Itse tykkään verkkolehdistä, koska niiden kommentoiminen ja levittäminen on näppärää, vanhojen artikkeleiden löytäminen helppoa ja siteeraaminen nopeaa, kun voi copy-pastata eikä tarvitse naputella tekstiä koneelle lehteä vilkuillen.
Esimerkiksi tällä hetkellä työstän bloggausta Kirsti Longan haastattelusta Yliopisto-lehdessä. Meinasi mennä työlääksi*, mutta onneksi ystävällinen toimittaja lähetti jutun minulle pdf:nä :-).
Mikä verkkolehdissä sitten on huonoa verrattuna printtilehtiin. No, printtilehteä ei voi sensuroida jälkikäteen. Olisi mahdotonta kerätä koko painos pois kaikista kunnankirjastoista, ihmisten kodeista puhumattakaan. Verkkolehdessä sensurointi taas onnistuu napin painalluksella, mikäli kukaan ei ole älynnyt napata kopiota jutusta itselleen.
Tulenarasta materiaalista nettiaktivistit ottavat yleensä heti kopiot talteen. Esimerkiksi Sonera-kirjaa ei onnistuttu hävittämään verkosta, ei heti eikä myöhemmin. Myös verkkolehtien huvittavat lipsahdukset napataan aina talteen välittömästi ja postataan esimerkiksi Naurunappulaan.
Sensuuri sen sijaan yllätti minut housut kintuissa, kun meinasin tutustua nimimerkki Negatiivin kirjoittamaan mielipidekirjoitukseen Luma-sanomissa ja siitä seuranneeseen rikkaaseen keskusteluun. Eipä löytynyt enää ei archive.orgista enkä Googlen välimuistista.
Sattuuko sinulla olemaan kopiota Luma-sanomien mielipidekirjoituksesta Jaosta lyhyeen ja pitkään matematiikkaan tulisi luopua, mielellään myös kommentteineen?
* No ei ihan työlääksi sentään, sekä artikkeli että tuleva bloggaus ovat lyhyitä. Mutta säästö se on pienikin säästö.
Koko juttu liittyy siis tähän:
VastaaPoistahttp://linja-aho.blogspot.com/2011/05/mika-tassa-meni-pieleen-somegurut.html