perjantai 10. huhtikuuta 2020

V-kirjain tolpan päässä – ja muita rakennetun ympäristön ihmeellisyyksiä

Olen törmännyt siellä täällä ympäri Suomea teiden varsilla oleviin, noin ihmisen pituisiin tankoihin, joiden päässä on V-kirjain. Lapsena näin sellaisen Jokioisten turvesuon reunalla, ja muistikuvani mukaan siinä roikkui sammutusämpäreitä. Sukulointireissulla viime kesänä näin moisen maantien varressa Perniössä ja kodin läheltä löytyy myös semmoinen. Tarkalleen ottaen tällainen:

palokaivo
Tuosta tulee käveltyä ohi joka lähikauppareisulla, mutta vasta pääsiäisloman kynnyksellä sain aikaiseksi selvittää, mikä tuo oikein on. Google ei tässä auttanut, kun ei oikein tiedä millä googlata. Haku "V-kirjain pylväässä" tuotti vesiperän.* V tarkoittaa varmaan vettä. Aikani googlailtuani kysyin asiaa Tekniikan museosta ja Palomuseosta. Tekniikan museo ei ehtinyt vastata, kun Palomuseosta kommentoitiin että
kyseistä merkkiä voi etsiä hakusanoilla: vesiposti tai vesihuoltokilpi.

Tämmöinen löytyi äkkiseltään:
https://www.turvakauppa.com/vesihuoltokilpi-v-tk-011-102

No, tämä ei varsinaisesti vastannut kysymykseen, mutta innosti kysymään asiaa Vesilaitosmuseosta. Sieltäkään ei suorilta osattu vastata. Jatkoin googlailua tältä vesihuoltopohjalta, ja vaikkei asia ratkennut, opin kaikkea jännää, kuten vaikkapa että tulityökortin lisäksi on olemassa vesityökortti, ja että vesistön ali menevä sähkökaapeli tai vesijohto merkitään kaapelitaululla tai johtotaululla (näitä ovat varmasti kaikki nähneet, termi vain oli uusi).

Samalla tuli myös tutkiskeltua muiden vesijohtomerkintöjen sielunelämää: tiesin ennestään, että talojen seinissä olevat metallilaatat liittyvät talojen sulkuventtiilien ym. paikkojen merkintään, mutta kerrankin tuli luettua näistä tarkempaa tietoa sekä Openstreetmapin wikistä, jossa on kattava kokoelma näitä kilpiä, että myös Satakunnan kansan artikkelista Mitä kertovat oudot metallikilvet porilaistalojen seinässä? TV on tonttiventtiili, PV pääventtiili ja niin edelleen.

Oikean termin puute on riesa ja kuvan perusteella ei voi googlata (ainakaan tasokkaasti – veikkaan että lähitulevaisuudessa onnistuu sekin, samanhan onnistuu jo kasvojen kanssa). Samalla tuli mieleen muitakin rakennetun ympäristön "kummajaisia" joiden merkitys on selvinnyt sattumalta:


Telekaapelin merkki Lahdessa

No, lopulta nöyrryin ja postasin kuvan V-tolpasta Redditiin. Vastaus tuli alle puolessa tunnissa.** Kyseinen tolppa, jonka nenässä on V-kirjain, on palokaivon merkki. Lämmin kiitos nimimerkille morkokeijo (sekä Wikipedian nimimerkille Urjanhai, joka on artikkelin viime kesänä Wikipediaan kirjoittanut). Muiltakin Reddit-käyttäjiltä löytyi muistikuvia kyseisistä tolpista. Onhan näitä ympäri Suomen.

Jos ollaan tarkkoja, niin V ei tarkoittane palokaivoa vaan (palokunnan) vedenottopaikkaa. Reddit-keskustelun mukaan noilla on merkitty myös vedenottopaikaksi sopiva lampi. Toki voihan siinäkin olla varta vasten rakennettu kaivo lammen rantaan. Jos joskus on aikaa (ja kun Kansalliskirjastoon taas pääsee), tongin näiden historiaa.

Ja kun oikea termi on hallussa, niin löytyi kuvamateriaaliakin. Finnassa on vain muutama kuva palokaivoista, mutta kun tätä Uudenkaupungin museon kuvaa vähän zoomaa:


niin oikean alanurkan tienoilla näkyy palokaivo V-tolppineen. Finnassa on myös muitakin palokaivokuvia, joissa ei V-merkkejä näy, mutta tämä pyramidinmuotoinen herätti nostalgiaviboja: jossain olen tuollaisen ovea kaverin kanssa aukonut, olisiko ollut lapsuudenkaveri Oton pihalla? En ole varma. Lienee aika yleinen.

Opetukset ja jatkoselvitettävää

Tarinan opetukset:

  • Kysy Redditistä ensimmäisenä. Joku tietää aina jotain, jolla pääset eteenpäin.
  • Wikipediassakin artikkeli on ollut vasta viime kesästä asti, liki vuosikymmen myöhemmin kun asiaa ihmeteltiin Suomi24:ssä. Kiitin jo kirjoittajaa ja samalla innostuin kyselemään, onko englanninkielisissä maissa vastaavia palokaivoja ja miksi niitä kutsutaan. Saksassa on, Löschwasserbrunnen. Briteissä ja Jenkeissä ilmeisesti ei, mutta opin sentään, että sana "firewater" tarkoittaa pontikkaa.


Vielä jää avoimeksi, mikä tuo Palomuseon mainitsema kylttikauppojen V-kilpi on, tarkoittaako se samaa asiaa vai jotain muuta. En muista ikinä nähneeni missään. Kyse on siis tämmöisestä:

https://www.mainostaloteippari.pro/tuote/v-merkki/
https://www.turvakilvet.fi/15-002-V-merkki

Mikä mahtaa olla? Asia selvinnee viimeistään lomien jälkeen joko tuolta valmistajalta tai Vesilaitosyhdistykseltä kysymällä.

Niin, ja samalla ilmeisesti selvisi mikä mysteerirakennelma tuossa palokaivomerkin takana sitten on – no se on kaikella todennäköisyydellä sitten se palokaivo:

Lähiseudulla asuville Pokemon Go:n pelaajille paikka on tuttu. Siellä on pokemonsali, jonka nimi on Old Bunker at Karakallio. Termi bunkkeri on naurattanut jo pitkään, koska ei tuosta sotilashärpäkettä saa oikein villeimmissä kuvitelmissakaan. Ehkä se kannattaisi nimetä uudelleen Palokaivoksi?

No mutta missä näistä määrättiin? Miksi juuri V?

Kun V-kirjaimet ovat samanlaisia ympäri Suomea, niin täytyihän niistä joku ohje tai määräys olla olemassa. Ja tuo Uudenkaupungin museon kuva on 1940-luvulta, joten tongitaan sitä aikakautta. Vuoden 1993 palolakia ei löydy Edilexistä eikä muualtakaan verkosta, mutta Google löytää Tuomas Pylkkäsen opinnäytetyön, jonka mukaan (lihavointi minun):
Itsenäisen Suomen ensimmäinen palolaki (202/1933) tuli voimaan vuonna 1933. Palo- lain lisäksi voimaan tuli palosääntö (359/1933), jossa oli tarkempia vaatimuksia sammu- tusveden hankinnasta sekä kaupunkeihin hankittavista konevoimaruiskujen teholuokas- ta. Vedenottopaikkoja tuli asemakaava-alueella olla riittävän tiheässä, etteivät letkujen- selvitysmatkat muodostu yli 300 metrin pituisiksi (Palosääntö 359/1933, 20§). Palosäännön edellyttämä 300 metrin selvitysmatkan enimmäispituus pysyi lähes samanlaisena 1.9.1999 asti, kunnes pelastustoimilaki astui voimaan. Palolaki edellytti myös kuntakohtaisten palojärjestyksien laatimista.
Eli aika tiheään piti vedenottopaikkoja olla – se selittää noiden V-kirjainten runsasta määrää (niitä on ollut paljon, kun jäljellä on vieläkin). Aihetta käsitellään myös Markku Haikon selvityksessä alueellisen pelastustoimen synnystä.

Edilexistä ei löydy palolain (1933) sisältöä, mutta viitetiedoista löytyy palolain nojalla annetut säädökset, joista lupaavalta näyttää
Asetus sammutusvedenottopaikkojen merkitsemisestä (984/1943)
sekä sen nojalla annettu
Päätös sammutusvedenottopaikkojen merkitsemisestä (1031/1943).
Kummankaan tekstiä ei löydy Edilexistä, mutta Googlella löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilla oleva Helsingin kaupungin kunnallisasetuskokoelma 1943, joka on skannattu ja onneksemme ajettu tekstintunnistuksen läpi, ja sieltähän tämän rakkaan veekirjaimemme olemassaolon oikeutus löytyy:
Sammutusvedenottopaikkojen merkitseminen
Sisäasiainministeriön päätös joulukuun 14 p:ltä 1943  
(Suomen as.-kok. 1943: 1031)
Sisäasiainministeriö on sammutusvedenottopaikkojen merkitsemisestä 10 päivänä joulukuuta 1943 annetun asetuksen 4 §:n nojalla päättänyt:
1 §. Vedenottopaikan merkki on punainen V-kirjain. Ellei punainen väri taustan vuoksi ole helposti havaittava, on merkin väri valkoinen. Merkin kylkien sisäpituus on 40 ja leveys 7.5 senttimetriä. Jos merkki on havaittava kaukaa, on se tehtävä vastaavasti suuremmaksi. Mikäli näkyväisyys ei toisin vaadi, maalataan tai asetetaan merkki siten, että sen alareuna on n. 1.6 metrin korkeudella.
2 §. Vedenottopaikassa, joka on auto- tai moottoriruiskujen käytössä varteenotettava, tulee V-merkin alapuolella olla ainakin 15 X 60 senttimetrin suuruinen valkoinen kilpi, jossa on mustilla numeroilla ilmaistu se minuttilitramäärä, mikä vedenottopaikasta voidaan tunnin aikana arviolta ottaa. Jos vesimäärä on rajaton, ilmaistaan se poikittaisella aaltoviivalla.
3 §. Jos vedenottopaikan merkkiä ei voida liikenteen tai muun syyn takia sijoittaa vedenottopaikan kohdalle tai niin lähelle, ettei paikasta voida erehtyä, on vedenottopaikka ilmaistava kahdella linjalla, jotka leikkaavat toisiaan sen kohdalla. Kummankin linjan toisena linjamerkkinä käytetään V-kirjainta ja toisena noin 10 sentti- metrin vahvuista teräväkärkistä paalua tai maalattua viivaa.
Linjamerkit ovat punaiset ja mustakärkiset. Ellei punainen väri taustan· vuoksi ole helposti havaittavissa, on linjamerkin väri valkoinen.
4 §. Ellei vedenottopaikka ole tieltä vaikeudetta havaittavissa ja tarpeen mukaan muulloinkin on asetettava vedenottopaikan suuntaa ilmaisevia merkkejä, jotka ovat muuten samanlaiset kuin edellä 1 ja 2 §:ssä on määrätty, paitsi että kilven toinen reuna on terävä, ja että jos inerkkiin ei kuulu kilpeä, V-merkin alla on valkoinen nuoli.
Kilpi tai nuoli on siten asetettava, että kärki osoittaa vedenotto- paikan suunnan. V-merkki asetetaan, mikäli mahdollista, tulosuun- nasta katsottuna poikittain.
5 §. Vedenottopaikan suuntaa osoittavan kilven kärkipuolessa on ilmaistava matka vedenottopaikkaan metreissä tasaluvuksi ylös- päin pyöristettynä. Jos vedenottopaikka soveltuu sekä auto- että moottoriruiskulle, on kilven keskelle maalattava A, ja jos veden- ottopaikalle päästään ainoastaan moottoriruiskulla, M. V esimäärää ilmaiseva numero tai aaltojuova on maalattava kilven tasareunaiseen päähän.
Suuntaa ilmaisevaan nuoleen ei tehdä mitään merkintöjä. 
6 §. Tarpeen mukaan on merkit maalattava molemmilta puo- lilta tai, mikäli selvyys vaatii, asetettava kaksi merkkiä, kumpikin tulosuunnasta katsottuna tien oikeaan laitaan.
7 §. Paloavannolla tai muulla siihen verrattavalla lyhytaikai-· sella vedenottopaikalla voidaan merkkinä käyttää maalaamatonta riukua, jonka latvaan on kiinnitetty havunoksat V-muotoon.
Siinähän se oli tarkasti määritelty.  Eli kyseessä ei ole vain palokaivo, vaan mikä tahansa sammutusvedenottopaikka. Jäljellä olevista merkeistä ja vedenottopaikoista olisi kiva valokuvata vähintään jonkinlainen otos jälkipolville.

---------------

* Huvittavaa on, että "V-kirjain tolpassa" (siis ei pylväässä) vie Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi -sivulle, jossa viitataan Suomi24-keskusteluun, jossa on oikean suuntainen joskaan ei oikea vastaus. Nyt on se oikea Wikipedia-linkkikin molemmissa, kun sen sinne lisäsin. Aihetta on pohdittu 11 vuotta sitten myös Openstreetmapin foorumilla.

** Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että LinkedInissäkin tiedettiin, mikä on kyseessä.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Wanha blogi arkistoon

Bloggerin käyttöliittymä ei ole muuttunut mihinkään reilussa kymmenessä vuodessa, ja Wordpress on ajanut kirkkaasti ohi. Siksi meinasin siirtyä käyttämään Wordpressiä, ja perustin 2018 uuden blogin osoitteeseen lue.vesa.fi. No, lopputulos oli, että toimitettuihin medioihin kirjoittaminen vie nykyään kaiken ylimääräisen ajan, joten tuo uusi blogi on ollut lähinnä tyhjän panttina. Jos joskus inspiraatio iskee kirjoittaa jotain joka on pakko saada julkaistua hetinyt, eikä juttu putoa minkään asiakasmedian repertuaariin, kirjoittelen tänne, kököstä käyttöliittymästä huolimatta. Noin pari kertaa vuodessa. Tätä blogia olen kuitenkin pitänyt vuodesta 2009, ja toimii hyvin arkistona.

En viitsi maksaa 300 euroa vuodessa Wordpressille palvelusta jota en käytä, eli ajan tuon alas, ja tässä arkistolinkit kirjoituksiin - niihin kokonaiseen kolmeen, joita sinne kahdessa vuodessa kirjoitin:

Jatketaan siis täällä. Luonnoksena on pyörinyt reilun vuoden yksi teksti, joka on eräänlainen followup Skrolliin ja Skeptikkoon kirjoittamistani saatananpalvontapaniikkia koskevista jutusta, koitan saada sen ulos ennen kesää.

torstai 23. tammikuuta 2020

"Potilaat huijasivat" ja tutkimustulos yllätti – toimittajan, tutkijan vai kenet?


Avatessani torstaiaamuna 23.1. Hesarin sovelluksen heti toisena etusivun uutisena (kuntatalouskriisin jälkeen) silmille lävähti tiedeuutinen:
   Espoo valvoi oikomishoidon potilaita mikrosirulla: paljastui "masentava" totuus hammasrautojen käytöstä

Parikymmentä minuuttia myöhemmin otsikkoa oli muutettu vielä raflaavammaksi:
   Tutkimus: Oikomishoidon potilaat huijasivat lääkäreitä Espoossa – Jatkossa seuraamukset voivat olla kovia

Tiivistelmänä jutusta: Espoossa seurattiin oikomishoitopotilaiden hammasrautojen käyttöä sekä kyselykaavakkeella että lämpöä loggaavalla mikrosirulla ja sitten vertailtiin potilaan ilmoittamaa käyttöä mikrosirun keräämään tietoon. Tutkimus on hyväksytty vertaisarvioituun tiedelehteen ja se julkaistaan myöhemmin keväällä, mutta
   mutta HS kertoo tuloksista ensimmäisenä.

 Pari pointtia:


  • Suboptimal compliance is typical with all types of orthodontic appliances. 
  • Actual wear time is approximately 5 hours per day less than stipulated. 
  • Overreporting of appliance wear was found with all types of appliances. 
  • Factors influencing compliance levels are not fully understood.
    • Toiseksi, julkaisemattomista tutkimustuloksista uutisoiminen on ongelmallista siksi, että tuloksiin ei ole helppoa mahdollisuutta tutustua ja näin esittää tosiasiapohjaista kritiikkiä uutisesta. Artikkelin preprintin saa yleensä toki laittamalla sähköpostia tutkijalle, mutta kuinka moni sen tekee?
    • Kiinnostavinta tutkimustietoa on ainakin omasta mielestäni se, miksi ohjeita ei noudateta ja millä toimenpiteillä niitä noudatettaisiin paremmin. Tästä lienee itse tutkimusartikkelissa, mutta uutisessa se sivuutetaan.
    • Jos jokin tässä on "hätkähdyttävää" ja "masentavaa", niin se, että kaupungin talousjohto on erittäin kiinnostunut tuoreista tutkimuksen tuloksista ja jopa hoidon epäämistä väläytellään. Potilaat leimataan otsikkotasolla "huijareiksi".
    • Jutussa ei käsitellä sanallakaan sitä, olisiko hoidon epääminen rautojen liian vähäisen käytön perusteella eettistä tai edes laillista? Tutkimus oli vapaaehtoinen mutta onko siruseurantaa edes laillista toteuttaa potilaille? Saako siitä kieltäytyä? No, näistä saadaan sitten ehkä iltapäivällä toinen juttu (ja toiset klikit) tehtyä, kun joku järjestö tai laillisuusvalvoja ärähtää.

    lauantai 20. heinäkuuta 2019

    Tuomittujen keski-ikä 51 vuotta – pilaavatko keski-ikäiset internetin?

    Nettikeskusteluja riivaavia törkypuheita koitetaan välillä kuitata keskenkasvuisten nuorten (miesten) höyryjen päästelyksi, vaikka oma perstuntuma sellaisissa sosiaalisissa medioissa joissa esiinnytään profiilikuvalla on pikemminkin sellainen että törkypuhuja on yleensä keski-ikäinen mies. Mutta löytyykö tämän perstuntuman tueksi faktaa?


    Vääränlainen tekijäkuva voi vaikeuttaa itse ongelmaan puuttumista. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa yleinen mielikuva on tekijästä on keski-ikäinen namusetä, vaikka totuus on jotain ihan muuta: tekijöistä suurin osa on nuoria miehiä, ja esimerkiksi Ylen selvityksessä lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta kaikki ulkoilmassa tapahtuneet, sukupuoliyhteyteen johtaneet rikokset olivat alle 30-vuotiaiden tekemiä.


    Mutta takaisin nettihäiriköintiin. Anonyymillä keskustelupalstalla ei tietenkään tiedä millainen tyyppi kommentin on kirjoittanut ja millä aikomuksilla. Esimerkiksi Ylen toukokuussa julkaisemassa tapauksessa toimittajan perheeseen kohdistuvaa väkivaltarikosta toivonut oli ollut tavallinen, hipsterin näköinen perheenisä. Suosittelen lukemaan jutun, jos et ole sitä jo tehnyt.


    Läheskään kaikki törkypuhe, vihapuhe, solvaaminen ja muuten vaan inhottava käytös ei tietenkään täytä rikoksen tunnusmerkkejä, mutta tuomioon johtaneiden rikosten syynääminen on hyvä lähde, koska tuomioista näkee tekijästä demografisia tietoja, kuten ikä, juridinen sukupuoli ja päiväsakon määrästä voi arvioida yhteiskunnallista asemaa.


    HS julkaisi keväällä hyvän jutun kunnianloukkaussyytteistä. Toimittajat olivat käyneet läpi kaikki käräjäoikeuksien kunnianloukkaustuomiot kolmen vuoden ajalta (törkeät ja tavalliset). Jutussa käsitellään kaikkia – myös muualla kuin verkossa tapahtuneita – kunnianloukkauksia lähinnä esimerkkien kautta: milloin esimerkiksi huorittelu johti tuomioon, milloin ei. Toimittajat olivat käyneet läpi myös syyttämättäjättämispäätökset ja esitutkinnan rajoittamispäätökset niiltä osin kuin syyttäjänvirastot olivat niitä luovuttaneet (yllättävää mielestäni että käytäntö vaihteli syyttäjävirastojen kesken: Helsingin syyttäjänvirasto ei suostunut luovuttamaan päätöksiä).


    Tuomittujen taustoista ei jutussa juuri puhuta. Sukupuolten välillä on hieman eroa määrissä ja korvauksissa. Jutun keskeisin johtopäätös on, että tuomiolle päätyminen on melko lailla arpapeliä.


    Takaisin nettiin ja nuoriin miehiin. Syytettyjen ja tuomittujen ikää olisi mielenkiintoista tutkia laajemmasta aineistosta, mutta jätetään se kuukausipalkkaisille tutkijoille ja toimittajille. Kätevän pikkuotoksen saa helsinkiläispappi Marjaana Toiviaisen kunniaa loukanneista henkilöistä, kun yhdessä ja samassa tuomiossa on 28 nimeä. Ainakaan tämä tapaus ei mene nuorison piikkiin: 28 tuomitusta löytyy tasan yksi 30-vuotias. Tuomittujen keski-ikä on 50,7 vuotta ja mediaani-ikä 50,5 vuotta. Tuomituista neljä on naisia ja 24 miehiä. Alla vielä taulukkomuodossa tuomitut anonymisoituna (uteliaille kerrottakoon vielä että nimilista on täynnä tavallisia Markkuja ja Ritvoja, seassa ei ole yhtään julkkista eikä edes puolijulkkista tai nettihörhöä):


    Rikos
    Ikä
    Sakko (á)
    Sakkoja (kpl)
    Sukupuoli
    Kunnianloukkaus
    70
    17
    25
    nainen
    Kunnianloukkaus
    69
    21
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    64
    19
    20
    mies
    Kunnianloukkaus
    62
    11
    20
    nainen
    Kunnianloukkaus
    61
    31
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    60
    6
    30
    mies
    Kunnianloukkaus ja laiton uhkaus
    58
    6
    45
    mies
    Kunnianloukkaus
    58
    6
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    57
    6
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    56
    27
    35
    mies
    Kunnianloukkaus
    55
    28
    20
    mies
    Kunnianloukkaus
    54
    6
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    53
    8
    25
    nainen
    Kunnianloukkaus
    51
    6
    40
    mies
    Kunnianloukkaus
    50
    6
    25
    nainen
    Kunnianloukkaus
    49
    29
    30
    mies
    Kunnianloukkaus
    49
    17
    25
    mies
    Kunnianloukkaus
    49
    25
    20
    mies
    Kunnianloukkaus
    47
    19
    30
    mies
    Kunnianloukkaus
    45
    6
    30
    mies
    Kunnianloukkaus
    45
    6
    40
    mies
    Kunnianloukkaus
    43
    6
    30
    mies
    Kunnianloukkaus
    42
    13
    35
    mies
    Kunnianloukkaus
    39
    9
    20
    mies
    Kunnianloukkaus
    39
    6
    30
    mies
    Kunnianloukkaus
    38
    6
    40
    mies
    Kunnianloukkaus
    34
    26
    20
    mies
    Kunnianloukkaus
    23
    6
    35
    mies


    Ainakin tämä taulukko tukee perstuntumaani, jonka mukaan netin ilmapiiriä eivät pilaa nuoret miehet vaan ikäiseni ja vanhemmat miehet (olen tätä kirjoitettaessa 37-vuotias). Sen sijaan erästä kaverini perstuntumaa taulukko ei tue. Se kuuluu ulkomuistista näin:


    Yleensä mitä sakeampaa saastaa joku kirjoittaa Facebookissa sitä suuremmalla todennäköisyydellä ukko on joku hyväosainen yrittäjä tai legoinsinööri.


    Kolmellatoista tuomituista päiväsakon tuloihin perustuva määrä oli 6 € eli heillä ei ole tuloja käytännössä ollenkaan. Korkein päiväsakon kappalehinta oli 31 euroa, tähän pääsee lapsettomana noin 3000 euron bruttokuukausituloilla (summaan vaikuttaa mm. lasten määrä). Tämä ei tietenkään osoita kaverin perustuntumaa vääräksikään: moni hyväosainen tuntee lainsäädännön tarkkaan ja osaa vittuilla hyvinkin ilkeästi ilman että saa puhelua poliisilta.


    Myöskään Tomi Metsäkedon tapauksessa tuomitut eivät olleet mitään teinityttöjä: kunnianloukkauksesta tuomittiin neljä naista, iät (rikoksen tekohetkellä) 55, 44, 24 ja 21 vuotta.


    Viime vuonna muutaman kerran sosiaalisessa mediassa vilahti tieto siitä, että lähes kaikki poliisin tutkimat vihapuherikokset olivat yli 30-vuotiaiden tekemiä. Lähteenä oli jonkun poliisin kertomus jossain seminaarissa. Nyt tieto löytyy ihan julkaistussakin muodossa (Sisäministeriön julkaisuja 2019:23: Sanat ovat tekoja – Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen, sivu 37): 


    Epäillyistä tekijöistä 98 % on yli 30-vuotiaita ja 85 % on miehiä. Näiden tunnistaminen on usein helppoa. He voivat kirjoittaa julkisuushakuisesti omalla nimellään, ja myös tunnistetietojen saaminen operaattoreilta ja palveluntarjoajilta on suhteellisen vaivatonta. Anonyymin kirjoittelun ja kommentoinnin kieltämistä on esitetty keinona hillitä vihapuhetta. Kokemus kuitenkin näyttäisi osoittavan, että yhä useampi on valmis omalla nimellään levittämään vihapuhetta.


    Anonyymin keskustelun kirjoittelun ja kommentoinnin kieltäminen olisi ongelmallista (lue: törkeää) jo kansalaisoikeuksienkin kannalta. Eettisesti hoidetulla moderoinnilla saavutetaan paljon paremmat tulokset kenenkään oikeuksia polkematta. Esimerkiksi vastenmielisin moderoimattomien tai kehnosti moderoitujen foorumien ilmiö, yksityishenkilöitä vastaan masinoidut vainokampanjat, olivat kiellettyjä jopa Sipulikanavalla, lapsipornon ohella:


    Holviala halusi pitää sisällössä tiukan linjan: ei lapsipornoa eikä yksityishenkilöön kohdistuvaa vainoa. ”Sipulikanava oli keskustelualustana siistimpi kuin Suomi 24 ja huomattavasti siistimpi kuin Ylilauta. Enhän minä nyt itsekään halunnut lukea mitään tuubaa. Minulla oli tietoinen tarkoitus päästä eroon šokkiarvosta, joka Tor-verkkoon liittyy.”


    Miten tilanne on sitten päässyt nykyjamaan? Vanha armeijassa kuultu viisaus “kurin löysentäminen on paljon helpompaa kuin sen tiukentaminen” pitää paikkansa tässäkin. Nettikeskustelujen suosio on kasvanut, poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten resurssit eivät. Nettiin voi kirjoittaa suurin piirtein mitä tahansa. Jos juttu sattuu päätymään esitutkintaan, tuomio tulla napsahtaa. Yleensä ei päädy.