OAJ haukkuu kustantajia ja puolustaa tumpeloita opettajia

Edesmennyt äitini oli biologian opettajan sijaisena pienessä maalaiskoulussa. Luokalla oli yksi opettajan tytär, joka oli aina saanut kympin biologian kokeesta. Kun tuli kokeen pitämisen aika, opettajan kirjassa oli valmis koepohja, mutta äiti piti sitä huonona, ja teki oman kokeen.

Seuraus: tämä mainittu tyttö sai kokeesta vain seiskan, ja suuttui niin paljon, että repi koepaperin. Koe ei ollut mitenkään vaikea, koska siitä tuli muutama kymppikin, joten todennäköinen selitys oli, että oppilaalle oli kotona päntätty koepohjan vastauksen ulkoa, ja todellinen oppiminen oli jäänyt tapahtumatta.

Nyt Satakunnan Kansa kirjoittaa, että opettajan kirjoja voi - ooh - ostaa jopa verkkokaupasta:

Satakunnan Kansan selvitys paljastaa, kuinka helposti koulusta voi selviytyä ilman pänttäämistä, sillä laissa on selkeä porsaanreikä lailliselle lunttaamiselle. Opettajien oppaita voi nimittäin tilata netistä yksityiskäyttöön, vaikka kyseiset oppaat on tarkoitettu vain opettajille.

Joo. Opettajan kirja on kirja siinä missä Sofi Oksasen romaanitkin, eli niillä on ISBN-koodi ja niistä löytyy vapaakappaleet Kansalliskirjastosta. Ja en ole mitenkään yllättynyt, että niitä saa myös verkkokaupasta. Millä kustantaja muka valvoisi, että ostaja on varmasti opettaja?

Siinä, että mallivastauksia tehtäviin on saatavilla, ei ole yliopistokoulutetulle mitään uutta. Opiskelijajärjestöillä on tenttikokoelmansa, ja joskus tentistä pääsi läpi helposti, kun professori oli - joko kiireellisyyttään tai laiskuuttaan - laittanut samat tenttikysymykset kuin jollain edellisellä kerralla. Harjoitustehtäviin taas löytyi vastauksia vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta ja jos kyseessä oli suosittu englanninkielinen oppikirja, niitä löytyi myös netistä.

Mitä opettajan pitäisi tästä oppia? No tietenkin olla käyttämättä valmiita koepohjia ja tehtäväsarjoja sellaisenaan. Itse

• keksin tehtäviä itse
• yhdistelen tehtäviä eri kirjoista
• muutan tehtävien pintarakennetta tai pientä yksityiskohtaa.

Simppeliä. Mutta mitä sanoo Opettajien ammattijärjestö

Opetusalan Ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen tyrmistyi kuullessaan asiasta Satakunnan Kansalta. Hän pelkää väärinkäytösten mahdollisuutta, sillä mitkään lait eivät kiellä kirjojen myyntiä.

Tuhannen tuhatta naamapalmua! Pitäisikö jonkun kirjan myyminen kieltää lailla? Mitä jos opettajat ottaisivat itseään niskasta kiinni. Vaikkei oppilas tai hänen vanhempansa opettajan kirjoja verkkokaupasta tai Kansalliskirjastosta hommaisikaan, on opettajien lapsilla ja sellaisilla, joiden isosisarus on käynyt saman kokeen, mahdollisuus harrastaa tällaista "vilppiä".

No, se on hyvää harjoitusta yliopistoa varten :-).