tiistai 3. heinäkuuta 2012

Mistä hyvä opetus on tehty - klikkaa ja katso!

Metropoliassa palkittiin keväällä Paras Opetus -teemavuoden kunniaksi kolme hyvää opettajaa rahastipendillä. Ehdotuksia kerättiin opiskelijoilta, ja sitten raati teki valinnan.

Minun oli tietenkin pakko kysyä palkituilta, että mitä hienoja opetusmenetelmiä ja filosofioita he käyttävät, tarkoituksena tietenkin oppia heiltä niksejä, joilla parantaa omaa opetusta. Ja pyysin heitä puhumaan oman klusterimme kehityspäiville, jotta oppisimme muutkin.

Mutta: vastaukseksi en saanutkaan hienoja filosofioita ja upeita opetusmenetelmiä, vaan:
  • Toki tällainen [puhujaksi tuleminen] on mahdollista, mutta omasta puolestani voin ainakin todeta ettei minulla ole mitään ihmeellisiä opetusmenetelmiä tai tapoja, jota kuka tahansa toinen opettaja ei hallitsisi. Itse olen eniten saanut palautetta ja kiitosta siitä, että olen aidosti kiinnostunut opiskelijoista ja innostunut asiastani. Myös opiskelun haasteellisuutta, riittävää jämäkkyyttä, selkeitä tavoitteita ja  sopimuksia opiskelun suhteen ja palautteen antamista opiskelijat pitävät tärkeinä.
  • Olen samoilla linjoilla edellisen kanssa: kaikki on mahdollista, mutta en oikein tiedä, mitä osaisin sanoa. Viihdyn oppilaiden kanssa, opin heiltä paljon uutta, tarkkailen mielenkiinnolla itseäni ja oppilaita - eli elän heidän kanssaan tuota hetkeä.
  • Olen kyllä samoilla linjoilla Ullan ja Timon kanssa, että enpä kai oikein osaisi sanoa mitään. Matematiikan ja fysiikan opettajana osaan vain matematiikkaa ja fysiikkaa, etenkin matematiikkaa.
 En tätä erikseen kysynyt, mutta todennäköisesti edellä mainitulla kolmikolla myös:
  • kurssien tiedotus pelaa (mm. opiskelijoille on selvää, mitä pitää osata)
  • opettajan tavoittaa tarvittaessa, myös sähköpostilla.
Näiden pitäisi olla perusasioita, mutta ne eivät ole. Eivät olleet TKK:lla itse opiskellessani (eivätkä näytä olevan vieläkään), eivätkä varmaan ole Metropoliassakaan.

Laadukkaan opetuksen kokemuksia on tutkittukin, ja lopputulos on, että pitkät kurssipalautekyselyt, joissa kysellään opettajan asenteesta, opetustaidosta, oppisisällön hallinnasta, kurssin toteutuksesta, materiaalin laadusta jne. voitaisiin yhtä hyvin korvata kahden kohdan kyselyllä [1]:
  • Vaikuttiko opettaja kivalta tyypiltä?
  • Oliko kurssin käytännön järjestelyt hoidettu hyvin?
Kiva tyyppi on hyvin subjektiivinen käsite, mutta ottamalla positiivisen asenteen opetustyöhön voi jo tehdä paljon. Mutta: käytännön järjestelyiden huolellisella hoitamisella voi tehdä ihmeitä, ja se vaatii vain pienen panostuksen: tee tarkistuslista kunkin kurssisi käytännön järjestelyistä, eli milloin tiedotat mistäkin jne. Myös opetusmateriaaliin (Tuubiin, kalvoille tai erikseen laitettavaan sähköpostitiedotteeseen) kannattaa ympätä olennaiset tiedot kurssin vaatimuksista. Mallia voi ottaa vaikkapa tästä Kimmo Silvosen sähkötekniikan peruskurssin esitteestä.

Tiivistelmä: hyvä opetus ei ole ihmeellisiä kikkoja ja upeita Tekes-rahoitteisia projekteja, vaan perusasioiden hoitamista kunnolla.

[1] Lähde: Daniel Willingham: Why don't students like school, sivu 65.

3 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla. On tärkeää, että opiskelijoista ja heidän tarpeistaan välitetään aidosti. Heidän kysymyksensä otetaan tosissaan ja opintojaksojen toteutukset suunnitellaan hyvin ja ne avataan (aikataulut, tavoitteet, opetustilat, arvioinnit ym.) opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys edelleenkään.

    Toisaalta "kiva tyyppi" voi tarkoittaa esim. sitäkin, että tunneilla katsotaan aiheeseen liittymättömiä elokuvia aivan liikaa eikä keskitytä aiheeseen. Omilta lukioajoiltani on tällainen opettajakokemus. Sitten ennen koetta oltiin pihalla aiheesta ja kaikille järjestettiin tukiopetusta.

    "Kiva opetus" ei tosiaan saa tarkoittaa sitä, että viihtyisyys on tärkeämpää kuin oppimistulokset. Aikuiskoulutuksessa esim. opiskelijat arvioivat koulutuksen laatua. Siellä on periaatteessa mahdollista, että vitsiniekka kouluttaja saa erittäin hyvän arvioinnin, vaikka opetuksen laatu ei olisikaan muuten niin erinomainen. Kaikista koulutuksista ei anneta numeerista arvosanaa, joten oppimistuloksia on siinä mielessä joskus hankalaa tarkastella. Eikä se opiskelijan oman osaamisen arviointi ole aina kovin helppoa.

    Yksi parhaista opettajistani on ollut yläasteen ruotsin opettaja, joka kertoi pitkät pätkät tunnin aikana kertomuksia ja vitsejä ja otti niihin välillä mukaansa luokan oppilaat (teki se hyvin). Hän myös kehitteli omaperäisiä muistitekniikoita kielioppisääntöihin ja laittoi niissä niin sanotusti itsensä likoon. Toisaalta hän oli myös erittäin jämäkkä ja välitti oppilaistaan. Blogin opettajien kommenteissa tuli esille myös tuo jämäkkyys. Kiva ja liian lepsu ei ole tässä tapauksessa hyvä yhdistelmä.

    VastaaPoista
  2. Joo. Yläasteella ja lukiossa pystyy opettaja lintsamaan näyttämällä (turhia) videoita, mutta kokemukseni mukaan täysi-ikäiset opiskelijat kyllä älähtävät, jos heitä istutetaan turhaan tunnilla.

    VastaaPoista
  3. Katselin pari vuotta sitten mielenkiinnolla sarjaa Ruotsin ysiluokka ja yritin oppia jotain opettajilta, joita sanottiin Ruotsin parhaiksi. Tuntui, että olennaisinta oli juuri aito välittäminen oppilaista. Selkeästi näkyi myös innostus omasta alasta ja viihtyminen. Eli ihan samoja asioita kuin noilla haastatelluilla opettajilla.

    Ysiluokan opettajat olivat kiinnostuneita oppilaistaan ja näkivät vaivaa saadakseen heidät oppimaan. He kohtasivat oppilaat ja laittoivat oman persoonansa likoon. He eivät antaneet periksi, vaikka nuori lintsasi jatkuvasti. He antoivat haastavia tehtäviä ja uskalsivat vaatia jotain myös surkeiksi leimatuilta oppilailta. He kannustivat työntekoon ja unelmien tavoitteluun (monet koulun vakituiset opettajat varoivat rohkaisemasta 'turhia' toiveita ja vaikuttivat jotenkin luovuttaneilta). Heissä näkyi innostus omasta alasta ja sitä kautta oppilaatkin saattoivat löytää aineen kiehtovuuden. Heille ei ollut se ja sama, mitä nuorista tulee.

    Sarjan jaksoja näyttää löytyvän youtubesta ruotsiksi hakemalla klass 9A.

    VastaaPoista