keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Arvosanat haittaavat oppimista

Hesarin tiedesivuilla oli eilen mielenkiintoinen artikkeli Numerot haittaavat oppimista. Kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä pari sitaattia:
Mi­tä enem­män op­pi­las suun­tau­tuu nu­me­roi­hin, si­tä vä­hem­män hän suun­tau­tuu op­pi­mi­seen.
Toi­sek­si, nu­me­rot saa­vat op­pi­laan suo­si­maan hel­poim­pia mah­dol­li­sia teh­tä­viä. ... He esi­mer­kik­si va­lit­se­vat ly­hyem­män kir­jan tai pro­jek­tin tu­tus­ta ai­hees­ta, jot­ta huo­non nu­me­ron ris­ki oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni.
Kol­man­nek­si, ar­vo­sa­nat hei­ken­tä­vät op­pi­lai­den ajat­te­lua. Kir­jo­ja se­lai­le­mal­la op­pi­laat op­pi­vat et­si­mään si­tä, mi­tä hei­dän odo­te­taan tie­tä­vän. He ei­vät opi poh­ti­maan esi­mer­kik­si si­tä, mik­si tiet­ty väi­te on to­si, vaan ky­sy­mään, tu­lee­ko tä­mä asia ko­kee­seen.
Minua itseäni - mikään kasvatustutkijatohtori ei ole, mutta näin riviopettajana - kyrpii se, että arvosana-asteikko, oli se sitten nelosesta kymppiin tai ykkösestä vitoseen, luo sellaisen harhakuvan, että on joku maksimitaso, jonka voi saavuttaa ja se on sitten siinä. Jos todistus on täynnä kymppejä hyvien pohjatietojen ansiosta, niin turha pyrkiä parempaan, kun siellä on jo niitä kymppejä.

11 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä näkökulma! Kirjoitin itse samasta aihepiiristä juuri omaan blogiini. Näkökulma on erilainen vaikka aihe on sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirjoitus, linkitän sen vielä tähän:
      http://kouluajakasvatusta.blogspot.com/2012/05/ja-valissa-on-kesa.html

      Kun olin ala-asteella, niin numerot tulivat käyttöön kolmosluokan keväällä. Nyt siis vitosluokalla. Ihan hyvä näin. Arvosanat tuntuivat aika turhilta, ja ne tuntuivat kiinnostavan sukulaisia enemmän kuin itseäni tai kavereita :-).

      Poista
  2. Silloin kun vielä olin perustutkinto-opiskelija, huomasin, että hyvät opiskelijat pystyi tauolla erottamaan keskinkertaisista kuuntelemalla heidän jutusteluaan. Keskinkertaiset puhuivat kurssin suoritusvaatimuksista, siitä mitä tentissä vaaditaan ja vastaavista opetuksen puitteisiin liittyvistä asioista. Hyvät opiskelijat puolestaan puhuivat kurssilla opetetusta asiasta, minun tapauksessani siis matematiikasta ja tietojenkäsittelytieteestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Jos on kiinnostusta ja aikaa opiskella kurssin asiat kunnolla, niin kyllä se hyvä arvosanakin sieltä tulee, ts. sen eteen ei tarvitse stressata.

      Poista
  3. Näin äskettäin valmistuneena minunkin täytyy ilmaista oma turhautumiseni arvosanoja kohtaan.

    Arvosanat kannustavat huijaamaan. Ei välttämättä yliopistoa, vaan itseään. Kun keskittyy arvosanoihin, oppiminen jää toissijaiseksi, koska paras tapa hyvän arvosanarivistön hankkimiseen ei suinkaan ole asioiden opiskelu kunnolla, vaan tärppien opettelu, oikein asioiden löytäminen kirjasta nopeasti, aivoton ulkoaopettelu, yms. Alun perin tulin yliopistoon koska halusin oppia uusia asioita. Jossain vaiheessa tuo tavoite kuitenkin vaihtui siihen että haluan saada hyviä arvosanoja. Alkuun luulin tietysti näiden olevan sama asia. Nyt tohtorikoulutettavaksi siirryttyäni vasta olen huomannut kuinka huonosti ne asiat oikeasti opettelinkaan siitäkin huolimatta että kurssilistasta löytyi suurimmaksi osaksi pelkkiä vitosen arvosanoja.

    Nykyään tuntuu koulujen tarkoituksena olevan ennemmin toimia jonkinlaisena idioottifiltterinä yritysmaailmalle. Tähän tarkoitukseen arvosanat ehkä sopivat, sillä täysi idiootti ei välttämättä opi keplottelemaan itseään läpi kursseista. Jos tavoitteena olisi oppiminen, voisi suurimman osan yliopistojenkin rakenteista heittää menemään (arvosanat, hyvin määritellyt aikataulut kursseille, opintopisteet, jne.). Nykyisellään oikea oppiminen voi alkaa vasta kun pääsee ulos koulusta ja voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa niiden asioiden opiskeluun mitkä milloinkin kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin yhtyä kommentteihisi. Kurssien sisällöt ovat usein niin laajoja, että varsinkin työn ohessa opiskeleville tärppien opettelu on käytännössä ainoa tapa saada hyviä arvosanoja.

      Poista
  4. Just!
    Teen tästä pienen englanninkielisen koosteen Saudi-ryhmällemme, jos sopii.
    T. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos teet - postaa se tännekin kaikkien iloksi!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen avaus. Tässä pienen ajatusten pyörittelyn jälkeen mieleeni tuli myös sellainen seikka, että nuo numerot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. 1-5 asteikolla samalla opilla voidaan saada vain kakkonen tai sitten jopa nelonen.

    Esim. joskus tentissä sattuu olemaan monta helppoa kysymystä ja joskus tenttiin taas eksyy yksi hyvin vaikea kysymys. Jos satut menemään helppoon tenttiin, niin tällöin saat paremman arvosanan. Essee-tyyppisissä vastauksissa taas välillä tarkastaja joutuu arpomaan kahden numeron väliltä ja voipi olla, että hyvänä päivänä tulee parempi ja huonona huonompi numero. Ja ryhmätyöt ovat tietenkin vielä oma lukunsa.

    Kaipa tuo kuitenkin tasaantuu todistukseen, kun tenttien määrä kasvaa. Ja tokihan jotain tarttee osata, että tentistä edes ylipäätään pääsee läpi.

    Osaako joku muuten sanoa, miten paljon työnantajat katsovat esim. maisterin tutkinnon numeroiden perään?

    VastaaPoista
  6. "Osaako joku muuten sanoa, miten paljon työnantajat katsovat esim. maisterin tutkinnon numeroiden perään?"

    Joku rekrytointikonsultti varmaan osaa vastata paremmin, mutta:
    - Suuret kansainväliset konsulttitalot (McKinsey, Accenture jne) haluavat yleensä nähdä kaikki paperisi rippikoulutodistuksesta lähtien. Eli kyllä katsovat.

    - Muut työnantajat katsovat keskiarvoja ja arvosanoja yleensä vain kesätöitä ja ensimmästä työpaikkaa valmistumisen jälkeen hakevilta. Myöhemmin noita ei katsota, esimerkiksi jos olet ollut kolme vuotta sähkösuunnittelijana ja haet seuraavaa paikkaa, työnantajaa kiinnostaa vain se, että olet ollut kolme vuotta sähkösuunnittelijana.

    - Tohtorikouluihin sun muihin jatko-opintoihin yleensä keskiarvoa katsotaan.

    VastaaPoista
  7. Eräällä kurssilla (TKK/Aalto) olen käyttänyt vapaaehtoisia laboratoriotöitä. Työstä ja raportista saatu pistemäärä korvaa huonoimman tenttivastauksen, jos parempi. Yleensä labratöiden "hyöty" opiskelijalle on vain 0-2 pistettä (max 30, arvosanaväli n. 3p) koska labrat huolella tehneet opiskelijat yleensä vastaavat hyvin myös tenttissä. Veikkaisin tämän liittyvän juurikin motivaatioon - ne jotka haluavat panostaa sen muutaman tunnin labra-aikaa ja ovat kiinnostuneet asiasta oppivat asiat hyvin.

    Kysymys on kai "viitseliäisyydestä" minkä heikkenemisestä Suomessa on aika ikäviä merkkejä. "En tee kun ei tästä saa mitään palkkiota (heti)".

    Rekrytointitilanteessa - itse usein olen rekrytoimassa ensimäiseen "oman alan" työpaikkaan kesäharjoittelijoita tai diplomityöntekijöitä - arvosanoilla on painoarvo kun aikaisempaa työkokemusta (välttämättä miltään alalta) ei ole monellakaan hakijalla.

    Jos toisella ei ole mitään työkokemusta tai alan harrastuneisuutta (esim. ohjelmoijille avoimen lähdekoodin projektien meritit ovat ehdoton plussa; myös muut vapaaehtoisprojektit ovat bonusta) ja kilpahakijalla on edes jonkin verran kokemusta niin arvosanojen pitää olla selvästi paremmat ja haastattelussa pitää tehdä vaikutus että valinta osuu.

    Yliopistoilla pitää toki arvosanoja arvostaa, kiittäen :-). Mielenkiintoinen tilanne syntyy siitä, että ulkomaiset masters-opiskelijat ovat yleensä olleet kandivaiheen (B.Sc) jälkeen muutaman vuoden alan töissä ennen kuin ovat tulleet tänne opiskelemaan. Suomalaiset taas ovat edeleen peruskoulussa alkaneessa opintoputkessa, usein vain alaan liittymättömiä hanttihommia kesällä tehneita. Näiden välillä vertailu on mielenkiintoista, kriteerit eivät voi olla samat.

    VastaaPoista