perjantai 10. joulukuuta 2010

ReflekTori 2010 - kannatti käydä

Osallistuin äsken (to-pe 9.-10.12.) ReflekTori 2010 -symposiumiin, joka on kolmatta kertaa järjestettävä teknisten ja teknillistieteellisten alojen opetukseen keskittyvä valtakunnallinen symposium. Viimeksi olin Reflektorissa vuonna 2005, vuosi 2007 jäi jostain syystä väliin.

Suosittelen lämpimästi symposiumia kaikille tekniikan opettajille assarista professoriin. Ohjelmassa harmitti oikeastaan vain se, että mielenkiintoisia sessioita oli liikaa, kaikkiin ei ehtinyt millään osallistua.

Mitä uutta opin seminaarissa? Paljonkin. Aluksi listattakoon muutama hyödyllinen verkkosivusto:
  • Peda-forum-lehti. Tekniikan opetustutkimuksen kausijulkaisu, jossa on osiot sekä hyviä käytäntöjä jakaville practice paper - että uutta tieteellistä tietoa sisältäville research paper -julkaisuille. Minulle tuli joskus puoli vuosikymmentä sitten paperiversio Peda-forumista, mutta lehteä on uudistettu huomattavasti.
  • OuLUMA-portaali, johon on koottu materiaalia matematiikan ja luonnontieteiden opettajille. Painotus näyttää olevan peruskoulun ja toisen asteen opetuksessa, mutta sivuston kahlaaminen on antoisaa korkeakouluopettajallekin. Sivustolla on paljon mielenkiintoista luettavaa alkaen kolumneista päättyen näppäriin labratöihin.
  • Kever-Osaaja, joka hirveästä nimestään huolimatta on tutustumisen arvoinen ammattikorkeakoulumaailman asioita käsittelevä julkaisu. Lehdessä on sekä referee- että non-referee -osiot.
  • TkT Juha Jaako Oulun yliopistosta on koonnut hyvän "näillä pääset alkuun" -tyyppisen kirjapaketin tekniikan alan opettamisesta. Yksi kirjoista on ilmaiseksi verkossa luettavana: Teaching Engineering.
Ihmettelin seminaarissa ääneen, kuinka tuntematon ala on tekniikan opetustutkimus. Palautteena sain kahta erilaista, täysin päinvastaista näkökulmaa:
  • Alan materiaalia on vähän liikaakin, aiheesta (engineering education research) julkaistaan kymmeniä tiedelehtiä, ja uutta tutkimusta on vaikea seurata.
  • Alalla ei ole oikein tehty relevanttia tutkimusta, ja kunnollista materiaalia, jota voisi suoraan soveltaa omassa opetuksessa, on aika vähän.
Suomenkielistä kirjallisuutta on melko vähän. Jossain esitelmässä mainittiin Kansanen-Uusikylä: Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät.

Esitelmät olivat hyviä, mutta seminaarin paras anti oli verkostoituminen ja mielipiteenvaihto kollegoiden kanssa. Esitelmissä harmitti eniten se, että aikaa keskustelulle oli erittäin vähän, mikä on kyllä ongelmana kaikissa konferensseissa.

Mielenkiintoisin esitelmä oli Erno Salmisen Kurssien työmäärän mitoitusta vaikeuttavia tekijöitä. Salminen oli laskenut, että jos kurssit mitoitetaan oikeasti niin, että yksi opintopiste vastaa keskimääräiselle opiskelijalle 26,7 tuntia työtä, niin
  • opiskelijoiden työviikot ovat 45-53 tuntisia.
  • hitain 25 % joutuu tekemään kohtuuttoman paljon töitä.
Opintopisteet tulisikin mitoittaa hieman kevyemmiksi. Ongelmana on opiskelijoiden suuri hajonta työmäärätarpeen kanssa. Yksi ongelma on, että opiskelijat eivät varaa riittävästi aikaa opintojen suorittamiseen. Tutkimuksesta riippuen opiskelijat käyttävät keskimäärin 23-35 tuntia viikossa opiskeluun.



Toinen mielenkiintoinen esitelmä oli Aura Paloheimon Opiskelun aloittamisen vaikeus – tilastoja ja toimenpiteitä Aallon tietoliikennetekniikan tutkinto-ohjelmasta. It-kuplan puhkeamisen jälkeen ohjelman suosio on ollut tasaisessa laskussa, ja nyt sinne on toiseksi helpoin päästä. Ensimmäisen opiskelusyksyn opintopistekertymät ovat olleet tasaisessa laskussa vuodesta 2005: opiskelijat suorittavat enää 15,4 opintopistettä, kun OKM:n tavoite on 30 opintopistettä. Huomattavaa oli, mikään syksyllä 2009 aloitetuista toimenpiteistä ei ollut parantanut opintopistekertymää. Vai onko mahdollista, että kertymä olisi ollut vielä huonompi, jos toimenpiteitä ei olisi tehty?



Konferenssista voisi tarinoida pidempäänkin. Esimerkiksi Kirsti Lonkan mainio puhe jäi käsittelemättä. Voit tutustua siihen ja moneen muuhun asiaan lukemalla arkiston Reflektorin Twitter-päivityksistä.



P.S. Aiemmissa konferensseissa, joissa olen ollut, on puolet yleisöstä istunut läppäri sylissä ja tweetannut liveraporttia konferensseista. Reflektorissa olin likimain ainoa tweettaaja. Mistä moinen mahtaa johtua? Twitter ei ole suosittu tekniikan alan opettajien keskuudessa?

3 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea kokemuksiasi Reflektorista.
    Olin mukana tietotekniikan kansainvälisessä hankkeessa ja blogasin siitä http://helistudies.edublogs.org/tag/edinet/ linkitin mm. aikaisempiin Refektoreihin joista oli englanniksi matskua kivasti. Ymmärsin ettei blogaus ole tapana ja avoimuus on vähän kyseenalaista :) tviittausta ei silloin vielä harrastettu. Hymyilin kun seurasin yksinäisiä tviittejäsi..
    Itse en ole tekniikan ihmisiä vaan pedagogiikan ja siksi tuossa hankkeessa. Kivaa oli nuorten insinöörien kanssa kehitellä. Tällaisia hankkeita on varmaan vaikka kuinka, hyvä että Reflektori kokoaa tietämystä

    VastaaPoista
  2. Suotakoon seuraava offtopic-kommentti Aura Paloheimon esitelmään liittyen.

    Oliko kukaan muistanut kysyä opiskelijoilta, miksi opinnot ovat viivästyneet? Esimerkiksi SIK:n kautta oltaisiin voitu jouluna kysyä fukseilta:
    - Ennen opintojen aloittamista, paljonko ajattelit opiskelevasi 1. vuoden aikana (vähän-keskiarvotahtia-paljon enemmän)?
    - Oletko edellä vai jäljessä tavoitteestasi?
    - Mitkä kolme syytä aiheuttavat eron tavoitteesi ja toteuman välillä?

    TKK:lta jo valmistuneena - ja esitelmää kuulemattomana - DI:nä en ihmettelisi, vaikka opiskelijoiden kuuleminen olisi unohtunut kokonaan. Juttutuokio yliopiston hallinnon edustajan kanssa ei välttämättä fasilitoi opiskelijoiden ääntä oikealla tavalla.

    VastaaPoista
  3. Eihän tuo ole mikään offtopic, vaan ihan olennainen kysymys.

    Muistaakseni Auran esitelmässä oli paljon dataa - opiskelijoille on tehty monenlaisia kyselyjä ja niistä pyöritelty raportteja:

    http://opetuki.tkk.fi/fi/julkaisut/

    Mitään viisasten kiveä, joilla saadaan kaikki opiskelijat huippumotivoituneiksi ja kaikki opettajat huippuinnostaviksi, ei ole kuitenkaan löytynyt.

    Kokonaan oma lukunsa on, että pitäisikö vuosikymmenet lähes samanlaisena säilynyttä tutkintoa rempata.

    VastaaPoista