Osallistuin 10.3.2011 Sulautuvan opetuksen seminaariin Helsingin yliopistolla. Seminaari oli suosittu: Metsätalon auditorio oli kuin nuijalla täyteen lyöty. Hyvä että kaikki mahtuivat istumaan.
Torstaina alkaneen seminaarin aamupäivä koostui kolmesta asiantuntijapuheesta ja iltapäivällä oli rinnakkaissessioita. Perjantaina olisi ollut työpajoja, mutta en ehtinyt paikalle. Onneksi työpajojen materiaali on verkossa.
Mitä seminaarista jäi käteen?
Professori Kirsti Lonka (ppt-kalvot) kertoi oppimiskulttuurin muutoksesta. Teknologia sulautuu osaksi elämäämme, mutta koulumaailma seuraa hitaasti perässä. Esimerkiksi oppimisen tilat ovat suurin piirtein samanlaisia kuin sata vuotta sitten. Jos oikein muistan, niin Kirstin tärkeimpiä pointteja oli, että nuorten pitäisi saada käyttää samoja vehkeitä opiskelussa mitä he jo muutenkin käyttävät vapaa-aikanaan. Ja juuri tämä on, jos oikein ymmärsin, sulautuvan oppimisen määritelmä: sen sijaan, että jaettaisiin oppiminen luokkahuoneoppimiseen ja verkkokursseihin, niin lähdetään siitä, että oppimista tapahtuu kaikkialla, luokkahuoneesta Facebookiin.
Mieleenjäävä oli myös Kirstin kielikuva bulimiaoppimisesta, eli siitä, mitä oppiminen nykyään valitettavasti usein on. Bulimiaoppimisessa opiskelija ahmii tenttikirjan edellisenä iltana ja oksentaa tiedot tenttipaperille. Muutamassa päivässä asiat sitten unohtuvat.
Seuraava puhuja oli Morten Flate Paulsen Norjasta, aiheena Cooperative online and blended learning environments. Hävettää tunnustaa, mutta ajatukseni harhailivat puheen aikana niin pahasti, että käteen ei jäänyt mitään. Miehen kalvoja (myös muun kuin tämän puheen) pääsee plaraamaan Slidesharessa - kokeile, jos vaikkapa sinun ajatuksesi harhailisivat vähemmän.
Viimeisenä puhui Jaakko Kurhila (pdf-kalvot) Helsingin yliopistolta. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos, jossa Jaakko työskentelee, on saanut monenlaisia opetuksen laatupalkintoja, joten kuuntelin miestä tarkkaan.
Kurhila kertoi esimerkiksi, että opiskelijat ovat innostuneita intensiivikursseista. Esimerkiksi jos joku velho Piilaaksosta tulee Suomeen pitämään pikakurssia, opiskelijat ovat enemmän kuin innoissaan, ja oppimistulokset sen mukaisia. Hän kertoi myös, että jos opiskelijoille annetaan vastuuta ja resursseja, he auttavat mielellään opetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi koodauspajat ovat olleet suosittuja (jengi ei malta lähteä pois). Lisäksi opiskelijat olivat perustaneet suositun kurssikirjalainaamon tiedekunnan tuella.
Seminaariin kannatti osallistua pelkästään jo avainpuhujien esitysten takia. Vaikka (vai juuri siksi?) seminaari oli maksullinen, se oli täyteen buukattu. Tulen ensi vuonnakin, jos aikatauluun sopii. Jos aihe kiinnostaa, mutta et päässyt paikalle, tutustu seminaarin ohjelmasivuihin. Sieltä löytyvät kaikkien puhujien esitysgrafiikat ja muuta materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti