perjantai 12. elokuuta 2011

Opettajat: miten pidätte osaamisenne tieteen viimeisimpien tulosten tasalla?

Tiede-lehti teki ansiokkaan jutun lukion oppikirjojen jälkeenjääneisyydestä. Minäkin olin yhden kommentin verran soppaa hämmentämässä, vaikkei sillä suoraa vaikutusta lopulliseen juttuun tainnut ollakaan. Myös pari aiheeseen liittyvää blogausta kannattaa lukea.

Nyt kirjasarjoja arvioi muutama huippuasiantuntija. Soisin asiaa ruodittavan vielä pidemmällekin: esimerkiksi lukion fysiikan sähköopin kurssikirjoista voisi pyytää palautetta sähkötekniikan professoreilta. Käytännössä sähkötekniikan opettaminen on aloitettava nollilta sekä TKK:lla että ammattikorkeakoulussa. Kirchhoffin lait osataan, mutta niiden soveltamista ei. Ymmärrän, ettei 40 tunnin mittaisella kurssilla voi sähköoppia kovin syvällisesti sisäistää, mutta oppimista helpottaisi jo se, jos kirjoissa käytettäisiin johdonmukaisia merkintöjä peruskäsitteille.

Oppikirjat ovat jäljessä aikaansa, ja varmasti monen opettajan substanssiosaaminenkin, mutta miten on pedagogisen osaamisen laita? Itseäni kiinnostaisi seurata kasvatustieteellistä tutkimusta, ja soveltaa viimeisimpiä löydöksiä omaan opetukseen. Tässä tulee kuitenkin vastaan ongelma: kasvatustieteellistä tutkimusta tehdään niin paljon, että merkityksellisten tutkimustulosten seulominen massasta on tavalliselle riviopettajalle vaikeaa.

Heitin viime joulukuussa idean Opettaja-lehdelle:

Opettaja-lehden hyödyllisin osio on Tutkittu juttu -palsta, jossa kerrotaan suomalaisista opetusalan väitöstutkimuksista. Esitänkin lehdelle haasteena, että toimitus seuraisi myös opetus- ja kasvatusalan tieteellisiä (eli vertaisarvioituja) lehtiä ja kertoisi mielenkiintoisimmista tuloksista lukijoille. Nämä olisivat kiinnostavampia ja hyödyllisempiä kuin valokuvat pönöttävistä kollegoista, jotka tuntuvat tällä hetkellä olevan lehden pääasiallinen sisältö.
Pääasiallinen ongelma - ainakin teknisten alojen opettajilla ja todennäköisesti muillakin - kun on siinä, että varsinainen opetustyö ja oman alan kehityksen seuraaminen vie kaiken työajan. Vain harva ehtii seuraamaan kasvatustieteellisiä lehtiä (jos niitä sattuu työpaikan kirjastoon tulemaan). Oman alan (siis sen fysiikan, sähkötekniikan tai biologian) seuraaminen onnistuu helposti näiden alojen populaari- ja ammattilehdistä.

Nyt kysynkin näiltä harvoilta: mistä lähteistä seuraatte kasvatustieteen kehitystä? Ericistä löytyy viimeisimmät englanninkieliset julkaisut, mutta jonkinlaisesta seulotusta ja edes vähän pureskellusta tiedosta olisi iloa monelle riviopettajalle.

1 kommentti:

  1. Hyvä huomio tuossa kun sanot, että opettettavan aineen kehityksen seuraaminen vie kaiken työajan.

    Kaikki tämä kertoo opettajien täydennyskoulutuksen tarpeellisuudesta.

    Itse en seuraa kasvatustieteen tapahtumia. Kasvatustieteen tuntemukseni rajoittuu muutenkin aineenopettajan pedagogisten opintojen tasolle.

    Tiedot kannattaa pitää ajantasalla myös opetettavasta aineesta. Esimerkiksi aurinkokunta on mielenkiintoinen asia. Tieto aurinkokunnasta on muuttunut melko paljon sen jälkeen kun itse olin koulussa. Siellä on paljon uusia miniplaneettoja yms. eikä se vanha koulussa opittu aurinkokuntamalli vastaa nykyistä käsitystä.

    Aurinkokunnan ohella olen huomannut, että esimerkiksi Euroopan unioni muuttuu niin nopeasti, että se on haaste oppikirjojen tekijöille ja opettajale, jonka pitäisi pysyä muutosten tasalla.

    Myös opettajan uteliaisuudella on merkitystä.

    VastaaPoista