Mielestäni kustannusten merkitseminen pitäisi olla pakollista kahdestakin syystä. Ensinnäkin, on mukava nähdä, miten paljon verorahoja "saa takaisin itselleen". Toiseksi, voi arvioida, ovatko kustannukset mielekkäitä, vai töpeksivätkö päättäjät jossain? Jokainen voi nopeasti laskeskella suuntaa antavasti Excelillä, paljonko vaikkapa 20 lapsen päivähoidosta tulisi kuluja (tilavuokra, ruuat, opettajien ja hoitajien palkat), jos pistäisi "päiväkotifirman" pystyyn. Jos laskelma poikkeaa paljon tuosta 1176 eurosta, voi kansalainen lähestyä päättäjiä tai kirjoittaa tiukkasanaisen yleisönosastokirjoituksen.
Ongelmana kustannusten ilmoittamisessa on se, että miten kustannukset lasketaan. Mitä kaikkia kuluja voidaan jyvittää esimerkiksi päivähoidon tuottamiseen? Seurataanko kaikkia kuluja riittävän tarkasti, että ne tulevat otetuksi summassa huomioon, tai kulkeutuuko summaan myös sellaisia kuluja, jotka eivät oikeasti kuulu päivähoidon tuottamiseen?
Olen joskus pohtinut, paljonko kirjastopalvelun pyörittäminen maksaa kunnalle. Espoon kaupungin nettisivuilta en kirjastotoimen kuluja onnistunut löytämään (varmasti löytyvät jostain kulttuurilautakunnan pöytäkirjasta, jos jaksaa kaivaa, mutta luvut saisivat olla esillä jo kirjastotoimen esittelysivulla), mutta onneksi netistä löytyy Suomen yleisten kirjastojen tilastosivu. Sieltä löytyy (Perustilastot -> Espoo 2009) muun muassa seuraavat mielenkiintoiset tunnusluvut:
- Lainan hinta 3,81 euroa (toimintakulut per lainauskerta)
- Käynnin hinta 5,93 euroa (toimintakulut per käyntikerrat)
- Toimintakulut asukasta kohden 66,55 euroa
Mitä sellaisia palveluja on olemassa, joiden tuottaminen on kohtuuttoman hintaista tai vaihtoehtoisesti erittäin kustannustehokasta? Ja mistä niistä löytää tietoa?
Olisin itsekin valmis maksamaan kirjastopalveluista nuo summat.
VastaaPoistaAjatus "hintalapuista" julkisissa palveluissa on kyllä mainio. Tavallinen kansalainen tajuaisi (toivottavasti) vähän konkreettisemmin, miten yhteiskunta toimii ja mikä sen pyörittämisessä maksaa. Esimerkkinä vaikka julkisessa sairaalassa tehty "rutiini"leikkaus voi yllättää, kun hintalappu on viisinumeroinen..saa jonkin aikaa keskiluokkainenkin maksella veroja, että summa täyttyy.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää esim. perusinfran kustannukset (tiet, sähkö, vesi, viemäröinti jne.) ja niille hintalappu per henkilö. Varmasti jostain tämäkin löytyisi, mutta pitää jättää tiedon kaivaminen myöhemmäksi. :)
...olettaen, että ihmiset lainaisivat vielä samat 10 vuotta vanhat kirjat, jos se olisi maksullista.
VastaaPoistaKannatan verokustanteisia hintalappuja!
VastaaPoistaJuuri kirjastosta tulleena, ihmettelen kyllä tuota 5,93e käyntimaksua. Henkilökuntaa kun en vaivannut. Lainaus/palautuslaitteiden käyttökustannukset olettaisin menevän tuohon lainan hintaan (joka ehkä sisältää jotain tekijänoikeusveroja?). Ehkäpä asiakkaat räpeltävät artikkeleita keskimäärin niin pahasti, että tarvitaan puolen tunnin työ korjaamaan räpeltämiset...
Kohtuuttoman hintaista taitaa olla mikä tahansa paperin pyöritys -palvelu. Asiakaspalvelijan lisäksi paperin tarkistaa todennäköisesti ainakin kaksi tahoa. Päätöksen tekoon vaaditaan alempi ja tarvittaessa ylempi taho. Kaikilta luonnollisesti vaaditaan alan koulutus, jolloin kustannukset ovat melkoisia. Kun sitten miettii, miten vähäpätöisiä juttuja eri lomakkeilla pitää hakea.
Kirjastojen tehtävänä on tarjota sivistystä ja kulttuuria koko kansalle. Kirjastot toimivat pitkälti periaatteella kaikki käyttävät, yhteiskunta maksaa. Jos kirjasto keksittäisiin vasta nyt, se olisikin luultavasti laiton ja Teosto ei sitä hyväksyisi. Ainakin sähköisessä muodossa vastaavanlainen materiaalin massakäyttö on kielletty. Kirjaston tulisi keskittyä materiaaliin, joka kuuluu kulttuuriin ja sivistykseen, mutta millä rajataan, mitä kulttuuriin ja sivistykseen kuuluu?
VastaaPoistaKirjastot ovat itsessäänkin jo osa kulttuuria. Vaikkakin konseptia voi pitää historiallisena jäänteenä, kirjaston rooli vanhojen ihmisten vertaisverkkona säilynee jatkossakin, sillä parantunut terveydenhuolto (esim. silmien laser-leikkaukset) kasvattavat hyvin näkevien yli 63-vuotiaiden ihmisten määrää yhteiskunnassamme. Kyseinen suuri ikäryhmä ei kuitenkaan ole siirtynyt vastaavassa määrin sähköisen median piiriin kuin nuoremmat.
Kokonaisuudessaan tiedonhankintakanavana internet on ajanut kirjaston ohi, netin ylivoimaisesta helppokäyttöisyydestä johtuen. Kirjasto ei voikaan lähteä kilpailemaan netin kanssa, vaan kirjaston olisi osattava hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Kirjasto tarjoaa jo nyt mahdollisuuden tietokoneen käyttöön niille, joilla sitä ei ole.
Mutta voisiko konseptia laajentaa? Pystyisikö kirjasto hankkimaan yleissivistävien teosten ja kulttuuriteosten suomenkieliset käyttöoikeudet niin, että kirjaston nettisivuilta kaikkien olisi jonottamatta mahdollista käyttää kirjoja ja äänitteitä sähköisessä muodossa (pdf, mp3, …)?
Usein kuulee, ettei yhteiskunnallinen tuki kirjastoille ole riittävää. Kirjastoissa kirjat ovat vanhoja ja sieltä voi löytää jopa kasetteja! Muualla maailmassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, kirjastojen materiaalin rahoitus on ratkaistu sillä, että vain pieni osa kirjastoista on kokonaan valtion omistamia (kongressin kirjasto ja yliopistojen kirjastot). Valtaosa kirjastoista on yksityisiä ja yksityisille kirjastoille on erilaisia rahoitusmalleja. Hyvin harva kirjasto toimii videovuokraamotyylisesti maksullisesti, sen sijaan useimmat toimivat hyväntekeväisyysrahoituksella tai ovat jonkin säätiön, järjestön, yrityksen, paikallisen yhteisön, tms. omistuksessa tai sekarahoituksella, eli osittain kunnan tukemia.
Ps. Itse pidän MacGyveria kulttuurina, ja minut on vain kerran heitetty ulos kirjastosta...
Hyviä kommentteja kaikilta. Thoriumin kielikuva vanhojen ihmisten vertaisverkosta oli hauska ja osuva.
VastaaPoistaPoliittisesti epäkorrektin huomioon "Juuri kirjastosta tulleena, ihmettelen kyllä tuota 5,93e käyntimaksua." voisin kommentoida, että tuossa on siis laskettu kaikki kirjastojen kulut jaettuna lainauskerroilla.
Se, että yksi kansalainen lainaa yhden kirjan lisää, aiheuttaa todennäköisesti muutaman (kymmenen) sentin kululisäyksen, käytännössä lattian, lainauskoneen ja kirjan kulumisena. Kuten tuolta tilastosta näkyy, suurin osa kuluista on henkilöstökuluja.
Yksittäisen lainan hintaa on tosi hankala laskea malliin "muuttuvat kustannukset" vs. "kiinteät kustannukset", koska kiinteät kustannukset muuttuvat portaittain. Esimerkiksi jos "oman" paikalliskirjastoni asiakasmäärä kaksinkertaistuisi, niin todennäköisesti pitäisi laajentaa lehtienlukutiloja ja palkata yksi henkilö lisää. Mutta jos asiakasmäärä kasvaa vaikka vain sadalla, niin mitään muutoksia ei tarvita.
(Kirjoituksessani tuskin on teille mitään uutta mutta pistinpä tajunnanvirtaa paperille :-).