lauantai 22. joulukuuta 2012

Mikä virtuaaliyliopistossa meni vituiksi?

Ideoin Oppikirjamaratonin sivuilla, että avoimen oppimateriaalin laatua voisi parantaa vertaisarvioinnin avulla. Äsken huomasin, että ideani ei ollut uusi: sellainen on ollut olemassa Virtuaaliyliopisto-projektin alla: refereepalvelu.fi. Näyttää hyvältä, mutta äkkiä katsoen siellä on vertaisarvioitu tasan yksi verkko-oppimateriaali.

Virtuaaliyliopistohan on hanke, joka starttasi vuonna 2001 vuotta sitten, ja lopuksi kuopattiin vähin äänin. Starttivuonna verorahaa paloi 8,4 miljoonaa euroa, ja tästä eteenpäin mentiin "miljoonaluokan summalla". Tulokset ovat ainakin minun mielestäni laihoja, ainakin jos verrataan käytettyyn rahamäärään. Ja siihen, mitä Oppikirjamaratonissa on saatu aikaan pienellä budjetilla. Miljoonilla euroillahan jo palkkaisi kylmästi ihmisiä tekemään materiaalia verkkoon vaikka kuinka.

Minusta tuosta hankkeesta pitäisi tehdä kunnollinen analyysi siitä, mikä siinä meni pieleen. Kyse oli kuitenkin idealtaan hyvästä jutusta Tässä omat mutuheittoni:
  • Rahaa ei käytetty verkkomateriaalin (eikä muunkaan oppimateriaalin) tekemiseen, vaan seinien pystyttämiseen. Rahaa olisi voinut käyttää
  • Aika ei ollut vielä kypsä. Vasta 2010-luvulla tekniikka (oppimisalustat, videointivehkeet ym.) ovat sillä tasolla, että voidaan puhua laadukkaasta verkko-oppimateriaalista.
  • Uuden idean leviäminen vaatii aikaa. Verkko-oppimisesta on puhuttu niin kauan, että ihmiset rupeavat vasta nyt tajuamaan, että oppia voi myös etänä.
  • Tuotoksia ei lisensoitu avoimella lisenssillä. Ne vähät materiaalit, joita hankkeessa on tehty, lojuvat netissä, ilman tietoa käyttöehdoista.
Siis - paljon rahaa paloi laihoin tuloksin. Jos olen väärässä, kerro se kommenttilaatikossa. Tällä kertaa olen iloinen väärässäolosta.

10 kommenttia:

  1. Valtion rahoja törsättiin ja tuloksia ei tullut. Yllättyneitä olivat:

    VastaaPoista
  2. Mutu-heittosi vaikuttavat uskottavilta. Projektista sai kuvan, jossa kurssien tekijän rooli oli aika yksinäinen ja samanaikaisesti tekijänoikeuskeskusteluissa tuntui (ja tuntuu) vallitsevan henki, jossa vastuu jää tekijälle samanaikaisesti kun oikeudet jaetaan laajalle.

    VastaaPoista
  3. Sikäli kuin jaksoin penkoa vanhoja papereita, olisi eräskin kollaboratiivinen wikikirjasto pyörinyt Virtuaaliyliopiston ensimmäisen vuoden rahoituksella 233 vuotta. Asiat voi totisesti tehdä paljon tehokkaamminkin.

    Veikkaisinpa, että rahaa on kulutettu lähinnä "päätöksentekijöiden" suunnittelukokouksiin, eikä sitä ole valunut paljonkaan käytännön toimenpiteiden tekijöille.

    VastaaPoista
  4. Virtuaaliyliopistoprojekti lähti liikkeelle onnettomalla tavalla: tehtiin ylätason päätös Suomen virtuaaliyliopiston perustamisesta ja alempien virkamiesten tehtäväksi jäi keksiä, mitä virtuaaliyliopistolla tarkoitetaan. Seurauksena se, minkä olisi voinut ennakkoon arvata: paljon erisuuntaisia näkemyksiä, näiden analysointia, organisointia, puitteiden rakentamista, valmistautumista tulevaan, josta ei ollut käsitystä. Kaikki raha luonnollisesti saatiin käytettyä.

    Olen itse hyödyntänyt virtuaaliyliopistorahoja projektissani, jossa tuotettiin digitaalisia opiskelumateriaaleja. Aika paljon opittiin, jotakin on jäänyt jäljellekin (http://matta.hut.fi/matta/). Joukossa on differentiaaliyhtälöitä käsittelevä DelTa-paketti, jonka refereepalvelu arvioi (yhtenä näköjään 16:sta, joten on niitä enemmän kuin yksi).

    En sanoisi, että aika ei ollut vielä kypsä. Ei se ole kypsä koskaan, mutta kunkinhetkisillä resursseilla voidaan tehdä aika hyvääkin jälkeä, mutta muutaman vuoden kuluttua se on monessa mielessä vanhentunutta. Jos maailmanmeno hidastuu, niin sitten ehkä on vähän stabiilimpaa. Uuteen kypsyminen vaatii aina aikaa, ja tässä mielessä virtuaaliyliopistohanke kyllä antoi jotakin.

    Avoimella lisenssillä julkaiseminen olisi laajemmassa mitassa ollut paikallaan. Oman projektini tuotokset annettiin vapaaseen käyttöön, lähdekooditkin olisi pyydettäessä saanut (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Varsinkin ammattikorkeakoulumaailma vaati tiukkoja lisenssiehtoja. Olen heidän juristiensa kanssa vääntänyt kättä useaan otteeseen. Lopulta ilmoitin, että jollei avoimuus kelpaa, ei tarvitse tulla mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Varsinkin ammattikorkeakoulumaailma vaati tiukkoja lisenssiehtoja. Olen heidän juristiensa kanssa vääntänyt kättä useaan otteeseen. Lopulta ilmoitin, että jollei avoimuus kelpaa, ei tarvitse tulla mukaan."

      Tosi paska juttu jos näin oli. Nykymeininki on onneksi ainakin Metropoliassa täysin päinvastainen.

      Poista
    2. Ammattikorkeakoulumaailman tekijänoikeussopimuksilla on historialliset selitykset: OPM laati niihin pohjat vuonna 2002 ja niitä tarvittiin ESR-hankkeissa, joissa kaikki ammattikorkeakoulut tuottivat yhdessä verkko-oppimismateriaaleja. Creative Commons -lisenssistä ei tuolloin puhuttu. Tiedän kollegoja, jotka vaativat muutoksia sopimuksiin ennen kuin allekirjoittivat niitä, samoin kollegoja, jotka julkaisivat materiaalinsa avoimessa verkossa sopimuksista välittämättä.

      Tekijänoikeussopimukset jatkoivat elämäänsä ammattikorkeakoulujen sisäisessä verkko-opetusmateriaalien tuottamisessa 2000-luvun loppupuolella. Moni kysyikin, mitä ammattikorkeakoulu hänen materiaalillaan muutaman vuoden kuluttua tekee, jos kukaan ei päivitä sitä, kun asiat muuttuvat.

      Kysyin, mihin ammattikorkeakoulu tallentaa materiaalit, joista tekijänoikeussopimukset on allekirjoitettu, mutta en saanut vastausta. Kun vaihdoin työpaikkaa, huomasin, että 15 vuoden aikana tuottamani verkko-opetusmateriaalit katosivat verkosta, ne kun olivat minun käyttäjätunnukseni alla. Onneksi uusimmat materiaalini ovat LeMillissä - eikä niistä ole allekirjoitettu tekijänoikeussopimuksia.

      Poista
    3. Tämän takia tykkään Wikimedia-säätiöstä - sinne tehty materiaali ei noin vain katoa. Pienehköissä suomalaisorganisaatioissa on aina tuo riski.

      Poista
  5. Tarkoitttaako tuo otsikko, että se meni putkeen vai ei?

    VastaaPoista
  6. Simon analyysi osuu aika oikeaan: pohdinta siitä mitä virtuaaliyliopisto oikein olisi tai voisi tehdä jäi tekemättä. Olin itse aloittelemassa verkko-opetuksen tukitehtävien parissa pian sen jälkeen kun virtuaaliyliopisto oltiin polkaisemassa pystyyn, joten SVY:n toimintaa tuli sivusta seurattua vaikken sen hankkeissa mukana ollutkaan.

    Ensisjaiseksi toimintamuodoksi SVY:lle oli asetettu korkeakoulujen yhteiset verkkokurssit. Sellaisille itsenäisesti toimivilla korkeakouluilla ei ollut juuri mitään tarvetta, ainakaan Helsingin yliopistossa. Rakenteilla olleet verkko-oppimisympäristötkin ja niiden tuki oltiin suunniteltu opetusorganisaatioiden sisäiseen käyttöön (missä muuten olisi ollut yksi mahdollinen yhteistyön paikka).

    Oleellisin este oli, että opettajilla ei ollut näiden ylimääräisten kurssien toteuttamiseen minkäänlaista sisäistä motivaatiota tai tarvittavia verkostoja. Hankerahoituksella toteututetut kurssit jäivät näin kertaluontoisiksi. Tämä oli minusta ilmeistä jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta ei ehkä niin helppoa nähdä hallinnossa kuin "kentällä". Ja vaikka ongelma tiedostettaisiin, toki aloitetun suurhankkeen tavoitteita ja toimintamuotoa on vaikea kesken kaiken muuttaakaan.

    Kyllä tuosta ainakin sen verran opittiin, että kun joskus SVY:n loppuvuosina vastaavalla konseptilla aloiteltiin joidenkin eurooppalaisten yliopistojen välillä EU-hanketta, HY jäi siitä suosiolla pois.

    VastaaPoista
  7. "Starttivuonna [2001] verorahaa paloi 8,4 miljoonaa euroa"

    Jos nyt vuonna 2013 katsoo maailmaa, niin Coursera sai vuonna 2012 16 miljoonaa dollaria riskisijoittajilta (siis yksityistä rahaa), ja tällä hetkellä niillä on parisen sataa kurssia, joista melkoinen osa ilmeisesti laadukkaita (seassa myös floppeja), suosituimmat yksittäiset kurssit ovat nyt, kun niitä on muutamia kertoja pidetty, opettaneet luokkaa satatuhatta opiskelijaa per kurssi. Myös julkisuutta Coursera on saanut melkoisesti.

    VastaaPoista