Kokeiltua: myy jotain helposti verkossa: Gumroad

Oletko väsännyt jotain - videon, biisin, luentokalvot tai tehtäväsarjan, jonka haluaisit myydä, muttet halua vääntää mitään byrokraattista? Toisin sanoen, et halua satsata myyntiin viittä minuuttia kauempaa aikaa.

Kokeilin Gumroad-nimistä palvelua (kiitos vinkistä Tiina!). Palvelun idea on yksinkertainen:

• Rekisteröidy palveluun (sähköpostiosoitteella tai liittämällä se Twitter- tai Facebook-tiliisi).
• Lisää palveluun myytävä tuote antamalla
• Tuotteen nimi,
• linkki tuotteeseen (tai lataa tiedosto (video, äänite, pdf, jpeg...)) ja
• tuotteen hinta.
• Jos haluat, voit lisätä lyhyen kuvauksen tuotteesta sekä pienen thumbnail-esikatselukuvan siitä.
• Palvelu luo linkin, jota voit sitten jakaa potentiaalisille asiakkaillesi.
• Kun asiakas klikkaa linkkiä, hän ohjautuu sivulle, jossa kysytään sähköpostiosoite ja luottokorttitiedot.
• Kun asiakas on antanut tiedot, hän pääsee käsiksi tiedostoosi/linkkiisi.

Gumroad ottaa välistä 0,30 dollarin + 5 % provikan. Eli jos myyt 10 dollarilla valokuvan, sinä saat 9,20 dollaria. Jos myyt kahdella dollarilla luentokalvot, saat 1,60 dollaria itsellesi.

Palvelu tilittää rahat sinulle aina kun 10 dollaria menee rikki ("Reach a balance of $10 to be paid in 2 days, on the 29th of February.").

Hyvää:

• Palvelu on oikeasti helppokäyttöinen.
• Yksinkertainen hinnoittelu ( 5 % + 0,30 dollarin provikka). Ei kuukausimaksuja sun muuta.
• Hinnoittelun voi tehdä myös euroissa (tai jeneissä tai punnissa).

Huonoa:

• Jos myy jotain aivan pikkuhinnalla (esim. dollarin per laaki), niin tuo 30 senttiä on jo aika suuri osuus (menee yhteensä 35 %).

Epäselvää:

• Kokeilin palvelua ostamalla itseltäni luentokalvoja (jotka jo ovat muutenkin netissä ilmaisena) 2 dollarilla ja kökön videon 8 eurolla. Nyt palvelu sanoo että "You'll be paid $10.92 in 2 days, on the 29th of February". FAQ:ssa sanotaan, että "We support deposits to accounts in over 190 countries." Asetukset-sivulla kysytään PayPal-emailosoitetta, eli ilmeisesti Paypalin kautta makselevat. Jätän kentän tahallani tyhjäksi, katsotaan mitä tapahtuu 29. helmikuuta.
• Miten euron ja dollarin välinen vaihtokurssi määräytyy (8 euroa teki minulle 9,32 dollaria, eli 8 euroa muuntui (9,32+0,30)/0,95=10,13 dollariksi). Googlen valuuttamuuntimen päivän kurssin mukaan 8 Euros = 10,71 dollars, eli ilmeisesti käyttävät Paypalin tai jonkun luottokorttifirman (huonompaa) kurssia. Tuossa kokenee siis kurssitappion kahdesti, ensin kun asiakas maksaa ja sitten kun rahat saa itselleen.
• Testasin maksamista Nordean Business MasterCardilla. En tiedä, onnistuuko maksaminen näillä joidenkin suomalaispankkien "Visa-korteilla", joilla maksaminen vaatii verkkopankkitunnusten syöttämiseen ja jotka jo pari viikkoa sitten Twitterissä kirosin alimpaan helvettiin.

Muuta:

• Juridiikkaan en jaksanut perehtyä. Esimerkiksi:
• Minkä maan kuluttajansuojalakia tuossa sovelletaan (jos ostaja kokee tulleensa huijatuksi)?
• Mitä oikeuksia ostaja itse asiassa ostaa? Jos hän ostaa vaikkapa luentokalvot, tulevatko ne vain yksityiskäyttöön vai saako käyttää omassa opetuksessa tai kaupallisessa koulutuksessa? Lyhyt tiivistelmä oikeuksista kannattaa kertoa linkin kuvaussivulla.
• Ostajan oikeusturva on aika hyvin kunnossa, koska maksu hoituu luottokortilla. Mutta miten on myyjän laita?

Summa summarum: palvelu soveltuu ainakin sellaisen sälän myyntiin, jonka kanssa pohdit että "myisinkö vai antaisinko ilmaiseksi". Mikäänhän ei estä ostamasta tuolta tiedostoa ja välittömästi jakamasta sitä koko maailmalle. Jos jo jaat tuotoksiasi ilmaiseksi netissä, Gumroadin avulla voit kätevästi tarjota ilmisille kanavan maksaa niistä vapaaehtoisesti (vaikka voithan laittaa tilinumerosikin nettiin, toki).

Kuinka päästää opiskelija tentissä nettiin ilman (helppoa) lunttausmahdollisuutta?

Minusta olisi kiva pitää open book -tenttejä, jolloin voisi tehdä vähän vaikeampia tehtäviä ja tenttionnistuminen ei kosahtaisi siihen, että joku yksittäinen kaava tai fakta on unohtunut. Varsinkin syventävillä kursseilla tämä olisi hyvä juttu - peruskursseilla on hyvä vaatia, että tietyt faktat opitaan ulkoa. Kaikkein vaivattominta olisi järjestää avoin tentti niin, että opiskelija pääsisi internetiin hakemaan tietoa (kirjapinon luokkaan raahaamisen sijasta).

Mutta kuinka järjestää internetiin pääsy niin, että tietoliikenneyhteyttä ei käytetä väärin siten, että tenttijät neuvovat toisiaan, tai vastaukset kysytään tutulta gurulta? Mieleen tulee muutama vaihtoehto:

• Koe tehdään atk-luokassa, ja palomuurista estetään pääsy muualle kuin etukäteen määrätyille sivustoille.
• Koe tehdään atk-luokassa, ja opettaja valvoo koetta ruudunvakoilutyökalun avulla (josta on selvästi kerrottu opiskelijoille etukäteen).
• Koe tehdään atk-luokassa, ja opettaja valvoo koetta takarivissä istuen ihan ilman teknisiä apuvälineitä ihan perinteisesti.
• Opiskelijoille annetaan Amazon Kindle, johon hän voi tallettaa haluamansa määrän pdf:iä sun muuta, ja lisäksi hän pääsee englanninkieliseen Wikipediaan käsiksi. (Korjaus: jos wlan-yhteys on käytössä, niin kuin useimmissa kouluissa on, Kindlellä pääsee myös naamakirjaan sun muualle neuvoja kyselemään. Vesitti ideani.)
• Joku muu, mikä?

Onko sinulla kokemuksia tavasta järjestää avoin tentti, jossa voi käyttää internetiä tiedonhakuun mutta jossa ei voi (ainakaan liian helposti) luntata eli kysyä valmiita vastauksia toiselta ihmiseltä?

Kokeiltua: Suorita yliopistokurssi vaikka yläkoululaisena

Helsingin yliopisto järjestää ohjelmoinnin peruskurssin ja jatkokurssin kaikille avoimena verkkokurssina. Tällaisista kursseista käytetään nimitystä MOOC (Massive Open Online Course).

Vaikka omat ohjelmoinnin opinnot on aikanaan suoritettu ja olen joskus ohjelmointia (kurssiassarina) opettanutkin, pakkohan tuota oli kokeilla. Sinäkin ehdit vielä kokeilla, jos sunnuntai on kiireetön - ensimmäisen tehtäväkierroksen ja samalla kurssi-ilmoittautumisen deadline on sunnuntaina 5.2.2012 klo 23.59.

Kurssilla on hienot ohjeet Netbeans-ohjelmointiympäristön asentamiseen. Ohjeet löytyvät sekä videoina että perinteisinä ruutukaappausdokumentteina. Minä tykkään jälkimmäisistä, nuoriso kai ensimmäisistä. Netbeansin asennus ei sujunut ihan yhtä rattoisasti kuin ohjeessa annetaan ymmärtää. Minua tämä ei haitannut, mutta ohjelmoinnin aloittavaa yläkoululaista tämä voi rassata niin, että hän heittää hanskat tiskiin kirjoittamatta riviäkään koodia. Homma meni seuraavasti:

• Ohjeen mukaan menin Netbeansin sivuille. Ohjeen mukaan Java SE riittää hyvin tälle kurssille, mutta pakkohan tuolta oli ladata se All-bundle (netbeans-7.1-ml-windows.exe), missä on mukana muutakin kivaa, jolla leikkiä.
• Asennusohjelma herjasi puuttuvasta JDK:sta. Tästä ei ohjeessa mainittu sanallakaan. Minä tiesin etukäteen mikä on JDK ja latasin sen oitis (jdk-7u2-windows-i586.exe). Varmasti nuorisostakin enemmistö sen osaa ladata, mutta siitä saisi olla maininta ohjeessa (jotka ovat muuten erittäin täydelliset). Arkikokemukseni pedagogiikasta on, että opiskelijalle tulee heti alussa taata onnistumisen elämys, muuten hän heittää helposti hanskat tiskiin.
• No tämän jälkeen Netbeans ei suostunut käynnistymään, vaan herjasi JVM creation failed. Olipas kuvaava virheilmoitus. No, tämä poistui, yllätys yllätys, uudelleenkäynnistämällä tietokone.
• Sitten jatkoin ohjeen mukaan yliopiston tehtävientarkastuspluginin asentamista. Ohjeen kohdan Kun NetBeans käynnistyy uudelleen, näet edessäsi ikkunan jossa sinulta kysytään käyttäjätunnusta (Username) ja salasanaa (Password) jälkeen Netbeans ei käynnistynyt uudelleen, vaan taas tuli herja JVM creation failed (ja tuo virheilmoitus tai oikeastaan kaksi sellaista jäi ruudulle kunnes ne tappoi tehtävänhallinnasta) ja kone piti käynnistää uudelleen.

Tämän jälkeen homma sujui kuin tanssi, aivan ohjeen mukaan. Voi olla, että minulla kävi vain huono tuuri. Tuosta JDK:n asennuksesta voisi olla maininta ohjeessa (tai sitten se JDK olisi tullut sen Java SE -latausvaihtoehdon mukana, mene ja tiedä). Joka tapauksessa alkukankeuden jälkeen homma lähti luistamaan. Ja se, että tehtävät saa palautettua suoraan Netbeansista, on suorastaan mainio ominaisuus!

Kiitän:

• Kun ohjelmointiympäristön oli saanut asennettua, paketti toimi mahtavasti. Tehtävien palauttaminen onnistuu suoraan Netbeansista helposti.

Moitin:

• Alkuongelmia Netbeansin kanssa. Osa potentiaalisen hyvistä opiskelijoista voi heittää tässä hanskat tiskiin. Tämän takia suoraan selaimessa toimivat opiskeluympäristöt ovat kivoja täysaloittelijoille. Esimerkiksi Codeacademyssä pääsee välittömästi koodaamaan, kun vain surffaa sivustolle.

78-sivuinen tehtäväkokoelma malliratkaisuineen ei ollut teos - ja muuta mahtavaa!

Olen isyyslomalla ja siksi saatte tyytyä lyhyeen raporttiin. Laitoin syksyllä 2010 kaksi lausuntopyyntöä tekijänoikeusneuvostoon. Ensimmäinen koski piirroskuvien teoskynnystä ja sen neuvosto käsitteli pari kuukautta sitten. Kirjoitin tapauksesta tiivistelmän Opettajan tekijänoikeus -blogiin. Lyhyesti: tavanomaiset piirroskuvat ovat vapaata riistaa.

Toinen lausuntopyyntöni koski (sähkötekniikan) laskutehtävien teoskynnystä. Halusin tietää, onko

• Autoelektroniikan tentti teos.
• Onko neljä laskutehtävää malliratkaisuineen sisältävä tehtäväpaperi teos.
• Kuinka laaja tulee tehtäväkokoelman olla, että se saa luettelosuojan tai muuten suojaa teoksena? Ja tarkemmin: onko Elektroniikan perusteiden 78-sivuinen tehtäväkokoelma (esimerkit ja malliratkaisut) teos?
• Ovatko laatimani luentokalvot teos?
• Kuinka laajan sitaatin voi tehtävä kokoelmasta ottaa sitaattioikeudella.

Lausunto rapsahti tänään sähköpostiini. Jos sinulla on puoli tuntia aikaa ja pannullinen kuumaa kahvia, se kannattaa lukaista läpi. Muussa tapauksessa tiivistelmä tulee tässä. Jokaisesta kohdasta on linkki vastaavaan dokumenttiin - normaalistihan tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat sikäli hanurista, että vaikka itse lausunnot ovat netissä, lausunnon kohteena olevat jutut eivät ole.

• Yksittäinen sähkötekniikan laskutehtävä ei ole teos.
• Autoelektroniikan tentti ei ole teos. (Offtopic: kurssin nimi on vähän höpö, oikeasti tuo on ihan tavallinen elektroniikan peruskurssi.)
• Neljästä sähkötekniikan laskutehtävästä koostuva tehtäväpaperi malliratkaisuineen ei ole teos.
• 78-sivuinen laskutehtäväkokoelma ei ole teos eikä se saa myöskään luettelosuojaa. (Tämä oli yllätys, nimittäin positiivinen sellainen). Väsäsin tuon kokoelman toimiessani Jorma Karjalaisen Elektroniikan perusteet -kurssin assarina. Virtapiirit on poimittu Karjalaisen vanhoista tenttitehtävistä.
• Tasasähköpiirit -kurssin luentokalvoistani yksikään ei ole teos sellaisenaan, mutta
• Kalvosarja kokonaisuutenaan on teos.
• Kalvosarja kokonaisuutenaan ei kuitenkaan saa luettelosuojaa. Tähän jätti yksi neuvoston jäsen eriävän mielipiteen!

Lausunnossa oli pari muutakin kivaa pointtia:

• Neuvosto pyysi asiantuntijalausunnon legendaariselta professori Martti Valtoselta (palkittu TKK:lla mm. Vuoden opettajana ja kehittänyt APLAC-piirisuunnittelusoftan).
• Kalvosarja oli teos, koska mm. "...Tekijä on kuitenkin tehnyt itsenäisiä valintoja ja laittanut erityisesti kalvojen alkuosaan persoonallisia lisäyksiä kuten ohjeita ja huomautuksia, jotka luentokalvokokonaisuuden osina antavat kalvosarjalle omaperäisen ja itsenäisen ilmeen siten, että kuka tahansa ei samaan työhön ryhtyessään tekisi kokonaisuutena samanlaista kalvosarjaa". Eli ilmeisesti myös 78-sivuinen laskuharjoituskokoelma olisi ollut teos, jos siellä olisi ollut enemmän omaperäistä horinaa, esimerkiksi sähkövirran vertaamista virtaavaan veteen (oho, olipa omaperäistä) tai sähkövirran etumerkin vertaamista firman liiketuloksen etumerkkiin.

 Että semmoista. Käytännön merkitystä tällä lausunnolla on toivottavasti seuraavasti:

• Missään yliopistossa tai muussakaan oppilaitoksessa ei toivottavasti torpata opiskelijoiden tenttikokoelmia siksi, että "meillä on tekijänoikeudet näihin tentteihin".
• Tehtäviä ja mallivastauksia uskalletaan siteerata rohkeammin ilman pelkoa käräjille päätymisestä.

Autonrassaajat ja lasten vanhemmat! StackExchange ei ole vain nörttien juttu

Tutustuin StackOverflow-sivustoon vuosia sitten, googlatessani johonkin ohjelmointiongelmaan vastausta. Myöhemmin huomasin, taas sattumalta, että LaTeX-tekstinladontaohjelmalle on perustettu oma vastaava saittinsa.

Nyt taas sivustolle eksyessäni huomasin, että tämä legendaarinen kysy-vastaa-saitti on laajentunut ilahduttamaan ja auttamaan myös:

• Autonrassaajia
• Elektroniikkaharrastajia
• Lasten vanhempia

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia kysy-vastaa-saitteja on 76. Kannattaa tutustua.

StackExchange-sivustojen idea on, että sivustolle saa kuka tahansa (ilman rekisteröintipelleilyä) jättää kysymyksiä ja kuka tahansa voi vastata niihin. Rekisteröityneet käyttäjät voivat peukuttaa (äänestää ylös ja alas) vastauksia. Vastaamalla hyviä vastauksia saa paljon plussaääniä, ja käyttäjän mainepisteet kasvavat. Tällöin vastauksen saajan on helppo tunnistaa, kuka on asiantunteva vastaaja. Ilahduttavan moni myös vastaa omalla nimellään, jolloin on helppo tarkistaa, onko vaikkapa fysiikkaan liittyvään kysymykseen vastaaja vaikkapa fysiikan professori vai aktiivinen harrastaja.

Tiedeuutinen - myös matematiikkauutinen - kiinnostaa massoja, kunhan se otsikoidaan järkevästi

Olen usein kuullut sanottavan, että ihmisiä kiinnostavat vain uutisotsikot, jotka ovat tyyppiä "mallikaunotar vilautti peppuaan - klikkaa ja katso kuvat". Ja sen takia lehdet kirjoittavat pääasiassa moisista aiheista. Ja tiedeuutiset ja varsinkin matematiikka ovat epäsuosittuja.

Fakta on, että tiedeuutisetkin kiinnostavat, kunhan ne vain:

1. Otsikoidaan järkevästi
2. Kirjoitetaan kiinnostavasti.

Malliesimerkin tästä tarjoaa Suomen Kuvalehden juttu Tieteellinen läpimurto: ||Tƒ||L²(w) ≤ C(T)|| w||A²||ƒ||L²(w), joka kertoo mielenkiintoiseen tapaan huippumatemaatikko Tuomas Hytösestä ja hänen saavutuksistaan. Kuvakaappausta en ehtinyt ajoissa ottaa, mutta juttu oli kerännyt Amppareissa puolitoistasataa peukkua ja reilut 10000 klikkiä. Tällä listalla se oli toisena:

Eli juttua sekä käytiin katsomassa että siitä tykättiin. On harvinaista, että sama juttu kerää sekä huippumäärän peukkuja että klikkejä.

Siis: kyllä tiede ja sen tekijät kiinnostavat, kunhan juttu on kirjoitettu hyvin.

Edit: Googlen välimuistista löytyi klikki- ja äänitilanne jouluaatolta - se oli vielä parempi kuin muistin:

Osuuspankki huononsi verkkopalveluaan - "turvallisuuden" nimissä

Osuuspankin verkkopalvelu on ollut mutkattomampi kuin muiden pankkien vastaavat: kirjaudut sisään, annat salasanan, annat vaihtuvan salasanan ja sen jälkeen pääset tekemään töitä. Muissa pankeissa (ainakin S-pankki ja Nordea) avainlukua joutuu syöttämään vähän väliä.

Kirjauduin tänään Osuuspankin verkkopankkiin, ja mikäs sieltä pomppasikaan silmille:

Turvallisuutesi vuoksi: hyväksyt maksut jatkossa avainluvulla

OP-verkkopalveluiden turvatasoa on nostettu. Käytössä ovat seuraavat turvaominaisuudet: maksun hyväksyntä avainluvulla sekä entistä näkyvämpi suojausmekanismi. Osasta maksuja voidaan pyytää lisävahvistusta tekstiviestillä.

Näin hyväksyt maksut avainluvulla

Jatkossa OP-verkkopalvelu pyytää sinua antamaan avainluvun maksua hyväksyessäsi. Rahat siirtyvät eteenpäin vasta kun olet antanut avainluvun ja valinnut "Hyväksy".

Osasta maksuja maksutiedot tekstiviestillä tarkistettavaksi

Voit saada lisävahvistuspyynnön osasta maksuja. Silloin sinulle lähetetään tekstiviestillä matkapuhelimeesi pankin saamat maksutiedot sekä avainlukulistan luku.

Kun tarkistat, että viestissä olevat tiedot ovat oikein, voit varmistaa, etteivät rikolliset ole päässeet väärentämään tietoja tietokoneellesi päässeen haittaohjelman avulla.

    Jos maksutiedot ovat oikein, voit hyväksyä maksun OP-verkkopalvelussa tekstiviestissä ilmoitettua lukua vastaavalla avainluvulla.

    Jos tiedot ovat väärin, keskeytä OP-verkkopalvelun käyttö ja ota yhteyttä 0100 0500 puhelinpalveluun.

Jotta maksun hyväksyminen onnistuu myös silloin kun saat lisävahvistuspyynnön, sinun täytyy ilmoittaa op.fi:ssä matkapuhelinnumero, johon tekstiviestit haluat.

    Toimi heti: ilmoita matkapuhelinnumerosi maksun lisävahvistusta varten (valitse kohta Maksun lisävahvistus > Ota käyttöön)

Entistä näkyvämpi turvasertifikaatti käyttöön 12.12. alkaen

Useimmissa selaimissa uusi turvasertifikaatti näkyy niin että osoitepalkissa näkyy vihreää ja osoitteen vieressä näkyy palvelun omistajana OP-Pohjola Osk. Niistä voit varmistaa, että asioit oikeassa OP-verkkopalvelussa.

Miksi muutokset tehdään?

Verkkorikolliset yrittävät entistä aktiivisemmin huijata rahaa myös suomalaisten pankkien asiakkailta. Kehitämme OP-verkkopalveluiden turvallisuutta jatkuvasti huijausyrityksiä vastaan ja otamme uusia turvallisuusominaisuuksia käyttöön.

Verkkoasioinnin turvallisuus riippuu myös sinun omasta toiminnastasi ja käyttämäsi tietokoneen turvallisuudesta.

    Kertaa ohjeet verkkoasioinnin turvallisuudesta

    Siirry etusivulle

Kysymys kuuluu: mikä hyöty tästä on, noin turvallisuuden kannalta? Verkkorikollinen joutuu rahoihin käsiksi päästäkseen joka tapauksessa urkkimaan selville

• käyttäjätunnuksen
• salasanan
• riittävän määrän vaihtuvia avainlukuja, koska verkkopankki kysyy jonkun umpimähkäisen salasanan kolmensadan avainluvun listalta.

En ymmärrä, mitä "lisäturvallisuutta"  tuo se, että laskunmaksun yhteydessä on syötettävä vaihtuva avainluku. Sitä paitsi, ne yksi tai kaksi huijaustapausta, jota tällä ehkä vältetään, kostautuvat ärsyyntyneinä asiakkaina sekä nopeammin kuluvina avainlukulistoina (kyllä, avainlukulistojen postituskin maksaa).