Vanhojen stereolaitteiden ja matkaradioiden korjaaminen alkaa olla mahdotonta. Kytkentäkaavioita ei enää löydy ja merkkikohtaisia varaosia on lähes mahdoton saada, joten moni laite joudutaan hävittämään.Olen harrastanut sähkölaitteiden korjaamista ja työskennellyt muun muassa Puolustusvoimien elektroniikkakorjaamolla, jossa korjattavat laitteet vaihtelivat akkukäyttöisestä valaisimesta sota-aluksen tutkaan. Suurimpaan osaan laitteista oli saatavilla kytkentäkaavio, mutta vastaan tuli myös laitteita, joissa oli pakko luottaa pelkkään omaan järkeen. Oli erittäin harvinaista, että jouduin toteamaan, että laitetta ei voi korjata, ja tälllöin kyse oli siitä, että jotain laitekohtaista mikropiiriä ei saanut kohtuullisella hinnalla tilattua mistään.
Harrastuspohjalta tehdyssä korjaustyössä kytkentäkaavion puuttuminen taas oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ja silti käytännössä laite kuin laite tuli kuntoon.
Tähän kokemukseen perustuen on pakko täsmentää hieman Ylen uutista, joka antaa ehkä turhan pessimistisen kuvan vanhojen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden korjaamisesta:
- Väitteeni nro 1: Korjaaminen ilman kytkentäkaaviota ei ole mahdotonta, mutta se on hidasta. Heitän näppituntumalta, että siinä missä laitteen korjaa alle tunnissa kytkentäkaavion ja/tai korjausoppaan kanssa, ilman kytkentäkaaviota työhön voi mennä mitä tahansa kahdesta tunnista kahteen päivään, riippuen tietenkin vian laadusta. Tämä tekee kaupallisen korjaamisen käytännössä mahdottomaksi, koska halvimpien sähkölaitekorjaamojen tuntiveloitus taitaa olla neljänkympin tuntumassa (ja kalleimpien pyörii satasen kieppeillä), ja harva haluaa maksaa kolminumeroista summaa vanhan mökkiradion korjaamisesta, kun uuden saa kahdellakympillä. Lisäksi korjaajan on kaupallisesti järkevämpää todeta tiskillä, että laitetta ei voi tai kannata korjata, kuin taistella sen kanssa pari tuntia ja soittaa asiakkaalle, että sori, en mä osaakaan.
- Väitteeni nro 2: Vanhoissa sähkölaitteissa esiintyy harvoin niin harvinaisia osia, etteikö niitä voisi korvata jollain toisella lähes samanlaisella osalla.
- Innostuneelle oppilaalle ei ole temppu eikä mikään taistella laitteen kanssa paria päivää, vaikkei siitä palkkaa saakaan.
- Ammattikoulun sähkö- ja elektroniikkapuolen opettajien keski-ikä on lähempänä kuuttakymmentä kuin kolmeakymmentä vuotta, ja moni heistä on velho nimen omaan vanhojen sähkölaitteiden korjailussa.
Kortesmaa Kari kysyy että missä näitä kouluja on. Minulla olis vanha Radio-Televisio-levysoitin yhdistelmä joka on puuosiltaan entisöity mutta muuten rikki ja haluaisin että se korjataan.
VastaaPoistaMissä päin asut? Pääkaupunkiseudulla ainakin Omnian Leppävaaran toimipisteessä ja Stadin amiksen Sturenkadun toimipisteessä koulutetaan elektroniikka-asentajia.
PoistaMissä hinta haitarissa liikutaan esim. Putkien vaihto
VastaaPoista