Vetikö Yle rasistisen viharikoksen hihasta?

Katsoin eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen dokumentin rasismista (linkki Yle Areenaan, katsottavissa 4.7.2011 asti). Videon kohdassa 3:50 kerrotaan kohua herättäneestä 14-vuotiaan raa'asta pahoinpitelystä, ja todettiin sen olevan viharikos.

Mutta oliko kyseessä rasistinen viharikos?

• Yhdessäkään näkemässäni tapausta koskevassa uutisessa ei puhuta mitään rasistisesta motiivista eikä uhrin ulkomaalaistaustasta.
• Yhdessäkään aihetta koskevassa nettikeskustelussa (mm. Muro ja Murha.info) ei mainita rasismia eikä uhrin ulkomaalaistaustaa.
• Liittyen ensimmäiseen: jos rikos olisi rasistinen, se olisi tuomion koventamisperuste. Tällaisesta ei ole mitään mainintaa oikeuskäsittelyä koskevissa uutisissa.
• Myöskään googlaamalla ei löydy mitään, mikä viittaisi rasistiseen motiiviin.

Tiedustelin asiaa Yleltä, ja sain seuraavan vastauksen:

Hyvä Vesa,

kiitos palautteestasi! On totta, ettei lehtijutuissa mainita viharikosta. Juttuumme ei kuitenkaan ollut lipsahtanut virhettä, sillä meidän lähteemme varmistavat että ko. tapauksessa oli kyse rasismista.

Mitkäköhän nämä lähteet mahtavat olla? Arvaus: samat kuin Matti Vanhasen lautagate-tapauksessa.

Jos tämä "rasistinen viharikos" oli hihasta vedetty juttu, niin ihmettelen suuresti. Ihan oikeitakin rasistisia rikoksia ja muita rasistisia tekoja tapahtuu, ja dokumentissa niitä esiteltiinkin. Miksi tämä piti ujuttaa sinne joukkoon? Lisäksi valehteleminen aiheuttaa vain ja ainoastaan haittaa rasisminvastaiselle työlle.

Postimyyntituote Saksasta alv 7 % - toisessa kaupassa alv 23 % - miksi?

Oletko joskus ihmetellyt, miksi jonkin tuotteen hinnassa saattaa yhdessä saksalaisverkkokaupassa olla 7 % arvonlisävero ja toisessa saksalaisverkkokaupassa 23 %? Tai tuotteen hinta ostoskorissa kasvaa, kun ilmoitat haluavasi sen Suomeen toimitettuna? Tai on kasvamatta, varsinkin pienessä saksankielisessä verkkokaupassa.

Normaalisti EU:ssa yksityishenkilölle myytävän tavaran arvonlisävero määräytyy myyntimaan mukaan. Esimerkiksi jos poikkeat Saksassa ja ostat jotain roinaa, siinä on joko 19 % tai 7 % arvonlisävero, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista, ja tuotteen saa tuoda Suomeen vapaasti. Autot ovat toki poikkeus.

Sen sijaan postimyynnissä voi tulla ongelma arvonlisäveron kanssa. Avainsana/lakitermi on kaukomyynti. Jos yksittäisen saksalaisverkkokaupan myynti Suomeen ylittää 35000 euroa, myynti verotetaan suomalaisen (= korkean) arvonlisäverokannan mukaan. Että se tavaran vapaasta liikkuvuudesta.*

Lisää voit lukea verottajan kaukomyyntiä koskevasta ohjeesta tai kommenttilaatikkoon postaamastani verovirkamiehen rautalankaselityksestä.


P.S. Tämä on muuten se syy, miksi Silverbank ei postita sijoitushopeaa Suomeen, vaan ne pitää itse hakea Tallinnasta. Aikaavievää, epäekologista ja hankalaa (sekä firmalle että asiakkaalle), mutta näin on joku suuressa viisaudessaan säätänyt.

* Voidaan toki ajatella, että koska alv on kulutusvero, niin se maksetaan siihen maahan, jossa tavara kulutetaan. Mutta on silti hassua, että veron voi välttää/pienentää reissaamalla itse hakemaan tuote.

Energiansäästölamppu ja virvoitusjuoma - markkinamiesten onnistuneet sanavalinnat

Jotkut arkipäiväiset sanat ovat aika ovelasti keksittyjä. Ajatellaanpa vaikka seuraavia sanoja:

• energiansäästölamppu
• virvoitusjuoma.

Noita sanoja kun miettii tarkemmin, niin tuntuu siltä, kuin ko. kapineen tai litkun keksijä olisi itse saanut diktatorisesti päättää, miksikä tuotetta kutsutaan arkikielessä. Tämän huomaa, kun rupeaa miettimään saman logiikan soveltamista muihin samantyylisiin tuotteisiin. Esimerkiksi hybridiautoja ei kutsuta energiansäästöautoiksi. Eikä ksylitolipurukumia hampaidenpelastajapurkaksi.

Virvoittavatko virvoitusjuomaksi kutsutut sokerilitkut todella? Ja säästävätkö energiansäästölamput todella energiaa? Jälkimmäiseen vastaus lienee kyllä, mutta ei muitakaan tuotteita kutsuta aina niiden mahtavan ominaisuuden perusteella. Eihän enää puhuta turvatulitikuistakaan.

Keksitkö muita vastaavia kummajaissanoja? Kerro ne kommenttilaatikossa.

Opetukseen rajuja leikkauksia - onko huono asia ollenkaan?

En ole vielä lukenut kunnolla uutta hallitusohjelmaa, mutta Talouselämän ja Hesarin juttujen perusteella koulutussektorille on tulossa rajuja leikkauksia:

• opetusministeriö: -15 miljoonaa euroa (vai mikä OKM nykyään onkaan)
• ammattikorkeakoulujärjestelmä: -51 miljoonaa euroa
• Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen lisäraha: -58 miljoonaa euroa
• lukioverkon karsiminen: -30 miljoonaa euroa
• ammatillinen koulutus: -28 miljoonaa euroa.
• yliopistot: -27 miljoonaa euroa
• oppisopimuskoulutus: -21 miljoonaa euroa 
• ammatillinen lisäkoulutus -8 miljoonaa euroa

eli yhteensä 238 miljoonaa euroa. Koko vuosittainen leikkaussumma on Hesarin mukaan 1,25 miljardia, eli opetustoimen leikkauksien osuus on noin 20 %. Mistään pöyristyttävän suuresta summasta ei edes ole kysymys: puolustusvoimilta leikataan 200 miljoonaa ja kehitysavusta 115 miljoonaa.

Opetussektorilla suurin osa kuluista on henkilöstökuluja, joten sieltä on helppo säästää. Olen varma, että opetuksesta säästäminen nostaa melkoisen porun eri tahoilla (odotan innolla esimerkiksi Opettaja-lehden mielipideosaston sisältöä :-).

Mutta onko opetuksesta säästäminen lainkaan typerää tai vahingollista? Jos vähän yksinkertaistan, niin säästöjä syntyy jo, kun

• vähennetään lähiopetustuntien määrää ja
• lisätään kotitehtävien määrää.

Väitän, että tällä tavalla sekä säästetään veronmaksajien rahoja, että parannetaan oppimistuloksia. Kun muistelen omia opiskeluaikojani, niin opettajista ehkä noin 10-20 % oli sellaisia, että heidän tunneillaan istumisesta sai todella jotain lisäarvoa. Oppituntien suuri määrä ei takaa laadukasta opetusta, laadukkaasta oppimisesta puhumattakaan. Suomessa on ylpeilty PISA-menestyksellä. Harvoin kuitenkaan muistetaan sanoa ääneen, että Suomessa on kansainvälisesti mitattuna vähän lähiopetustunteja, ainakin peruskoulussa.

Säästöjä voi hakea myös automatisoimalla opetukseen liittyviä "paskaduuneja" kuten kokeiden arvostelua ja monologien pitämistä.

Sama kamala valikoima - lopetan kohta karkinsyönnin

Kaikenkarvaisissa pikkuputiikeissa on kiva asioida, kun niistä löytyy erikoisen makuisia makeisia. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Ruohonjuuresta löytyvät intiaanisalmiakit ja Jokioisten museorautatien kioskista löytyneet päärynäkarkit (heitin pussin pois, en muista valmistajaa).

Sen sijaan lähi-Alepassa sekä jopa S- ja K-ryhmän jättimarketeissa olen lähikuukausina jättänyt usein karkit hyllyyn, yksinkertaisesti siitä syystä, että olen kyllästynyt joka ikiseen makuun mitä hyllystä löytyy. Tämä on jo aika huolestuttava veto kaltaiseltani paatuneelta karkinsyöjältä.

Kysynkin, että voisiko sitä valikoimaa edes vähän kierrättää niissä jättimarketeissa? Ja voisivatko suurvalmistajat kokeilla jotain uusia makuja? Fazerilta oli pari vuotta sitten mukava veto tuoda se puna-musta-valkoinen salmiakkipussi taas valikoimiin (joskin niiden hyvien suunnikkaiden sekaan on tungettu myös pahoja merkkareita, mutta se kestettäköön). Esimerkiksi Pastirolit voisivat käydä taas muutaman vuoden jälkeen kaupaksi. Kokeilkaa!

Kokonaan oma lukunsa on tietenkin se, että karkinsyönti on epäterveellistä ja typerää. Mutta meille jotka haluamme moista harrastaa, tarjotkaa edes vaihtoehtoja.

Pika-arvio kirjasta: Alakoulun matematiikkaa vanhemmille

Bongasin Entressen kirjaston uutuushyllystä kirjan Ketola - Bernoulli - Tuominen: Alakoulun* matematiikkaa vanhemmille (Tammi 2010). Kerrassaan mainio idea: kun oma lapsi menee kouluun, niin on kiva, jos omat tiedot ovat ajan tasalla. Vaikka matematiikkaa osaisikin, jotkut pikkuasiat voivat muuttua omista kouluajoista, esimerkiksi omat vanhempani piirsivät jakokulman eri tavalla kuin meille opetettiin 1990-luvun alussa ala-asteella.

Silmäilin kirjan läpi, ja allekkainlaskun merkinnät ym. eivät nyt näytä muuttuneen mihinkään sitten 1990-luvun. Mutta aina on hyvä tarkistaa.

Niille vanhemmille, jotka eivät käytä matematiikkaa työssään, kirja on ihan hyvä kertaussetti. Mitä eroa on luvulla ja numerolla? Kummalle puolelle tulikaan supistamis- ja kummalle laventamismerkki? Mikä on neljäkäs? Kirja sopii (?) myös oppikirjaksi lapselle, joka haluaa edetä matematiikassa normikoulua nopeammin.


* Ala-aste on nykyään alakoulu, jos olen oikein ymmärtänyt.

Metropolia mukaan OpenCourseWare-konsortioon - mediaraportin tynkää

Metropolia hyväksyttiin toukokuussa 2011 OpenCourseWare-konsortioon. Lehdistötiedotteen voi lukea Metropolian sivuilta.

Kritisoin pari viikkoa sitten huonosta viestinnästä matematiikanopettajien kirjelmää (bloggaus oli harvinaisen onnistunut, kommentteja kirjoitukseen on tähän mennessä tullut 86 kappaletta!). Nyt ei meikäläisenkään viestintä ole ollut sen parempaa. Ei Metropolian OCW-jäsenyydestä ollut juttua missään ns. toimitetussa mediassa. Sanon tämän mitenkään sosiaalista mediaa väheksymättä.

Toistaiseksi Metropolian OCW-jäsenyys on noteerattu vasta:

• Twitterissä (klik, klik; ensimmäisen retweettasi itse Jyrki Kasvi ja toisen itse Anya Kamenetz).
• Suomen eOppimiskeskuksen uutissivustolla
• Opettajan tekijänoikeus -sivustolla.
• (kerro, jos jotain puuttuu)

Miksi perinteinen media ei ollut kiinnostunut kuin ammattikorkeakoulujen hakijamääristä? Ehkä siksi, että pelkkä "mukaan lähteminen" ei vielä ole varsinainen uutinen isolla uulla. Sitten kun meillä on sivusto täynnä vänkää oppimateriaalia, niin eiköhän se mediakin kiinnostu.

Toinen syy voi olla, että tämä viikko on noin muuten ollut hyvä uutisviikko. Uutiskynnys on korkealla.