Luin pari viikkoa sitten Otso Kivekkään mainion
bloggauksen, jossa hän kritisoi päättäjien reaktiota päiväkotilasten vanhempien mörköjen pelkoon. Pari sitaattia:
Päiväkoti
Domuksen vanhempainyhdistys on esittänyt palautteessaan, että
leikkipaikka säilytettäisiin Kramerinlehdossa, koska vanhemmat epäilevät
lasten altistuvan säteilylle Juliuksenpuistossa. Puistojen
läheisyydessä sijaitsee voimajohtoja.
...
Mittaustuloksista huolimatta
päiväkoti on kieltäytynyt ulkoilemasta Juliuksenpuiston leikkipaikalla...
Sosiaalivirasto vuokraa päiväkodin ulkoilualueeksi Domus-rakennuksen
päädyssä olevan puistoalueen ja teettää sinne kustannuksellaan ulkoilu-
ja leikkipaikan päiväkodin käyttöön.
Koko kirjoitus kannattaa lukea läpi, siellä kerrotaan kattavasti, että moisen "säteilyn" vaarallisuudesta ei ole mitään tieteellistä näyttöä, ja maan oma magneettikenttä on huomattavasti voimakkaampi. Silti huuhaa-pelkoa hoidetaan myötäilemällä sitä. Kivekäs esittää ratkaisuksi:
Sanon
tämän nyt niin selkeästi kuin osaan. Demokratiassa kaikilla on oikeus
mielipiteeseensä, mutta mielipiteet eivät ole tasa-arvoisia. Osa
mielipiteistä on aivan saatanan typeriä. Ne pitää selittää vääriksi ja
niitä pitää pilkata, jotta ihmiset ymmärtäisivät niiden typeryyden ja
luopuisivat niistä. Missään tapauksessa niitä ei tule hyväksyä
tasavertaisiksi järkevien näkemysten kanssa
Selittää vääriksi, ehdottomasti kyllä. Mutta pilkata? Onko noin? Oman kokemukseni mukaan pilkkaaminen vain aikaansaa vastareaktion ja entistä lujemman uskomukseen takertumisen. Mikä on oikea ja toimiva keino vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin?
En mä nyt sinänsä avointa ivaamistakaan kieltäisi, koska vaikeista asioista ei aina voida keskustella ns. järkevästi. Siksihän vanhoissa hoveissa oli narrit, joiden rooli oli sama kuin suomalaisessa sananlaskussa "lapsilla ja humalaisilla".
VastaaPoistaMutta siihen en usko, että yksittäisiä ihmisiä julkisesti nolaamalla asiat muuttuvat paremmiksi. Se vaan johtaa mielipiteiden ja virheiden piilotteluun.
Mjaa, mikä tuosta kirjoituksesta teki mainion? Minusta koko kirjoitus romuttuu kiroilulla ja lopun typerällä faradeinhäkkivitsillä. Mutta mä symppaankin mörköjen pelkääjiä...
VastaaPoistaJep. Kirjoitus oli paikoin ansiokas mutta kiroilu ja lapsellinen häkkivitsi aiheuttaa vain torjuntaa eikä hedelmällistä konmunikaatiota
PoistaJossain vaiheessa tietyntyyppiset henkilöt eivät vain yksinkertaisesti usko totuutta, vaikka lyötäisiin pöytä täyteen todisteita. Tässä vaiheessa on aivan sama, millä tavalla omaa agendaa tuodaan kyseiselle henkilölle. Hänen päänsä ei kuitenkaan käänny, sillä hän on jämähtänyt uskomuksiinsa.
VastaaPoistaMutta pitää kuitenkin pohtia myös ulkopuolisia. Jos kolmas osapuoli seuraa "väittelyä" ja huomaa, että toinen keskustelija on asettanut toisen teoriat naurunalaiseksi, niin tuskin tämä kolmas osapuoli silloin liittyy pilkattavien joukkoon, vaan voittajien tiimiin. Kyse ei ole siis yhden yksilön taivuttelusta, vaan suurempaan massaan vetoamisesta. Jos vastapuoli onnistutaan asettamaan naurunalaiseksi tai demonisoimaan, niin voitetaan enemmistö omalle puolelle. Kehnoilla todisteluilla tämä ei tietenkään onnistu, jolloin pilkka osuu omaan nilkkaan.
Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti:
VastaaPoista"Jos kolmas osapuoli seuraa "väittelyä" ja huomaa, että toinen keskustelija on asettanut toisen teoriat naurunalaiseksi, niin tuskin tämä kolmas osapuoli silloin liittyy pilkattavien joukkoon, vaan voittajien tiimiin... Jos vastapuoli onnistutaan asettamaan naurunalaiseksi tai demonisoimaan, niin voitetaan enemmistö omalle puolelle."
En oikein usko tuohon. Pilkan kohteeksi joutunut joko puolustautuu, vaikenee, tai hyökkää takaisin - riippuen persoonasta ja pilkkaustavastakin. Itse asiassa pilkan kohde saa helposti aika monien ihmisten sympatiat puolelleen (joskaan ei tietyntyyppisten miesten, joilla ei sympatioita niin herkästi heru).
Jos itse toimii toisten pilkatessa niin, että asettuu pilkkaajien puolelle, niin varmaan kuvittelee muidenkin niin tekevän. Mutta aika moni toimii myös täsmälleen päinvastoin, ja asettuu pilkatun puolelle (etenkin jos on itse ollut elämänsä varrella pitkiä jaksoja voimakkaasti pilkattuna). Pilkkaaminen tulehduttaa tilanteita. Ratkaisuihin se johtaa harvoin.
Tavallisella maallikolla ei ole juuri mitään edellytyksiä arvioida jotain sähkövoimajohtoihin liittyviä terveysväitteitä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihan oikeasti sähkömagneettisilla kentillä on tutkitustikin terveysvaikutuksia. Myös maan omalla magneettikentällä, joka blogissa mainittiin vertailukohdaksi. Samoin voimajohdoilla, jos ne ovat riittävän lähellä. Ilmiö siis sinänsä on todellinen, mutta etäisyys ilmeisesti tuossa(kin) tapauksessa voimalinjasta on kuitenkin niin suuri, ettei tilastollisesti varmaan voi edes havaita mitään terveysvaikusta. Mutta selitäpä tämä monimutkainen vyyhti maallikolle.
Asiasta on julkaistu suomeksi muuten loistava kirja "Sähkömagneettiset kentät", jota Säteilyturvakeskus tarjoaa luettavaksi ilmaiseksi täällä:
http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja6/
Mutta se ei ole kaikilta osin ihan yleistajuista tekstiä.
Pilkkaamisen ongelma on se, että kaikkien näkemysten, niin oikeiden kuin väärienkin, pilkkaaminen on tasa-arvoisesti mahdollista. Jos ryhdymme pilkkaamaan suuressa mittakaavassa huonoja näkemyksiä, huonojen näkemysten kannattajat ryhtyvät pilkkaamaan hyviä näkemyksiä, ja harha näkemysten tasa-arvoisuudesta senkun saa tuulta alleen.
VastaaPoistaJos oikeasti haluamme edistää hyvien näkemysten arvovaltaa, huonoja näkemyksiä täytyy kohdella sellaisella tavalla, että huonojen näkemysten kannattajat eivät voi antaa samalla mitalla takaisin. Asiallinen ja looginen huonon näkemyksen selittäminen huonoksi on tällainen lähestymistapa.
Blogistani puuttuu peukutustoiminto, eli tyydyn toteamaan että hyvin sanottu.
Poista