sunnuntai 2. syyskuuta 2012

OAJ haukkuu kustantajia ja puolustaa tumpeloita opettajia

Edesmennyt äitini oli biologian opettajan sijaisena pienessä maalaiskoulussa. Luokalla oli yksi opettajan tytär, joka oli aina saanut kympin biologian kokeesta. Kun tuli kokeen pitämisen aika, opettajan kirjassa oli valmis koepohja, mutta äiti piti sitä huonona, ja teki oman kokeen.

Seuraus: tämä mainittu tyttö sai kokeesta vain seiskan, ja suuttui niin paljon, että repi koepaperin. Koe ei ollut mitenkään vaikea, koska siitä tuli muutama kymppikin, joten todennäköinen selitys oli, että oppilaalle oli kotona päntätty koepohjan vastauksen ulkoa, ja todellinen oppiminen oli jäänyt tapahtumatta.

Nyt Satakunnan Kansa kirjoittaa, että opettajan kirjoja voi - ooh - ostaa jopa verkkokaupasta:
Satakunnan Kansan selvitys paljastaa, kuinka helposti koulusta voi selviytyä ilman pänttäämistä, sillä laissa on selkeä porsaanreikä lailliselle lunttaamiselle. Opettajien oppaita voi nimittäin tilata netistä yksityiskäyttöön, vaikka kyseiset oppaat on tarkoitettu vain opettajille.
Joo. Opettajan kirja on kirja siinä missä Sofi Oksasen romaanitkin, eli niillä on ISBN-koodi ja niistä löytyy vapaakappaleet Kansalliskirjastosta. Ja en ole mitenkään yllättynyt, että niitä saa myös verkkokaupasta. Millä kustantaja muka valvoisi, että ostaja on varmasti opettaja?

Siinä, että mallivastauksia tehtäviin on saatavilla, ei ole yliopistokoulutetulle mitään uutta. Opiskelijajärjestöillä on tenttikokoelmansa, ja joskus tentistä pääsi läpi helposti, kun professori oli - joko kiireellisyyttään tai laiskuuttaan - laittanut samat tenttikysymykset kuin jollain edellisellä kerralla. Harjoitustehtäviin taas löytyi vastauksia vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta ja jos kyseessä oli suosittu englanninkielinen oppikirja, niitä löytyi myös netistä.

Mitä opettajan pitäisi tästä oppia? No tietenkin olla käyttämättä valmiita koepohjia ja tehtäväsarjoja sellaisenaan. Itse
  • keksin tehtäviä itse
  • yhdistelen tehtäviä eri kirjoista
  • muutan tehtävien pintarakennetta tai pientä yksityiskohtaa.
Simppeliä. Mutta mitä sanoo Opettajien ammattijärjestö
Opetusalan Ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen tyrmistyi kuullessaan asiasta Satakunnan Kansalta. Hän pelkää väärinkäytösten mahdollisuutta, sillä mitkään lait eivät kiellä kirjojen myyntiä.
Tuhannen tuhatta naamapalmua! Pitäisikö jonkun kirjan myyminen kieltää lailla? Mitä jos opettajat ottaisivat itseään niskasta kiinni. Vaikkei oppilas tai hänen vanhempansa opettajan kirjoja verkkokaupasta tai Kansalliskirjastosta hommaisikaan, on opettajien lapsilla ja sellaisilla, joiden isosisarus on käynyt saman kokeen, mahdollisuus harrastaa tällaista "vilppiä".

No, se on hyvää harjoitusta yliopistoa varten :-).

11 kommenttia:

  1. Eräällä kurssilla käytin joka toisessa tentissä samaa kysymystä toukokuusta 2005 tammikuuhun 2012. Vuorotteli toisen samana pysyneen kysymyksen kanssa vuodesta 2006 eli 19 tentissä. Yleensä tämä kysymys korreloi parhaiten tentin kokonaispisteiden kanssa.

    Olleet opiskelijat laiskoja, eivät ole skannaneet kaikkia tenttiarkistoon :-) Pitääkö tässä luennoijan vaivautua kopioimaan ne sinne... (aikaisempina vuosina olivat kurssin sivuilla, mutta sitten noppa).

    VastaaPoista
  2. Toimittaja on ilmeisesti soittanut OAJ:n johtajalle ja tulkinnut tämän reaktion "tyrmistymisenä". Suoraa lainaustahan jutussa ei Luukkaisen sanomisista ole ollenkaan.

    Tämän sitten arvoisa blogisti on tulkinnut niin että "OAJ haukkuu...". Nyt sitä luetun ymmärtämistä peliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä kritiikki. Asiahan on voinut mennä vaikka näin:
      Toimittaja: [Kertoo tilanteen.]
      Luukkainen: Ai jaa?
      Toimittaja: Mitä mieltä olet tästä?
      Luukkainen: Niin no, onhan tuossa väärikäytöksen mahdollisuus. Eihän mikään laki kiellä myymästä kirjoja.

      Tuo "laissa on selkeä porsaanreikä" on varmaan toimittajan omaa tulkintaa, ja mielestäni varsin pelottava sellainen - jos laissa on kerran "porsaanreikä", niin tarkoittaako se, että näiden kirjojen myynti pitäisi lailla kieltää?

      Poista
    2. Esimerkki toimittaja Anne Nikkan aiemmasta journalistisesta otteesta ja reaktioista siihen:
      http://vaalit2011.files.wordpress.com/2010/02/2273_008_31.jpg
      http://yle.fi/uutiset/vuolanteen_raivostuminen_paasi_yllattamaan/5709204
      http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194636022356/artikkeli/anne+nikka+pahoittelee+tissikirjoitusta+kaisa+vuolanteelle.html

      Tässä valossa en luottaisi ihan ääretttömästi Nikkan journalistiseen harkintakykyyn ja kykyyn erottaa haastateltavien sanomisissa olennainen epäolennaisesta.

      Poista
  3. Olen luokanopettaja, opettanut yli 30 vuotta. En muista, että olisin törmännyt yllä olevaan ongelmaan. Joskus jotkut ovat kyselleet naapuriluokan kavereilta, jos he ovat tehneet kokeet etukäteen.

    Harvoin enää luntataankaan. Arviointi ja koenumerot eivät enää pelota kuten ennen, koska ollaan siirrytty kannustavaan arviointiin.

    Alakoulun ylimmillä luokilla teetän usein reaaliaineissa esseekokeita, kolme kysymystä a' kuusi pistettä. Kannattaa teettää erityyppisiä kokeita vuorotellen.

    Usein ne valmiit kokeet esim. maantiedossa tai historiassa ovat niin ärsyttäviä korjata, ettei niitä viitsi pitää.

    Ei tietenkään Suomessa kirjojen myyntiä voida lailla kieltää, tuskin sitä Luukkainen tarkoitti. Hän on hyvin tervepäinen mies. Tuskin hän edes tyrmistyi, niin kokenut hän on myös opettajana.

    VastaaPoista
  4. "Harjoitustehtäviin taas löytyi vastauksia vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta ja jos kyseessä oli suosittu englanninkielinen oppikirja, niitä löytyi myös netistä."

    Moniin suosittuihin englanninkielisiin korkeakouluoppikirjojen harjoitustehtäviin löytyy myös ratkaisukirjat ihan myynnistäkin. Samoin joihinkin kirjoihin löytyy muutakin tukimateriaalia. Ne sopivat oikein hyvin itseopiskeluun, koska niissä opastetaan paljon siitä, miten tehtäviä kannattaa ratkoa.

    Ratkaisukirjoja hyödyntäen itse opiskellen voi saada paljon enemmän irti kuin esim. yliopiston laskuharkoista. Laskuharkat yliopistolla olivat ainakin siihen aikaan kun itse niitä kävin käytännössä usein vain tehtävien mekaanista kirjaamista taululle ja sieltä edelleen kopioimista - ilman varsinaista opetuksellista sisältöä. Valitettavan usein ne ovat ajanhukkaa sekä laskuharjoitusten vetäjälle että oppilaille.

    VastaaPoista
  5. Asia ei ole uusi, eikä sillä ole sinänsä mitään tekemistä netin kanssa. Jo ajat sitten on voinut ostaa opettajan oppaita kirjakaupasta, jonne ne tilataan kustantajalta. Kirjakauppaa ei kiinnosta onko ostaja opettaja eikä kustantajakaan sitä edellytä. Lapset ja nuoret eivät tosin ole ehkä ennen asiaa huomanneet, mutta iltalukiossa ilmiö on ollut tuttu jo kauan.

    VastaaPoista
  6. Tuskin kyseessä on kovin laaja ongelma. Samoja kokeita tuskin juuri kukaan opettaja toistaa vuodesta/kurssista toiseen. Itse olen usein tehnyt koekysymykset yhdessä opiskelijoitten kanssa (esim. tyyliin jokainen tekee yhden, kaikki julkaistaan, kokeeseen tulee kolme > tavoitteena opettaa opiskelijoille lukemisen taitoa ja asiakokonaisuuksien jäsentämistä). Omalle kohdalleni on kerran sattunut valokuvamuistin omaava opiskelija, joka pystyi kirjoittamaan suoraan oppikirjasta vastaukset valvotussa koetilanteessa. Onko se lunttaamista? Tässä keskustelussa koulumaailman nykymenoa tuntemattomille pitäisi myös muistaa kertoa, että oppiaineen/kurssin numero ei ole = koenumero.

    VastaaPoista
  7. Työkaverini arpoi lukion aloittaneen poikansa kanssa verkkokirjakaupasta oikeita kirjoja koulusta saatujen tietojen varassa. Näin tuli vahingossa tilattua jonkun aineen opettajan kirja. Täysin ulkopuolisena ihmettelin lähinnä sitä, ettei koulu voinut antaa kirjojen tarkkoja tietoja ISBN-numeroita myöden ja säästää jokaikisen oppilaan vaivaa.

    VastaaPoista
  8. Hyvin laadittuun vanhaan tenttiin vastauksien harjoitteleminen oli erittäin opettavaa. Se oli yksi keskeinen asia opiskeluissani. Siinä pääsee samalle aallonpituudelle tenttaattorin kanssa ja saa käsityksen/varmennuksen olennaisimmista asioista. Oikeastaan olisi hyvä, jos esimerkkikysymyksiä olisi aina tarjolla, kunhan eivät ole kopioita.

    Lukiossa suorastaan teki mieli välillä vetää kokeesta hylsy, että olisi päässyt uusimaan. Muutenhan uusimismahdollisuutta ei olut kuin käymällä kurssi uudestaan.

    Luin matematiikan fysiikan ja kemian YO-tehtävät läpi vastauksineen kymmeneltä vuodelta. "Koskaanhan" niitä kysymyksiä ei toisteta, joten se siitä huijaamisesta. Tulos oli erinomainen (toisin kuin ne lukiokurssit), kun oli päässyt ns. kokeen laatijoiden pään sisälle. Tietysti minulla on varmaan diagnosoitavissa oleva vakava koeahdistus, joten niistä tehtävistä saa apua pään lamauttavaan jännitykseen.

    Olen ollut tentissä, johon sai tuoda kaiken haluamansa materiaalin. No minä löysin taianomaisella Googlella tenttaattorin kysymykset sekä hänen itse laatimansa vastaukset. Tietysti kopioin ne sieltä tulostepaperilta tenttipaperiin omin sanoin. Sain vain 4/5. :) Ihan rehellisesti ja puhtaalla omatunnolla luntaten.

    Ala-asteella meillä oli aina standardikokeet.

    VastaaPoista
  9. Siilasmaa avautui opinnoistaan Teknillisessä korkeakouluissa mm. näin:

    "Opettajat eivät oikeastaan halunneet opettaa eikä heitä kiinnostanut oppiiko vai ei, kunhan läpäisi tentit. Korkeat odotukseni murskattiin”"

    "Erityisen pettynyt Siilasmaa oli opetukseen, sillä opettajille teoria oli kaikki kaikessa. Siilasmaan mukaan korkeakoulun opettajat suhtautuivat vastentahtoisesti kaikkeen käytännön soveltamiseen.

    Huolimatta pettymyksestään korkeakouluun Siilasmaa kertoo lukevansa paljon kansainvälistä johtajuuden ja strategian akateemista tutkimusta - vaikka tutkijat tekevät kaikkensa, että teksti olisi mahdollisimman vaikeasti ymmärrettävää."

    http://www.talouselama.fi/uutiset/siilasmaa+pettyi+yliopistoon++haukut+saavat+myos+johtajuustutkimus+ja+suomen+hallitus/a2142611

    Tuosta herää kysymys siitä, mikä on opetuksen tavoite: tentit/kokeet, vai kyky soveltaa taitoja oikeassa elämässä.

    VastaaPoista