Toinen väkeviä alkoholijuomia mainostava blogikirjoitus

Hei kaikki aluehallintoviraston sääntösakarit! Mainio Tuomas Saloniemi haastoi minut kirjoittamaan väkeviä alkoholijuomia mainostavan blogikirjoituksen – kirjoitettuaan ensin itse sellaisen viskistä.

Itse käytän alkoholijuomia – väkevistä sellaisista puhumattakaan – harvoin, mutta kun oikein kaivelin niin löysin tällaisen työmatkakuvan:

Kyseessä on seckaulainen pähkinälikööri, ja varsin maukas sellainen. Kannattaa maistaa.

Itävalta oli muuten alkoholikulttuuriltaan ja -politiikaltaan mielenkiintoinen: miedot ja väkevät alkoholijuomat olivat ruokakaupoissa – ja huoltoasemilla – sujuvasti limpparien vieressä ja (ainakin mietojen) alkoholijuomien ikäraja oli 16 vuotta. Siitä huolimatta (vaiko juuri sen takia?) en tavannut yhtään känniääliötä matkallani.

Prujupalvelu 2.0: myy luentomuistiinpanosi - ja mallivastauksesi

Kun valokopiokoneet rantautuivat Suomeen, teekkarit tekivät innovaation: sen sijaan että jokainen tekee itse muistiinpanonsa, valitaan yksi siistikäsialainen tyyppi kurssitoimittajaksi, joka tekee muistiinpanot ja sitten ne monistetaan kaikille. Tällöin luennolla voi keskittyä kuuntelemiseen ja turha työ automatisoidaan. Myöhemmin luennoitsijat huomasivat palvelun hyödyt, ja rupesivat toimittamaan omat materiaalinsa suoraan prujupalveluun. (Teekkarit kutsuvat luentomonisteita prujuksi ja kopiointia prujaamiseksi – tämän etymologia olisi hauska tietää.) Prujupalvelu jakelulogistiikkoineen työllisti parhaimmillaan useamman henkilön.

Keväällä törmäsin Summiversity-palveluun, jossa opiskelijat voivat jakaa tekemiänsä tiivistelmiä toisilleen. Kiva idea, kunhan vain ottaisi tuulta siipien alle. Tekijänoikeudellisesti tämä on mielenkiintoista: onko kirjasta tehty tiivistelmä johdannaisteos (jolloin tiivistelmän jakeluun tarvittaisiin kustantajan ja tekijän lupa) vai onko tiivistelmä vain kirjassa olevat asiat eri muodossa, jolloin kyse ei ole tekijänoikeusloukkauksesta.

Käytännössä tekijänoikeusongelmia tuskin tulee: valmennuskurssiyritykset ovat useita vuosikymmeniä myyneet valintakoekirjojen tiivistelmiä ilman että kustantamot ovat tykänneet pahaa, joten voidaan katsoa että tiivistelmän tekeminen on vakiintunut alan tapa. Voisin joskus jaksaessani ja ehtiessäni pyytää aiheesta tekijänoikeusneuvoston lausunnon.

Summis tulee, ota koppi

Nyt on markkinoilla uusi tulokas, summis.fi. Palvelun idea on, että opiskelijat tekevät sinne luentomuistiinpanoja, joita muut saavat ostaa: nettisivujen mukaan muistiinpanojen tekijä saa rahoista 80 % ja palvelu 20 %. Palvelu hakee materiaalintekijöitä työpaikkailmoituksella (arkisto):

Luentomuistiinpanojen tekeminen ja myyminen on varmasti kaikkien kannalta hyvä juttu (vaikka itse tykkäänkin jakaa materiaalini ilmaiseksi avoimella lisenssillä), mutta sivulla on myynnissä myös harjoitustehtävien mallivastauksia:

Tässäkään ei ole mitään varsinaisesti uutta - opiskelijoilla on iät ja ajat ollut tenttiarkistoja ja harkkatyökokoelmia, joista voi joko katsoa mallia tai vaikka kopioida härskisti.

Tehokkaasti markkinoituna – ja yhden klikkauksen päässä olevana – tällainen palvelu kuitenkin käytännössä ajaa siihen, että opettajan on joka vuodelle laadittava uudet harjoitustehtävät. Jos töissä on kiire pingotettu äärimmilleen, tämä on huono asia opettajan jaksamisen kannalta. Harjoitustehtäviä voi toki aina hiukan muuttaa, tämä onnistuu ainakin sähkötekniikassa helposti: kääntämällä virtalähteen toisin päin tai lisäämällä sopivien solmujen väliin yhden vastuksen lisää, viime vuoden mallivastaukset eivät auta (ainakaan oppimista tuhoavasti) jos asiaa ei ymmärrä.

Pari kuukautta sitten opettajien tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä heräsi tiukkaa keskustelua siitä, kun joku oli jakanut fysiikan tehtävien mallivastaukset netissä. Laitonta tämä ei ole, mutta joidenkin näkemysten mukaan tämä voi romahduttaa opiskelijoiden harjoitustehtävämotivaation.

Joka tapauksessa maailma muuttuu ja tällaiset palvelut eivät ainakaan muutu harvinaisemmaksi. Opettajan pitää kyetä reagoimaan muutokseen.