Kännimainoskeskustelussa puhutaan aidan seipäästä

Pääkaupungin bussipysäkeillä voi ihailla mainoksia, joissa tyttö poseeraa pullo kädessä ja alla on teksti:

Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin? Moni päättäjä on sitä mieltä, että joisit. Ota kantaa osoitteessa facebook.com/joisitkovahemman

Kampanjalla on myös vastakampanja osoitteessa www.facebook.com/minajoisinvahemman

Koko keskustelu on mielestäni sivuraiteilla. Ensinnäkin, kyse ei ole päättäjistä. Ihmistieteissä ei tietenkään päästä samanlaisiin todistusvarmuuksiin kuin fysiikassa ja muissa luonnontieteissä, mutta pikaisella perehtymisellä on tieteellinen tosiasia, että kyllä joisin/joisit vähemmän. Sanamuoto "moni päättäjä" vetoaa kivasti kapinahenkeen. Ja kukapa oikeasti myöntäisi, että olisi mainostajan vietävissä. Miksei mainoksessa lue, että "moni tutkija on sitä mieltä..."?

Lisäksi voidaan kysyä, että mitä järkeä alkoholimainonnassa olisi, jos sillä ei olisi vaikutusta ihmisten päätöksiin? (Tähän mainosmies vastaa, että ei se vaikuta määrään, vaan siihen, mitä alkoholimerkkiä ostetaan.)

Kaikki elämästä -bloggaaja kirjoittaa osuvasti: jos kerran mainos ei lisää jonkun tuotteen käyttöä, niin miksei huumeita (tai vaikkapa tupakkaa tai reseptilääkkeitä) saa mainostaa?

Olennainen kysymys tässä on, että onko jonkin asian kieltäminen ylipäätään oikein ja kuinka haitallista jonkin asian on oltava, että se voidaan kieltää? Miksi alkoholia saa mainostaa, mutta huumeita ja tupakkaa ei?

Minä sallisin kaikenlaisen mainostamisen, mutta tuntuu jotenkin epäloogiselta, että alkoholia ei saa mainostaa, mutta tupakkaa ja huumeita ei.

Markkinat sääntelivät sähkötöitä ennen jo valtiota

Sähköalan henkilöstöarviointiyritys Setin sivuilla on mainio kalvosarja (ja muitakin) sähköpätevyyksistä:

Sähköpätevyydet - muutokset 2011

Kalvon mukaan sääntely alkoi vuonna 1901, kun laki sähkölaitoksista valon synnyttämistä tahi voiman siirtoa varten astui voimaan.

Mutta: sääntelyä oli jo ennen valtion puuttumista asiaan. Tutustumalla kirjaan Sähkö I - Sähkö ja sen käyttäminen valaistukseen ja työvoiman siirtämiseen (vuodelta 1899) käy ilmi, että meillä oli pelisäännöt jo ennen tätä:

Suomen Vakuutus-Tariffi-Yhdistyksen määräykset sähkövalaistus- ja sähkövirran avulla tapahtuvan työvoiman-siirtämis-laitoksille

Määräykset ovat hyvin käytännönläheisiä, kuten esimerkiksi:

Kun johdot viedään seinien tahi kattojen lävitse pitää jokaisen yksinkertaisen tahi kaksoisjohtajan mennä tarpeellisenpitkän, hyvästi eristävästä,"kestävästä ja sen laatuisesta aineesta tehdyn putken läpi, ettei eristys johdossa vahingoitu.

Vakuutusyhtiöillä oli siis omat määräykset jo ennen kuin valtio tuli mukaan soppaan. Jos en ihan väärin muista, niin Norjassa on nykyäänkin tilanne niin, että vakuutusyhtiöt huolehtivat sähköpätevyyksistä.

Pelastakaa opinnäytetyöt historiantutkijoille

Poikkesin Metropolian kirjastossa viime perjantaina lainaamassa pari opinnäytetyötä. Samalla juttelin erään kirjaston edustajan kanssa (terveisiä jos luet tätä!) ja hän kertoi pari uutista:

• Metropolia siirtyy syksyllä sähköiseen insinööritöiden julkaisuun Laurean malliin. Työtä ei tietenkään ole pakko julkaista verkossa, jos ei halua. Tällöin tehdään kirjastolle kansitettu paperiversio kuten ennenkin. Tämä on hyvä juttu.
• Metropolian kirjasto hävittää vanhat arkistoidut insinöörityöt (muistaakseni ennen vuotta 2000 tehdyt). Perusteluna on raha; OKM:n leikkaukset osuvat myös kirjastoon. Tämä on tosi huono juttu!

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä ei tehdä mitään tieteellisiä hienoja keksintöjä ja varmaan 99 % töistä on ihan tavallista insinöörin työtä (niin kuin on tarkoituskin). Mutta: tuhoamalla vanhat insinöörityöt tuhotaan historiantutkijoilta tärkeää aineistoa. Analysoimalla jonkun toimialan opinnäytetyöt tietyltä aikajaksolta, saa 2100-luvun historiantutkija kivan kuvan siitä, millaisia pikkuongelmia yritykset ratkoivat sata vuotta sitten.

Insinöörityöt vievät kallista säilytystilaa, ja on ymmärrettävää, että ko. paperikasasta halutaan eroon. Mutta kuinka pelastaa tiedot?

Ongelma olisi helposti ratkaistavissa. Insinöörityöt ovat ulkoasultaan standardikamaa: A4-kokoisia paperinippuja lyötynä kansiin (yleensä puristussidottuihin sellaisiin). Nykyiset monitoimikopiokoneet (joita Metropoliakin käyttää) skannaavat insinöörityön alle minuutissa pdf-tiedostoksi. Ratkaisuehdotukseni: palkataan kesätyöntekijä, joka:

• Repii inssityöstä kannet pois (<30 sekuntia)
• Heittää inssityön kopiokoneeseen, joka skannaa sen (1 minuutti)
• Tekee jälkikäsittelyn ja OCR:n Adobe Acrobatilla (tai Omnipagella) - 2 minuuttia.
• Tallentaa pdf:n tietokantaan (30 sekuntia)

Nuo kun lasketaan yhteen, saadaan 4 minuuttia. Koska kaikenlaiseen yllättävään menee aikaa ja työssä pitää pitää taukojakin, lasketaan, että kesätyöntekijä skannaa 10 työtä tunnissa, 70 työtä päivässä ja about 500 työtä viikossa ja vajaat 2000 työtä kuukaudessa. Jos prosessi mietitään huolellisesti (esimerkiksi yksi ruokkii kopiokonetta ja toinen OCR:ää ja tallentaa), niin päästään vielä parempiin lukuihin. Jos oikein halutaan optimoida, niin Googlen kaltaisella suuryrityksellä on varmaan tappiin asti hiottu prosessi tähän - ovathan he skannanneet muutaman kirjan.

Metropoliasta valmistuu vuosittain parituhatta insinööriä, joten yhden vuoden töiden digitoimiseen menee noin kuukausi laskelmani mukaan. Mielestäni se kannattaa satsata historian säilyttämiselle. Kerran tuhottua tietoa ei voi saada takaisin.

Miksi vakuutuskorvausta voi hakea vain klo 7-23?

Tapiolalla on erinomainen verkkopalvelu vakuutuskorvauksia varten: jos fillarisi pöllitään tai käyt yksityisellä lääkärillä (ja sinulla on asianmukainen vakuutus), voit hakea vakuutuskorvauksen Tapiolan nettipalvelusta. Käyttöliittymä on selkeä ja rahat tulevat nopeasti. Mutta: miksi ihmeessä vakuutuskorvauksia saa hakea vain klo 7-23?

Olisi edes "8-24" tai "suljettu sunnuntaisin". Iltaisin, kun muu perhe nukkuu, on yleensä hyvää aikaa hoidella tällaisia kuivia byrokratia-asioita. Mutta ei. Miksi?

Tohtoriopintovaatimus höllenee, hyvä vai paha?

Aalto-yliopistolta tuli eilen tiedote, jonka mukaan jatko-opiskelijalta (lisensiaatti tai tohtori) vaaditaan enää 40 opintopisteen kurssisatsi entisen 60 op:n sijasta.

Onko tämä hyvä vai huono asia? Sinänsä tämä ei koske minua, koska olen tuon 60 opintopisteen satsin jo suorittanut. Ellei sitten lasketa sitä, että nyt voi päteä suorittaneensa jatko-opinnot silloin kun "siellä vielä vaadittiin" (ihan niin kuin voi päteä suorittaneensa DI:n tutkinnon silloin kun se oli vielä se laajempi 180 ov:n tutkinto). Ja intissäkin oli vittumaisemmat alikersantit ja kovempi pakkanen kuin nykyään ... :-)

Itse kallistuisin sille kannalle, että tuo keventäminen on hyvä asia. Perustelut:

• Minulle kurssien suorittaminen on ollut aina helppoa, mutta kaikille se ei ole. 60 op tarkoittaa virallisesti yhden vuoden kokopäivätyötä. Se aika on pois itse pihvistä, eli väitöskirjaan johtavan tutkimuksen tekemisestä.
• Kursseja on opiskelija saanut suoritella jo 300 opintopisteen edestä kandin ja maisterin tutkinnossaan.
• Suomalainen tohtorin tutkinto on kansainvälisesti mitattuna vaativa. Siinä missä monessa maassa tohtoriksi valmistutaan 'bout 25 vuotiaana, Suomessa ikä on muistaakseni siellä kolmenkymmenen kieppeillä. Siinä, missä ulkomailla riittää pienimuotoinen tutkimus ja siitä julkaistu yksi artikkeli, Suomessa väikkäriin vaaditaan (vähän alasta riippuen) 3-5 lehtiartikkelia (tai vastaavan laajuinen monografia).
  
  Koska emme elä tyhjiössä, on hyvä, että vaatimuksia pudotetaan lähemmäs globaalia keskiarvoa.

Tämä kevennys oli siis askel oikeaan suuntaan. Seuraavaksi haluaisin, että kandidaatin tutkinnosta voisi jatkaa suoraan väikkäriä tekemään, ilman turhaa maisterin tutkintoa. Tämäkin on mahdollista joissain maissa.

Visalla maksu kysyy verkkopankkitunnareita - ärsyttääkö?

Taisi olla vuosi tai pari sitten, kun (ennen niin vaivattomasti toimineella) Osuuspankin Visalla maksettaessa suomalaiset verkkokaupat rupesivat tivaamaan verkkopankkitunnuksia. Seuraavaksi syöpä levisi S-Pankin visakorttiin ja nyt näemmä myös Stockmannin MC-korttin (vaikka en edes muistanut, että minulla on Solo-tunnukset). Ja näin kätevästi se sujui:

e-tunnisteen 85967293 käsittelyssä tapahtui järjestelmähäiriö.
Error     Maksu on jo pankissa. (V2322A0Q)
Järjestelmähäiriö

Tätäkin perustellaan (kai) turvallisuudella. Nordean yritys-Mastercard, jonka aikanaan hankin firmalleni, toimii sentään vielä niin kuin luottokortin kuuluukin.

Ja olen myös huomannut, että ulkomailta ostettaessa tältä pelleilyltä yleensä välttyy. Ostakaamme siis ulkomailta.

Turvallisuus on toki hyvä juttu, mutta jos käytettävyyttä heikennetään liikaa vedoten turvallisuuteen, se kääntyy itseään vastaan.

Arvosanat haittaavat oppimista

Hesarin tiedesivuilla oli eilen mielenkiintoinen artikkeli Numerot haittaavat oppimista. Kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä pari sitaattia:

Mi­tä enem­män op­pi­las suun­tau­tuu nu­me­roi­hin, si­tä vä­hem­män hän suun­tau­tuu op­pi­mi­seen.

Toi­sek­si, nu­me­rot saa­vat op­pi­laan suo­si­maan hel­poim­pia mah­dol­li­sia teh­tä­viä. ... He esi­mer­kik­si va­lit­se­vat ly­hyem­män kir­jan tai pro­jek­tin tu­tus­ta ai­hees­ta, jot­ta huo­non nu­me­ron ris­ki oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni.

Kol­man­nek­si, ar­vo­sa­nat hei­ken­tä­vät op­pi­lai­den ajat­te­lua. Kir­jo­ja se­lai­le­mal­la op­pi­laat op­pi­vat et­si­mään si­tä, mi­tä hei­dän odo­te­taan tie­tä­vän. He ei­vät opi poh­ti­maan esi­mer­kik­si si­tä, mik­si tiet­ty väi­te on to­si, vaan ky­sy­mään, tu­lee­ko tä­mä asia ko­kee­seen.

Minua itseäni - mikään kasvatustutkijatohtori ei ole, mutta näin riviopettajana - kyrpii se, että arvosana-asteikko, oli se sitten nelosesta kymppiin tai ykkösestä vitoseen, luo sellaisen harhakuvan, että on joku maksimitaso, jonka voi saavuttaa ja se on sitten siinä. Jos todistus on täynnä kymppejä hyvien pohjatietojen ansiosta, niin turha pyrkiä parempaan, kun siellä on jo niitä kymppejä.