lauantai 16. huhtikuuta 2011

Jos opetustunnit ovat vähentyneet, niin millaista tekussa sitten ennen oli?

Luin Tekniikka&Taloudesta (4.2.2011 ilmestynyt numero, sivu 7) jutun Opettajat pelkäävät liian nopeaa remonttia - ammattikorkeakoulujen karsinta tarjolla seuraavaan hallitusohjelmaan.

Jutussa kerrotaan, kuinka Teknologiateollisuus ry on ehdottanut ammattikorkeakoulujen määrän puolittamista ja opettajia edustava TOOL ry ei (yllätys yllätys) pidä ajatuksesta.

Jutun sisältö on tuttua eipäs-juupasväittelyä siitä, miten oppilaitosten laatua pitäisi kehittää.

Yksi väite jutusta pomppaa silmille:
Opetustunnit ovat tekniikan koulutuksessa vähentyneet kolmanneksella 20 vuoden aikana.
Onko näin? Ja jos on näin, onko se huono asia? Tällä hetkellä insinööritutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Opinnot kestävät neljä vuotta ja vuodessa on neljä opetusjaksoa, joten yhdellä jaksolla suoritetaan opintoja 15 opintopistettä. Tyypillisesti opinnot on jaettu 3 opintopisteen kursseihin, ja yksi kurssi sisältää (yleensä) viisi viikkotuntia. Opetusta on siis viikossa 25 tuntia - eli viisi tuntia päivässä. Eikö se ole ihan sopiva määrä?

Jos opetustunnit ovat vähentyneet kolmanneksella, se tarkoittaa sitä, että 20 vuotta sitten oppitunteja oli 38 viikossa. Siinäpä on ollut istumista kerrakseen. Varsinkin kun huomioidaan, että 20 vuotta sitten tekussa oli kuulemma läsnäolopakko.

3 kommenttia:

  1. Jutussa oli kyllä muutakin mielenkiintoista. Esimerkiksi:

    "Opettaja-oppilasmäärä pitäisi painaa 1:10:een, kuten se on huippukouluissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa."

    Todettakoon, että näissä huippukouluissa opiskelu maksaa viisinumeroisen summan per lukukausi (siis lukukausi, ei lukuvuosi).

    "Opetuksen tuntikatto pitäisi olla 400 tuntia opettajalta, kun nyt monella on opetustunteja 400-800 vuodessa."

    Tietty "olis kivaa", jos tunteja olisi 400 vuodessa. Tämä tarkoittaisi noin 10-15-tuntisia opetusviikkoja. Toki tämä parantaisi opetuksen laatua, mutta maksaisi tuhottomasti.

    Olin aiemmin TKK:lla kokopäiväisenä opettajana, ja siellä tunteja oli tuo 10-15 viikossa. Palkka oli tosin huonompi kuin amk:ssa.

    VastaaPoista
  2. Jos oppitunnit ovat korvaantuneet projektitöillä ja yritysyhteistyöllä, niin tämähän on kerrassaan loistava kehityssuunta.

    VastaaPoista
  3. Kommentoin vaan tota opiskelua, en tota artikkelia, eli... Meikä on opiskellu ammattikorkeassa muutaman vuoden, mutta lähtökohtahan oli erilainen kuin nuorisopuolella, eli sain Ahottina ja hyväksilukuina käyttää vanhoja opintoja ja työkokemusta. Nuorilla on pakko suorittaa joka vuosikurssin välissä työharjoittelua, joka on lisäksi aika usein palkatonta. Yksikin kaveri kertoi, että oli jo opiskelemassa neljättä vuottaan, eikä vieläkään tarvittavat opintopisteet tulleet täyteen. Kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoilla on lukkarissa maanantait ja perjantait itseopiskelua, joten omalla aktiivisuudella voi valmistua lyhyemmässä ajassa kuin neljässä vuodessa tai kuluttaa loulunpenkkiä viisikin vuotta. Perusopetuksen mukana kulkien, voi siis joutua anomaan lisäaikaa, jos oma opintosuuntaus on valtaväestöstä poikkeava. Tietyt pakolliset aineet, kuten äikkä, matikka, fyssa, kielet, kemia... niissä ainakin on läsnäolopakko ja poissa voi olla jonkun prosentin tunneista, ruotsin tunneilla tais olla 3h/4= 12 h poissa ja siitä sai hylätyn.
    Minulle tuli pakolliseksi lisäajan anominen, sillä Muutosturva on maksimissaan 18 kk. Puuttuvien opintopisteiden haaliminen ei syysjaksolla onnistunut, koska tarjolla oli minulle vain kaksi kurssia. Opinnothan aloitin jo joulukuussa 2009 (oikeammin tammikuussa 2010), ja jos valmistun elokuussa 2012, niin eikö se valmistuminen tapahdu kuitenkin normaalista poiketen lyhyemmässä ajassa?

    VastaaPoista