Adressi Aallon opetuksen laadun kehittämiseksi

Törmäsin AYY:n nettisivuilla pyörähtäessäni bloggaukseen Kannettu vesi ei pysy kaivossa eikä adressi auta, jossa kerrotaan opiskelijoiden keräämästä adressista, jossa vaaditaan parempaa opetusta.

Aallon ongelma on yksinkertainen: Suomen kokoisessa maassa on vaikea löytää henkilöitä, jotka olisivat samaan aikaan:

• eteviä tutkijoita
• eteviä esiintyjiä ja opettajia ja
• valmiita tekemään tätä pienellä palkalla (saati muuttamaan ulkomailta tänne sen takia).

Kun vilkuilen vanhalta opintorekisteriotteelta kurssien ja opettajien nimiä, niin sieltä löytyy vajaan sadan opettajan seasta noin viisi opettajaa, joiden opetuksen laatu oli sellaista, josta olisi viitsinyt maksaa. MIT:n muusta oppimateriaalista voi olla monta eri mieltä, mutta videoidut luennot kertovat karua kieltään siitä, mitä todella hyvä opetus voi olla.

Koska en näe realistisena haalia Aallolle samanlaista rahoitusta kuin MITille, niin tässä omat lääkkeeni siihen, mitä voisi tehdä:

• Valitaan kurssien, etenkin 1-2 vuoden peruskurssien, opettajiksi ennen kaikkea innostuneita ja opetustaitoisia henkilöitä. Peruskurssin vetäjän ei tarvitse olla se alan tutkijaguru - siinä menee vain tutkijagurun aikaa hukkaan (ellei hän satu rakastamaan opettamista) ja opiskelijat kärsivät. Itse TKK:lla seitsemän vuotta peruskursseja opettaneena ei-tutkijaguruna voin todeta, että tutkijaguruuden tuoma lisäarvo peruskursseilla on hyvin lähellä nollaa. Sellaisia opiskelijoita, jotka olivat itse niin guruja, että olisivat saaneet jotain irti siitä tutkijagurusta, käveli vastaan (ainakin EST/TLT-linjoilla - teknillinen fysiikka voi olla poikkeus tähän) yksi tai kaksi vuodessa. Heitäkin pitää toki palvella, ja oikea tapa siihen on viedä heidät sen tutkijagurun työhuoneeseen poikkeamaan luennon jälkeen. Tästä kiittävät sekä ne huippulahjakkaat että ne 400 muuta.
• Kehitetään opiskelijavalintaa sellaiseksi, että opiskelijoilla on jokin käsitys siitä, mitä tulevat opiskelemaan.
• Muutetaan opiskelukulttuuria. Tähän vaaditaan oikea asiantuntija selvittämään, kuinka se tehdään. Sen tiedän, että tällainen muutos ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa vuodessa. TKK:n opiskelukulttuurissa oli mielestäni suurin ongelma se, että enemmistö vaikkapa sähkötekniikan opiskelijoista oli suorittamassa tutkintoa, ei oppimassa sähkötekniikkaa. Tätä kulttuuria vielä ruokittiin (ja varmaan ruokitaan vieläkin - myös muualla kuin TKK:lla) yliopiston taholta niin, että suurin osa kursseista oli suoritettavissa opettelemalla parin edellisen tentin kysymykset ja vastaukset ulkoa.

P.S. Murskaava enemmistö adressin allekirjoittaneista on teekkareita, ja tämä ei selity pelkästään sillä, että TKK oli suurin Aallon kouluista. Suoritin sivuaineen Kauppakorkeakoulussa, ja opetuksen taso oli siellä paljon parempi: siinä missä TKK:n Tuotantotalouden peruskurssilla roiskittiin nenän eteen minimikalkyylin sun muiden kalkyylien kaavat ja laskettiin niillä, Kauppakorkeakoulussa selitettiin, mitä ko. kalkyylit merkitsevät noin bisneksen kannalta.