Paras tapa jäsennellä oppimateriaalia?

Toimin ammattikorkeakoulussa opettajana sähkötekniikan ja elektroniikan kursseilla, joilla käsitellään jonkin verran päällekkäin ja limittäin meneviä asioita. Esimerkiksi logistiikan ja jälkimarkkinoinnin opiskelijoille sähkötekniikasta opetetaan aivan perusteet yhdellä kolmen opintopisteen kurssilla. Tuotetekniikan opiskelijoilla on kolme sähköalan kurssia, ja autosähköinsinööriopiskelijoilla sähkökursseja on luonnollisesti paljon enemmän.

Oppimateriaalin laatiminen on kivaa, mutta kun opetettavia kursseja on viisitoista, niin oppimateriaaliin liittyvä "hallintotyö" rupeaa olemaan raskasta. Hallintotyöllä tarkoitan sitä, että minulla pysyisi jonkinlainen kokonaiskuva päässä siitä, mitä kalvoja olen jo laatinut, mitä kalvoja voisi parannella ja mitä kalvoja voisi käyttää samoilla kursseilla.

Tällä hetkellä minulla on joka kurssille oma kalvosettinsä, ja olen tietenkin hyödyntänyt kalvoja ristiin rastiin. Ongelmana tässä on esimerkiksi se, että kun yhteen paikkaan korjaa virheen tai tekee parannuksia, niin se ei päivity muille kalvoille automaattisesti.

Mikä olisi toimiva ratkaisu?

• Luovun kalvojen käytöstä kokonaan, ja joko
• käytän oppimateriaalina jotain valmista kirjaa.
• kirjoitan itse opetusmonisteen tai kirjan.
  ja sitten vedän tunnit pelkän tussitaulun avulla.
  
• Teen kalvot asioittain, enkä kursseittain. Esimerkiksi Théveninin menetelmästä omat kattavat kalvot, jotka käydään läpi autosähköinssiopiskelijoiden kurssilla Tasasähköpiirit, mutta joita vain vilautetaan kurssilla Sähkötekniikan perusteet.
  
• Joku muu, mikä?

Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että ei käytetä kirjaa eikä valmiita kalvoja, vaan vedän tunnin läpi puhumalla ja tussitaulua käyttämällä. Tämä on opettajalle helpoin vaihtoehto, mutta mielestäni vanhanaikainen sen takia, että se vaatii pakkoläsnäoloa. Ennen vanhaan poissaolotilanteissa lainattiin kavereiden luentomuistiinpanoja. Nykyään opiskelijat ovat tottuneet siihen, että oppimateriaali on saatavilla netistä tai vähintäänkin kirjana. Toisin sanoen palveluvaatimukset ovat kiristyneet :-). Ja tämä on ihan luonnollista. Kukapa haluaisi kirjoittaa kirjoituskoneella, kun tietokone on paljon kätevämpi. Tekniikka kehittyy, kuten myös koulutuskäytännöt.

Circuit Analysis: DC Circuits

I just published my lecture slides on DC Circuit Analysis at Slideshare:

Circuit Analysis – DC Circuits

View more presentations from Vesa Linja-aho.

My goal is to publish all my course material with open licences so that everyone can use them. Sharing the material on the internet has several benefits:

• A Finnish proverb: "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" which means "Shared joy is double the joy."
• Getting feedback and spotting mistakes and therefore improving the slides.
• A teacher who lectures a course on circuit analysis but has no time to prepare slides, can use my slides. And maybe when (s)he makes his own course material, (s)he remembers that it was nice that someone shared his material with an open licence and therefore (s)he will decide to do the same.
• When I share my material, I do have better motivation to produce better material. No one does want to share lousy material on the internet.
• When many teachers will share their material, they can compare and take good ideas from each other. Everyone wins.

Uuden Suomen vahingonlaukaus

Olin hetken aikaa Uusi Suomi -lehden ainoa twitterissä seuraama henkilö:

Olin jo hetken innostunut, mutta kun menin Twitteriin, niin siellä luki, että seuraajia on nolla :-). Eli ilmeisesti Uusarin toimittajalle oli käynyt vahinkonlaukaus ja hän oli klikannut pärstäni kohdalta Follow-nappia. Eräänlainen saavutus tämäkin...

Olenko ainoa, jolle tulee hassu fiilis siitä, että joku on Twitterissä mutta ei seuraa ketään?

P.S. Jos Twitter ei ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Tappaako koulu luovuuden (ja kaksi muuta ajatuksia herättävää videota)

Todella lyhyesti muutama videosuositus.
Pari mahtavaa TED-videota:
Tappaako koulu luovuuden? http://www.youtube.com/watch?v=iG9CE55wbtY
Vaateala menestyy, koska tekijänoikeuslainsäädäntö ei ole riesana: http://www.youtube.com/watch?v=zL2FOrx41N0

ja yksi hieno RSA-video: The Secret Powers of Time http://www.youtube.com/watch?v=A3oIiH7BLmg (aikakäsityksen merkityksestä ihmisen elämään)

Toimitusaikojen vertailun hankaluus

On kuluttajien etu, että ihmiset kertovat ostokokemuksistaan verkossa. Kaikkein parasta on, jos kertominen tapahtuu omalla nimellä – tällöin on helpompaa suodattaa yrittäjien itsensä harjoittama anonyymi kilpailijoiden mollaaminen omaan arvoonsa.

Aina ei muutamasta ostokerrasta voi tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi palvelun nopeudesta. Olin vähän aikaa sitten aikessa kirjoittaa tilaa valokuvat netistä -palvelujen toimitusajoista. Kerran tilasin Extrafilmiltä, ja toimitus kesti kaksi viikkoa, mikä on jo todella kauan. Sen jälkeen kokeilin Ifoloria, josta kuvat saapuivat parissa arkipäivässä. Esimerkiksi jos tilasin sunnuntaina, kuvat olivat perillä viimeistään keskiviikkona.

Hyvä etten kehunut: nyt nimittäin viime sunnuntaina (= viikko sitten) tekemäni kuvatilaus on matkalla vieläkin. Toivottavasti saapuu maanantaina, tai rupean repimään pelihousujani.

Valokuva-alalla toimitusajat riippunevat sen hetkisestä tilausruuhkasta. Voisikin olla ystävällinen palveluidea kertoa tilauksen yhteydessä arvioitu toimitusaika, joka perustuu jakolaskuun (jonossa olevat tilaukset)/(keskimääräinen toimitettujen tilausten määrä päivässä).

Työyritys hyvä, liikeyritys paha?

Perustin teekkarina vuonna 2004 yrityksen Vesa Linja-aho Tmi, joka tarjosi (silloin) matematiikan yksityistunteja lukiolaisille ja yläkouluikäisille. Asiakkaiden joukkoon mahtui myös viittä vaille valmis diplomiekonomi, lakimies ja muita aikuisopiskelijoita. Ja tietenkin myös pääsykokeisiin lukijoita. Aluksi pyysin tunneista vajaata kolmeakymppiä, mutta kun asiakkaita rupesi olemaan jonoksi asti, hinta piti hilata neljänkympin tienoille.

Pari vuotta myöhemmin ajoin tämän bisneksen alas, kahdesta hyvin yksinkertaisesta syystä: tukiopetuksen tarvitsijat olivat päivällä koulussa, eli minun bisnekseni ajoittui loppuiltapäiviin ja iltoihin. Jossain vaiheessa totesin, että vapaaillat ovat paljon kivampi juttu kuin lisätienistit. Toinen syy oli taloudellinen: valmistuin 2006 diplomi-insinööriksi, mikä tiesi tässä koulutuksen ja tittelien luvatussa maassa "markkina-arvoni" kohoamista sen verran, että yksityisopetusbisnes sai jäädä. Muutamaa hyvää tyyppiä tosin opetin aina ylioppilaskirjoituksiin asti (onnea teille jos satutte lukemaan).

Yksityistuntibisneksessäni ei ollut mitään uutta tai erikoista, opiskelijat (ja opettajat) ovat vuosikymmeniä tienanneet opiskelurahoja antamalla yksityisopetusta. Sivuainetta Kauppakorkeakoululla suorittaessani eräs kurssitoverini ehdotti, että tätä bisnestä kannattaisi laajentaa tuotteistamalla se ja laajentamalla suuriin kaupunkeihin.

Erinomainen ehdotus, ja nyt se on toteutettu. Viime vuonna perustettu ja kesällä markkinointinsa aloittanut Tutorhouse sai mediahuomiota (Hesari, Talouselämä) ja tietenkin lukijakommentteja, joissa taivasteltiin, että on se kamalaa, kun lapsia prepataan ja rikkaat saavat tällaista opetusta ja köyhät eivät.

Yksityistuntibisneksestäni kukaan ei sanonut koskaan mitään negatiivista – päin vastoin, oppilaat ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, ja sivullisten mielestä oli "hienoa, kun iltaisinkin jaksan auttaa toisia oppimaan" (päivät työskentelin TKK:lla opettajana).

Nyt kysynkin: miksi koulutusta tarjoava liikeyritys (verrattuna tunteja antavaan yksityishenkilöön) on hirveä mörkö? Se, että yksityistunteja voi ostaa liikeyrityksestä, tuo useita etuja oppilaille. Ensinnäkin, asiakkaalta jää opettajan "metsästämisen" vaiva pois. Vain puhelu firmaan ja firma järjestää opettajan. Toiseksi, se, että joku tekee tätä laajan skaalan bisnesmielessä, lisää koko yksityisopetusalan tunnettuutta, houkuttelee alalle uusia opettajia ja tarjonnan lisääntymisestä on hyötyä asiakkaille.

Eli: miksi yksityistunteja antava (antanut) Vesa Linja-aho on hyvä, mutta yksityisopettajia välittävä Tutorhouse on paha?

Ei kai vastaus vain ole se, että (muun kuin oman työajan myymiseen perustuvan) bisneksen teko on hirveä synti Suomessa?



P.S. Jos jotain pitäisi taivastella, niin sitä, että Tutorhouse on saanut Tekes-rahoitusta liikeideaansa. Tässä en nyt moiti yrittäjää vaan Tekesiä; kyllähän kaikki tuet, mitä joku maksaa, kannattaa nostaa. Menestystä firmallesi, joka olisi taatusti pärjännyt ilman Tekesiäkin :-).

P.P.S. Ja Eximia on tarjonnut yksityistunteja ainakin kolme vuotta, pidemmälle ei muistini riitä. Siitäkään ei ole kohistu.

Tästä ei datan visualisointi parane?

Kesäkuussa bloggasin hienosta motivaatiota käsittelevästä TED Talks -videosta. Nyt löysin taas niin hyvän videon, että sitä on pakko suositella. Hae kuppi kahvia ja varaa 20 minuuttia aikaa.

Videolla ruotsalainen tunnettu professori Hans Rosling käy läpi maailman valtioiden terveydentilan ja taloudellisen vaurauden kehittymistä muutaman viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Video ei ole poliittinen vaan faktoihin keskittyvä, ja hienoksi sen tekee mainio datan visualisointitapa.

Esimerkiksi perheiden lapsiluku ja odotettavissa oleva elinikä ovat yksi valtion kehitysasteen mittari: kehitysmaissa on suuret perheet ja matala eliniänodote, teollisuusmaissa päin vastoin. Visualisoinnissa on vaakatasolla perheen koko ja pystyakselilla eliniänodote. Ja sitten tulee se hieno innovaatio: jokainen valtio on koordinaatistossa pallo, jonka koko on verrannollinen valtion väkilukuun. Sitten pannaan kello käyntiin, ja pallot lipuvat koordinaatistossa samalla kun vuosiluku vilisee alareunassa. Yksinkertaista mutta nerokasta!

Jos visualisaattori kiinnostaa lisää, voit tutustua siihen Gapminder-sivustolla.