Suomen Yrittäjien lehdessä oli muutama viikko sitten hyvä juttu maksutapalisästä, jota maksupääte oli kysynyt yllättäen firman kortilla maksettaessa. Samainen media kertoi myös vuonna 2018, että maksutapalisää ei saa enää periä asiakkailta. Mistä siis on kysymys?
Itse törmäsin maksutapalisään kun olin ostamassa Finnairilta lentoa American Express -luottokortilla. Finnair todella perii 1,95 % maksutapalisän jos maksaa Amexilla. Sen sijaan jos maksaa Amexilla Apple Payn (tai Google Payn) kautta, lisää ei peritä. Eli varsinaista ongelmaa ei ole, koska jokaisella edes satunnaisesti lentävällä lienee Android- tai Apple-älypuhelin. Silti rupesi kiinnostamaan, mistä moinen johtuu ja miksi Apple Paylla lisää ei peritä.
Niille jotka eivät jaksa lukea pitkiä jaarituksia: EU:n lainsäädäntö vaatii, että jos korttimaksutapahtumassa on neljä osapuolta (ja kyse on Euroopan talousalueella myönnetystä kortista), maksutapalisää ei saa periä. Apple Payllä maksaessa osapuolia on neljä: Amex, sinä, Finnair ja Apple, joten maksutapalisää ei saa periä. Samoin Visalla tai Mastercardilla (vaikka ilman Apple Payta) maksaessa osapuolia on neljä: Visa, oma pankkisi (esim. OP tai Nordea), sinä ja Finnair. Amex eroaa tutummista maksukorteista siis siinä, että Amex on samalla sekä pankki että maksunvälittäjä.
Ja sama pidemmin: näitä maksuja säätelee maksupalvelulaki, jonka 46 § toinen momentti kuuluu:
Maksunsaaja ei saa periä maksua sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joihin liittyvistä siirtohinnoista säädetään korttimaksujen siirtohintoja koskevan asetuksen II luvussa eikä maksupalveluista, joihin sovelletaan EU:n SEPA-asetusta.
Kyseinen siirtohintoja koskeva asetus puolestaan kertoo:
Tämän asetuksen II luku ei koske seuraavia:
a) yrityskorteilla toteutettavat maksutapahtumat;
b) pankkiautomaateista tai maksupalveluntarjoajan kassalla tehtävät käteisnostot; ja
c) kolmen osapuolen maksukorttijärjestelyjen liikkeeseen laskemilla maksukorteilla toteutetut maksutapahtumat.
Tämän takia yrityskortilla (esim. Qred Visa) maksaessa maksupääte voi penätä maksutapalisää (josta voi toki kieltäytyä ja kaivaa tavallisen kuluttaja-Visan taskusta ja laskuttaa kulut pomolta tai omalta firmaltaan). Tuo kolmen osapuolen maksukorttijärjestely on sitten oma lukunsa, se määritellään samaisessa asetuksessa
maksukorttijärjestelyksi, jossa järjestely hoitaa itse korttitapahtumien vastaanoton ja korttien liikkeeseenlaskun, koska korttipohjaiset maksutapahtumat suoritetaan järjestelyn sisällä maksajan maksutililtä maksunsaajan maksutilille. Kun kolmen osapuolen maksukorttijärjestely antaa muille maksupalveluntarjoajille toimiluvan korttipohjaisten maksuvälineiden liikkeeseenlaskuun tai vastaanottoon taikka sekä liikkeeseenlaskuun että vastaanottoon tai laskee liikkeeseen korttipohjaisia maksuvälineitä rinnakkaiskäyttökumppanin kanssa (co-branding partner) tai agentin kautta, se katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelyksi
Jos olisi olemassa Osuuspankki-Amex tai Nordea-Amex, kyseessä olisi neljän osapuolen maksukorttijärjestely ja lisämaksua ei saisi periä. En ole maksuliikennejuristi, mutta ilmeisesti samasta syystä Apple Payn (tai Google Payn) käyttö tekee hommasta neljän osapuolen maksujärjestelyn, ja lisämaksua ei mene. Toinen vaihtoehto on, että Applella on tiukka sopimus, jossa kielletään kaikenlaisten lisämaksujen periminen Apple Payta käyttäessä.
Toistaiseksi olen Amexin kanssa törmännyt maksutapalisään vain ja ainoastaan Finnairilla (ja kuten sanottu, sen voi välttää Apple Payllä. Näitä asioita on vain joskus mielenkiintoista selvittää tai yrittää selvittää. Amexiin ja maksutapalisään liittyy yksi eurooppalainen oikeusjuttukin (C-304/16 & C-643/16). Ei ole itsestään selvää kumpaan järjestelyyn on edukkaampaa kuulua (ja kenen edusta puhutaan) – neljän osapuolen maksujärjestelyssä on määritelty tiukahko hintakatto sille, mitä maksuliikenne saa maksaa:
Maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa luottokorttitapahtumasta tapahtumakohtaista siirtohintaa, jonka osuus tapahtuman arvosta on yli 0,3 prosenttia. Kotimaisia luottokorttitapahtumia varten jäsenvaltiot voivat määritellä matalamman tapahtumakohtaisen enimmäissiirtohinnan.
Eli Visalla tai Mastercardilla (pl. yrityskortit) maksaminen saa maksaa korkeintaan 0,3 prosenttia. Käytännössä yrittäjälle tulee vielä lisäkuluja, koska maksujen vastaanottamisesta saa periä maksua, ja tyypillisesti pienyrittäjä maksaa koko lystistä 1-2 % luokkaa ja jos pyörittelee suurempia summia, voi päästä alle prosenttiinkin, kuten matkatoimistoyrittäjä Kim Lindholm avaa LinkedIn-postaukseni kommenteissa:
Amex 3 %. Visa/mc 0,4 % kuluttajakortit ja 2 % visa/mc yrityskortit. Amexia ei valitettavasti saa neuvoteltua halvemmaksi.
Tuo 2 % provikka yrityskorteissa selittää sen, että esimerkiksi Qred pystyy tarjoamaan yritys-Visassaan 1 % cashbackin kortin käyttäjälle. Kuluttajakorteissakin on cashbackeja, esimerkiksi Bank Norwegianin Visassa 0,5 % ja Morrow Bankin Mastercardissa 2 % bonusta kaikista verkko-ostoksista 1 % bonusta muista ostoksista. Mutta tappiota nuo eivät tee: nimittäin sekä Bank Norwegianin Visassa että Morrow Bankin Mastercardissa cashback lakkaa juoksemasta sangen pian: Bank Norwegianilla sitä voi saada vain 75 € vuodessa (15000 € x 0,5 %) ja Morrowilla 200 € vuodessa (Bonuspisteitä voi kerryttää enintään 500 kuukaudessa ja enintään 2 000 kahdentoista kuukauden aikana. 100 bonuspistettä vastaa 10 euroa).
On hieman ärsyttävää, että maksuliikenteen kulujen muodostuminen ei ole läpinäkyvää. Toisaalta enpä minä tiedä sitäkään, miten voipaketin hinta muodostuu? Paljonko saa lähikauppa, tukkukauppa (tai kauppaketjun logistiikkaosasto vai mikä lieneekään), kuljetusliikkeet, meijeri ja maanviljelijä?
Lähteet vielä listana:
- Maksupalvelulaki
- EU:n rautalankasivu maksukorttilainsäädännöstä
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista
