Äkkiä ajatellen voisi luulla, että nopeasti yliopistosta valmistuvat ovat niitä, jotka ovat pärjänneet koulussa hyvin jo lukiossa. Pärjäämisellä tarkoitan tässä yhteydessä hyviä arvosanoja.
Tekniikka ja Talous 4.2.2011 kirjoittaa, että Lukiomenestys ei takaa menestystä DI-opinnoissa (artikkelia ei löydy verkosta). Referoin alle olennaisimmat kohdat
- Tyydyttävästi lukiossa menestyneet pärjäävät odotettua paremmin yliopisto-opinnoissaan. Sen sijaan lukiossa hyvin menestyneet alisuoriutuvat odotettua useammin opinnoissaan.
- Ensimmäisenä opiskeluvuonna keskimääräistä paremmin menestyneet opiskelijat selvisivät jatkossakin paremmin.
- Tiedot käyvät ilmi Seppo Honkasen väitöskirjasta.
Yliopisto-opiskelumaailmasta taas löytyy kaikkea muutakin jännää, johon voi käyttää aikaansa. Voi juhlia, politikoida, harrastaa, työskennellä tai perustaa yrityksen, ilman että kukaan katsoo perään.
Hyvän esimerkin etevästä mutta "hitaasti opiskelleesta" nuoresta löysin Yliopisto-lehden numerosta 10/2010, artikkelista Urkumaestro ja kielinero. Juttu kertoo Santeri Siimes -nimisestä 29-vuotiaasta, joka
- on kahdeksan ällän ylioppilas
- osaa noin kahtakymmentäviittä (!!!) eri kieltä
- on itseoppinut säveltäjä ja tunnettu urkuri
- Valmistui filosofian maisteriksi "vasta" vuonna 2008. Tosin opintoviikkoja kertyi 365 (vaaditun 160 ov:n sijaan :-).
- Yliopiston rahoitus on kiinni valmistumismääristä.
- On coolia valmistua ennätysajassa.
- Suomessa opiskellaan pidempään kuin muualla.
Santeri Siimes on ollut minun espanjankielen opettajani Helsingin Yliopiston Kielikeskuksessa. Hän on nero ja todella lahjakas ihminen. Pidin hänen oppitunneistaan.
VastaaPoista