torstai 12. helmikuuta 2015

Verorahat hyötykäytössä: kaktukset suojelevat riihimäkeläiskoulua "tietokonesäteilyltä"

Olen kirjoittanut muutamaan otteeseen kännykkä- ja wlan-säteilyn väitetystä vaarallisuudesta niin toimitettuun mediaan kuin kommentoinut aihetta sosiaalisessa mediassa.

Koska olen kirjoitellut säännöllisesti aiheesta, saan satunnaisesti vinkkejä eri puolilla Suomea tapahtuneista säteilynpelkoepisodeista. Tuorein tapaus on riihimäkeläinen ammattioppilaitos, johon hankittiin kaktuksia vähentämään tietokoneiden säteilyä.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen
(ohjeet kuvassa näkyvän säteilysuojeluvarusteen rakentamiseen).
Kyse on laajemmasta ilmiöstä: Suomessa on vajaan kymmenen hengen joukko, joka uskoo syystä tai toisesta, että mobiililaitteiden säteily on vaarallista ja he pyrkivät aktiivisesti tuomaan tätä näkemystään esiin mediassa. Tällä kertaa yksi aktivisteista, FT Mikko Ahonen (joka on väitellyt tietojenkäsittelytieteestä mutta esiintyy mielellään säteilyasiantuntijana) sai mielipiteensä läpi Ylellä. Korjausliike tuli onneksi nopeasti ja Yle sai osakseen tiukkaa kritiikkiä.

Toisten motiiveja on mahdoton selvittää aukottomasti, mutta käsitykseni mukaan kyseessä on sama porukka, joka kokee saavansa oireita säteilystä ja logiikka menee niin, että jos he saavat osoitettua, että mobiililaitteiden säteily on vaarallista, heidän sähköherkkyytensäkin otetaan vakavasti.

Jos ilmiö on uusi, siihen tutustumisen voi aloittaa vaikkapa Lilja Tammisen erinomaisesta blogikirjoituksesta Yksi tutkija käenpesästä – Kodin sähkölaitteiden säteilyvaara on huuhaata.


Tapaus Kaktus

Sain ensin vihjeen, että ammattioppilaitos Hyrian Riihimäen Sakonkadun toimipisteeseen luokkaan on hankittu kaktuksia suojaamaan tietokoneiden aiheuttamalta sähkömagneettiselta säteilyltä. Tyydyin aluksi naamapalmuttamaan tälle yksinäni, mutta nyt kun sähkömagneettinen huuhaa nosti kunnolla päätään alkuviikosta, päädyin julkaisemaan aiheesta lyhyen kommentin Facebookissa.

Sain nopeasti yhteydenottoja kolmelta toimittajalta, jotka selvittivät asiaa. Koulun tiedotuslinja ei  yllättänyt ja palaute journalisteilta oli seuraavanlaista:
  • Soitimme koululle, ilmeisesti joku on jossain kohtaa juksannut, rehtorin ja k.o. opettajan mukaan kaktukset on hankittu ihan normaalin sisustussuunnitelman mukaan, ja kaktukset valittiin helppohoitoisuudensa vuoksi.
  • Toiselta toimittajalta ei kuulunut mitään.
  • Aamupostissa selvitys eteni lyhyeksi jutuksi asti:
Vihreä säteilysuoja on pelkkä huhu 11.2.2015 - 07.30 PAIKALLISET

RIIHIMÄKI | Kaktus ei toimi säteilysuojana vaikka niin huhutaan. Facebookissa levisi tiistaina päivitys, jossa epäiltiin ”erään riihimäkeläisen ammattioppilaitoksen” käyttävän piikkikasveja tietokonesäteilyn torjuntaan.

Hyria Koulutuksen rehtori Eile Särssi kumoaa huhut määrätietoisesti. Kaktuksia tuli luokkaan, mutta puhtaasti viihtyvyyden takia, hän vakuuttaa.



Tapaus jäi vähän haisemaan. Jos kaktukset olisi hankittu "normaalin sisustussuunnitelman mukaan", niin miksi niitä hankittiin vain yhteen luokkaan, ko. oppilaan 'kotiluokkaan' (varsinaisia kotiluokkia ei oppilaitoksessa ole mutta kyseinen ryhmä viettää paljon aikaa juuri tässä tilassa)? Yleensä sisustussuunnitelmat tehdään koko rakennukselle ja niissä on jonkinlainen johdonmukaisuus.

Sen sijaan minä sain muutaman yhteydenoton koulun sisältä: ongelma on siinä että koulun opiskelijat ja henkilökunta eivät luota paikallislehtien lähdesuojaan vaan pelkäävät että jos avaa suunsa toimittajalle niin oma nimi on lehdessä ja siitä seuraa ikävyyksiä. Pelko on ihan ymmärrettävä, koska Riihimäki on kohdellut opettajia näissä asioissa varsin kyseenalaisesti ja saanut huomautuksen Oikeusasiamieheltä.

Nyt olen useammasta lähteestä varmistanut, että:
  • Yhteen luokkahuoneeseen Hyrian Riihimäen Sakonkadun toimipisteeseen on todella hankittu kaktuksia, alkuperäinen hankintasyy oli todella erään täysi-ikäisen opiskelijan (ei siis vanhempien) vaatimus, että niitä pitää hankkia vaimentamaan tietokoneiden säteilyä.
  • Muut luokkalaiset olivat koittaneet valistaa asiasta, huonolla menestyksellä.
  • Koulun sisäisessä postissa on opettajille lähetetty ennen kaktusten hommaamista lausunto Säteilyturvakeskukselta, jossa yksiselitteisesti todettiin koko säteilyhysterian (= tietokoneiden "säteilyn" vaarallisuuden sekä kaktusten vaikutuksen siihen) olevan huuhaata, mutta silti kaktukset hommattiin.
  • Rehtori kiistää asian, koska onhan se nyt, no, melko kiusallinen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kirjelmä, jossa kaktusten hankkimista toivottiin, oli luokan yhteinen kirjelmä, jossa valitettiin mm. opetuksen laadusta ja aikataulutuksesta, johon sitten tämä kyseinen yksi opiskelija oli lisäillyt omiaan (suora sitaatti valituskirjelmästä): "Joidenkin tutkimusten mukaan erityisesti kaktukset myös vähentävät ja suojaavat elektromagneettiselta säteilyltä, jota sähkölaitteet tuottavat ja mikä päivittäin tietokoneiden kanssa työskenteleville aiheuttaa alitajuisia stressioireita sekä keskittymisvaikeuksia." Ja laittanut kirjelmän eteenpäin koko luokan nimissä. Tähän suhtauduttiin luokalla erittäin närkästyneesti, minkä ymmärrän täysin.
Tietenkin yksi vaihtoehtoinen selitysmalli on, että tämä täysi-ikäinen oppilas ei ole säteilyuskovainen vaan naureskelee partaansa kun koulu ryntäsi ostamaan kaktukset. Saamieni tietojen mukaan tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Säteilyhuuhaata eduskunnassa – "sijoittamissuunnitelma" tukiasemille?

Minulle toimitettiin kansanedustajille lähetetty viesti, jonka sisältö pistäisi naurattamaan elleivät nämä säteilyadvokaatit olisi ilmeisen tosissaan. Viesti alla kokonaisuudessaan (editoin vain sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot pois etteivät ole roskapostibottien ruokana):
Lähettäjä: Eloranta Eeva-Johanna <...@eduskunta.fi>
Päiväys: 12. marraskuuta 2014 14.16.19 UTC+2
Vastaanottaja: JL Edustajat <...@eduskunta.fi>
Aihe: Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana

Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana:

Langattoman viestinnän myötä myös tarve rakentaa tukiasemia ja radiomastoja on kasvanut. Tätä ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon kaavoituksessa eikä tukiasemien ja radiomastojen sijoittelua varten ole selkeitä pelisääntöjä myöskään tuoreessa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014). Matkapuhelimen käyttöön on yksilön mahdollista ainakin jossain määrin itse vaikuttaa. Tukiasemien ja radiomastojen säteily ei kuitenkaan ole yksilön itsensä hallittavissa. Näin ollen asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia, jotka tulisi ottaa huomioon lainsäädännön keinoin. Vaikka tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien säteily, altistutaan sille kroonisesti, enemmän tai vähemmän esimerkiksi asuinpaikasta riippuen. Tukiasemasäteily ei ole jakautunut tasaisesti ympäristöömme vaan altistumistasoissa on suuria eroja esimerkiksi eri asuntojen tai työpaikkojen välillä, riippuen esimerkiksi siitä, miten lähellä tukiasemia ja radiomastoja ne sijaitsevat. Radiotaajuinen säteily ei ole ihmisille ja ympäristölle riskitöntä, vaan Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksen mukaan radiotaajuinen säteily on mahdollinen karsinogeeni (luokka 2B) eli mahdollisesti syöpää aiheuttava. Varovaisuusperiaate suhteessa tukiasemien ja radiomastojen sijoitteluun tuleekin ottaa paremmin huomioon tietoyhteiskuntakaaren säädöksissä.


Näin ollen esitän tässä tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) lakimuutosehdotuksessa,  että siinä tulisi määritellä seuraavat asiat: teleyhtiöiden pitäisi tehdä tukiasemista ja radiomastoista sijoittamissuunnitelma, arvio säteilytehosta ja toimitettava sijoittamissuunnitelma kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja niille, jotka asuvat tai säännöllisesti oleskelevat niissä tai lähetinlaitteiden pääsäteilykeilan alueella sekä muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Näillä tahoilla olisi oikeus tehdä muistutus sijoittamissuunnitelmasta. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulisi ylläpitää sähköistä avointa rekisteriä, josta käyvät ilmi tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot. Lisäksi tukiasemat ja radiomastot tulisi sijoittaa ensisijaisesti yleisille alueille niin, että niistä ihmisille aiheutuva säteilyaltistus minimoidaan. Niitä ei tule sijoittaa asuintalojen tai erityisherkkien kohteiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden yhteyteen.


Lakialoite on allekirjoitettavana pääovella marraskuun loppuun asti.



Ystävällisin terveisin

Eeva-Johanna Eloranta
Kansanedustaja (sd)
Riksdagsledamot
Member of Parliament

www.eeva-johanna.net

Eduskunta 00102 Eduskunta
Mikä tässä on pielessä? No se, että tukiasemien säteilyn vaarallisuudesta ei ole minkään valtakunnan tieteellistä näyttöä. Kuten professori Tapio Ala-Nissilä sanoo:
 Ala-Nissilä korostaa, että tässä säteilytulvassa kännykän milliwatit eivät tunnu missään.

– Aivan kuten jos täyteen tynnyriin pudotetaan pisara vettä, ei vesimäärässä huomaa muutosta.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö riittävän voimakas sähkömagneettinen säteily olisi vaarallista.

– Auringonvalokin on sähkömagneettista säteilyä, ja jos oleskelee auringonpaisteessa riittävän pitkään ilman suojaa, siihen kuolee.

Sen sijaan olohuoneen kattolampun valo ei aiheuta terveyshaittoja, vaikka ihminen lojuisi lampun valon alla yötä päivää, koska sen säteilyteho on vain murto-osa auringonvalosta. 
Eduskuntavaalit ovat tulossa. Älä äänestä huuhaata eduskuntaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kirjan lukeminen yhteisöllisesti Instagramissa

Kirjamessuilta tarttui mukaan pino kaikkea jännää niin aikuisille kuin lapsillekin:

Kuva, jonka Vesa Linja-aho (@linjaaho) julkaisi laitteella
Olen aikanaan pyrkinyt siihen, että kirjoittaisin jokaisesta lukemastani kirjasta joko arvion tai vähintään pohdiskelevan bloggauksen. Aina tähän ei joko aika tai jaksaminen riitä. Lisäksi otsikoinnin tai aloituksen pitää olla tosi raflaava, että blogi tavoittaisi lukijansa.

Mielenkiintoisin tuosta kirjakasasta oli Maarit Korhosen Herää koulu! -pamfletti, joka herätti elokuussa ilmestyessään runsaasti keskustelua perinteisen median puolella. Se on tavallaan jatkoa kirjailija-opettajan edelliseen pamflettiin Koulun vika, josta jaksoin aikanaan blogatakin kunnolla.

Tämä kirja on paljon parempi kuin edeltäjänsä, ja se ravistelee mukavasti koulussa esiintyviä "näin on tehty aina ennenkin" -juttuja. Sen sijaan pseudotieteellistä jakoa "oppimistyyleihin" (jota kritisoin edellistä kirjaa koskevassa blogauksessani) markkinoi tämäkin kirja. Tietenkin joku lapsi voi tykätä opiskella mieluummin toimistotuolilla pyörien kuin epäergonomisella puujakkaralla istuen, mutta tätä ei pidä yleistää teoriaksi "oppimistyyleistä".

Sitten keksin, että sitä mukaa kun luen kirjaa, napsin parhaista paloista kännykkäkameralla kuvia ja postaan ne Instagramiin (josta ne taas menevät automaattisesti Facebookiin ja Twitteriin). Siis tähän malliin:

Kuva, jonka Vesa Linja-aho (@linjaaho) julkaisi laitteella
Kuvat löytyvät tunnisteella #herääkoulu Instagramista ja Twitteristä (ja varmasti Facebookistakin, mutta sen hakutoiminto on mitä on). Luin kirjan lähes yhdellä istumalla, joten kuvat löytyvät myös klikkaamalla tuo ylläoleva kuva auki ja selailemalla oikealle ja vasemmalle.

Tämä kokeiluni – nimettäköön se vaikka kirjan yhteisölliseksi lukemiseksi sosiaalisessa mediassa – onnistui sangen hyvin:
  • Kuvat herättivät runsaasti keskustelua niin Facebookissa, Twitterissä (kuin hieman Instagramissakin).
  • Kun minun on tarve palata kirjan parhaisiin paloihin, löydän kätevästi ne Instagram-feedistäni, ei tarvitse arvailla tai muistella.
Ja tekijänoikeuslakiahan tässä ei rikota, koska teosta on lupa siteerata tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Myöskään mitään moraalisesti väärää tässä ei ole – päinvastoin: ainakin kolme henkilöä totesi, että aikoo lukea kirjan näiden postausteni takia.

Toisinpäin tuskin tapahtuu: vaikea kuvitella, että joku jättäisi kirjan ostamatta sen takia että näki sen sisällöstä parikymmentä kuvaa netissä.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Toinen väkeviä alkoholijuomia mainostava blogikirjoitus

Hei kaikki aluehallintoviraston sääntösakarit! Mainio Tuomas Saloniemi haastoi minut kirjoittamaan väkeviä alkoholijuomia mainostavan blogikirjoituksen – kirjoitettuaan ensin itse sellaisen viskistä.

Itse käytän alkoholijuomia – väkevistä sellaisista puhumattakaan – harvoin, mutta kun oikein kaivelin niin löysin tällaisen työmatkakuvan:
Kyseessä on seckaulainen pähkinälikööri, ja varsin maukas sellainen. Kannattaa maistaa.

Itävalta oli muuten alkoholikulttuuriltaan ja -politiikaltaan mielenkiintoinen: miedot ja väkevät alkoholijuomat olivat ruokakaupoissa – ja huoltoasemilla – sujuvasti limpparien vieressä ja (ainakin mietojen) alkoholijuomien ikäraja oli 16 vuotta. Siitä huolimatta (vaiko juuri sen takia?) en tavannut yhtään känniääliötä matkallani.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Prujupalvelu 2.0: myy luentomuistiinpanosi - ja mallivastauksesi

Kun valokopiokoneet rantautuivat Suomeen, teekkarit tekivät innovaation: sen sijaan että jokainen tekee itse muistiinpanonsa, valitaan yksi siistikäsialainen tyyppi kurssitoimittajaksi, joka tekee muistiinpanot ja sitten ne monistetaan kaikille. Tällöin luennolla voi keskittyä kuuntelemiseen ja turha työ automatisoidaan. Myöhemmin luennoitsijat huomasivat palvelun hyödyt, ja rupesivat toimittamaan omat materiaalinsa suoraan prujupalveluun. (Teekkarit kutsuvat luentomonisteita prujuksi ja kopiointia prujaamiseksi – tämän etymologia olisi hauska tietää.) Prujupalvelu jakelulogistiikkoineen työllisti parhaimmillaan useamman henkilön.

Keväällä törmäsin Summiversity-palveluun, jossa opiskelijat voivat jakaa tekemiänsä tiivistelmiä toisilleen. Kiva idea, kunhan vain ottaisi tuulta siipien alle. Tekijänoikeudellisesti tämä on mielenkiintoista: onko kirjasta tehty tiivistelmä johdannaisteos (jolloin tiivistelmän jakeluun tarvittaisiin kustantajan ja tekijän lupa) vai onko tiivistelmä vain kirjassa olevat asiat eri muodossa, jolloin kyse ei ole tekijänoikeusloukkauksesta.

Käytännössä tekijänoikeusongelmia tuskin tulee: valmennuskurssiyritykset ovat useita vuosikymmeniä myyneet valintakoekirjojen tiivistelmiä ilman että kustantamot ovat tykänneet pahaa, joten voidaan katsoa että tiivistelmän tekeminen on vakiintunut alan tapa. Voisin joskus jaksaessani ja ehtiessäni pyytää aiheesta tekijänoikeusneuvoston lausunnon.

Summis tulee, ota koppi


Nyt on markkinoilla uusi tulokas, summis.fi. Palvelun idea on, että opiskelijat tekevät sinne luentomuistiinpanoja, joita muut saavat ostaa: nettisivujen mukaan muistiinpanojen tekijä saa rahoista 80 % ja palvelu 20 %. Palvelu hakee materiaalintekijöitä työpaikkailmoituksella (arkisto):


Luentomuistiinpanojen tekeminen ja myyminen on varmasti kaikkien kannalta hyvä juttu (vaikka itse tykkäänkin jakaa materiaalini ilmaiseksi avoimella lisenssillä), mutta sivulla on myynnissä myös harjoitustehtävien mallivastauksia:
Tässäkään ei ole mitään varsinaisesti uutta - opiskelijoilla on iät ja ajat ollut tenttiarkistoja ja harkkatyökokoelmia, joista voi joko katsoa mallia tai vaikka kopioida härskisti.

Tehokkaasti markkinoituna – ja yhden klikkauksen päässä olevana – tällainen palvelu kuitenkin käytännössä ajaa siihen, että opettajan on joka vuodelle laadittava uudet harjoitustehtävät. Jos töissä on kiire pingotettu äärimmilleen, tämä on huono asia opettajan jaksamisen kannalta. Harjoitustehtäviä voi toki aina hiukan muuttaa, tämä onnistuu ainakin sähkötekniikassa helposti: kääntämällä virtalähteen toisin päin tai lisäämällä sopivien solmujen väliin yhden vastuksen lisää, viime vuoden mallivastaukset eivät auta (ainakaan oppimista tuhoavasti) jos asiaa ei ymmärrä.

Pari kuukautta sitten opettajien tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä heräsi tiukkaa keskustelua siitä, kun joku oli jakanut fysiikan tehtävien mallivastaukset netissä. Laitonta tämä ei ole, mutta joidenkin näkemysten mukaan tämä voi romahduttaa opiskelijoiden harjoitustehtävämotivaation.

Joka tapauksessa maailma muuttuu ja tällaiset palvelut eivät ainakaan muutu harvinaisemmaksi. Opettajan pitää kyetä reagoimaan muutokseen.


torstai 14. elokuuta 2014

Hupsista, lukiostani tuli yliopisto!

Mallivastaukset selittävine kuvineen eivät saa tekijänoikeussuojaa. Ratkaisujen jakamisen seurauksista on monenlaisia mielipiteitä.


Opettajien Tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä käy kova keskustelu tekijänoikeuksista ja muustakin. Lyhyesti: joku on laittanut lukion fysiikan kirjan tehtävien malliratkaisut nettiin, josta jotkut ovat sitä mieltä, että se on huono juttu, koska:

  • rikotaan tekijänoikeuksia
  • siitä on haittaa oppimiselle ("kuka nyt ratkaisee tehtäviä, kun ratkaisut näkee suoraan netistä").
Ennen amk-uraani opetin* 7 vuotta TKK:lla (nykyinen Aalto), jossa oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että valmiita mallivastauksia käytettiin hyväksi, varsinkin jos tehtäviä palauttamalla sai lisäpisteitä. Englanninkielisten oppikirjojen tehtävien ratkaisumateriaali löytyi yleensä
  • netistä kaivamalla, joskus piti kaivaa enemmän, joskus vähemmän...
  • ... tai viimeistään vanhempaa vuosikurssia olevan opiskelijan kaveripalveluksena.
Opettajana reagoin asiaan niin, että en käyttänyt (arvosanaan vaikuttavina tehtävinä) kirjan tehtäviä suoraan, vaan joko tein omat tehtävät tai muokkasin hiukan kirjan tehtäviä.

Reagoinko turhaan? Ehkä. Jos asia ei kiinnosta opiskelijaa, niin ei hän opi vaikka tehtäväratkaisuja pimitettäisiinkin. Päin vastoin: valmiita ratkaisuja katsomalla (ja kopioimalla) saattaa päähän tarttua edes jotain.

Sitten tuo tekijänoikeuspuoli. En lukenut kaikkia Jukan sivuilla olevia pdf:iä läpi, mutta nuo mallivastauskokoelmat (esim. FY02, FY03) eivät ole sen monimutkaisempia ("luovemman työn tuloksia") kuin sähkötekniikan tehtävät malliratkaisuineen, joista sain tekijänoikeusneuvoston lausunnon, jonka mukaan ne eivät ole teoksia joten niitä saa käyttää ja levitellä ja muokatakin ihan vapaasti. Tehtävät ja malliratkaisut eivät ole teoksia, kuten eivät niissä olevat piirroskuvatkaan. Tietenkin jos opettaja on malliratkaisut SanomaProlta ostaessaan/saadessaan allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutuu olemaan jakamatta noita eteenpäin, tätä sopimusta on rikottu.

Pohdin joskus, mitä tapahtuisi, jos lukiokirjojen tehtäviin olisi ratkaisut netissä. Tuskin tapahtuu mitään: ne joita kiinnostaa, opiskelevat, ja ne joita ei, eivät opiskele. Mutta nytpä se nähdään.

* Opiskelin myös ko. oppilaitoksessa, ja sitä kautta tuo käytäntö tulikin tutuksi.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mistä kännykän akku halvimmalla? No lentopostilla USA:sta

Kun vuosia sitten ostin tohtoriksi valmistuvalle kaverille paksun ammattikäsikirjan lahjaksi, mieleeni jäi, että oli halvempaa tilata kirja pikakuriirilla kotiovelle seuraavaksi päiväksi USA:n Amazonista kuin ostaa se paikallisesta kirjakaupasta. Jos kirjalla ei ollut kiire, säästi vielä lisää.

Nyt kävi samalla tavalla kännykän akun kanssa. Tarvitsin parin vuoden ikäiseen Samsung Galaxy Noteen (GT-N7000) uuden akun. Ehdoton kriteeri on, että akun valmistuspäivä on vähintään vuodelta 2013, mielellään uudempi. Litiumakku kun menee nopeasti entiseksi, jos ei sitä käytä.

Halvin kotimainen hinta oli 14,90 euroa (plus toimituskulut, eli yhteensä 22,15 €), ilman tietoa valmistuspäivästä. Siirryin eBayta tutkimaan. Jos olisi halunnut päästä halvalla (ja jättää laadun sattuman varaan), olisi Hong Kongista ja Kiinasta saanut akkuja 4-5 euron hintaan (sisältää toimituskulut). Listalta löytyi lopulta yhdysvaltalainen myyjä, joka myi tämän vuoden toukokuussa valmistettuja merkkiakkuja 12,80 euron hintaan – sisältäen toimituskulut Suomeen.

Tein tilauksen viime keskiviikko-iltapäivänä, ja akku oli postilaatikossani tänään tiistaiaamuna. Toimitusaika oli siis samaa luokkaa kuin suomalaisista verkkokaupoista tilatessa (3-4 arkipäivää).



Valmistuspäivälupaus piti paikkansa ja akku toimii moitteettomasti. Suosittelen. Kotimaisille verkkokaupoille vinkiksi, että lisätkää se akun valmistuspäivämäärä sinne tuotetietoihin.