maanantai 27. toukokuuta 2019

Jymäytys historian lehdiltä: Timanttitalo - Diamanthuset aka Investia

Suomenkielisen Wikipedian Luettelo huijauksista -sivua lueskellessa silmiin osui uusi tuttavuus: Timanttitalo*. Europositronit, Wincapitat ja keijukaiskuvat olivat tuttua huttua, mutta tästä en ollut ennen kuullutkaan. Wikipediankin artikkeli tai pikemminkin artikkelintynkä on varustettu lähdeviitepyynnöillä. Myöskin Google antaa tietoa laiskasti. Hakuosumista löytyy vain pari keskustelupalstaosumaa (klik, klik). Nimimerkki Roope kirjoitti jo vuonna 2004, että
Noin 30 vuotta sitten Suomessa kaupattiin ihan tosissaan sijoitustimantteja. Timantit oli suljettu jonkinlaisiin kasetteihin, joita ei ollut lupa avata. Jos kasetin avasi, menetti kasetti sisältöineen arvonsa. 
Talouselämän artikkeli vuodelta 2013 mainitsee tapauksen sivumennen (joskin toimittaja muistaa vuosikymmenen väärin):
1990-luvulla timanttien maine hieman kolhiintui. Timanttitalo-niminen yritys myi sijoittajille niin sanottuja kasettitimantteja. Yritys lupasi timanteille huimat arvonnousut. Timantit olivat suljetussa kasetissa, jota ei saanut avata. Yritys paljastui silkaksi huijaukseksi, kun kasetin sisällä olikin vain teollisuustimantteja.
Vielä pari vuotta sitten tämmöisissä tapauksissa piti suunnata Kansalliskirjaston arkistoa tai Päivälehden arkistoa selaamaan (kuten vuonna 2014 tätä sähkötapaturmahuhua selvittäessä), mutta nykyään on helppoa: kaikki Hesari-uutiskynnyksen ylittävät tapaukset ovat hiirenklikkauksen päässä Helsingin Sanomien Aikakone-palvelussa, jonne on skannattu ja ajettu tekstintunnistuksen läpi kaikki Hesarit/Päivälehdet vuosilta 1889-1997. Aineistoon pystyy tekemään sanahakuja, ja tämä tapaus ratkesi ihan kotisohvalta. Hakusanalla Timanttitalo löytyy 80 osumaa, joista varhaisin on putiikin mainos 9.12.1980 (yksi varhaisempi hakuosuma, 18.9.1979, oli jonkun tavallisen kultasepänliikkeen timanttisormusmainos):




Mainoksessa hehkutetaan menneisyyden arvonnousua ja vedotaan toimintaan ulkomailla:
Timanttitalo on Skandinavian suurimman sijoitustimanttiyhtiön Diamanthusetin suomalainen tytäryhtiö. Diamanthusetilla on toimipisteet Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Oslossa, Antwerpenissä, Los Angelesissa ja New Yorkissa.
Ja vakuutuskin on tai väitetään olevan:
Lisäksi Timanttitalon välittämillä sijoitustimanteilla on vakuutusyhtiö Lloyds'n vakuutus katoamisen ja varkauden varalta.
Katoamisen varalta vakuutus? Just joo... Mutta mitäs sitten jos haluaa realisoida sijoituksensa? On tietenkin ainutlaatuinen jälleenmyyntipalvelu. Nyt vuonna 2019 Wincapitan, Onecoinin ja verkostomarkkinointikohujen jälkeen kaikki hälytyskellot huutavat Ponzi-huijausta, mutta nyt pitää muistaa että eletään vuotta 1980 ja aikaa ennen internetiä. (Ja jälkiviisaana on helppoa sanoa mitä tahansa "ilmiselväksi huijaukseksi".) Firma sai ilmoitella rauhassa ja samansisältöinen mainos oli lehdessä viikkoa myöhemmin 16.12.1980. Vuonna 1981 mainos esiintyi lehdessä 19 kertaa. Tammi-helmikuussa ensin samansisältöisenä. Sitten huhtikuussa 1981 virsi vaihtuu inflaatiosuojaan (otsikko on ilmeisesti ollut muulla värillä kuin mustalla, kun skannaus on vähän epäonnistunut):



Nyt on pöytään lyöty myös uusi vakuutus:
b) vakuutus, joka turvaa asiakkaan sijoituksen ellei Timanttitalo pystyisi täyttämään antamaansa jälleenmyyntipalvelusopimusta.
Inflaatioon vetoaminen oli hyvä veto, 1980-luvun alussa inflaatio jylläsi 10 prosentin pinnassa ja aihe oli tapetilla mediassa, esimerkiksi 27.1.1981 – samalla aukeamalla Timanttitalon mainoksen kanssa – oli HS:n Taloustiistaissa Eero Helkkulan kolumni Inflaatioraha polttaa omistajansa käsiä. Sitten oli markkinointitempaus 11.-12.5.1981, jota mainostettiin 10.-12.5.:



Sitten kauppa ilmeisesti kävi kuin siimaa, koska Timanttitalo debytoi työpaikkailmoitussivuilla, etsien sijoitusneuvojia 17.5.1981:


Lähes sama ilmoitus toistui sunnuntain Hesarissa 6.9.1981 ja 13.9. – joista jälkimmäisenä päivänä oli taas vähän tuunattu mainos, joka sitten pyöri useamman kerran syksyllä:



Nyt luvataan jo kovia:
K: Mitä tapahtuu ellei Timanttitalon jälleenmyyntipalvelu toimi?
V: Sijoittaja on turvattu kansainvälisellä vakuutuksella, joka takaa hänelle aina ostohinnan sekä vuosittaiset arvonlisäykset.
Suurin piirtein sama virsi pyöri sitten läpi vuoden 1982, ilman radikaaleja muutoksia. Oli Sijoittajien neuvontapäivää 17. ja 18. helmikuuta ja rekryilmoitusta myyntisihteerille ja sijoitusneuvojalle, ja vähän paranneltuja mainoksia. Rekryilmoituksissa mainittiin toimitusjohtaja Lars Nystén.  Ja ylsipä Timanttitalo kerran toimitetun aineistonkin puolelle, 12.10.1982:



Artikkelissa muistutetaan lakonisesti, että
Kulta- ja timanttikauppiaat suhtautuvat sijoitusyhtiöihin karsaan epäilevästi ja muistuttavat että näillä on taipumus mennä nurin parissa vuodessa.
Ja niinhän siinä sitten kävi. Joulukuussa 1982 hommaa rebrandattiin DH-sijoituksiksi, syyskuussa 1983 Investiaksi, marraskuussa sai jo kylkiäisenä Tissot-kelloja:



4. helmikuuta 1984 uutisoitiin jo poliisista Investian kimpussa:

ja firman näyttävä ilmoittelu muuttui vähemmän näyttäväksi:

Vuonna 1985 ei jostain syystä löydy yhtään arkisto-osumaa Hesarista, mutta 1986 oikeus pani pisteen timanttitalon tarinalle. Ensin Timanttitalon repii atomeiksi pakinoitsija Pena 27.3.1986:



eikä komiikka lopu siihen, seuraavaksi Hesari nostaa tikun nenään sen tosiasian, että SYPin** yritystutkijat olivat pitäneet Timanttitalon ideasta (ote koko sivun jutusta):


 9.9.1986 uutisoitiin käräjistä:


harva rupesi penäämään oikeutta, ilmeisesti koska
Sijoittajien vähäinen kiinnostus on tulkittu siten, että timanttirahat ovat valtaosin ns. pimeää rahaa.
Joukossa oli surullisiakin kohtaloita, pitää jossain vaiheessa pyörähtää Ylen arkistossa katsomassa tämä 24.9.1986 ulos tullut pätkä:

14.10. uutisoitiin toimitusjohtaja Sten Lindholmin riitauttaneen vahingonkorvausvaatimukset:

ja lopullisesti nuijalla lyötiin päälle 9.12.1986 Helsingin raastuvanoikeudessa:


Tämän jälkeen Timanttitalosta kuultiin Hesarin sivuilla vasta vuonna 1989–1990, kun Timanttitalo Investian johto sai petossyytteet 7.3.1989:

jotka sitten myöhemmin kaatuivat (6.3.1990):




Mainoksissa mainittua Timantti Uutiset -lehteä ei löydy ainakaan Kansalliskirjaston hakupalvelusta. Penan pakinassa yllä mainitaan firman ilmoitelleen myös Suomen Kuvalehdessä, pitääpä jossain vaiheessa tonkia senkin digiarkistoa.

Meinasin jälkinäytöksenä postata tähän kuvan erään toisen huijauksen, ihmeakkua kehittäneen Europositronin lehti-ilmoittelusta. Kuvio oli pitkälti sama: firma keräsi rahaa lehti-ilmoituksilla, lopulta viranomainen kiinnostui ja tekijä tuomittiin. Muistelin, että putiikki keräsi rahaa vasta 2000-luvulla, mutta Aikakoneen haku tuottikin seuraavan helmen, Vesan päivänä vuonna 1994:



Ilmeisesti ei tärpännyt, koska 2000-luvulla rahaa kerättiin sitten näin Hesarin ilmoituksilla:
Jotenkin tuo osuma 1994 vahvistaa perstuntumaani siitä, että tyyppi uskoi kilkkeeseensä ihan oikeasti, samalla tavalla kuin harras kristitty uskoo vilpittömästi Jeesukseen, eikä kyseessä ollut kusetus isolla koolla. Timanttitalo taas vaikutti jymäytykseltä isolla jiillä. Lopputulos on toki sijoittajan kannalta sama. Tuomioistuimet taas päätyivät päinvastaisiin ratkaisuihin...

YTJ-tietopalvelusta Timanttitalo löytyy vieläkin Y-tunnuksella 0398992-6 (D.H. INVESTIA OY).

* Linkki vie arkistoversioon jolta artikkeli näytti tätä blogitekstiä aloitettaessa. Lisäillen itsekin lähteitä kun tämä blogikirjoitus on valmis.
** Jonnet ei muista SYPpiä.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Somelakkoa taas

Kuten osa aktiiviseuraajista muistaa, olin somelakossa ensin Facebookista ja sitten Twitteristä. Perustin uuden FB-tunnuksen yhden lehtijutun tekoa varten aikanaan ja taas mentiin. Twitterin käyttöönkin tuli lipsuttua uudella tunnuksella.

Käytännössä se mitä tapahtui näissä "somelakoissa" oli se, että Facebookin poisto johti Twitterin käytön lisääntymiseen ja päinvastoin. Nyt kokeillaan somelakkoa ilman lainausmerkkejä, eli poistin sekä Facebookin, Twitterin että Instagramin. Jos on asiaa, laittakaa sähköpostia tai pyytäkää vaikka LinkedInin kautta kahville, kaljalle tai vaikka pitsinnypläyskurssille.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Tee helppo terveyshuuhaan vastainen teko – linkitä Antti Heikkilän asiavirheet kokoavaan artikkeliin

Terveys ja terveydenhoito on suosittu humpuukin maaperä, koska moni terveyteen liittyvä asia on vaikeasti mitattavissa ja vaikkapa "hyvä olo" perustuu subjektiiviseen kokemukseen.

Siinä missä vaikkapa auton moottorin polttoaineletkuun kytkettävä "polttoaineen kulutusta vähentävä" magneetti on nopeasti osoitettu humpuukiksi yksinkertaisella ja halvalla laboratoriomittauksella, vastaavanlaisen ranteeseen kiinnitettävän magneetin vaikutus terveyteen vaatii monimutkaisemman, kalliimman ja pitkäaikaisemman tutkimuksen. Ihminen kun on monimutkaisempi kapistus kuin polttomoottori. Tämä tekee terveyteen liittyvän humpuukin esittämisestä heppoa: vaikka terveysväitteiden todistustaakka pitäisi olla niiden esittäjällä, myös väitteiden vääräksi osoittaminen on vaikeaa.

Yksi sitkeimmistä terveyteen liittyvistä paikkansapitämättömien väitteiden levittäjistä on lääkäri Antti Heikkilä. Moni uskoo hänen puheitaan, onhan hän lääkäri ja esittää raflaavia väitteitä ja salaliittoteorioita. Valitettavasti monissa hänen väitteissään on se huono puoli, että ne eivät pidä paikkaansa.

Onneksi terveysbloggari Vladimir Heiskanen on koonnut hienon taulukon Heikkilän esittämistä asiavirheistä. Tätä tekstiä kirjoitettaessa niitä on löytynyt jo 276 kappaletta. Saateteksti ja taustaa löytyy täältä ja lisää aiheesta kirjoituksista Antti Heikkilä -kritiikin täydentävät kappaleet sekä Paholaisen asianajajan blogista.

Valitettavasti tämä Heiskasen debunkkausblogi on vasta kuudentena hakuosumana kun googlaa Heikkilän nimellä. Hakusijoitukseen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka monesta paikasta sivustoon on linkitetty. Jos sinulla on oma blogi tai muu vastaava verkkosivusto johon voit kirjoittaa lyhyen saatteen ja linkittää Heiskasen blogikirjoitukseen (linkki suoraan etunimi-sukunimi-kombolla toimii parhaiten, kuten tämän kirjoituksen kolmannessa kappaleessa teen).

Kiitos!


maanantai 14. toukokuuta 2018

Blogi jatkuu uudessa paikassa

Aloitin tämän blogin pitämisen melkein kymmenen vuotta sitten, kun 'suivaannuin' siitä kun Hesari jätti (vastoin tapojaan) mielipidekirjoitukseni julkaisematta. Johonkin se piti julkaista kun olin kerran kirjoittanutkin ja perustin blogin.

Keväällä 2015 minut kutsuttiin pitämään blogia Imagen verkkosivuilla – aluksi työnimellä Vesa trollaa kulkenut ja myöhemmin Vesan linjaksi ristitty blogi hitteineen ja huteineen löytyy nyt Archive.orgin kautta.

Imagen blogin palkkiosysteemi perustui klikkien määrään, mikä ohjaa kirjoittamaan lyhyitä tölviviä töräyksia pitkien asiajuttujen sijaan. Hieman ironisesti tämä johti lopulta bloggaustahdin hiipumiseen, kun parantunut kirjoitusrutiini ja blogin tuoma julkisuus lisäsi maksettujen "oikeiden lehtijuttujen" kysyntää.

Loppujen lopuksi kyllästyin hommaan ja Imagen suunnasta tuli viestiä että jos jatkan, niin blogi saisi päivittyä hiukan useammin (kuin kerran puolessa vuodessa).

Muuten jatkaisin kirjoittamista täällä Bloggerissa, mutta tuota sähköpalo-oikeusjuttua koskevaa blogikirjoitusta tehdessäni huomasin, että Wordpress (jonka päällä Imagen blogi pyöri) on ajanut käytettävyydessä kauas ohi Bloggerin.

Siispä jatkan bloggaamista osoitteessa lue.vesa.fi. Ensimmäinen kirjoitukseni käsittelee plagiointia ja muuta fuskaamista yliopistossa ja korkeakoulussa. Tervetuloa!

Uudessa blogissa ei ole mitään palkkiosysteemiä eikä edes Adwords-mainoksia, joten sinne voi kirjoittaa silloin kun on asiaa, ei silloin kun on pakko. Mieluiten kirjoitan toimitettuun mediaan, mutta joskus aihe on sellainen (tai jutusta tulee niin pitkä) että mieluummin julkaisen sen heti kuin rupean metsästämään sopivaa julkaisufoorumia.

torstai 28. joulukuuta 2017

Poliisi sähköalan ammattilaisena? Raumalaisen venehallin palosyytutkinnan tarina ja tuomio

EDIT 12.7.2018: Koska tapaus jäi kaivelemaan ("ei kai rikos- ja palosyyntutkinta voi olla noin kurjalla tolalla Suomessa"), tilasin myös sen tutkintaraportin käräjäoikeudesta. Siitä käy ilmi, että mitään ruuvimeisselimunausta ei ole tehty vaan kyse on tuomarin väärinkäsityksestä – mikä ei toki muuta lopputulosta ja muita mokia (esim. sitä että muita syttymissyitä ei edes yritetty tutkia). Kirjoitin aiheesta jutun Sähkö & Tele -lehden numeroon 4/2018 (sivut 40-41), voit lukea sen verkossa.

EDIT 2.1.2018: Lisätty maininta siitä, että tuomio jäi lainvoimaiseksi: syyttäjä ei ilmaissut määräaikaan mennessä tyytymättömyyttään tuomioon.

Joulun pyhinä silmiini sattui eriskummallinen uutinen – kaikki sähköalaa ja erityisesti sähköön liittyviin onnettomuuksiin liittyvät uutiset tulee muutenkin luettua tarkkaan, mutta tämä uutinen oli poikkeuksellisen kiinnostava. Satakunnan käräjäoikeus vapautti syytteistä kaksi sähköasentajaa ja heidän sähkötöiden johtajansa venehallipaloon liittyvässä oikeudenkäynnissä, koska (lihavointi minun):
Esitutkinnassa palon syttymissyyn tutkintaa on tehty väärillä lähtötiedoilla.
Esitutkinnassa tehty koekytkentä on tehty väärillä tarvikkeilla. Pääkytkimen kiinnitysruuvit ovat olleet erilaiset.
Pääkytkin on esitutkinnassa ollut ristipääruuvein kiristettävä, kun nousukeskukseen kiinnitetty pääkytkin on todellisuudessa ollut kuusiokoloruuveilla kiristettävä. Näin tutkijat ovat yrittäneet kuusiokoloavaimella kiristää ristipääruuveja eikä niitä näin voitu saada tiukkaan.
Kuulostaa hyvin erikoiselta ja suorastaan myötähäpeälliseltä, joten ajattelin ensin, että uutisessa on oltava virhe. Saihan tuosta kasapäin poliisivitsejä.

Oikeudenkäynti liittyy Raumalla marraskuussa 2015 palaneeseen venehalliin, jossa tuhoutui paikallisen venehallin lisäksi seitsemän venettä. 12.12.2017 Länsi-Suomi uutisoi, että Väärin tehty sähköasennus aiheutti venehallin palon Raumalla. Uutisen mukaan
Marraskuussa 2015 tapahtuneen palon syttymissyyksi on osoittautunut väärin tehty sähköasennus. Virheellisen asennuksen seurauksena sähkökeskuksessa syntyi oikosulku, mikä aiheutti palon.
Tämä oli siis syyttäjän näkemys, joka painettiin uutiseen ikään kuin tosiasiana. Halli oli palanut kivijalkaan asti, tuhoa voi käydä ihmettelemässä vaikkapa tässä pidemmässä Länsi-Suomen uutisessa. Mieskolmikkoa syytettiin yleisvaaran tuottamuksesta, ja höysteenä oli kuusinumeroinen vahingonkorvaussumma.

Vaikka sählätyt rikostutkinnat ja poliisin erikoiset päähänpistot eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, ajatus ristipääruuvien kiristelystä kuusiokoloavaimilla kuulosti niin omituiselta, että päätin tilata tuomion Satakunnan käräjäoikeudesta ja lukea sen huolellisesti alusta loppuun.

Uutisessa ei ollut virhettä, vaan asia todellakin oli oikeuden mukaan näin. Tuomion perusteluissa seisoo selvästi:



Olen kohteliaisuussyistä mustannut poliisia avustaneen sähkötarkastajan (joka on ihan oikea Tukesin tarkastajarekisteristä löytyvä sähkötarkastaja) nimen. Eli täysin omin päin poliisi ei ole sooloillut. Mainitulla tarkastajalla on kokemusta sähköpalotutkinnasta ja hän on ollut valtuutettu sähkötarkastaja jo pitkään.

Ei tämä mennyt kuten Strömssössä. En rupea referoimaan koko 18-sivuista (josta tosin suuri osa on eri tahojen korvausvaatimuksia) tuomiota tässä, mutta muutama huomio:

  • Yksi syytteiden kaatumiseen merkittävästi vaikuttanut seikka on, että esitutkinnassa oli totaalisesti sivuutettu muut syttymissyyt: "Asiassa on riidatonta, että muita syttymissyitä ei esitutkinnassa ole tutkittu." Tähän löytyy inhimillinen (muttei mitenkään hyväksyttävä) selitys: venehalliin oli asennettu uusi sähkökeskus muutama viikko ennen tulipaloa, joten pakkohan tulipalon oli johtua nimen omaan sähkötöistä. Muita vaihtoehtoja ei edes selvitetty.
  • Syyttäjän mukaan tulipalo aiheutui, koska asentajat olivat:
    • "poikenneet sähkösuunnitelmasta" ja käyttäneet keskuksen syöttökaapelina kuparikaapelin sijasta alumiinikaapelia ja
    • jättäneet alumiinikaapelin kytkennän niin löysäksi, että "kaapeli on irronnut siitä vetämällä" joten
    • virheellisen asennuksen seurauksena keskuksessa on syntynyt oikosulku, mikä on aiheuttanut tulipalon. 
  • Oikeudenkäynnin aikana todettiin riidattomasti, että alumiinikaapelin kytkentä ei ollut löysä
  • Poliisia esitutkinnassa avustaneen sähkötarkastajan lausunnon mukaan "nousukeskuksessa oli jälkiä valokaarista ja valkoisempi kohta, mikä viittaa palon syttymiskohtaan. Hänen mukaansa tulipalon on sytyttänyt liian löysä liitos tai alumiinikaapelin ja kytkimen liitos ilman liitintä".
  • Sähkötarkastajan mukaan alumiinikaapelia ei olisi saanut kytkeä suoraan pääkytkimeen, vaan kytkennässä olisi tullut käyttää liitintä, mikä estää eri materiaalien välisen sähköparin syntymisen. Hänen mukaansa suora kytkentä olisi mahdollista kuivissa tiloissa, mitä hänen mukaansa venehalli ei ole. Kaksi todistajana kuultua kokenutta sähköalan ammattilaista olivat eri mieltä. SFS 6000 -standardissa ei erikseen mainita kylmää varastohallia, mutta kuivaksi tilaksi minäkin tuon luokittelisin – standardissa seisoo näin.
  • Tarkastaja toteaa lausunnossaan, että hänen mukaansa myös kosteissa ja märissä tiloissa alumiinikaapelin voi kytkeä suoraan pääkytkimeen liitosrasvan avulla. Oikeudessa hän ei pystynyt kertomaan, millä aikavälillä alumiinikaapelin ja kytkimen kupariliuskan välillä tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia venehallin kaltaisissa olosuhteissa.
    • Tämäkin selviää kokeilemalla, mutta mikään lähde ei anna ymmärtää, että kyseessä olisi muutamassa viikossa tapahtuvat ilmiö (esim. klik, klik, klik).
  • Kuten jo edellä mainittiin, muita palon syitä ei edes yritetty tutkia. Yksi puolustuksen kirjallinen todiste olikin Turvallinen telakka -kirja, jossa kerrotaan korostuneesta tulipaloriskistä veneitä telakoitaessa. Veneiden palaminen ei ole mikään superharvinainen ilmiö, asiaan voi perehtyä nopeasti googlaamalla hakusanoilla "venepalo" tai "vene paloi".
  • Nousukeskuksesta 60 senttimetrin päässä sijaitsi iso vene, joka on hyvinkin voinut palaessaan kuumentaa nousukeskusta niin, että siellä on syntynyt oikosulku. Puolustuksen todisteena esitetyn Tukesin selvityksen mukaan sulamisjäljet voivat johtua myös laitteiston ulkoisesta palosta, eikä kahta erilaista palotapahtumaa ole helppo erottaa jälkikäteen toisistaan.
  • Lisäksi todistajana kuultu sähkötarkastaja kertoi, että hänen mennessään palopaikalle oli nousukeskus oli siirretty sivuun, samoin pahasti palanut alumiinikaapeli. Eli palopaikka ei ollut tutkimusta tehtäessä koskematon.
  • Lisäksi puolustuksen todistajat olivat tehneet vastaavan koekytkennän alumiinikaapelilla ja todenneet, että kuumenemista ei tapahdu (paitsi lievä 15 asteen lämpeneminen). Lisäksi hallissa käytetty kytkin ja kosketussuojalevy olivat olleet itsestään sammuvaa materiaalia.
  • Tuomioasiakirjasta loistaa poissaolollaan itse keskuksen tutkinta. Todennäköisesti raju palo on polttanut keskuksen siihen kuntoon, että siitä on mahdotonta tarkastella oliko kaapeli löysällä vai ei (mikä on aika itsestäänselvää).



Sitten muutama lämpimikseen tehty pohdinta:
  • Eipä käy käräjätuomaria kateeksi, kun juttujen aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja pitäisi olla  sähkötekniikan, seksuaalisen ahdistelun, kirjanpidon, tietoturvan ja minkä asiantuntija.
  • Tuomiolauselmissa oli molempien sähköasentajien kohdalla maininta asianajokulujen korvaamisesta, mutta sähkötöiden johtajan kohdalla ei. Tyyppi taisi olla niin varma asiastaan, ettei tarvinnut asianajajaa.
  • Tuomioon on typotettu kosteussuojalevy, vaikka kyseessä on kosketussuojalevy.
  • Molemmat asentajat olivat 1940-luvulla syntyneitä, pidän epätodennäköisenä että kokenut sähköasentaja unohtaa kiristää kaapelin pääkytkimeen.
  • Jos kaapeli olisi unohdettu kiristää, käry olisi todennäköisesti noussut jo aikaisemmin.
  • Oliko keskuksessa kuinka paljon palavaa tavaraa sisällä? Entä oliko keskus kiinnitetty niin, että siellä kärähtävä, itsestään sammuvasta materiaalista tehty kytkin olisi levittänyt palon keskuksen ulkopuolelle? 
  • Tuomiossa ei mainittu, mitä kuormia hallissa/halleissa (keskuksen kautta meni syöttö myös muutamaan muuhun halliin) oli päällä yöaikaan? Jos liitos olisi ollut poskellaan, miksi se kuumeni palokuntoon ennen neljää aamuyöllä eikä silloin, kun halleissa työskennellään ja sähköä käytetään paljon?

Lopuksi: on helppo yhtyä erään oikeustoimittajan Facebookissa heittämään näkemykseen, että poliisi on ensin – syystä tai toisesta – saanut päähänsä, että koska hallissa on tehty sähköasennuksia pari viikkoa sitten niin tulipalon nyt vaan on johduttava niistä, ja "sitten koko aparaatti keskittyy todistamaan oikeaksi pölhön poliisin ennakkonäkemystä." Iso halli ja seitsemän venettä palaa aiheuttaen satojen tuhansien vahingot, niin syyllinen on pakko löytää.

Käräjätuomarin lisäksi ei myöskään käy kateeksi sähköpalotutkijaa, jonka on pitänyt myllätyn "rikospaikan" perusteella muodostaa käsitys palon syttymissyystä.

Mieleen tulee etäisesti Suomen Kuvalehden raportoima tapaus, jossa syytön tuomittiin "tutkimuksen" perusteella, jossa onnettomuustutkija ei edes käynyt paikan päällä, vaan:
Yrityksen asiantuntija oli hyödyntänyt internetistä tulostettua opaskarttaa, onnettomuuspaikalta otettuja valokuvia ja Itävallassa kehitettyä PC Crash -tietokoneohjelmaa, jolla simuloidaan onnettomuuksia.
Hän oli syöttänyt ohjelmaan tiedot tapahtumapaikasta ja päätellyt, että mönkijä oli törmännyt autoon, matkustaja lentänyt auton viereen ja kuljettaja päätynyt mönkijän mukana nurmikolle.
Näen sieluni silmillä, kuinka joku istuu konttorissaan rillit huurussa ja katselee Porrasturvat-henkisen simulaattorin kanssa kuinka tikku-ukot lentelevät mönkijän kyydistä. Ja tämän perusteella jollekin lätkäistään rikostuomio (vahingonkorvauskannekin nostettiin, mutta siitä luovuttiin totuuden tultua ilmi).

Toinen samanhenkinen, mutta syytetyn vahingoksi (käräjäoikeudessa) päättynyt juttu oli sähköfillaritapaus, jossa tuomittiin maahantuoja.

Tässä Rauman tulipalojutussa sentään päädyttiin vapauttavaan tuomioon. Ainakin toistaiseksi: tuomiosta on vielä mahdollista valittaa (päivitän tänne myöhemmin, valitettiinko vai jäikö tuomio lainvoimaiseksi). Ja jäihän se, käräjäoikeuden kansliasta vahvistettiin tänään 2.1.2018, että kukaan osapuolista ei ilmaissut tyytymättömyyttään tuomioon 7 päivän määräajan kuluessa, joten tuomio on nyt lainvoimainen.

Tuomion voi tilata Satakunnan käräjäoikeudesta hintaan 10,80 € tai pyytää minulta ilmaiseksi (laita vaikka sähköpostia), kyseessä on julkinen asiakirja. Nimien julkistamista en kannata, kun kerran syyttömiä olivat ja kukaan jutun osapuolista ei ole julkisuuden henkilö. Sähkötarkastajan raportistakin käytössä on ollut vain syyttäjän tulkinta siitä, joten turha häntäkään kurmottaa – paperissa on voitu hyvinkin painavasti sanoa, että ronkitun tapahtumapaikan perusteella on hankala mennä sanomaan yhtään mitään.

torstai 12. helmikuuta 2015

Verorahat hyötykäytössä: kaktukset suojelevat riihimäkeläiskoulua "tietokonesäteilyltä"

Olen kirjoittanut muutamaan otteeseen kännykkä- ja wlan-säteilyn väitetystä vaarallisuudesta niin toimitettuun mediaan kuin kommentoinut aihetta sosiaalisessa mediassa.

Koska olen kirjoitellut säännöllisesti aiheesta, saan satunnaisesti vinkkejä eri puolilla Suomea tapahtuneista säteilynpelkoepisodeista. Tuorein tapaus on riihimäkeläinen ammattioppilaitos, johon hankittiin kaktuksia vähentämään tietokoneiden säteilyä.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen
(ohjeet kuvassa näkyvän säteilysuojeluvarusteen rakentamiseen).
Kyse on laajemmasta ilmiöstä: Suomessa on vajaan kymmenen hengen joukko, joka uskoo syystä tai toisesta, että mobiililaitteiden säteily on vaarallista ja he pyrkivät aktiivisesti tuomaan tätä näkemystään esiin mediassa. Tällä kertaa yksi aktivisteista, FT Mikko Ahonen (joka on väitellyt tietojenkäsittelytieteestä mutta esiintyy mielellään säteilyasiantuntijana) sai mielipiteensä läpi Ylellä. Korjausliike tuli onneksi nopeasti ja Yle sai osakseen tiukkaa kritiikkiä.

Toisten motiiveja on mahdoton selvittää aukottomasti, mutta käsitykseni mukaan kyseessä on sama porukka, joka kokee saavansa oireita säteilystä ja logiikka menee niin, että jos he saavat osoitettua, että mobiililaitteiden säteily on vaarallista, heidän sähköherkkyytensäkin otetaan vakavasti.

Jos ilmiö on uusi, siihen tutustumisen voi aloittaa vaikkapa Lilja Tammisen erinomaisesta blogikirjoituksesta Yksi tutkija käenpesästä – Kodin sähkölaitteiden säteilyvaara on huuhaata.


Tapaus Kaktus

Sain ensin vihjeen, että ammattioppilaitos Hyrian Riihimäen Sakonkadun toimipisteeseen luokkaan on hankittu kaktuksia suojaamaan tietokoneiden aiheuttamalta sähkömagneettiselta säteilyltä. Tyydyin aluksi naamapalmuttamaan tälle yksinäni, mutta nyt kun sähkömagneettinen huuhaa nosti kunnolla päätään alkuviikosta, päädyin julkaisemaan aiheesta lyhyen kommentin Facebookissa.

Sain nopeasti yhteydenottoja kolmelta toimittajalta, jotka selvittivät asiaa. Koulun tiedotuslinja ei  yllättänyt ja palaute journalisteilta oli seuraavanlaista:
  • Soitimme koululle, ilmeisesti joku on jossain kohtaa juksannut, rehtorin ja k.o. opettajan mukaan kaktukset on hankittu ihan normaalin sisustussuunnitelman mukaan, ja kaktukset valittiin helppohoitoisuudensa vuoksi.
  • Toiselta toimittajalta ei kuulunut mitään.
  • Aamupostissa selvitys eteni lyhyeksi jutuksi asti:
Vihreä säteilysuoja on pelkkä huhu 11.2.2015 - 07.30 PAIKALLISET

RIIHIMÄKI | Kaktus ei toimi säteilysuojana vaikka niin huhutaan. Facebookissa levisi tiistaina päivitys, jossa epäiltiin ”erään riihimäkeläisen ammattioppilaitoksen” käyttävän piikkikasveja tietokonesäteilyn torjuntaan.

Hyria Koulutuksen rehtori Eile Särssi kumoaa huhut määrätietoisesti. Kaktuksia tuli luokkaan, mutta puhtaasti viihtyvyyden takia, hän vakuuttaa.



Tapaus jäi vähän haisemaan. Jos kaktukset olisi hankittu "normaalin sisustussuunnitelman mukaan", niin miksi niitä hankittiin vain yhteen luokkaan, ko. oppilaan 'kotiluokkaan' (varsinaisia kotiluokkia ei oppilaitoksessa ole mutta kyseinen ryhmä viettää paljon aikaa juuri tässä tilassa)? Yleensä sisustussuunnitelmat tehdään koko rakennukselle ja niissä on jonkinlainen johdonmukaisuus.

Sen sijaan minä sain muutaman yhteydenoton koulun sisältä: ongelma on siinä että koulun opiskelijat ja henkilökunta eivät luota paikallislehtien lähdesuojaan vaan pelkäävät että jos avaa suunsa toimittajalle niin oma nimi on lehdessä ja siitä seuraa ikävyyksiä. Pelko on ihan ymmärrettävä, koska Riihimäki on kohdellut opettajia näissä asioissa varsin kyseenalaisesti ja saanut huomautuksen Oikeusasiamieheltä.

Nyt olen useammasta lähteestä varmistanut, että:
  • Yhteen luokkahuoneeseen Hyrian Riihimäen Sakonkadun toimipisteeseen on todella hankittu kaktuksia, alkuperäinen hankintasyy oli todella erään täysi-ikäisen opiskelijan (ei siis vanhempien) vaatimus, että niitä pitää hankkia vaimentamaan tietokoneiden säteilyä.
  • Muut luokkalaiset olivat koittaneet valistaa asiasta, huonolla menestyksellä.
  • Koulun sisäisessä postissa on opettajille lähetetty ennen kaktusten hommaamista lausunto Säteilyturvakeskukselta, jossa yksiselitteisesti todettiin koko säteilyhysterian (= tietokoneiden "säteilyn" vaarallisuuden sekä kaktusten vaikutuksen siihen) olevan huuhaata, mutta silti kaktukset hommattiin.
  • Rehtori kiistää asian, koska onhan se nyt, no, melko kiusallinen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kirjelmä, jossa kaktusten hankkimista toivottiin, oli luokan yhteinen kirjelmä, jossa valitettiin mm. opetuksen laadusta ja aikataulutuksesta, johon sitten tämä kyseinen yksi opiskelija oli lisäillyt omiaan (suora sitaatti valituskirjelmästä): "Joidenkin tutkimusten mukaan erityisesti kaktukset myös vähentävät ja suojaavat elektromagneettiselta säteilyltä, jota sähkölaitteet tuottavat ja mikä päivittäin tietokoneiden kanssa työskenteleville aiheuttaa alitajuisia stressioireita sekä keskittymisvaikeuksia." Ja laittanut kirjelmän eteenpäin koko luokan nimissä. Tähän suhtauduttiin luokalla erittäin närkästyneesti, minkä ymmärrän täysin.
Tietenkin yksi vaihtoehtoinen selitysmalli on, että tämä täysi-ikäinen oppilas ei ole säteilyuskovainen vaan naureskelee partaansa kun koulu ryntäsi ostamaan kaktukset. Saamieni tietojen mukaan tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Säteilyhuuhaata eduskunnassa – "sijoittamissuunnitelma" tukiasemille?

Minulle toimitettiin kansanedustajille lähetetty viesti, jonka sisältö pistäisi naurattamaan elleivät nämä säteilyadvokaatit olisi ilmeisen tosissaan. Viesti alla kokonaisuudessaan (editoin vain sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot pois etteivät ole roskapostibottien ruokana):
Lähettäjä: Eloranta Eeva-Johanna <...@eduskunta.fi>
Päiväys: 12. marraskuuta 2014 14.16.19 UTC+2
Vastaanottaja: JL Edustajat <...@eduskunta.fi>
Aihe: Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana

Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana:

Langattoman viestinnän myötä myös tarve rakentaa tukiasemia ja radiomastoja on kasvanut. Tätä ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon kaavoituksessa eikä tukiasemien ja radiomastojen sijoittelua varten ole selkeitä pelisääntöjä myöskään tuoreessa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014). Matkapuhelimen käyttöön on yksilön mahdollista ainakin jossain määrin itse vaikuttaa. Tukiasemien ja radiomastojen säteily ei kuitenkaan ole yksilön itsensä hallittavissa. Näin ollen asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia, jotka tulisi ottaa huomioon lainsäädännön keinoin. Vaikka tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien säteily, altistutaan sille kroonisesti, enemmän tai vähemmän esimerkiksi asuinpaikasta riippuen. Tukiasemasäteily ei ole jakautunut tasaisesti ympäristöömme vaan altistumistasoissa on suuria eroja esimerkiksi eri asuntojen tai työpaikkojen välillä, riippuen esimerkiksi siitä, miten lähellä tukiasemia ja radiomastoja ne sijaitsevat. Radiotaajuinen säteily ei ole ihmisille ja ympäristölle riskitöntä, vaan Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksen mukaan radiotaajuinen säteily on mahdollinen karsinogeeni (luokka 2B) eli mahdollisesti syöpää aiheuttava. Varovaisuusperiaate suhteessa tukiasemien ja radiomastojen sijoitteluun tuleekin ottaa paremmin huomioon tietoyhteiskuntakaaren säädöksissä.


Näin ollen esitän tässä tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) lakimuutosehdotuksessa,  että siinä tulisi määritellä seuraavat asiat: teleyhtiöiden pitäisi tehdä tukiasemista ja radiomastoista sijoittamissuunnitelma, arvio säteilytehosta ja toimitettava sijoittamissuunnitelma kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja niille, jotka asuvat tai säännöllisesti oleskelevat niissä tai lähetinlaitteiden pääsäteilykeilan alueella sekä muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Näillä tahoilla olisi oikeus tehdä muistutus sijoittamissuunnitelmasta. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulisi ylläpitää sähköistä avointa rekisteriä, josta käyvät ilmi tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot. Lisäksi tukiasemat ja radiomastot tulisi sijoittaa ensisijaisesti yleisille alueille niin, että niistä ihmisille aiheutuva säteilyaltistus minimoidaan. Niitä ei tule sijoittaa asuintalojen tai erityisherkkien kohteiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden yhteyteen.


Lakialoite on allekirjoitettavana pääovella marraskuun loppuun asti.



Ystävällisin terveisin

Eeva-Johanna Eloranta
Kansanedustaja (sd)
Riksdagsledamot
Member of Parliament

www.eeva-johanna.net

Eduskunta 00102 Eduskunta
Mikä tässä on pielessä? No se, että tukiasemien säteilyn vaarallisuudesta ei ole minkään valtakunnan tieteellistä näyttöä. Kuten professori Tapio Ala-Nissilä sanoo:
 Ala-Nissilä korostaa, että tässä säteilytulvassa kännykän milliwatit eivät tunnu missään.

– Aivan kuten jos täyteen tynnyriin pudotetaan pisara vettä, ei vesimäärässä huomaa muutosta.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö riittävän voimakas sähkömagneettinen säteily olisi vaarallista.

– Auringonvalokin on sähkömagneettista säteilyä, ja jos oleskelee auringonpaisteessa riittävän pitkään ilman suojaa, siihen kuolee.

Sen sijaan olohuoneen kattolampun valo ei aiheuta terveyshaittoja, vaikka ihminen lojuisi lampun valon alla yötä päivää, koska sen säteilyteho on vain murto-osa auringonvalosta. 
Eduskuntavaalit ovat tulossa. Älä äänestä huuhaata eduskuntaan.