Sananen suomalaisesta keskustelukulttuurista

"Mutta viimeksi kun nähtiin niin sinä sanoit että...". Ja niin varmasti sanoinkin. Mutta mitä tekemistä sillä on nyt esittämäni väitteen kanssa? Sitä tietenkin, että suomalaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu mm. se, että omaa mielipidettään ei saa muuttaa.

Osallistuin keväällä työnantajan järjestämälle monikulttuurisuuskurssille. Kurssista jäi suuhun hyvä maku. Kurssimateriaalin helmiä on mm. osuva kuvaus suomalaisesta keskustelukulttuurista: MIT:n tutkija Donal Carbaughin (1995) mukaan suomalaisen keskustelun säännöt ovat

• Älä puhu itsestäänselvyyksiä.
• Jos puhut, sano sellaista, mikä on kaikkien huomion arvoista.
• Älä tuo esiin ristiriitaisia tai kyseenalaisia puheenaiheita. Pyri ylläpitämään harmoniaa.
• Sitoudu henkilökohtaisesti siihen, mitä sanot.
• Se, mitä sanot, on seuraavien vuorovaikutustilanteiden perusta.

Itseäni on vaivannut useita vuosia se, että keskustellessa pitää niin sanotusti katsoa mitä päästää suustaan. Tämä on yhdenlainen kehityksen jarru: jos joutuu jatkuvasti varomaan mitä sanoo, moni hyvä idea tai hyvään ideaan johtava idea jää sanomatta ääneen. Alla muutama (teko)syy, miksi jättää mielipide sanomatta ääneen:

• Joku voi loukkaantua ja alkaa murjottaa.
• Joku voi käyttää mielipidettä lyömäaseena jälkeenpäin (tämä koskee varsinkin yleisön edessä sanottuja ja/tai nettiin kirjoitettuja mielipiteitä).
• Keskustelukumppani ei kiinnitä huomiota itse asiaan, vaan hyökkää henkilön kimppuun ("olet vain kateellinen/vasemmistolainen/oikeistolainen/rasisti/jokumuupahis")
• Keskustelukumppani pitää tavallisesti omasta mielipiteestään kynsin hampain kiinni, eikä siitä luovuta vaikka toinen osoittaa matemaattisella varmuudella että kyseinen väite/mielipide on epätosi.
  

Mitä vaihtoehtoja sitten on suomalaiselle keskustelutyylille? Itse hakisin ratkaisua saksalaisesta keskustelutyylistä. Raili Steiner kirjoittaa (HS Mielipide 18.2.2009):

...
Suomessa ei saa olla eri mieltä! Suomessa ei tunneta keskustelukulttuuria lähes ollenkaan. Tiedän sen, koska asun maassa, jossa uskalletaan esittää omia mielipiteitä yksityisesti ja julkisesti. Jossa kuunnellaan muiden kannanottoja ja jopa ehkä muutetaan omia niiden perusteella.

Maa on Saksa. Kun täältä tulee Suomeen, tuntuu kuin tulisi vakuumipakkaukseen.
...

Kirjoitus on kokonaisuudessaankin mainio, mutta tuo kiteyttää olennaisen.
Etenkin tuo, että omia mielipiteitä ollaan valmiita muuttamaan, olisi asia, jossa suomalaisilla olisi parantamisen varaa. Kuten eräs opiskelija aikanaan kiteytti ohjelmointikurssin irkkikanavalla: "Voitetun" väittelyn jälkeen vastapuoli on edelleen samaa mieltä kuin ennen väittelyä, mutta pitää sinusta huomattavasti vähemmän.

Itse tykkään keskustella myös vähän hankalammista asioista. Jos rupeaa miettimään, mistä joku voi loukkaantua, voi joutua olemaan hiljaa koko loppuelämänsä. Ja: jos jonkun asian kritisoiminen on (de jure tai de facto) kiellettyä, se yleensä tarkoittaa, että kyseinen asia ei kestä kritiikkiä.