljissä jenkkileffoissa? Virtapiiriä rakentamaan ja mittarit käteen.
VastaaPoistaTämä. Mielellään tuo rakentelu voitaisiin toteuttaa vielä niin, että oppilaat saavat itse värkätä ja tehdä virheitä eikä niin että opettaja näyttää luokan edessä.
PoistaKyseenalaistaisin yleensäkin sen kuinka hyvin ylipäätänsä MITÄÄN aihetta voi oppia ilman minkäänlaista omaa (pienimuotoistakaan) harrastamista ja omaa pohdiskelua aiheeseen liittyen. Ihmiselle joka hallitsee aiheen läpikotaisin, yksinkertaiset käytännön sovellukset tuntuvat niin triviaaleilta että niitä ei tarvitse erikseen käsitellä, mutta aloittelijalle ne voivat valaista aihetta paljonkin.