Bussi 280 ei mene Nummelaan

Vähän erilainen bloggaus tänään. Lähes joka kerta kun palaan töistä kotiin bussilla nro 280, joku pysäyttää sen ja kysyy meneekö se Nummelaan. Ei mene.

Kuva: http://azizzar.wordpress.com/tag/bus-driver/

Patologisimmat tapaukset rupeavat vielä väittelemään asiasta kuljettajan kanssa:

• Meneeks tää Nummelaan?
• Ei.
• No eiks tää oo 280?
• On.
• Eiks 280 mee Nummelaan?
• Ei.
• Eikö muka mene?
• ... ja niin edelleen.

Asia on näköjään herättänyt hämmennystä myös Suomi24:ssä.

Totuus (ja tämän väärinkäsityksen lähde) on se, että osa näistä 280-busseista todella jatkaa matkaansa Veikkolan jälkeen: osa Nummelaan, osa Tammisaareen, osa Lohjalle ja mihin lie. Ne ovat niin sanottuja U-linjoja eli bussilinjoja, joiden reitti jatkuu HSL-alueen ulkopuolelle ja joissa voi käyttää HSL:n lippuja HSL-alueella.

Pelkkä numero 280 takaa vain sen, että bussi menee Veikkolaan. Nummela, Lohja ynnä muut eivät kuulu HSL-alueeseen ja se, mihin bussi jatkaa Veikkolan jälkeen vai jatkaako mihinkään, pitää katsoa Matkahuollon sivuilta.

Vastaus Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajalle ja muillekin kiinnostuneille

Yleensä seuraan tarkasti vastaako joku mielipidekirjoituksiini ja jatkan keskustelua, mutta tällä kertaa kävi vahinko. Huomasin vasta sattuman kautta eilen, että itse Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Markku Löytönen oli vastannut huhtikuiseen kirjoitukseeni. Myöskään some-verkostosta kukaan ei älähtänyt, mikä on kummallista, koska yleensä vähintään Twitterissä joku huhuilee aina kun nimeni vilahtaa jossain.

Kirjoitus ansaitsee vastauksen, mutta Hesari sitä tuskin enää kuukauden jälkeen julkaisee, joten pannaanpa blogaten.

Suomen tietokirjailijat ry on tuttu yhdistys: olen saanut heiltä apurahan kahtena vuotena peräkkäin: ensin esikoistietokirjani kirjoittamiseen vuonna 2012 ja toisen kerran tietokirja-arvostelujen kirjoittamiseen vuonna 2013. Tästä taloudellisesta tuesta olen erittäin kiitollinen.* Ja tänä vuonna en edes hakenut apurahoja, koska erilaisia (päätoimen ohessa tehtäviä) apuraharahoitteisia projekteja on kesken pikaisen laskelmani mukaan kokonaista viisi kappaletta.

Hesarissa käytiiin koko huhtikuun ajan keskustelua oppimateriaaleista, ja mukana oli niin opettajia, tietokirjailijoita kuin kustannusjätti Sanoma Pron toimitusjohtajakin. Tässä on oma kontribuutioni, johon Markku Löytönen vastasi seuraavasti - kursiivilla hänen kirjoituksensa ja välissä minun kommenttini 1990-luvun sähköpostiviestinnästä tuttuun tapaan:

Vesa Linja-aho kirjoitti (HS 26. 4.), ettei kaupallisia tietosanakirjoja enää julkaista, koska talkoovoimin tehty Wikipedia on paljon parempi. Melkoinen yksinkertaistus.

Lyhyessä mielipidekirjoituksessa on pakko vähän yksinkertaistaa, koska jos kirjoitukseen rupeaa tunkemaan liikaa perusteluja, pituus kasvaa ja toimitus jättää koko tekstin julkaisematta.

Wikipedia on saanut useissa vertailuissa (Helsingin Sanomat, Nature) mainiot arviot sisällön laadusta ja luotettavuudesta. Parasta Wikipediassa on mielestäni se, että toisin kuin perinteisestä tietosanakirjasta, bongatut virheet on mahdollista korjata lennosta. Tietosanakirjan omilla sivuilla on lisää perusteluja Wikipedian hyvistä ja huonoistakin puolista.

Ennen kaikkea: jos Wikipedia olisi surkea tai tarpeeton, se olisi jo kuollut pois lahjoitusvarojen puutteessa ja/tai meillä olisi markkinoilla useita kilpailevia tuotteita. Ei ole siis väärin sanoa, että Wikipedia on puutteistaan huolimatta paljon parempi kuin mitä paperi-, romppu-, ja maksulliset verkkotietosanakirjat olivat. Suomeksi ei enää julkaista kaupallisia tietosanakirjoja ollenkaan, ja paperisten tietosanakirjojen (mukaanlukien legendaarinen Encyclopaedia Britannica) julkaiseminen on loppunut monissa muissakin maissa.

Hänen mukaansa sama ilmiö toteutuu, kun yhteisölliset oppimateriaalit korvaavat kustannetut materiaalit.

Kirjoitin että "Tämä [opettajien suorittama sähköisten oppimateriaalin yhteistuotanto tekee oppikirjabisnekselle saman kuin mitä Wikipedia teki tietosanakirjoille] on toivottava kehityssuunta myös oppimateriaaleissa".


Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Apple ja Linux ovat syöneet Microsoftin hegemoniaa tietokoneiden käyttöjärjestelmissä ja tällä hetkellä voidaan puhua terveistä markkinoista. Käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmistojen hinnat ovat tulleet alas lisääntyneen kilpailun ansiosta. Wikipedia taas tappoi kaupalliset tietosanakirjat kokonaan. Kumpi on parempi vaihtoehto ja kumpi tapahtuu oppimateriaalialalla? Vai tapahtuuko kumpikaan? Vai käykö kuten valokuvausalalla: valokuvaajana on yhä hankalampi elättää itsensä, koska "riittävän hyviä" amatöörikuviakin on saatavilla avoimella lisenssillä.

Yhteisöllisyydessä on monta hyvää asiaa ja yhteisöllistä tekemistä tarvitaan. Yhteisöllisyyden huumassa ei kuitenkaan kannata väheksyä sitä, mikä on hyvää ja toimivaa. Linja-ahon viljelemästä mustavalkoisesta vastakkainasettelusta ei ole kenellekään hyötyä, ei ainakaan koululaisille, joiden parhaaksi oppimateriaaleja tehdään.

Tämä kommentti kummeksuttaa eniten, koska en missään nimessä kannata "mustavalkoista vastakkainasettelua". Päinvastoin, uskon ja haluan että nykyinen Otavan ja Sanoma Pron oppimateriaalioligopoli korvautuu terveillä markkinoilla, jossa toimijoina ovat:

• kustannusjätit Otava ja Sanoma Pro
• pienet kustannusyhtiöt (eOppi, Edukustannus, OnEdu, ja mitä teitä nyt onkaan)
• vapaan sisällön toimijat (yksittäiset opettajat/opettajaporukat, Avoimet oppimateriaalit ry, Wikimedia Suomi ry, ...)

Tätä ajoin takaa myös Ylen haastattelussa:

"Minun unelmani on, että viiden vuoden päästä kolmasosa markkinoista olisi avoimilla oppimateriaaleilla, kolmasosa pienillä toimijoilla ja kolmasosa isoilla kustantajilla. Terve kilpailu pistää kaikki parantamaan materiaalien laatua."

Helena Ruuska ja Timo Tossavainen (HS Mielipide 4. 4.) eivät suinkaan vastustaneet opettajien harjoittamaa oppimateriaalien yhteistuotantoa, vaan toivat esiin asiaan liittyviä huolia.

Tulkitsin kyllä tämän melko rankan kritiikin vastustamiseksi, kun yhtään positiivisia puolia ei tuotu esille.

Laadukas oppimateriaali ei synny viikonlopun talkoissa.

Tästä olen samaa mieltä. Yhden viikonlopun maratonimme oli tarpeellinen tempaus, mutta kaupallista laatua olevaa oppikirjaa siinä ei synny. Syy on lyhyesti se, että kirjan viimeistelyvaihe vie useita kymmeniä tunteja työtä, joka on hankalaa tai mahdotonta jakaa useammalle henkilölle.**

Onneksi mikään ei pakota tekemään avointakaan oppimateriaalia viikonlopun talkoissa, vaan sitä voidaan laatia rauhassa viimeistellenkin, jolloin lopputulos on jotain tämänkaltaista:

Ja sama ilmaiseksi lähdekoodeineen, ole hyvä. Tästä on tietenkin vielä matkaa kokonaiseen kirjasarjaan, mutta jostain on aloitettava. Eivät Wikipedia ja Linuxkaan olleet kaupallista laatua 1-2 vuoden kuluttua keksimisestään.

Wikipediasta on hyvä muistaa, että se on manipuloinnin kohteena. Sisältöä muokkaavat mieleisekseen muun muassa valtiolliset toimijat ja monet ideologisin ja kaupallisin tavoittein toimivat tahot. Niinpä sama aihe saattaa sisältää täysin ristiriitaisia tietoja eri kieliversioissa. Wikipedian käyttö edellyttää lukijalta kykyä kriittisesti arvioida lukemaansa, sillä vastuu on kokonaan lukijalla. Tämä ei saa toistua oppimateriaaleissa. Oppilaiden ja opettajien on voitava luottaa materiaaliin.

Kyllä, Wikipedian yksi ongelma on se, että artikkelit eivät käy asiantuntijatarkistusta läpi. Mutta: kalliissa oppikirjoissakin on virheitä.  Oppilaiden ja opettajien ei kannata luottaa sokeasti yhtään mihinkään materiaaliin. Omaan kaupalliseen oppikirjaanikin oli ykköspainokseen livahtanut nolo virhe (toinen potenssi hukkui matkan varrelle vastuksen tehon kaavassa, mikä heitti tuloksen dekadikaupalla pieleen - tämä virheeni meni sukkana läpi niin kustannustoimittajalta kuin kirjan lukeneilta asiantuntijatarkastajilta).

Matematiikanopettajakollegani totesikin osuvasti, että "juuri kun kirjasarjasta on saatu muutaman uusintapainoksen jälkeen hiottua virheet pois, koko sarja menee opetussuunnitelmauudistuksen takia uusiksi".

* * *

Kritisoitavaa siis löytyy, mutta avoimet oppimateriaalit - niin yhteisöllisesti kuin muutenkin tuotetut - ovat tulossa, halusipa sitä tai ei. Hesarin mielipidepalstan lisäksi asia on ollut tapetilla niin Ylellä kuin blogosfäärissäkin. Tulevassa OKM:n Pilviväylässä eli eduCloudissa (joka on osaltaan nostanut tätä keskustelua pinnalle) avoimet ja kaupalliset oppimateriaalit tulevat toivottavasti elämään sulassa sovussa keskenään.

Koko alan - niin oppimateriaalin tekijöiden (kustannusyhtiöt ja materiaalia laativat opettajat) kuin käyttäjienkin (opettajat, oppilaat ja itseopiskelijat) etu on, että kehitetään toimintamalleja jotka mahdollistavat:

• kustannusosakeyhtiöiden asiantuntemuksen ja kokemuksen käytön materiaalin laadinnassa - asianmukaista korvausta vastaan
• oikeudenmukaisen korvauksen materiaalin laatijoille
• mielekkäät käyttöehdot materiaalin käyttäjille.

Näiden tavoitteiden tueksi aion järjestää syys-lokakuussa seminaarin, jossa pureudutaan yllä mainittuihin sekä muihinkin oppimateriaalialaa koskeviin päivänpolttaviin kysymyksiin. Seminaari voisi koostua:

• Parin ison kustantajan puheenvuorosta
• Pienen kustantajan puheenvuorosta
• Oppikirjailijan puheenvuorosta
• Oppimateriaalin käyttäjän puheenvuorosta
• Paneelikeskustelusta

Stay tuned!


---

* Nämä apurahat muuten rahoitetaan, jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, tietokirjojen kopioinnista saatavilla kopiostomaksuilla, ja suurin kopiostomaksujen lähde taitaa olla OKM:n sopimus joka mahdollistaa kirjojen kopioinnin kaikissa perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa.

** Sama (viimeistelemättömyys) muuten näkyy monessa avoimen lähdekoodin ohjelmassa: ohjelman tehnyt vapaaehtoisporukka tekee ohjelmaan halutun toiminnallisuuden, mutta mielenkiinto loppuu siihen. Dokumentaatio ja käyttöliittymän viilaaminen silmää miellyttäväksi on monen koodihirmun mielestä tylsää työtä. Isolla kaupallisella yrityksellä kuten Microsoftilla tai Applella taas on resurssit ja motiivi hoitaa tämä puoli kuntoon.

Wikipediaan artikkeleita kurssityönä - eli mitä jos koulussa tehtäisiin jotain hyödyllistä?

EDIT 31.5.2014: Tästä heräsi niin paljon hyvää keskustelua opettajien suositussa TVT-ryhmässä, että laitan linkin tähän talteen.

Opettajalle helpoin (?) tai ainakin yleinen tapa hoitaa kurssiarvostelu on pitää tentti. Myös harjoitustyö on suosittu tapa. Hyvin laaditusta tentistä tai mielekkäästä harjoitustyöstä on toki hyötyä opiskelijallekin, mutta entäpä jos harjoitustyöstä olisi jotain iloa myös muille ja ennen kaikkea kurssin jälkeen?

Tulppasulakeautomaatti

Kuten säännölliset lukijat tietävät, opetan sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Päätin kokeilla kolmannen vuoden laitesähköistyksen kurssilla korvata kurssin lopputentin sillä, että kurssilaiset laativat uuden artikkelin Wikipediaan tai parantelevat olemassaolevaa.

Tehtävänanto löytyy Wikipedia-käyttäjäsivultani. Lopputulos arvioitiin avoimena vertaisarviointina: opiskelija esitteli tuotoksensa videotykillä luokan edessä ja kävimme keskustelun, millaisen arvosanan tästä artikkelista ansaitsee. Kaikki sujui hyvin.

Jos ryhmä olisi suurempi, käyttäisin paperilappuihin perustuvaa anonyymiä vertaisarviointia. Tämä ryhmä oli pieni ja ryhmähenki oli tosi hyvä, joten suullinen keskusteleva vertaisarviointi toimi nätisti eikä keneltäkään tullut jälkikäteen reklamaatioita.

Ihan ykkösvuosikurssin peruskurssilla en välttämättä kokeilisi tällaista suoritustapaa, mutta kolmos- ja nelosvuosikurssin amk-opiskelijat ovat jo tottuneita kirjoittajia.

Lopputulokset ovat tässä:

• Sulake
• CE-merkintä
• Maadoitus
• SFS 6002 -sähkötyöturvallisuuskoulutus
• Etäluettava sähkömittari
• Kaapeleiden merkintätavat
• Pistoke
• Sähkötöiden sääntely Suomessa

Muutamia pointteja:

• Yksityisyyden suojan vuoksi pyysin opiskelijoita tekemään nimimerkkikäyttäjätunnukset Wikipediaan.
• Kurssi oli mahdollista suorittaa myös tenttimällä*. Kukaan ei tätä mahdollisuutta halunnut käyttää.

Opiskelijoiden palautetta:

• "Ehkä aika rankkaa että koko kurssin arvostelu tulee yhdestä artikkelista."
• "Jokainen meistä käyttää varmaan kerran viikossa Wikipediaa. Oli kiva nähdä miten Wikipediaan tuotetaan sisältöä."
• "Oman artikkelin aiheen oppii todella hyvin, mutta muita ei. Olisiko joku yhdistelmäarvostelu hyvä?"
• "Yleisesti ottaen mielekkäämmän tuntuinen tapa suorittaa kurssi kuin tentti."

Hmm, toimisiko esimerkiksi tällainen: artikkelin lisäksi laaditaan artikkelin aiheesta kolme monivalintakysymystä. Sitten pidetään kaikille yhteinen tentti niistä.

* Opiskelijalla on tekijänoikeudet kurssituotoksiinsa, eli opettaja ei voi vaatia kirjoittamaan artikkelin, muttei julkaisemaan sitä Wikipediassa avoimella lisenssillä.

Kela ja vastauslähetys

Joskus ihmettelin, miksi Kela ei kerro nettisivuillaan vastauslähetysosoitettaan (eli sitä, johon voi lähettää postia niin että vastaanottaja maksaa postimaksun). Tiedusteltuani asiaa Kelalta vastaus oli, että Itella toivoo ettei joudu lukemaan käsin kirjoitettuja raapustuksia (jonka toisaalta ymmärtää - käsinlajittelu on kallista).

Kuitenkin tuntuu hölmöltä mennä erikseen Kelan toimistoon pelkästään kirjekuoria hakemaan, joten tässä kyseinen osoite:

Kansaneläkelaitos 98120
Tunnus 5002877
00006 VASTAUSLÄHETYS

Kirjoittakaa selvällä käsialalla, ja Itella kiittää.

Uusi lastenkirja sateenkaariperheistä

Huhtikuun alku on ollut kivaa seurattavaa ihmisoikeuksien saralla: ensin Mannerheimin lastensuojeluliitto (jonka jäsen olen ja jota olen pitänyt melko konservatiivisena - onhan nimessäkin Mannerheim :-) ilmoittaa kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut myös älämölöä - onhan nyt lapsella oltava oikeus erilaiset genitaalit omistaviin vanhempiin, koska nettikansa kerran niin sanoo. Myös Pelastakaa Lapset ry (jota olen pitänyt kukkahattutätimäisenä tämän parodiaväännön takia) liittyi samaan rintamaan:

Pelastakaa lapset kannattaa esitystä tasa-arvoisesta avioliitosta, koska se takaa yhdenvertaisen kohtelun riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta.

Kolmas mukava yllätys oli kun postiluukusta kolahti Tittamari Marttisen (teksti) ja Aiju Salmisen (kuvitus) lastenkirja Ikioma perheeni.

Söpösti kuvitettu kirja kertoo erilaisista perhemuodoista lapsille ymmärrettävällä tavalla.

Suosittelen lämpimästi. Sekä lapsille, että ennen kaikkea vanhemmille. Pienten lasten isänä tiedän, että lapsille ei ole mitenkään kummallista, että jollain on kaksi äitiä tai että isän yksi kaveri ei ole tyttö eikä poika. Kummallisiksi nämä muuttuvat vasta, jos aikuinen tartuttaa omat ennakkoluulonsa omiin lapsiinsa.

Sateenkaariperheet ry:n sivuilta löytyy lista samanhenkisistä kirjoista. Tämä tuore teos sieltä vielä puuttuu, pitääpä vinkata...

Reilusti yli puolet oppimateriaaleista avoimia vuonna 2020?

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta yritetään silti: väitän, että vuonna 2020 vähintään puolet käytössä olevista oppimateriaaleista – päiväkodista yliopistoon – ovat avoimesti lisensoituja tai vähintään open access -tavaraa.

Oppimateriaalin laadinta on työlästä, mutta kerran laadittua materiaalia on helppo editoida ja päivittää. Esimerkiksi kokonaisen matematiikan kirjasarjan tekeminen vaatii satoja tunteja työtä, mutta kun kirjasarja on kerran laadittu, se on muutaman viikon työllä editoitavissa vaikkapa uuden opetussuunnitelman muutosten mukaiseksi.

Wikipedia tappoi hyvin nopeasti painetut tietosanakirjat - ensin suomenkieliset kokonaan ja lopulta itse legendaarinen Encyclopedia Britannica - ei nyt sentään kokonaan kuollut mutta printtiversio kuopattiin.

Kun jostain löytyy aktiivinen porukka tekemään valmiin riittävän laadukkaan oppimateriaalisarjan, uutta kaupallista materiaalia voi olla vaikea työntää sen jälkeen markkinoille. Tietenkin vanhat brändit pitävät edelleen pintansa ja vanhat asiakkaansa, mutta kuinka kauan?

Julkisen sektorin rahatilanne ei seuraavan kymmenen vuoden aikana ainakaan helpotu, kun väestö vanhenee. Jatkossa raha ratkaisee yhä useammin, myös oppimateriaalivalinnoissa. Perinteisesti opettajalla on ollut oikeus valita käyttämänsä oppimateriaali, mutta esimerkiksi Vantaalla päädyttiin jo keskitettyyn hankintaan. Rahasummat ovat isoja: siinä missä jonkun kapean erikoisalan (yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa) oppikirjoja myydään alle tonnilla vuodessa, pelkästään Vantaan 3. luokan matikankirjoissa puhutaan sadoista tuhansista euroista.

Vapaa matikka -projekti etenee vauhdilla ja jos ei pahoja takaiskuja tapahdu, niin ensi vuonna meillä on valmiina kaupallista laatua oleva lukion pitkän matematiikan oppikirjasarja, joka on avoimesti lisensoitu. Kuinka pian muut oppiaineet seuraavat perässä?

Loppuun vielä tutustumisen arvoinen kalvosarja avoimien oppimisresurssien voimasta:

The Power of Open Educational Resources from David Wiley

Mikä on sinun karmein wikipedianmuokkauskokemuksesi?

Toimittaja Teemu Luukka on kirjoittanut pari kertaa Wikipedian ongelmista. Vaikka en ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan, kirjoitukset ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia ja hyviä avauksia keskustelulle:

• 11.2.2014: Tappaako älykännykkä tietosanakirja Wikipedian?
• 5.3.2014: Wikipedian ongelmat näyttävät yhä pahemmilta

En pidä ongelmana sitä, että Wikipedian muokkaaminen pieniruutuisella kosketusnäyttövempeleellä on vaikeaa. Tasokas ja tehokas Wikipedian muokkaaminen (kuten mikä tahansa tekstintuottaminen) vaatii vähintään läppärin, ja mielellään kaksinäyttöisen pöytäkoneen ja pöydälle vähän lähdekirjallisuuttakin.

Sen sijaan Wikipedian lukemisen kannalta parannuksia kaivattaisiin. Olisi kätevää, jos jokaisesta artikkelista olisi tiedeartikkeleista tuttu tiivistelmä, jonka lukemalla saisi kuvan siitä, mitä artikkeli sisältää - ja tämä näytettäisiin automaattisesti mobiiliselaimelle. Kynäilin huvikseni aiheesta englanninkielisen kalvosarjan:

Will the Small Screen Kill Wikipedia? from Vesa Linja-aho

Jälkimmäisessä kolumnissa Luukka on huolissaan Wikipedian sisällöntoimittajakadosta. En pidä tätäkään ongelmana - kato on melko pieni kun otetaan huomioon, että uutuudenviehätys on Wikipediasta kadonnut - käytännössä kaikista vähänkin merkittävämmistä asioista on jo artikkeli. Artikkelien laajentaminen ja ajan tasalla pitäminen onnistuu pienemmälläkin porukalla.

Lisäksi määrä ei korvaa laatua. Pieni, huolellinen ja aktiivinen porukka tekee varmasti parempaa jälkeä kuin laaja riitelevä porukka.

Yleisin kuulemani kritiikki Wikipediaa kohtaan on "en viitsi lisätä sinne mitään koska ylläpito poistaa sen kuitenkin". Pertti Jarlakin kommentoi Facebookissa, että

Olen yrittänyt päivittää pariakin englanninkielistä artikkelia ja törmäsin erittäin tehottomaan hierarkiaan joka torppasi päivitykset koska asia oli jonkun nimimerkin mielestä niin mutkikas.

Näinpä. Itse en ole törmännyt ongelmiin (koska kirjoitan lähinnä sähkötekniikasta joka on aika tunteita herättämätön aihe), mutta ymmärrän kyllä, että käyttäjäkokemuksesta, jossa 5-15 minuutin panostuksesi heitetään bittiavaruuteen tylyn perustelun kera, jää paha maku suuhun.

Millaisia kokemuksia sinulla on Wikipedian muokkaamisesta?