Suomen kielen sanalista

Jos tarvitset listaa (kaikista?) suomenkielisistä sanoista, löydät semmoisen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta. Lista on xml-muodossa, jonka käsitteleminen voi olla ei-tietoteknisille ihmisille hieman hankalaa. Linuxin ja Macin käyttäjät voivat helposti pullauttaa sanalistasta "ylimääräiset härpäkkeet" pois (kuten newsseissä joku neuvoo), komento on

sed -ne 's,.*<s>\(.*\)</s>.*,\1,p' kotus-sanalista_v1.xml > kotus_sanat.txt

Pullautin tuon sanalistan siistittyyn muotoon (= tiedosto, jossa on yksi sana per rivi) ja laitoin verkkosivuilleni, ihan siltä varalta että joku tarvitsee sanalistan "nyt heti" ilman että haluaa ruveta säätämään. Tiedoston voit ladata täältä: kotus_sanat.txt. Sen jälkeen voit leikkiä vaikkapa anagrammigeneraattorilla :-).

Yliopistotutkinnon hinta

Tekniikka ja Talous uutisoi tänään yliopistotutkintojen hinnoista otsikolla Tarjouksessa diplomi-insinööri: 44000 euroa. Aihe olisi laajemmankin blogikirjoituksen arvoinen, mutta nyt ihmettelen lyhyesti hintaeroa:

• halvimmat DI:t tuotti Tampereen teknillinen yliopisto (39 000 euroa)
• kalleimmat Vaasan yliopisto (163 000 euroa).

Onko kyseisten yliopistojen kirjanpitotavoissa eroa? Tiliöidäänkö Vaasassa koulutuksen puolelle (vahingossa tai tahallaan) tutkimusmenoja tai Tampereella tutkimuksen puolelle koulutusmenoja?

Vai keskeyttääkö Vaasassa niin suuri osa, että hinta per tutkinto nousee pilviin?

Niin sanottu "suojattu sähköposti"

IAET-työttömyyskassa näyttää käyttävän viestinnässsään "suojattua" sähköpostia, joka toimii seuraavasti: saan tavalliseen sähköpostiini linkin, jota klikkaamalla pääsen lukemaan saamani viestin ssl-suojatulla nettisivulla.

Muuten hyvä idea, mutta:

• mitä tämä "suojattu" sähköposti oikeastaan suojaa? Jos joku onnistuu lukemaan sähköpostin matkan varrella, niin hän onnistuu lukemaan myös tuon linkin ja siten pääsee lukemaan viestin.
• palveluun on yritetty lisätä tietoturvaa siten, että viestin voi lukea vain siitä ip-osoitteesta, josta linkkiä on klikattu ensimmäisen kerran. Tämän sain karvaasti todeta erehdyttyäni lukaisemaan saapuneen viestin kännykän nettiselaimella ja sitten yrittämällä avata sitä tietokoneelta:
  

  Luottamuksellista tietoa ei voitu hakea
  Viesti on suojattu MessageLock^TM -tekniikalla, joten viesti voidaan avata vain yhdellä selaimella. Tämä viesti on jo avattu (Wed, 28.07.2010 11:58:18) IP-osoitteesta (xx.yy.zzz.ååå ).

Vaikka viestiä ei voitu avata, voit kuitenkin vastata alkuperäiselle lähettäjälle uudella luottamuksellisella viestillä.

Onneksi pääsen sentään lukemaan viestin kännykälläni, mutta tallentaminen ei omalla rimpulakännyllä onnistu. Pitää vain varoa käynnistämästä kännyä uudestaan, koska silloin ip-osoite vaihtuu ja viestiin ei pääse käsiksi enää millään :-).

Että semmoinen turvaviesti. Oma mielipiteeni: joko käytetään rehellistä perinteistä sähköpostia, tai sitten jotain oikeasti turvallista viestintäratkaisua, jossa esimerkiksi palveluun tunnistaudutaan verkkopankin avulla.

Nyt käytössä oleva kompromissi, joka yhdistää turvallisen viestimen kökköyden ja sähköpostin turvattomuuden, on kaikista huonoin ratkaisu.

The Book Depository osaa myös olla hidas

Olen aiemmin kehunut (ainakin Facebookissa ja melko varmasti myös Twitterissä) The Book Depository -nettikirjakauppaa. Aiemmin käytin Amazonia. Amazon on edullinen, mutta (edullisin) toimitus varsinkin Yhdysvalloista tilatessa kestää tyypillisesti pari viikkoa. Ja Yhdysvalloista tilaaminen on yleensä edullisinta, koska kirjoista ei kanneta tullia (eikä alvia, jos tilaus on pienehkö) ja dollari on tätä kirjoitettaessa halpa.

Nykyään siis käytän yleensä The Book Depositorya, koska

• toimituskulut sisältyvät kirjojen hintaan (mielestäni helpottaa hintavertailua)
• hinnat ovat edullisia (halvempia tai aavistuksen kalliimpia kuin Amazonissa)
  
• tärkein syy: toimitus on nopea. Kirjat (ainakin kaikki tänä vuonna tilaamani noin 10 kirjaa) lähetetään lentopostina Britanniasta, ja ne ovat perillä muutamassa päivässä.

Nyt kuitenkin tuli pettymys: sunnuntaina 18.7.2010 tilaamani kirja tuli perille vasta tiistaina 27.7.2010. Normaalisti viikonloppuna tilatut kirjat ovat tulleet perille seuraavan viikon keskiviikkona tai viimeistään torstaina eli selkeästi alle viidessä arkipäivässä.

Firman sivuilta ei pääse tarkistamaan, koska kirja on lähetetty, eli tässä on sekin mahdollisuus, että kirja lähti kyllä maanantaina, mutta posti kuppasi.

Ja firma piti joka tapauksessa lupauksensa: toimitusajaksi Suomeen luvataan 3-7 työpäivää. Yleensä se on tuo kolme, mutta tällä kertaa oli seitsemän :-).

Mitä julkinen palvelu maksaa?

Keväällä on käyty keskustelua (mm. Taloussanomat) siitä, pitäisikö julkisten (= kuntien ja valtion tuottamien) palvelujen käytön yhteydessä kertoa käyttäjälle, paljonko on palvelun todellinen hinta. Esimerkiksi Espoossa lapsen päivähoito maksaa keskimäärin 1176 euroa kuukaudessa, vaikka vanhempien maksama päivähoitomaksu on 254 euroa.

Mielestäni kustannusten merkitseminen pitäisi olla pakollista kahdestakin syystä. Ensinnäkin, on mukava nähdä, miten paljon verorahoja "saa takaisin itselleen". Toiseksi, voi arvioida, ovatko kustannukset mielekkäitä, vai töpeksivätkö päättäjät jossain? Jokainen voi nopeasti laskeskella suuntaa antavasti Excelillä, paljonko vaikkapa 20 lapsen päivähoidosta tulisi kuluja (tilavuokra, ruuat, opettajien ja hoitajien palkat), jos pistäisi "päiväkotifirman" pystyyn. Jos laskelma poikkeaa paljon tuosta 1176 eurosta, voi kansalainen lähestyä päättäjiä tai kirjoittaa tiukkasanaisen yleisönosastokirjoituksen.

Ongelmana kustannusten ilmoittamisessa on se, että miten kustannukset lasketaan. Mitä kaikkia kuluja voidaan jyvittää esimerkiksi päivähoidon tuottamiseen? Seurataanko kaikkia kuluja riittävän tarkasti, että ne tulevat otetuksi summassa huomioon, tai kulkeutuuko summaan myös sellaisia kuluja, jotka eivät oikeasti kuulu päivähoidon tuottamiseen?

Olen joskus pohtinut, paljonko kirjastopalvelun pyörittäminen maksaa kunnalle. Espoon kaupungin nettisivuilta en kirjastotoimen kuluja onnistunut löytämään (varmasti löytyvät jostain kulttuurilautakunnan pöytäkirjasta, jos jaksaa kaivaa, mutta luvut saisivat olla esillä jo kirjastotoimen esittelysivulla), mutta onneksi netistä löytyy Suomen yleisten kirjastojen tilastosivu. Sieltä löytyy (Perustilastot -> Espoo 2009) muun muassa seuraavat mielenkiintoiset tunnusluvut:

• Lainan hinta 3,81 euroa (toimintakulut per lainauskerta)
• Käynnin hinta 5,93 euroa (toimintakulut per käyntikerrat)
• Toimintakulut asukasta kohden 66,55 euroa

Mielestäni kunnallinen kirjastopalvelu on kohtuullisen hintainen ja järkevästi tuotettu. Jos kirjasto olisi yksityinen firma, olisin valmis maksamaan 3,81 euroa kirjan lainasta. Tai 5,93 euron pääsylipun kirjastokäynnistä.

Mitä sellaisia palveluja on olemassa, joiden tuottaminen on kohtuuttoman hintaista tai vaihtoehtoisesti erittäin kustannustehokasta? Ja mistä niistä löytää tietoa?

Tuotepakkaukset jemmaan vai roskiin?

Minulla lojui kaapin täydeltä tuotepakkauksia (digikameran, läppärin ym.). Veivät ärsyttävän paljon tilaa siihen nähden, kuinka usein olen niihin joutunut koskemaan. Suunnittelin roskikseen heittämistä, mutta kysäisin vielä Twitterissä ja lärvikirjassa muilta näkökulmia. Tuli sen verran hyvä lista, että laitan jakoon. Jokaisen perässä on (tai sitten ei) oma mielipiteeni.

• "Käyttöohjeet ja takuulaput jos niissä säilyttää löytyvät paremmin kuin laatikon pohjalta." Tämä on totta, ja yksi syy, miksi olen niitä säilyttänyt.
  
• "Ainoa hyvä syy lienee, jos joskus meinaa myydä laitteen eteenpäin.. Näyttää uskottavammalta=lisää hintaa?, jos alkuperäinen pakkaus...??!!" Erinomainen pointti. Esimerkiksi huuto.netissä myyty kännykkä on näppärää postittaa omassa myyntipakkauksessaan, ei tarvitse pelleillä kuplamuovin ja sen sellaisten kanssa.
• "Isojen CRT-monitorien laatikot oli taannoin ihan kätevä säästää jos tarvi kantaa huolta niiden siirtämisestä. Nimim. kerran jos toisenkin 29 kg monitoria kannellut." JA "Vuonna 04 ostetun ei-crt-näytön laatikko on edelleen tallessa ja äärimmäisen kätevä ko. näytön siirtämiseen." Totta, esimerkiksi muutossa on kätevää, jos taulutelkkarin tai ison putkinäytön saa laatikkoonsa kolhuilta suojaan.
• "Sarjanumerot olen jaksanut naputella talteen tai valokuvata." Tästä on apua varsinkin, jos tuote varastetaan.
• "[Kannattaa säilyttää] ainoastaan jos lootat ottaa heti muuhun käyttöön, itse säilön esim nappeja ja nauhoja,jotka tarvivat laatikon anyway." Ei huono idea tämäkään.
• "Jep, säilyttämällä kaikki johdot alkuperäisissä tuotepakkauksissa, tiedät mikä laturi ja johto on kotoisin mistäkin laitteesta."

Itse olen säilyttänyt laatikoita etenkin tuo jälleenmyynti ja piuhojen säilöminen mielessäni. Päätin kuitenkin hävittää laatikot (kunhan olin naputellut kännyköiden IMEI-koodit talteen) seuraavin perustein:

• Jos en ole tarvinnut jotain piuhaa kahteen vuoteen, tuskin tarvitsen ollenkaan. Silloin jos tarvitsen, jaksan kaivaa sen sekalaisten piuhojen joukosta.
• Jälleenmyydessä saan vähän vähemmän rahaa, mutta vastaavasti säilytystilaa säästyy. Vähemmän rojua kotona = siitä kannattaa maksaa :-).

Google Analytics and Illegal Character Error on Firefox

This time in English. I had a problem on our website Silverbank that on the statistics there were many visitors but none of them was using Firefox. Strange.

I noticed that Firefox error console shows an error "Error: illegal character
Source File: http://www.google-analytics.com/ga.js" and therefore no Firefox visitors are counted. A quick search shows that some other people have also this problem but no one has solved it (or I was not searching well enough).

I figured out that by changing the file encoding from utf-16 to utf-8 the problem disappears. The reason is that Google Analytics code snippet is not working if the page is accidentally saved with utf-16 -encoding. Here is an example of "wrong" encoding:


Just save the file with utf-8 instead of utf-16 and the code will work. If you are not using Firefox, you can check the encoding with the Validator (while writing this post, the validator shows the encoding is "utf-16le" and the analytics code is not working on Firefox).