Opiskeluaikana koitin aina löytää kirjastosta tenttikirjan, jossa on mahdollisimman hyvät alleviivaukset. Yliopiston puolella tämä onnistui helpommin, TKK:lla taas hankalammin. Alleviivauksien rakastajana kuulun näköjään enemmistöön. Vähemmistö haluaa kirjansa "puhtaana". On totta, että päin mäntyä tehdyt alleviivaukset varmasti haittaavat oppimista.
Itse olen sitä mieltä, että kirjaston kirjoihin ei pitäisi tehdä merkintöjä, koska ne ovat kirjaston, eivätkä lukijan omaisuutta. Jos haluaa tehdä merkintöjä, voi joko ostaa oman kirjan tai ottaa valokopiot kirjasta.
(Tässä ehkä puhun itseni kanssa riistiin: toisaalta enemmistön mielestä on kiva saada kunnolla alleviivattu kirja, mutta toisaalta taas huonoilla alleviivauksilla pilaa kirjan ehkä jopa lukukelvottomaksi. Oikeus alleviivata kirjaston kirjoja on tunteita herättävä asia (klik, klik). Kirjaston kirjojen alleviivaaminenhan on tällä hetkellä de facto sallittua, koska en ole lukenut yhdestäkään tapauksesta, jossa kirjaa palautettaessa kirjastonhoitaja olisi tarttunut hihasta ja vaatinut korvaamaan kirjan. Eikä se ole mahdollistakaan, koska niin moni kirja on jo alleviivauksia täynnä, että on mahdoton osoittaa, että juuri viimeinen palauttaja on alleviivauksien isä.)
Mutta miten suhtautua perusopetuksen kirjoihin? Lain mukaan perusopetus on maksutonta (31 §), ja tämä maksuttomuus kattaa myös opiskeluvälineet, eli käytännössä kynät, kumit ja kirjat. Löysin bloggauksen, jonka mukaan ainakin Helsingissä on kielletty tekemästä merkintöjä kirjoihin. Tapahtuukohan tällaista muuallakin?
Olen sitä mieltä, että oppimista tukevien merkintöjen tekeminen kirjaan on kirjan normaalia käyttöä. Itse teen merkintöjä kirjoihin, siis omiin kirjoihini. Ja jos merkintöjen tekeminen on muidenkin mielestä normaalia käyttöä, niin silloin peruskoululla ei ole oikeutta laskuttaa alleviivatusta kirjasta. Tai saahan sitä laskuttaa, mutta laskun voi riitauttaa oikeudessa.
Onko sinulle tai tutullesi käynyt niin, että koulu on vaatinut korvaamaan kirjan, johon on tehty merkintöjä?
Joskus about vuosi sitten muistan lukeneeni jostain, että Espoossa olisi jossain koulussa peräti vaadittu huoltajia allekirjoittamaan lappu, jossa huoltaja sitoutuu korvaamaan koulukirjan, jos siihen on tehty merkintöjä. Onko tämä vain väärä muistikuva tai huhu, jolle ei ole vahvistusta?
VastaaPoistaKindle-kirjoissa näkee kuinka moni lukija on alleviivannut jonkin osion. Miten tuo sitten kerätään, niin en osaa sitä sanoa. Tietoturva-asiana se kyllä tuntuu hieman hurjalta.
VastaaPoistaMinä muistan vain 80-luvun, jolloin yläasteen opettajan ohjauksella alleviivasimme tietyt kohdat katkoviivalla, tietyt ehjällä viivalla ja jotkut kai kahdella viivalla. Varsinaista opastusta itsenäiseen opiskeluun.
VastaaPoistaKari: Hassua, huomasin juuri saman ominaisuuden noin 10 minuuttia sitten, lukiessani ekaa kertaa Kindle-kirjaa PC:llä.
VastaaPoistaMiten se tehdään: Amazonilla on tietokannassa kaikkien alleviivaukset. Esimerkiksi jos alleviivaan sähkökirja-Kindlellä, niin näen saman alleviivauksen myös PC:llä. Kätevää. Tietoturvaan ei voi kommentoida muuta kuin että täytyy toivoa, ettei Amazon vuoda niitä :-).
Kaisa: Meillä oli yläkoulun ysiluokalla sellainen tapaus, että 60-vuotias liikunnanopettaja piti meille uskonnon kurssin. Hänen opetusmenetelmä oli se, että alleviivasimme porukalla, ja koe tuli sitten alleviivatuista asioista :-). Yksi kysymys oli että, "palvooko ortodoksi ikonia?" Eli jotain jäi kurssista päähän :-).
VastaaPoistaMeillä ala-asteella maalaiskoulussa Turun lähellä 1990-luvulla aina lukukauden lopuksi otettiin kirjat esiin ja opettaja määräsi kumitettavaksi kaikki merkinnät kirjoista, jotka palautuvat käyttöön. Mustekynällä tehdyistä alleviivauksista päätyi ostamaan uuden kirjan koululle, mikäli ei röyhkeästi sanonut, että viivaukset olivat jo aiemmalta käyttäjältä jääneet kirjaan. Voi olla, että asiat ovat muuttuneet 20 vuodessa. Yläasteelta muistan, että kirjoissa alkoi olla erikseen tekstikirja ja harjoituskirja, jolloin ohjeistettiin, että vain toiseen kirjaan saa tehdä merkintöjä.
VastaaPoista