Eccon kengät - ei suunniteltu Suomen olosuhteisiin

Vaateostokseni kestävät yleensä noin vartin, mutta kengät ovat poikkeus. Jostain kumman syystä minun on aina hankala löytää kenkiä, jotka sekä näyttävät hyvältä että tuntuvat hyvältä jalassa. Löysin puolitoista vuotta sitten kaupasta erinomaisen mukavat kengät – Eccon miesten mustat kävelykengät. Niin mukavia kenkiä minulla ei ole ikinä ollut.

Mutta mikään ei ole täydellistä; näiden huippukenkien kantapään kuviointi sopii Suomen olosuhteisiin huonosti. Hiekoitukseen yleisesti käytettävä nk. sapelisepeli tuhoaa paitsi tavalliset pyöränkumit myös näköjään Eccon kengät. Ellei sitten viitsi joka työpäivän jälkeen nyppiä pihdeillä kivensiruja irti kengästä. Kuva kengistäni vasemmalla.

Sepeli tunkeutuu kantapäässä olevaan "Shock absorber" -kuvioon ja täyttää kengän kantapään. Haitan huomaa siinä vaiheessa, kun sepeli puhkaisee kengänpohjan niin, että vesi tulee läpi. Minulla tähän meni noin 10 kuukautta.

Nurisin asiallisesti Eccolle asiasta, ja he käskivät ottaa yhteyttä kengät myyneeseen liikkeeseen, kunhan kuitti on tallella (yleensä en säästä kuitteja vaateostoksista puolta vuotta kauempaa, mutta satasen kengät olivat poikkeus). Liikkeessä myyjä sanoi, että alle puolen vuoden ikäisenä hajonneet kengät korvataan kokonaan ja alle vuoden ikäisistä hyvitetään puolet hinnasta. En jaksanut pullikoida vastaan, vaan hyväksyin tarjouksen ja otin mukaan tuliterät samanlaiset kengät. Eivätpä nekään vuotta kauempaa kestäneet.

Vapaa-ajan puutteen takia en enää jaksanut mennä hakemaan kolmansia kertakäyttökenkiä, vaan ostin suosiolla vähän epämukavammat mutta pohjakuviottomat kengät. Hyvin tuntuvat kestävän (ja maksoivat puolet vähemmän). Vapaa-ajan puutteella ajan takaa sitä, että riitelemällä voisi saada maksutta uudet kengät vuoden käytönkin jälkeen, mutta valittamisen aiheuttama vapaa-ajan menetys kismittää enemmän kuin mitä valittamalla saatu hyöty tuo lohtua.

Huhun mukaan matkapuhelimet suunnitellaan kestämään käyttöä vain noin kolme vuotta. Mutta sitä en tiennytkään, että Ecco suunnittelee kenkänsä kestämään noin vuoden. Enkä ole ainoa uhri - joku (en muista enää kuka) valitteli samaa kohtaloa Otaxin newsseissä, otin kuvan kuitenkin talteen aikanaan. Kuvassa näkyy myös kengästä kaivettu sepeli:


Se sentään lohdutti, että myyjä oli samaa mieltä siitä, että satasen kenkien voisi olettaa kestävän käytössä kauemmin kuin vuoden.

Hesarilta homma hukassa

Hesarin nettisivut hehkuttavat räväkästi "Verottaja päästi tuhansien ihmisten salaisia tietoja julki". Ajattelin, että nyt on kyse jostain tietosuojamunauksesta mallia Iso-Britannia, eli verovirkamies on hukannut muistitikun jossa on verotettavien salaisia tietoja (ja joku valopää on julkaissut ne jossain). Salaisia tietoja voisivat olla vaikkapa tiedot yksityishenkilöiden veroveloista tai heille määrätyistä veronkorotuksista.

Kun uutisen lukee, niin otsikko ei oikein vastannut sisältöä. Poimintoja uutisesta:

• Tuhansien suomalaisten salainen tieto kotikunnasta on päässyt julki verottajan kautta.
• Kunnittain kootuista verotuslistoista löytyvät myös ne ihmiset, jotka ovat saaneet niin sanotun turvakiellon, eli heidän osoitteensa ja kotikuntansa on muutettu salaisiksi.

Revittelyiden jälkeen uutisesta löytyy faktaakin:

• Tilanteen korjaaminen vaatisi lakimuutoksen, sillä lain mukaan henkilön tulojen ohella kotipaikka on julkista tietoa.

Juuri näin. Toisin kuin uutisen otsikko antaa ymmärtää, verottaja ei ole "päästänyt" salaisia tietoja julki (koska lain mukaan kotikunta ei ole salainen vaan julkinen (vero)tieto) vaan noudattanut lakia. Turvakielto tarkoittaa, että maistraatti voi henkilön pyynnöstä määrätä, ettei hänen kotikunta- tai osoitetietojaan saa antaa väestötietojärjestelmästä muille kuin viranomaisille. Se, että kotikunta on jossain muualla kuin väestotietojärjestelmässä (tällä kertaa verohallinnon tietokannassa) julkinen, on kokonaan toinen asia.

Väännetään vielä rautalangasta: esimerkiksi henkilötunnukseni on siinä mielessä "salainen" tieto, että vaikkapa videovuokraamo (jossa olen asiakkaana) ei sitä saa luovuttaa satunnaiselle kysyjälle. Sen sijaan henkilötunnukseni on julkista riistaa Kaupparekisterissä. Ihan laillisesti. Eikä Kaupparekisteristäkään revitellä, että se "päästää tuhansien ihmisten salaisia tietoja julki". Se, että tieto on salainen paikassa X, ei tarkoita, että se on salainen paikassa Y.

Tuntemattomista numeroista

Nyt se on sitten kehotettu valtiovallankin taholta:

Suhtaudu kriittisesti kaikkiin viesteihin tai yhteydenottoihin, joita saat matkapuhelimeesi tuntemattomasta numerosta.

Hyvä tietää – enpä olisi tullut ajatelleeksi :-). Kyseinen tekstinpätkä on Viestintäviraston uutisesta, jossa kerrotaan uudesta huijausmuodosta:

Huijauksissa houkutellaan käyttäjä soittamaan takaisin tai lähettämään tekstiviestejä kalliiseen maksulliseen tai ulkomaiseen numeroon. Huijaus voi tapahtua esimerkiksi niin, että ulkomaisesta numerosta soitetaan lyhyt puhelu, johon kuluttaja ei ehdi vastata.

Itse en vastaa käytännössä koskaan tuntemattomiin numeroihin, saati soita takaisin. En vastaa, koska lähes aina soittaja on puhelinmyyjä. Henkilö, jolla on minulle oikeaa asiaa, saa kyllä yhteyden muutenkin, vaikkapa sähköpostilla. Takaisin en taas soita sen takia, että yleensä vastaukseksi saa "joo, mä sain jo selvitettyä tän, ei mitään asiaa enää". Luotan siihen, että ihmiset soittavat uudestaan, jos heillä on asiaa.

* * *

Aikaisemmin olen luullut, että puhelun ja tekstiviestin maksaa aina soittaja, ei puhelun vastaanottaja (poikkeus: GSM-puhelun vastaanottaminen ulkomailla). Tämäkään uskonkappale ei näytä pitävän enää paikkaansa, ainakaan tekstiviestien osalta. Älykkyystestipä hyvinkin, mutta vähän kohtuuton sellainen. Mielestäni kertasakko "tyhmyydestä" riittäisi :-).

Fi-verkkotunnuksellinen sivusto ilman kärvistelyä ja turhia maksuja

Edit 18.2.2014: tätä jaetaan näemmä vieläkin sosiaalisessa mediassa. Ohje on ihan ajantasainen muuten, mutta EveryDNS on lopettanut toimintansa - ilmaiset nimipalvelut saa nykyään vaikkapa Afraid.org:ilta (käytän ja olen tyytyväinen).

Kirjoitan tässä hyväksi toteamastani ratkaisusta verkkosivujen julkaisemiseksi:

• minimibudjetilla
• ilman halua päästä tekemään teknistä säätämistä
• silloin, kun tavoitteena on vain saada "tietoa nettiin", ilman hienoja virittelyjä (omaa php-koodia, tietokantoja jne.)
• jos haluaa järjestelmän, jota myös seuraava ylläpitäjä osaa ylläpitää (tämä on tärkeää esimerkiksi yhdistyksissä).

Jos raha ei ole ongelma ja atk-taidot eivät ole hyvät (ja haluaa päästä erittäin vähällä säätämisellä), suosittelen Kotisivukoneen kaltaista avaimet käteen -palvelua. Jos homma ei toimi, suomenkielinen asiakaspalvelu auttaa. Hintaluokka näyttää tätä kirjoitettaessa olevan 60-200 euroa per vuosi. Päälle tulee vielä domainin rekisteröintimaksu, jos haluaa sivut muotoa jotain.com tai jotain.fi (tai .net tai .info jne.) olevaan osoitteeseen.

Jos haluaa päästä vieläkin edullisemmin (60-200 euroa vuodessa voi olla iso raha ei-työssäkäyvälle opiskelijalle tai pienelle kerholle), parhaimmasta päästä oleva ratkaisu on mielestäni käyttää Google Sites -palvelua (jos pelkät sivut riittävät) tai Google Apps -palvelua (jos haluaa myös jotain@omatsivut.fi -muotoiset sähköpostiosoitteet ja muuta kivaa).

Google Sitesin kanssa selviät täysin ilmaiseksi, mikäli et tarvitse omaa domain-nimeä eli sinulle kelpaa, että sivujen osoite on muotoa http://sites.google.com/site/sunsivustonnimi/ eikä esimerkiksi www.sunsivustonnimi.com. Siitä vain kokeilemaan. Jos sinulla on ennestään Gmail-osoite, sinun ei tarvitse rekisteröityä mihinkään - Gmail-osoitteesi toimii käyttäjätunnuksena sivustonluontipalveluun.

Jos haluat oman domain-osoitteen, (sunsivustonnimi.com (tai .net tai .info jne.)), et selviä maksutta. Domain-nimen rekisteröinti maksaa. Muiden kuin .fi -päätteisten nimien rekisteröinti onnistuu monen firman kautta - itse olen käyttänyt yli kolme vuotta GoDaddy -nimistä firmaa ja ollut tyytyväinen. Hintaluokka .com ja .net -domaineille on noin 10 dollaria per vuosi. Tämän lisäksi ei tule muita kuluja. GoDaddy on siitä mukava firma, että he tarjoavat myös nimipalvelun kätevästi samaan hintaan. Nimipalvelu on välttämätön, mikäli haluat Google Sitesillä tehdyt sivut näkymään omassa osoitteessasi. Lyhyesti sanottuna - julkaistaksesi omat sivusi .com tai .net -osoitteessa, sinun tarvitsee vain:

• rekisteröityä Googlen käyttäjäksi (ellet jo ole - jos sinulla on Gmail-tunnus, olet jo tavallaan rekisteröitynyt) ja luoda omat sivusi Sites-palvelun helppokäyttöisellä editorilla
• ostaa domain-nimi GoDaddylta (esim. munsivut.com)
• asettaa Google Sitesin asetussivulta sivusto näkymään osoitteessa www.munsivut.com
• asettaa GoDaddyn DNS-hallintasivulta CNAME-tietue osoittamaan www.munsivut.com --> ghs.google.com

Lähinnä ajanpuutteen vuoksi en kirjoita hienoa kuvitettua howtoa yllä oleviin askeliin - ne onnistuvat kyllä keskivertokäyttäjältä - Googlella on varsin hyvät ohjeet (klik, klik, klik). Jos ei onnistu, soita lähimmälle teekkariystävällesi.

Pieni (muttei iso :-) lisäsäätämisen tarve tulee, jos haluat sivusi .fi -päätteiseen osoitteeseen, esimerkiksi www.munsivut.fi. Tämä lisäsäätämisen tarve tulee siitä, että Viestintävirasto (jolta .fi-nimet rekisteröidään) ei tarjoa nimipalvelua, vaan myy pelkän domain-nimen (hinta on tätä kirjoitettaessa 41 € per kolme vuotta tai 15 euroa vuosi). Mutta ei hätää - nimipalvelut saa ilmaiseksi esimerkiksi EveryDNS -nimiseltä palvelulta. Myös muita ilmaisia palveluja on olemassa, mutta niitä en ole testannut itse enkä uskalla suositella. Googlaus hakusanoilla "free dns service" kertoo muista vaihtoehdoista lisää. Jos haluat Google Sitesillä luodut sivusi www.munsivut.fi -osoitteeseen, homma menee siis näin:

• Tilaa Viestintävirastolta haluamasi domain-nimi (esim. www.munsivut.fi) - tämä onnistuu netissä - muistaakseni he lähettävät jonkun avainlukulistan sinulle paperipostissa tjsp, mistä tulee muutaman päivän viive.
• Domain-nimen saamista odotellessasi luo itsellesi hienot sivut Google Sitesilla.
• Rekisteröidy EveryDNS -palveluun ja syötä verkkotunnuksesi tiedot sinne. Syötä Viestintäviraston palveluun domain-nimesi nimipalvelimiksi ns1.everydns.net, ns2.everydns.net, ns3.everydns.net ja ns4.everydns.net.
• Aseta EveryDNS:n hallintasivulta CNAME-tietue osoittamaan www.munsivut.fi --> ghs.google.com
• Kytke Google Sitesin hallintasivulta sivustosi osoitteeksi www.munsivut.fi
• Muutaman tunnin (voi kestää puoli päivääkin tai pahimmassa tapauksessa vielä kauemmin - älä hermostu) kuluttua sivusi näkyvät osoitteessa www.munsivut.fi.

EveryDNS:n avulla voit muuttaa myös MX-tietueita (tätä ominaisuutta tarvitaan, jos haluat käyttää Google Appsia ja vastaanottaa sähköpostia jotain@munsivut.fi -osoitteisiin.

Toivottavasti tästä ohjeesta on hyötyä jollekin, joka miettii, miten hostaisi sivujaan edullisesti. Parannusehdotuksia ja täsmennyspyyntöjä otetaan vastaan.

Mikä siinä pysäköinninvalvonnassa on niin vaikeaa?

Helsingin Sanomien testin mukaan Helsingin keskustassa ei tarvitse pelätä parkkisakkoja. Ei yllätä yhtään. Myös Espoossa valvonta toimii huonosti. En ole tai ainakaan haluaisi olla kielletään-heti-kaikki-ja-rangaistaan-kaikesta -ihminen, mutta kaikki ymmärtänevät seuraukset, jos riittävä määrä ihmisiä rupeaa pysäköimään mihin sattuu: invapaikoille, pelastusteille tai muuten vaan kulkuväylän tukkeeksi, niin että ei esimerkiksi pääse tuomaan muuttokuormaansa rapun eteen. Ja kansalaiset oppivat pian, että jos väärinpysäköinnistä ei rangaista eikä edes yritetä rangaista, se on de facto sallittua.

Kunnallisen pysäköinninvalvonnan toimimattomuus ei ole yllätys; mikäli kunnallinen pysäköinninvalvonta toimisi moitteettomasti, sellaisia yrityksiä kuin ParkCom ja ParkPatrol tuskin olisi kukaan keksinyt perustaa. Miksi kukaan ostaisi yksityistä valvontaa, jos samat palvelut saa kunnalta "ilmaiseksi"?

ParkComin ja ParkPatrolin kylttien yleistyminen ja runsas "yksityisoikeudellisten virhemaksujen" jakelu osoittaa, että pysäköinninvalvonnalle on kysyntää ja valvonta on kannattavaa bisnestä. Ei liene epäselvää, että kyseiset firmat olisivat menneet nurin jo pari vuotta sitten, mikäli "sakotettavia" autoja ei löytyisi.

Tästä päästään asian ytimeen: jos pysäköinninvalvonta on kannattavaa bisnestä yrityksille, miksi se ei olisi sitä kunnalle? Kunnalta jää sakkorahat saamatta, samaan aikaan kuin yksityiset firmat tahkoavat rahaa pysäköinninvalvonnallaan (joka on todettu kahdessa oikeusasteessa laittomaksi - odotan innolla KO:n valituslupapäätöstä). Kysäisin Espoon kaupungilta:

• Miksi pysäköinninvalvonnan asiakaspalvelu on auki vain virka-aikaan?
• Valvonta kokemukseni mukaan toimii muutenkin vain päiväsaikaan - esimerkiksi jos joku on pysäköinyt autopaikallesi illalla, hän tuskin saa pysäköintivirhemaksua?
• Miksi valvontaa ei tehosteta, koska se on niin kannattavaa bisnestä, että sitä harjoittavat yksityiset yrityksetkin?
  

Kaupungilta vastattiin seuraavasti (lihavointi allekirjoittaneen):

Espoon kaupungin pysäköinninvalvonta toimii arkisin kahdessa vuorossa ajalla 7-21. Valvonta-aikaan suoritetaan valvontaa pääasiallisesti julkisilla tie- ja katualueilla sekä julkisilla pysäköintialueilla. Yksityisten taloyhtiöiden tai muiden yksityisten yritysten sekä yksityishenkilöiden omistamilla kiinteistöillä valvontaa suoritetaan kiinteistönomistajien valtuuttamana tai heidän esittämän virka-apupyynnön perusteella. Virka-apupyyntöjä voi esittää teknisen keskuksen asiakaspalveluun arkisin 8-15.30. Virka-apupyynnön esittäjällä tulisi olla esittää pysäköinnintarkastajalle selvitys valtuutuksestaan. Pysäköinninvalvonnan nykyisen henkilökunnan puitteissa ei valitettavasti ole mahdollista ottaa lisää yksityisten esittämiä valtuutuksia tai lisätä virka-apupyyntöihin vastaamista huomattavasti.

Ymmärrän esittämänne näkökohdat pysäköinnivalvonnan ulottamisesta ilta-aikaan. Virka-apupyyntöjen vastaanotto puhelimitse ei valitettavasti ole mahdollista asiakaspalvelun virka-ajan ulkopuolella. Kysymys on resursseista, jotka tarvittaisiin esittämänne kello 6-24 toimivan asiakaspalvelun järjestämiseksi. Kaupungin tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa ei nähdäkseni ole mahdollisuutta lisätä teknisen keskuksen asiakaspalvelua virka-ajan ulkopuolelle.

Paljon tekstiä sieltä pölähti, mutta kysymykseni siitä, miksi valvontaa ei lisätä kun se kerran on kannattavaa, sivuutettiin täysin. Sen sijaan vedottiin resurssipulaan. Todellinen syy lienee, että kukaan kunnallispoliitikoista tai virkamiehistä ei koe pysäköinninvalvonnan lisäämistä omaksi asiakseen.

Loppukevennyksenä käsiteltäköön säännöllisesti esiin nousevaa nettikeskustelusaivartelua:

1. Käydään kuumaa keskustelua pysäköinninvalvonnasta (tyypillisesti ParkComista ja ParkPatrolista).
2. Joku mainitsee sanan parkkisakko...
3. ... mihin toinen rientää viisastelemaan, että sellaista asiaa kuin parkkisakko ei ole olemassa, se on pysäköintivirhemaksu, sakkoja saa kirjoittaa ainoastaan poliisi (tai tuomioistuin).

Kyllä se niin on, että pysäköintivirhemaksu on arkikielessä parkkisakko. Se perustelu sanan "virheellisyydelle", että se ei ole juridisesti sakko, ontuu pahasti. Eihän merisiilikään ole siili, eikä piikkisika ole sika. Eikä kansandemokratia ole demokratia. Mutta silti ne ovat ihan olemassa olevia ja käytettyjä sanoja.

2000 palan lasten palapeli

Helsingin Sanomien nettiuutinen on otsikoitu raflaavasti: "Stockmann veti myynnistä sadomasokistisen lasten palapelin". Uutista lukiessa en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa (lihavointi allekirjoittaneen):

Tavaratalo Stockmannissa oli myynnissä lapsille suunnattu palapeli, jossa nahka-asuun pukeutunut mies piiskaa alastonta, köytetty naista.

Mauri Kunnas-tyyliin piirretty 2 000 pelin palapeli ehti olla myynnissä puoli vuotta ennen kuin asiakas valitti pornahtavasta tuotteesta.

Stockmann on nyt vetänyt pelit pois myynnistä.

"Työtoverini osti palapelin kummilapsilleen ja hän tuli hieman mietteissään töihin tänään", kirjoittaa Sami Salmenkivi blogissaan.

Millä ihmeen logiikalla joku (tai jokin) voi päätellä, että 2 000 palan palapeli on lapsille suunnattu? Varmaan sillä logiikalla, että 16-vuotiaskin on "lapsi" (=hän ei ole täysi-ikäinen), ja 16-vuotiaan (tai intellektuellin 14-vuotiaan) hermot voivat ainakin teoriassa riittää 2 000 palan palapelin kokoamiseen. Mutta niin kauan kun 16-vuotiaille myydään laillisesti oikeita pornolehtiäkin, palapelistä meuhkaaminen on surkuhupaisaa.

Oman käsitykseni mukaan tuhansien palojen palapelien kokoaminen on aikuisten harrastus. Valmistajan ikäsuositus kyseiselle palapelille on 11+. Tuhansien palojen palapelejä kokoava ala-asteikäinen lienee samanlainen harvinaisuus kuin 20-vuotias tohtori. Korjatkaa jos olen väärässä.

Toinen kummastusta herättävä asia on uutisoinnin tyyli: Stockmann sitä ja Stockmann tätä. Voisiko uutinen ennemmin olla "Kummisetä(/täti?) osti sadomasopalapelin lapselle" :-).

Opintojen mitoituksesta

Kirjoitin aiemmin blogitekstin Opintojen viivästymisestä: Osa 1, jossa käsittelin mm. opintojen mitoitukseen liittyvien seikkojen vaikutusta valmistumisaikoihin. Tämäkin kirjoitus sivuaa aihetta, mutta ei koske itse viivästymisongelmaa vaan mitoitusta yleensä - joten tämä ei ole "Osa 2" vaan oma itsenäinen tekstinsä.

Helsingin Sanomat uutisoi tutkintorakenneuudistuksen tuomasta maisterisumasta. Itse uutiseen minulla ei ole hirveästi kommentoitavaa; on ihan terveen järjen mukaista, että markkinahäiriö (äkillinen piikki vastavalmistuneiden määrässä) vaikuttaa markkinoiden (työmarkkinat) tilanteeseen.

Sen sijaan uutista koskevassa keskustelussa (linkki uutisen lopussa) oli paljon hyviä näkökulmia. Esimerkiksi nimimerkki Räyhänaktivistin mukaan

... On kyllä totta, että TKK:n kursseissa on myös yliarvioituja laajuuksia. Esimerkiksi perusmatikoista saa 10 op (ennen 6 ov) käymällä yhdessä tentissä. Helpommissa P-matikoissa on sama laajuus kuin vaativimmissa L-matikoissa.

Tämä herättää kysymyksen, johon en osaa yksiselitteisesti vastata. Kenen mukaan kurssin opintopistemäärä pitää mitoittaa?

• Keskimääräisen kurssille osallistuvan opiskelijan mukaan?
• Keskimääräisen kyseisen tutkinto-ohjelman opiskelijan mukaan?
• Keskimääräisen kyseisen oppilaitoksen opiskelijan mukaan?
• Keskimääräisen suomalaisen yliopisto-opiskelijan mukaan?
• Keskimääräisen yliopisto-opiskelijan mukaan?

Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa äkkiä ajatellen loogisimmalta, mutta siihen sisältyy ongelmia: ajatellaan kurssia, jolle osallistujista 90 % on teknillisen fysiikan (TKK:n "vaativin" tutkinto-ohjelma) opiskelijoita ja 10 % jonkin ei-niin-vaikeapääsyisen linjan opiskelijoita. Jos kurssi mitoitetaan niin, että se on fyysikoille sopivan kuormittava, se voi olla ylivoimainen tuolle 10 % vähemmistölle.

Kakkosvaihtoehtoon liittyy itse asiassa sama ongelma: mitä useamman tutkinto-ohjelman opiskelijoita kurssilla on, sitä haastavampaa on mitoittaminen. Työskentelin muutaman vuoden pääassistenttina sähkötekniikan ja elektroniikan peruskurssilla, jolla oli opiskelijoita ainakin viidestä eri tutkinto-ohjelmasta. Fyysikoille kyseinen kurssi oli läpihuutojuttu. Muille se oli ainakin kurssipalautteen mukaan sopivan vaikea. Läpipääsyprosentit korreloivat tutkinto-ohjelmien sisäänpääsyvaatimusten kanssa erittäin hyvin: jos järjesti tutkinto-ohjelmat sisäänpääsyrajan mukaan ja kurssin läpipääsyprosentin mukaan, sai samanlaisen listan...

Samanlaisen pohdinnan voi käydä läpi muidenkin mitoitusvaihtoehtojen osalta. Veikkaan, että suurin osa mitoituksesta tehdään nimen omaan omalla kurssilla pyörivän väen mukaisesti. Tämä johtaa kuitenkin yhteen ongelmaan: eri yliopistotutkinnot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Yliopistosta (tai tutkinto-ohjelmasta), johon pääsee sisään vetämällä nimen hakupaperiin, valmistunee kompetenssiltaan huonompaa väkeä kuin yliopistosta, johon on vaikea päästä sisään – koska kurssien vaatimusrima on huomattavasti matalammalla kuin vaikeapääsyisessä yliopistossa. Tämä taas johtaa tutkinnon arvostuksen laskuun.

Kuka tästä kärsii? Ensimmäisenä tulee mieleen lahjakas opiskelija, joka on hakenut yliopistoon olettaen, että yliopisto on aina yliopisto riippumatta sen sijaintipaikkakunnasta. Pettymys vaatimustasoon voi olla melkoinen. Tästä ei kuitenkaan kannata masentua, vaan ottaa haasteeksi vaikkapa nopea valmistuminen – minkä jälkeen voi jatkaa tohtoriopintoja ulkomaisessa huippuyliopistossa.