Huonoimmat perustelut sähköisen oppimateriaalin vastustamiselle

Hesarissa viriteltiin taas muutama viikko sitten keskustelua sähköisistä oppimateriaaleista. Ensin lukiolainen halusi oppikirjoja sähköiseen muotoon, johon kustantajan edustaja heilutteli käsiään. Ja jotkut eivät vain tykänneet sähkövehkeistä.

Oikea syy sähköisten kirjojen jarruttamiselle on se, että niin kauan kun kukaan ei tee mitään, perinteiset oppikirjat tuovat jatkuvaa kassavirtaa kustantajille.

Yleisimmät tekosyyt, joilla sähköisiä oppikirjoja jarrutellaan, ovat:

• "Pelkkä paperikirjan muuttaminen sähköiseksi ei toimi. Kirjassa pitää olla interaktiivisuutta."
• "Standardien pirstaleisuus"
• "Tie­to­tek­niik­ka­ym­pä­ris­tön hy­vin vaih­te­le­va ta­so kou­luis­sa"

Ensimmäinen argumentti on yleisin ja ehkä kaikkein absurdein. Se on sama kuin väittäisi, että koska vaikeaa sairautta sairastavaa potilasta ei pystytä kokonaan parantamaan, niin ei hänelle sitten kannata antaa kipulääkettäkään. Eli: on typerää ajatella, että koska hommat voidaan tehdä pian ehkä kymmenen kertaa paremmin ja hienommin, niin meidän ei kannata tehdä niitä kolmea tai viittä kertaa paremmin jo nyt.

Toinen argumentti on erikoinen, koska jo pelkkä pdf-kirja on luettavissa käytännössä kaikilla laitealustoilla. Ja koska ulkomaiset kustantajat (O'Reilly, Pragmatic Programmer) pystyvät pullauttamaan kirjansa moniin eri formaatteihin (mobi, epub, pdf, jne.) niin miksi suomalaiset eivät pystyisi?

Kolmas argumentti menee sarjaan käsittämätön tai corporate bullshit. HTML5:llä tehty interaktiivisuus - passiivisista pdf:istä puhumattakaan, pyörii kyllä vanhemmallakin koneella. Ja kun materiaali on kerran ladattu, ei verkkoyhteyden nopeudella ole väliä.

Perinteisen paperikirjan ongelmat ovat:

• Koko ja paino. Lukulaitteeseen tai läppäriin (jota raahataan mukana muutenkin) mahtuu (kymmeniä)tuhansia kirjoja. 7 lukiokirjaa tai pari tuhatsivuista yliopistokirjaa ovat ikäviä raahattavia.
• Edelliseen liittyen: kallis ja hidas jakelutie ja korkea kappalehinta. Sellumassan tekeminen, painaminen ja kuskaaminen paikasta toiseen maksaa. Sähköisen materiaalin jakelun rajakustannus on lähellä nollaa tai käytännössä nolla. Sähkökirjan voit ostaa keskellä yötä ja pääset lukemaan sitä heti.
• Heikko päivitettävyys. Varsinkin oppikirjoissa on riesana painosten kirjavuus.
• Tekstihaun mahdollisuus puuttuu. Sähköiseen kirjaan on helppo tehdä sanahakuja.
• Interaktiivisuuden puute.

Jo pelkkä paperikirjan pullauttaminen pdf:ksi ratkaisee kaikki ongelmat paitsi viimeisen (interaktiivisuus). Miksi ei siis tehdä niin?

Mainittakoon vielä tasapuolisuuden vuoksi myös perinteisen paperikirjan hyvät puolet:

• Nopea selailtavuus
• Joissain tapauksissa halpuus. Pokkarin voi jättää mökin käymälään tai ottaa mukaan rannalle tai raksalle, 600 euron tablettitietokonetta ei mielellään.
• Kirjat ovat osalle taideteoksia.
• Säilyvä formaatti - jos kirja ei kastu eikä pala, se on luettavissa vielä 100 vuoden päästäkin.
• Varsinkin lasten on helppo ja tehdä muistiinpanoja paperikirjoihin. Ja kyllä, minäkin tykkään mieluummin sutata niihin kynällä kuin käyttää sähkökirjan merkitsemistoimintoja.