Uutisessa kuitenkin yksi kohta särähtää korvaan:
Maarit Korhosen mukaan lähtökohta pitäisi olla, että alakoululaisten lasten vanhemmat nousevat sängystä ylös, kun lapsi lähtee kouluun.Lähtökohta? Omat lapseni eivät ole vielä kouluiässä, mutta kerron jo tässä ja nyt, että jos lapsen koulupäivä alkaa ennen kymmentä, niin totta helkkarissa jään kotiin nukkumaan, jos ei ole mitään muuta syytä herätä kuin lapsen kouluunmeno. Se, että koulupäivä alkaa pöhkösti maatalousyhteiskunnan aikataulujen mukaan, ei ole minun vikani.
- Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee.
Toki vanhempien pitää huolehtia siitä, että lapsi syö aamupalan [1]. Yritän kasvattaa niin, että se onnistuu ilman kyttäämistä.
Muuten kirjailija vaikuttaa ihan asialliselta.
[1] Tämänkin itsestäänselvyyden voi kyseenalaistaa. Mikään biologinen pakko ei sano, että ihmisen pitäisi syödä aamupala. Käsittääkseni Espanjassa on yleistä, että perhe syö tukevasti myöhään illalla, ja varsinaista aamupalaa ei syödä. "Aamiainen on päivän tärkein ateria" ei ole tieteellinen totuus, vaan aamiaismurovalmistajien mainoslause.
""Aamiainen on päivän tärkein ateria" ei ole tieteellinen totuus, vaan aamiaismurovalmistajien mainoslause."
VastaaPoistaÄkkiseltään voisi kuvitella, että jos uskoo tuohon lauseeseen, niin nimenomaan ei söisi mitään muroja, vaan jotain kunnollista. Vaikkapa munia ja pekonia.
On se aamupala ihan hyvä syödä, meillä ainakin muksulla on karmea nälkä lounaaseen mennessä. Mutta onhan se tottumuskysymyskin...
VastaaPoistaLaiska paska olet.
VastaaPoistaVaimoko se siellä kirjoittelee? :D :D :D
PoistaOlen eri mieltä kanssasi, Vesa. Jos kyseessä on alakouluikäinen lapsi, kyllä isä tai äiti voi sen verran sieltä sängystä nousta ja katsoa, että lapsi syö aamulla aamupalansa. On tietenkin hyvä, että reppu olisi pakattu jo edellisenä iltana ja sisävaatteet on valmiiksi katsottuna. 7- tai 8-vuotias lapsi eikä vielä sitä vanhemmatkaan ole vielä kyllin kypsiä huomioimaan säätä, joten vanhempien ohjausta tarvitaan mm. siihen, laitetaanko kumpparit vai lenkkarit, pistetäänkö pipo päähän ja hanskat käsiin. Voi voi, jos lapsi lähtee liian hepposissa vaatteissa kouluun, kyllä siitä opettajainhuoneessa puhutaan.
VastaaPoistaNuorimmaiseni on 11-vuotias ja kyllä minun on edelleen huolehdittava siitä, että poika lähtee tankattuna ja oikein varustautuneena kouluun. Yläkoululaistenkin perään pitäisi jaksaa enemmän katsoa. Onhan tässäkin asiassa toki yksilöllistä vaihtelua, mutta alakoululainen on vielä ihan lapsi ja hän tarvitsee aikuista 24/7.
Kiitos asiallisesta ja perustellusta kommentista.
PoistaMutta miksi kirjailija oli huolissaan nimen omaan nukkumaan jäävistä vanhemmista? Entäs ne vanhemmat, jotka menevät töihin ennen kuin lapsi herää? Eikös lopputulos ole sama? Esimerkiksi jos isä on rakennusmies ja äiti S-marketin kassa, töissä on oltava klo 7.00. Tai 3-vuorotehtaassa 6.00. Ja siihen työmatka nenille vielä (pääkaupunkiseudulla helposti 30-45 minuuttia).
Noissa perheissä strategiat ovat varmaan valmiiksi mietittyinä. Repun voi pakata illalla yhdessä valmiiksi, vaatteet voi laittaa odottamaan ja jääkaappiin voi tehdä aamupalaleivät valmiiksi. Luulen, että aika moni 70-luvun liukuhihnatyöläisäitikin on voinut ekalla kaffeetunnilla käydä pirauttamassa ekaluokkalaiselleen kodin lankapuhelimeen tarkastussoiton, että aamutoimet edistyvät aikataulun mukaisesti. Nykyään ekaluokkalaisilla on omat kännykät, joilla etäohjaaminen onnistuu huomattavasti helpommin.
VastaaPoistaJa nykyvanhemmat ovat aikatauluttamisen ja ennakoimisen mestareita. Ihailen niiden äitien ja isien organisointikykyä, jolla he onnistuvat selviytymään esim. kolmen lapsen lukuisista viikottaisista harrastuksista ja samalla pitävät huolta, että koulutyöt tulevat tehtyä.