Vapaaehtoiset pilaa mun bisneksen! Eli: pitääkö juuri Minulla ja Minun ammattikunnallani olla turvattu toimeentulo?

Eilisaamun Hesarissa oli mielipidekirjoitus (reddit), jossa hoiva-alan yrittäjä kritisoi ihmisiä, jotka

saa­vat toi­meen­tu­lon­sa muual­ta ja me­ne­vät te­ke­mään pal­kat­ta nii­tä töi­tä, mis­tä hoi­va­yrit­tä­jä voi­si saa­da toi­meen­tu­lon­sa.

Hänen mielestään se on väärin. Onko yhtä väärin:

• parannella Wikipediaa, koska kustannusala menettää rahaa?
• ottaa valokuvia ja ladata niitä Flickriin, koska ammattivalokuvaajat menettävät rahaa?
• harrastaa seksiä ilman maksua, koska seksialan yrittäjät menettävät rahaa?
• viedä roskat roskikseen (eikä heittää niitä maahan), koska puistotyöntekijät menettävät rahaa?
• laittaa lapsille ruokaa, koska meidän kylän nakkikioskin pitäjä menettää rahaa?

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Markkinatalouteen kuuluu, että ihmiset saavat päättää itse, mitä tekevät ajallaan ja rahoillaan. Minulla on vapaus päättää, katselenko illalla televisiota, parantelenko Wikipediaa vai käynkö hoivaamassa (?) isovanhempiani. Ajatusmalli jonka mukaan tämän hoivayrittäjän oikeus tienata rahaa hoivayrittämisellä on tärkeämpi kuin ihmisten oikeus päättää mihin vapaa-aikansa käyttää, tuntuu hyvin vieraalta.

Se, että ihmiset tekevät mielellään joitain töitä vapaaehtoisesti, tarkoittaa vain, että nämä työt koetaan mielekkäiksi ja ne onnistuvat tavalliselta tallaajalta ilman pitkää koulutusta. Kuinka moni olisi halukas tekemään vaikkapa tilintarkastajan työtä ihan noin huvikseen? Niinpä, siksi siitä maksetaankin hyvin.

Tämän lisäksi maailma muuttuu ja jotkut ammatit käyvät tarpeettomiksi. Enää ei tarvita pikakirjoittajia eikä veturinlämmittäjiä.

En ole vielä onnistunut keksimään nimeä ajatusmallille, jossa ajatellaan, että juuri Minulla ja Minun ammattikunnallani pitää olla turvattu toimeentulo juuri tästä tietystä ammatista. Työskentelen opettajana. Muutaman kymmenen vuoden päästä voi tulla eteen tilanne, että minut korvataan 10 euron iPad-sovelluksella. Tämä on vain hyvä asia, niin itseni kuin kansantaloudenkin kannalta, vaikka varman korkeahkon kuukausipalkan menetys varmasti kismittääkin. Kismitystä lievittää kun muistaa, että tämä palkka on etuoikeus, ei oikeus.