Wikipedian mukaan vanha periaate, jonka mukaan jokaisella ylioppilastutkinnon suorittaneella oli vapaa pääsy yliopistoon, eli vielä jonkin aikaa 1900-luvulla. Ylioppilaiden määrän nopean kasvun vuoksi yliopisto otti kuitenkin asteittain käyttöön erilliset pääsykokeet.
Tosin kyseessä ei ole mielestäni mikään "vanha periaate", vaan koko ylioppilastutkinnon perusta. Se oli pääsykoe. Koska yliopistot kyseenalaistivat tämän kokeen mielekkyyden, jokainen suunnitteli oman valintakokeensa.
Väitän tässä tieteellisiä perusteluja esittämättä, että ylioppilastutkinto on haitallinen jarru varsinkin innokkaille ja lahjakkaille nuorille. Perustelut:
- Kun lukion lopussa on kaikille pakollinen testi eli ylioppilaskirjoitukset, opettajien motivaatio suuntautuu lähinnä siihen, kuinka opiskelija saadaan prepattua suoriutumaan hyvin ylioppilaskirjoituksissa.
- Esimerkki: lukion fysiikassa painotetaan niitä osa-alueita, joista on perinteisesti ollut tehtäviä ylioppilaskirjoituksissa. Fyssankirjan loppuosasta jää moni mielenkiintoinen fakta käymättä läpi, koska "ei niitä ole koskaan kysytty".
- Riemukkaan oppimisen sijaan opetellaan erilaisia kikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen oppimisen kanssa vaan ainoastaan ylioppilastutkinnossa pärjäämisen kanssa. "Joka toinen vuosi on ollut tehtävä tästä ja joka toinen vuosi tästä, eli nyt voi olettaa, että teille tulee tämmöinen tehtävä." Oma lukunsa on puuduttava kielistudiossa luurit päässä istuminen ja monivalintatehtävien täytteleminen.
- Ylioppilaskirjoitukset ovat melko turhia, kun käytännössä joka opinahjolla jo on omat pääsykokeensa.
- Ylioppilaskirjoituksia perustellaan puolueettomalla arvioinnilla. Väitetään, että ylioppilaskokeen arvostelee "neutraali" sensori, eikä lukion oma opettaja, joka saattaa olla puolueellinen tai soveltaa erilaisia arviointikriteerejä kuin jonkun toisen lukion opettaja. Ylioppilaskirjoitusten arviointi ei kuitenkaan ole neutraalia, koska koepapereissa lukee opiskelijan nimi ja oppilaitos. Arvostelijan bias varsinkin ei-eksakteissa tieteissä voi heilauttaa arvosanaa. Esimerkiksi opiskelijan nimen sukupuoli, ulkomaalaistaustaisuus ja lukion maine voivat vaikuttaa biakseen.
- Jos ylioppilaskirjoituksia ei olisi, opettajat saisivat vapaat kädet tukea jostain asiasta innostuneita opiskelijoita. Esimerkiksi lukuteoriasta (matematiikan osa-alue) kiinnostunut lukiolainen voisi syventyä lukuteoriaan ja opettaja innostaisi häntä siinä, koska opettajan ei tarvitse pelätä, että lukuteorian opinnot häiritsevät ylioppilastutkintomatematiikan osaamista.
Keskustelu alkakoon! Varsinkin tieteellistä tietoa (eli sellaista vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistua) otan vastaan mielelläni.
En ymmärrä miksi Suomessa on edelleen turhat ylioppilaskirjoitukset. Kirjoitusten tehtävä on testata oppilaan korkeakoulukelpoisuus mutta korkeakouluille ne eivät kelpaa. Ei ole mitään järkeä, että nuoret joutuvat lukemaan sekä kirjoituksiin että valintakokeisiin - järjestely vain hidastaa opintojen aloittamista. Ruotsissa kirjoituksista luovuttiin kai jo 60-luvulla.
VastaaPoistaAjatuksia herättävä kirjoitus, kiitos!
VastaaPoistaItselleni ylioppilaskirjoitukset olivat todella tärkeät, koska ne motivoivat kertaamaan montaa ainetta. Tehokkain opiskelu lukiossa oli itselläni ehdottomasti ennen kirjoituksia. "Pakko on paras muusa", vai miten se meni.
Tuo "nimettömyys" on tosi hyvä pointti! Jos yo-kirjoituksia ei poisteta, niin toivottavasti tuohon ainakin tulisi muutos: Neutraali oppilaskohtainen numerosarja joka paperiin.
Inhoni opiskelemista kohtaan alkoi abivuonna, kun opettajat ja vanhemmat alkoivat puuttua laudaturien kiilto silmissään koulunkäyntiini. Enää opiskelu ei ollut oma juttuni, vaan jotain mitä piti tehdä, koska aikuiset käskivät (ja jotta aikuiset voisivat saavuttaa jotain oppilaan/lapsen kautta).
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut ahkera opiskelija (ihan hyvin suoriutuva kuitenkin), eivätkä ylioppilaskirjoituksetkaan saaneet minua lukemaan. Päin vastoin. Abikeväänä en lukenut koulukirjoja lainkaan, saatika tehnyt yhtään koulutehtävää. Aikaisemmin olin sentään opiskellut vähän edes silloin, kun tunsin etten aivan kaikkea osannut. Aloin alisuoriutumaan kostoksi tästä painostuksesta. Lukion ensimmäisen vuoden keväänä sain kaikista kursseista kympit, kolmannen vuoden suoritukset taisivat pyöriä jossain 7–8 -välillä.
Ylioppilaskokeissa vastenmielisintä on juuri se, että ne eivät varsinaisesti hyödytä mitään – ellei sitten tykkää kerskua ällillään sukulaisille yo-juhlassa. Yliopistoihin mennään pääsykokeilla, ja kurssien vaativuus niissä on huikeaa verrattuna ylioppilaskokeisiin. Ainakin niissä yliopistoissa, joita arvostan. Ylioppilastodistus ei ole mikään saavutus.
Ylioppilaskirjoitukset ovat olemassa vain perinteitä ja ylioppilastutkintolautakuntaa – ei opiskelijaa – varten. Päätön pänttääminen ällien perässä on mielestäni suoraan sanottuna näkemyksettömien idioottien hommaa.
Oikeastaan vasta nyt, ensimmäisen maisteritason tutkinnon todistuksen jo häämöttäessä, tunnen voivani alkaa opiskella itseäni varten. Nyt voin oikeasti opiskella tasan mitä haluan, missä haluan ja miten haluan. Ainoana motivaationa pakon/painostuksen sijaan oma intohimoni ja kiinnostukseni. Ja jos kurssien laatu ei vastaa vaatimuksiani, voin pakonomaisen puurtamisen sijaan jättää ne kesken. Voin käydä kursseja oppiakseni jotain – en vain saadakseni suoritusmerkintöjä, jotta saisin opintotukea ja tutkinnon, jolla pääsisin töihin.
Nykyisen mallin sijaan olisi upeaa voida jo lukiossa opiskella oppiakseen jotain asettaen itse itselleen tavoitteita, eikä vain täyttääkseen yhteiskunnan ja vanhempien vaatimuksia. Pakkopulla saisi loppua perusopetukseen. Ylioppilastutkinnon poistaminen olisi merkittävä parannus asiaan.
Jos jollain lukijalla on vielä ylioppilaskokeet edessään, voin kokemuksesta sanoa, että alisuoriutuminen on aika huono tapa kostaa. Siitä on haittaa vain itselleen. Monet yliopistot, varsinkin ulkomailla, pitävät ylioppilasarvosanoja erittäin tärkeänä kriteerinä valintaprosessissaan.
Passiivis-aggressiivisen lähestymistavan sijaan kannattaa ongelma ratkaista keskustelemalla siitä opettajien ja vanhempien kanssa. Heille on hyvä tehdä selväksi, kenen nimi todistuksessa tulee lukemaan ja kenen oma asia todistuksen arvosanat ovat.
Vanhemmille ja opettajille voin antaa vinkin, että nuorta opiskelijaa on hyvä tukea tekemällä tuputtamisen sijaan selväksi, että tukea on haluttaessa (ja vain haluttaessa!) saatavilla. Jatkuva lukemisen edistymisestä kuulusteleminen ja opiskeluihin vasten opiskelijan tahtoa puuttuminen tappaa motivaation yllättävänkin tehokkaasti.
Dynaamisessa nettimaailmassa on tietysti naurettavaa kommentoida viikon vanhaa blogia, mutta siitä huolimatta...
VastaaPoistaKaikki esittämäsi kommentit ovat tietysti omalla tavallaan perusteltuja, mutta aivan yhtä helppoa on esittää niille vasta-argumentit. Mitä tulee Hesarin juttuun, niin siinä olleet tutkijoiden kommentit olivat niin ala-arvoisia, etten pysty pakottamaan itseäni tutustumaan asiaan tarkemmin.
Mutta tässä joitakin kommentteja esittämiisi kohtiin:
- jos opettajat opettavat vain kikkoja yo-kokeeseen, niin se on opettajien vika, ja ehkä myös koetta pitäisi muuttaa. Jos yo-koe poistetaan, niin ehkä opet opettavat kikkoja yliopistojen pääsykokeisiin. Onko nykyinen pääsykoevalmennus mielestäsi optimaalinen ratkaisu?
- yliopistoilla on omat pääsykokeensa historiallisista syistä. Koko keskustelun pointti on se, että jommasta kummasta pitäisi päästä eroon.
- Toteutuuko puolueeton arviointi yliopistojen pääsykokeissa? Tilanne ja käytännöt ovat aivan samat kuin yo-kokeessa. Jos entisen TKK:n hakijoista 75 % on miehiä (sori, en nyt jaksa tarkistaa oikeaa lukua), niin kyseenalaistaako tämä koko opiskelijavalinnan puolueettomuuden?
- Lukuteoriasta kiinnostuneet opiskelijat saavat joka tapauksessa laudaturin, joten heidän kohtaloaan turha surra (tämä on kirjoitukseni ainoa vitsi, tai sitten ei ;) Kuten tiedät, Päivölän opistoon tulee matikasta kiinnostuneita nuoria ympäri maata.
"Mitä tulee Hesarin juttuun, niin siinä olleet tutkijoiden kommentit olivat niin ala-arvoisia, etten pysty pakottamaan itseäni tutustumaan asiaan tarkemmin."
VastaaPoistaTuo sukupuolierokommentti oli vähän erikoinen ja juttu oli ympäripyöreä, mutta itse tutkimus voi olla mielenkiintoinen. Voisi jossain välissä tutustua.
"Jos yo-koe poistetaan, niin ehkä opet opettavat kikkoja yliopistojen pääsykokeisiin."
Tätä en usko. Yliopistojen pääsykokeet ovat melko haastavia ja vaihtuvat vuodesta toiseen, joten vaatii todellista paneutumista ruveta valmentamaan niihin. Toki voi käydä niin, että matikanope rupeaa valmentamaan HY:n ja TKK:n pääsykokeisiin, historianope historian pääsykokeisiin jne.
"Koko keskustelun pointti on se, että jommasta kummasta pitäisi päästä eroon."
Miksi jommasta kummasta? Siksikö, että tuplatestaaminen vie turhia resursseja.
"Onko nykyinen pääsykoevalmennus mielestäsi optimaalinen ratkaisu?"
Valmennukseen en ota kantaa, mutta niin kauan kun on pääsykokeita, niin vapaassa yhteiskunnassa on valmennuskursseja.
"Toteutuuko puolueeton arviointi yliopistojen pääsykokeissa?"
Riippuu varmaan kokeesta. Kauppiksen ABCD-kokeessa varmaan toteutuu :-). Muuten kokeissa kyllä on samat ongelmat kuin yo-kokeissa.
"Lukuteoriasta kiinnostuneet opiskelijat saavat joka tapauksessa laudaturin, joten heidän kohtaloaan turha surra"
Nämä lukuteoriasta kiinnostuneet voisivat saada enemmän kuin laudaturin, eli vaikkapa suorittaa päivölämäisesti yliopistokursseja.
(Kirjoitin tämän kieli poskessa, hiottuihin argumentteihin ei nyt ollut aikaa. En varsinaisesti ole eri mieltä kanssasi, haluan vain selvittää, onko yo-tutkinto järkevä käytäntö. Jatketaan.)
Parempi olisi päästää kaikki ylioppilaat yliopistoon, niin saataisiin touhu järkevämmäksi :)
VastaaPoista