Onko nykymuotoinen koulujärjestelmä tullut tiensä päähän?

On trendikästä olla koulukriittinen. Yhä useammin kuulee kahvipöytäkeskusteluissa, että koulutus on kärsinyt inflaation ja että nuoret eivät enää arvosta opiskelua. Ilmiötä ruokkivat it- ja bisnesnerot, jotka ovat jättäneet opinnot kesken ja perustaneet menestyvän it-firman.

Väitteisiin koulutuksen kokemasta inflaatiosta on helppo yhtyä. Tällä hetkellä Suomessa on puolelle ikäluokasta tarjolla yliopistopaikka, ja siihen vielä ammattikorkeakoulupaikat päälle. Ellei nirsoile opiskelupaikkakunnan suhteen, haluamaansa alaa pääsee kyllä opiskelemaan. Inflaatio tarkoittaa, että maisterintutkinnolla ei ole - tai siis ei pitäisi olla - samanlaista "niukkuusarvoa" kuin 50 vuotta sitten, jolloin maisterintutkinto tarkoitti lähes varmaa ylempään keskiluokkaan päätymistä. Silti yliopistotutkinnolla on edelleen statusarvo, varsinkin vähän vanhempien (lue: päättävässä asemassa olevien) ihmisten silmissä.

Statusarvon pysyminen on mielenkiintoinen ilmiö. Vaikka maisterintutkinnon suorittaminen ei ole enää harvinaista, statusarvo on ja pysyy vielä useita vuosia. Miksikö? Koska asian, jota on pidetty arvossa muutama sata vuotta, arvostus ei noin vain hiivu. Henkilöauto on hyvä asimerkki. Auton, varsinkin kalliinpuoleisen auton omistaminen kertoi 50 vuotta sitten, että omistajalla menee taloudellisesti hyvin. Tällä hetkellä kalliinpuoleinen auto on edelleen statussymboli, vaikka sellaisen hankkiminen onnistuu jokaiselta keskiluokkaiselta ihmiseltä.

Miksi sitten nuoren kannattaisi mennä yliopistoon ja suorittaa maisterin tutkinto? Syitä voivat olla:

• Joku asia (esimerkiksi matematiikka tai biologia) kiinnostaa nuorta niin paljon, että hän haluaa oppia sitä lisää, siksi hän menee yliopistoon.
• Jokin ammatti tai virka kiinnostaa nuorta niin paljon, että hän haluaa siksi yliopistoon. Esimerkiksi lääkärin, oikeuskanslerin tai tuomarin työtä ei tehdä ilman yliopistotutkintoa.
• Edellä mainittu yliopistotutkinnon tuoma status, suorasti tai epäsuorasti. Tähän kategoriaan voidaan liittää syyt "kaveritkin suorittavat", "vanhemmat olettavat" jne.

 Nyt tullaan itse pihviin:

• jos (lähes) alaa kuin alaa voi internet-aikakaudella opiskella omin päin,
• ja nuori ei halua valtion hommiin tai säänneltyyn (esim. lääkärin) duuniin
• jos tuo status on perusteetonta ja on poistumassa,

niin mihin sitä yliopistotutkintoa tarvitaan? Otetaan esimerkki omista opinnoistani (sähkötekniikan ja elektroniikan diplomi-insinöörin tutkinto). Ainoa asia, jota tutkinnossani ei olisi voinut suorittaa kotikonstein, oli piille prosessoidun MOSFET-transistorin ominaiskäyrien mittaus mikroskooppiin kiinnitetyn mittalaitteen avulla niin, että mittapäät sai oikein itse asetella piipalaselle. Toinen positiivinen asia olivat toki etevät opettajat. Näitä löytyi kourallinen eli käytännössä sellaiset opettajat, joiden tunteja viitsi kuunnella, pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Nämä olivat mainioita tyyppejä, mutta eivät riitä syyksi hakeutua yliopistoon.

Eli jos kärjistetään, koko tutkinnon olisi voinut suorittaa tenttimällä. Miksi ei siis avattaisi tenttioikeutta kaikille? Yliopistotutkinnon ainoa (?) olemassaolon perusta on akkreditointi, eli se, että sillä yliopistopahvilla voi todistaa osaavansa jotain. Yhden tentin korjaaminen kestää tentin rakenteesta ja korjaajan perusteellisuudesta riippuen 1-10 minuuttia, joten sopiva maksu tenttimisestä voisi olla 20 euroa. Ehdotankin, että jos nykymuotoinen yliopistolaitos säilytetään, niin kaikkien tentillä suoritettavien kurssien tulisi olla avoimia kaikille, tenttimaksua vastaan. Tällöin kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus ensin opiskella asia ja sitten hankkia akkreditointi osaamiselleen.

Osa koulukriittisyydestä on varmasti hörhöilyä. Mutta se johtuu siitä, että osa mistä tahansa on hörhöilyä. Koulukriittisyyden tyrmääminen ohimenevänä muotioikkuna ei ota kantaa itse kriittisyyden järkevyyteen. Kaikista koulupudokkaista ei tule it-miljonäärejä ja on aloja, joilla itseopiskelu on hankalaa tai mahdotonta. En esimerkiksi vastusta sitä, että lääkärikoulutus säilytetään nykymuotoisena.

Miten minä uudistaisin suomalaista koulutusjärjestelmää:

• Koulussa verovaroilla tuotetun materiaalin tulisi olla avoimesti itseopiskelijoiden käytettävissä. Lakeja, asetuksia ja muita säädöksiä verovaroilla rustaavien virkamiesten tuotokset ovat netissä kaikkien saatavilla, joten miksi valtion oppilaitosten opettajien hengentuotosten pitäisi olla jokin poikkeus? "Koska tekijänoikeuslaki" ei ole käypä vastaus, koska kyseistä lakia voidaan muuttaa.
• Oppilaitosten kurssien, jotka ovat suoritettavissa esseellä, tentillä tai muulla nopeasti arvosteltavalla suoritustavalla, pitäisi olla maksua vastaan kaikille avointa. Lääkiksessä tapahtuva ruumiiden leikkely ja pyssyn paukuttelu poliisiammattikorkeakoulussa voi jatkua entiseen tapaan, mutta teoriakurssien tenttiminen sallittakoon kaikille.
• Perus- ja toisen asteen koulutusta on kehitettävä oppilaita enemmän osallistavaan suuntaan. Vähemmän tunnilla istumista, opettajan monologin kuuntelemista, taululta vihkoon kopsaamista ja muuta passivoivaa, ja enemmän tutkimustehtäviä, esseen rustaamista ja omia kokeiluja. Olen opettanut sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa ja jos molemmista pitäisi nimetä yksi pulma, niin se on se, että kun nuoret ovat opiskelleet 12 vuotta oppilaitoksissa joissa opettaja on suurin piirten käynyt kusellakin oppilaiden puolesta, niin kaikenlainen oma-aloitteisuus ja se paljon kaivattu innovatiivisuus on kyllä aika tehokkaasti tapettu.

Lisää samansuuntaisia ideoita ja paljon muutakin löydät allaolevasta mainiosta diasatsista, joka inspiroi minuakin kirjoittamaan tämän blogituksen.

Anya Kamenetz DIYU at the 2011 WASC ARC

View more webinars from WASC Senior