Somessa tuli vastaan Ivan Puopolon lyhyt video, joka on otsikoitu Nyt on Hesarissa röyhkeää yleisön harhaanjohtamista – Iltalehden uutinen paljastaa totuuden! Video on kahdeksan minuutin pituinen ja äkkiä katsottu, ja sisältö on lyhyesti referoituna:
- Hesari uutisoi Turussa tapahtuneesta lapsenraiskauksesta (Lapsenraiskaaja uhkasi leikata uhriltaan korvan ”perättömistä” puheista)
- Hesarin uutisessa sanotaan ”HS ei julkaise miesten nimiä alaikäisten uhrien yksityisyyden suojelemiseksi.”
- Iltalehti uutisoi samasta rikoksesta (14-vuotias karkasi kaupungille heti kun äiti nukahti – Raiskattiin samana yönä veitsellä uhaten)
- Tässä Iltalehden uutisessa kerrotaan toisen tekijän nimi sekä se seikka, että kumpikin tuomittu on Irakin kansalainen, mutta he ovat asuneet jo jonkin aikaa Turussa.
- Puopolon mielestä nimen salaaminen vielä menee uhrien suojelemismielessä, mutta ei ole mitään perusteita sille, että miehistä kerrotaan vain turkulaisuus, mutta irakilaisuus jätetään kertomatta.
- Tämä on Puopolon mielestä aktiivista yleisön harhaanjohtamista. Se ei olisi sitä, jos miehistä ei olisi kerrottu edes sitä turkulaisuutta.
Ottamatta kantaa tuohon harhaanjohtamisen aktiivisuuteen* (tai tahallisuuteen), minua vaivasi enemmän tuo nimen julkaisematta jättäminen uhrin yksityisyyden suojelemiseksi. Miksi HS päätyi tähän ratkaisuun, mutta Iltalehti ei?
Jos seksuaalirikoksessa tekijä on vaikkapa uhrin isä ja tämä kerrotaan tai käy muuten ilmi uutisesta, on itsestään selvää, että tekijän nimen julkaiseminen paljastaa myös uhrin henkilöllisyyden, ja täten tekijän nimi jätetään kertomatta – ja näin on tehtykin vuosikausia, ellei jopa vuosikymmeniä.
Miksi juuri Hesari sensuroi nimen ja taustan? Tapaus tuo välittömästi mieleen tuoreehkon JSN:n langettavan päätöksen, jossa Helsingin Sanomille tuli sanomista siitä, että raiskaajan nimen julkaiseminen vaaransi uhrin yksityisyyden suojan. Koko päätös 9103/UL/24 on luettavissa JSN:n sivuilla:
Kantelun mukaan osa uhrin tuttavista tiesi ennen jutun julkaisua pintapuolisesti tapahtumasta, mutta hän ei ollut halunnut kertoa siitä yksityiskohtia, jotka olivat nyt julkisesti kaikkien luettavissa. Kantelija katsoo, että arvio uhrin yksityisyyden suojelusta oli mennyt lehdessä pahasti pieleen.
ja
Yksi näistä oli entiseen puolisoon kohdistunut raiskaus, jota kuvailtiin jutussa yksityiskohtaisesti. Kantelun mukaan uhrin lähi- ja tuttavapiirissä kaikki ne, jotka tunsivat tämän ex-puolison, pystyivät päättelemään jutusta uhrin henkilöllisyyden ja saivat näin tietää, mitä hänelle oli tapahtunut.
En tunne sen enempää tekijää kuin uhriakaan, mutta:
- Jos uhrin tuttavat tiesivät tapahtumista edes pintapuolisesti, heistä löytyy aina joku utelias, joka tilaa sen käräjäoikeuden tuomion. Uhrin nimi niistä on seksuaalirikoksissa yleensä mustattu, mutta jos (ja tässä tapauksessa kun) tekijän nimi on tiedossa, sen saa sähköpostilla käräjäoikeuden kansliasta, ja siinä on vielä enemmän yksityiskohtia kuin mitä lehteen päätyi.
- Jutussa ei mainittu, että tekijä oli ex-puoliso, siinä puhuttiin vain ennestään tutusta.
- Lehden toimituksessa ei voida mitenkään tietää, millaisen tarinan tapahtumainkulusta uhri on kertonut kavereilleen. Tämä pätee aivan kaikkiin rikoksiin.
Oma veikkaukseni on, että tähän tuoreeseen Puopolon käsittelemään Hesarin "sensurointipäätökseen” on myötävaikuttanut juurikin tämä JSN:n päätös. Koska toimituksessa on käytännössä mahdotonta tietää, mitkä yksityiskohdat tekevät uhreista tunnistettavan heidän kaveripiirissään, yksityiskohtien sensurointi menee hakuammunnaksi, joka vaarantaa tiedonvälityksen luotettavuuden eikä auta edes uhreja, koska aina joku sen tuomion haalii tuomioistuimen kansliasta.
Tässä JSN:n ratkaisemassa tapauksessa kävi vielä nurinkurisesti niin, että JSN:n ratkaisun myötä tuli yleisön tietoon parisuhde sekä se, että uhri oli ilmeisesti kertonut tapahtumista kaveripiirille jotain muuta kuin mitä tuomiossa lausuttiin.
--
* Hesari yleensä julkaisee johdonmukaisesti vakavien rikosten tekijöiden nimet, olivatpa he turkulaisia tai irakilaisia, mutta silti (tai oikeastaan sen takia) olisi mielenkiintoista kuulla toimituksen kannanotto tähän päätökseen.
