Arvosanat haittaavat oppimista

Hesarin tiedesivuilla oli eilen mielenkiintoinen artikkeli Numerot haittaavat oppimista. Kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä pari sitaattia:

Mi­tä enem­män op­pi­las suun­tau­tuu nu­me­roi­hin, si­tä vä­hem­män hän suun­tau­tuu op­pi­mi­seen.

Toi­sek­si, nu­me­rot saa­vat op­pi­laan suo­si­maan hel­poim­pia mah­dol­li­sia teh­tä­viä. ... He esi­mer­kik­si va­lit­se­vat ly­hyem­män kir­jan tai pro­jek­tin tu­tus­ta ai­hees­ta, jot­ta huo­non nu­me­ron ris­ki oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni.

Kol­man­nek­si, ar­vo­sa­nat hei­ken­tä­vät op­pi­lai­den ajat­te­lua. Kir­jo­ja se­lai­le­mal­la op­pi­laat op­pi­vat et­si­mään si­tä, mi­tä hei­dän odo­te­taan tie­tä­vän. He ei­vät opi poh­ti­maan esi­mer­kik­si si­tä, mik­si tiet­ty väi­te on to­si, vaan ky­sy­mään, tu­lee­ko tä­mä asia ko­kee­seen.

Minua itseäni - mikään kasvatustutkijatohtori ei ole, mutta näin riviopettajana - kyrpii se, että arvosana-asteikko, oli se sitten nelosesta kymppiin tai ykkösestä vitoseen, luo sellaisen harhakuvan, että on joku maksimitaso, jonka voi saavuttaa ja se on sitten siinä. Jos todistus on täynnä kymppejä hyvien pohjatietojen ansiosta, niin turha pyrkiä parempaan, kun siellä on jo niitä kymppejä.