maanantai 2. heinäkuuta 2012

Adressi Aallon opetuksen laadun kehittämiseksi

Törmäsin AYY:n nettisivuilla pyörähtäessäni bloggaukseen Kannettu vesi ei pysy kaivossa eikä adressi auta, jossa kerrotaan opiskelijoiden keräämästä adressista, jossa vaaditaan parempaa opetusta.

Aallon ongelma on yksinkertainen: Suomen kokoisessa maassa on vaikea löytää henkilöitä, jotka olisivat samaan aikaan:
  • eteviä tutkijoita
  • eteviä esiintyjiä ja opettajia ja
  • valmiita tekemään tätä pienellä palkalla (saati muuttamaan ulkomailta tänne sen takia).
Kun vilkuilen vanhalta opintorekisteriotteelta kurssien ja opettajien nimiä, niin sieltä löytyy vajaan sadan opettajan seasta noin viisi opettajaa, joiden opetuksen laatu oli sellaista, josta olisi viitsinyt maksaa. MIT:n muusta oppimateriaalista voi olla monta eri mieltä, mutta videoidut luennot kertovat karua kieltään siitä, mitä todella hyvä opetus voi olla.

Koska en näe realistisena haalia Aallolle samanlaista rahoitusta kuin MITille, niin tässä omat lääkkeeni siihen, mitä voisi tehdä:
  • Valitaan kurssien, etenkin 1-2 vuoden peruskurssien, opettajiksi ennen kaikkea innostuneita ja opetustaitoisia henkilöitä. Peruskurssin vetäjän ei tarvitse olla se alan tutkijaguru - siinä menee vain tutkijagurun aikaa hukkaan (ellei hän satu rakastamaan opettamista) ja opiskelijat kärsivät. Itse TKK:lla seitsemän vuotta peruskursseja opettaneena ei-tutkijaguruna voin todeta, että tutkijaguruuden tuoma lisäarvo peruskursseilla on hyvin lähellä nollaa. Sellaisia opiskelijoita, jotka olivat itse niin guruja, että olisivat saaneet jotain irti siitä tutkijagurusta, käveli vastaan (ainakin EST/TLT-linjoilla - teknillinen fysiikka voi olla poikkeus tähän) yksi tai kaksi vuodessa. Heitäkin pitää toki palvella, ja oikea tapa siihen on viedä heidät sen tutkijagurun työhuoneeseen poikkeamaan luennon jälkeen. Tästä kiittävät sekä ne huippulahjakkaat että ne 400 muuta.
  • Kehitetään opiskelijavalintaa sellaiseksi, että opiskelijoilla on jokin käsitys siitä, mitä tulevat opiskelemaan.
  • Muutetaan opiskelukulttuuria. Tähän vaaditaan oikea asiantuntija selvittämään, kuinka se tehdään. Sen tiedän, että tällainen muutos ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa vuodessa. TKK:n opiskelukulttuurissa oli mielestäni suurin ongelma se, että enemmistö vaikkapa sähkötekniikan opiskelijoista oli suorittamassa tutkintoa, ei oppimassa sähkötekniikkaa. Tätä kulttuuria vielä ruokittiin (ja varmaan ruokitaan vieläkin - myös muualla kuin TKK:lla) yliopiston taholta niin, että suurin osa kursseista oli suoritettavissa opettelemalla parin edellisen tentin kysymykset ja vastaukset ulkoa.

P.S. Murskaava enemmistö adressin allekirjoittaneista on teekkareita, ja tämä ei selity pelkästään sillä, että TKK oli suurin Aallon kouluista. Suoritin sivuaineen Kauppakorkeakoulussa, ja opetuksen taso oli siellä paljon parempi: siinä missä TKK:n Tuotantotalouden peruskurssilla roiskittiin nenän eteen minimikalkyylin sun muiden kalkyylien kaavat ja laskettiin niillä, Kauppakorkeakoulussa selitettiin, mitä ko. kalkyylit merkitsevät noin bisneksen kannalta.

5 kommenttia:

  1. Tutkija Punavuoresta2. heinäkuuta 2012 klo 18.25

    Tutkimisen ja opettamisen 'kohtaanto-ongelma' on kiistaton tosiasia. Jos aikoo pärjätä yliopistouralla, on syytä olla hyvä tutkija. Tutkijan ambitioiden kannalta sen 1. vuoden massakurssin luennointi on käytännössä ajanhukkaa. Jos oma mukavuusalue on tutkimisen sijaan opetuksessa, löytyy yliopiston ulkopuolella lukuisia potentiaalisia työnantajia. Opiskelijan kannalta ensimmäisen vuoden pakolliset ja turhilta tuntuvat massakurssit ovat taas keskeisiä, oman alan tietoperustan muodostajia. Omissa DI-opinnoissa Piiri 1:n loistava, opetustaitoinen assari jeesasi paljon :).

    Toisaalta yliopisto-opiskelijat ovat vastuullisia, aikuisia ihmisiä. Kuten AYY:N blogissa aiheellisesti todetaan, opiskelijalla on lopulta itsellään vastuu oppimisesta. Ja siitä, millaisin tiedoin varustettuna luistelee ulos yliopistosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuisi assarin nimi olemaan Antti Kivikero? Tai no, piirianalyysistä tai TST-labrasta ylipäätään on mahdotonta löytää huonoa opettajaa :-)

      Poista
  2. Tutkija Punavuoresta2. heinäkuuta 2012 klo 22.35

    Joku Linja-aho se taisi olla ;). Tosiaan, piirin kursseilla opetus oli ainakin 7 vuotta sitten kunnossa. Addressin teeseistä ainakaan pienryhmät ja opiskelijoiden osallistaminen ei toteutuneet - siitäkin huolimatta opiskelijoiden kokemukset taisivat olla pääosin erittäin positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, kiva kuulla :-).

      Olen muuten sitä mieltä, että TKK:n kursseista saisi kerralla salonkikelpoisia, jos edes ne perusasiat tehtäisiin kunnolla (tiedotus pelaamaan, materiaali verkkoon).

      Poista
  3. Minun ymmärrykseni mukaan yliopistohenkilön meriitit tulevat pitkälti tutkimuksen puolelta, lähinnä siis julkaisuista. Opettaminen on oman uran ja palkkakehityksen kannalta lähinnä oheistoimintaa. Kuten Tutkija Punavuoresta totesi, niin massakurssien anti tutkijalle on nolla. Maisteritason kursseistakin irtoaa melko vähän mitään luovaa materiaalia tutkijan intresseihin liittyen. Yliopistohenkilön arviointiin pitäisi liittyä jokin tuntuva opetuksen laatu -meriitti, joka pohjautuisi esim. opiskelijoiden tekemään arvioon.

    Rahaa tulisi myös allokoida selkeästi opetuksen suorittamiseen (ja kurssien kehittämiseen). Kun työtunteja kyylätään tarkasti, niin tilastoissa näyttää kummalliselta, jos tutkimusprojektissa ei ole saatu niin paljoa aikaiseksi, mitä rahoitusta on annettu. Kun jokainen työtunti joudutaan käyttämään tehokkaasti, niin ei tutkijoilla ole intressejä käydä varttia pidempiä henkilökohtaisia keskusteluita opiskelijoiden kanssa.

    Eräs ongelma on suuri varianssi opiskelijoiden taitojen ja motivaatioiden suhteen. Kurssit joudutaan suunnittelemaan niin, että on tietyt minimivaatimukset ja monimutkaiset pistesysteemit, jotta nolla-motivaatioituneetkin saataisiin tekemään edes jotain oppimisensa eteen. Samalla kuitenkin pitäisi antaa innostuneemmille tilaa soveltaa ja mahdollisesti luoda uutta tietoa, joka saattaisi olla opettajan tutkimuksenkin kannalta mielenkiintoista. Pitäisi siis jotenkin saada myös pakollisille/vaihtoehtoisille kursseille motivoituneita opiskelijoita. Ehkäpä opintokokonaisuuden suunnitteluun voisi saada enemmän tukea ja joustavuutta, jotta jokainen kurssi selkeästi vastaisi opiskelijan tietotarpeita (tai yleistä mielenkiintoa).

    VastaaPoista