perjantai 14. marraskuuta 2014

Säteilyhuuhaata eduskunnassa – "sijoittamissuunnitelma" tukiasemille?

Minulle toimitettiin kansanedustajille lähetetty viesti, jonka sisältö pistäisi naurattamaan elleivät nämä säteilyadvokaatit olisi ilmeisen tosissaan. Viesti alla kokonaisuudessaan (editoin vain sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot pois etteivät ole roskapostibottien ruokana):
Lähettäjä: Eloranta Eeva-Johanna <...@eduskunta.fi>
Päiväys: 12. marraskuuta 2014 14.16.19 UTC+2
Vastaanottaja: JL Edustajat <...@eduskunta.fi>
Aihe: Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana

Lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta allekirjoitettavana:

Langattoman viestinnän myötä myös tarve rakentaa tukiasemia ja radiomastoja on kasvanut. Tätä ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon kaavoituksessa eikä tukiasemien ja radiomastojen sijoittelua varten ole selkeitä pelisääntöjä myöskään tuoreessa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014). Matkapuhelimen käyttöön on yksilön mahdollista ainakin jossain määrin itse vaikuttaa. Tukiasemien ja radiomastojen säteily ei kuitenkaan ole yksilön itsensä hallittavissa. Näin ollen asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia, jotka tulisi ottaa huomioon lainsäädännön keinoin. Vaikka tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien säteily, altistutaan sille kroonisesti, enemmän tai vähemmän esimerkiksi asuinpaikasta riippuen. Tukiasemasäteily ei ole jakautunut tasaisesti ympäristöömme vaan altistumistasoissa on suuria eroja esimerkiksi eri asuntojen tai työpaikkojen välillä, riippuen esimerkiksi siitä, miten lähellä tukiasemia ja radiomastoja ne sijaitsevat. Radiotaajuinen säteily ei ole ihmisille ja ympäristölle riskitöntä, vaan Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksen mukaan radiotaajuinen säteily on mahdollinen karsinogeeni (luokka 2B) eli mahdollisesti syöpää aiheuttava. Varovaisuusperiaate suhteessa tukiasemien ja radiomastojen sijoitteluun tuleekin ottaa paremmin huomioon tietoyhteiskuntakaaren säädöksissä.


Näin ollen esitän tässä tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) lakimuutosehdotuksessa,  että siinä tulisi määritellä seuraavat asiat: teleyhtiöiden pitäisi tehdä tukiasemista ja radiomastoista sijoittamissuunnitelma, arvio säteilytehosta ja toimitettava sijoittamissuunnitelma kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja niille, jotka asuvat tai säännöllisesti oleskelevat niissä tai lähetinlaitteiden pääsäteilykeilan alueella sekä muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Näillä tahoilla olisi oikeus tehdä muistutus sijoittamissuunnitelmasta. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulisi ylläpitää sähköistä avointa rekisteriä, josta käyvät ilmi tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot. Lisäksi tukiasemat ja radiomastot tulisi sijoittaa ensisijaisesti yleisille alueille niin, että niistä ihmisille aiheutuva säteilyaltistus minimoidaan. Niitä ei tule sijoittaa asuintalojen tai erityisherkkien kohteiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden yhteyteen.


Lakialoite on allekirjoitettavana pääovella marraskuun loppuun asti.



Ystävällisin terveisin

Eeva-Johanna Eloranta
Kansanedustaja (sd)
Riksdagsledamot
Member of Parliament

www.eeva-johanna.net

Eduskunta 00102 Eduskunta
Mikä tässä on pielessä? No se, että tukiasemien säteilyn vaarallisuudesta ei ole minkään valtakunnan tieteellistä näyttöä. Kuten professori Tapio Ala-Nissilä sanoo:
 Ala-Nissilä korostaa, että tässä säteilytulvassa kännykän milliwatit eivät tunnu missään.

– Aivan kuten jos täyteen tynnyriin pudotetaan pisara vettä, ei vesimäärässä huomaa muutosta.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö riittävän voimakas sähkömagneettinen säteily olisi vaarallista.

– Auringonvalokin on sähkömagneettista säteilyä, ja jos oleskelee auringonpaisteessa riittävän pitkään ilman suojaa, siihen kuolee.

Sen sijaan olohuoneen kattolampun valo ei aiheuta terveyshaittoja, vaikka ihminen lojuisi lampun valon alla yötä päivää, koska sen säteilyteho on vain murto-osa auringonvalosta. 
Eduskuntavaalit ovat tulossa. Älä äänestä huuhaata eduskuntaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kirjan lukeminen yhteisöllisesti Instagramissa

Kirjamessuilta tarttui mukaan pino kaikkea jännää niin aikuisille kuin lapsillekin:

Kuva, jonka Vesa Linja-aho (@linjaaho) julkaisi laitteella
Olen aikanaan pyrkinyt siihen, että kirjoittaisin jokaisesta lukemastani kirjasta joko arvion tai vähintään pohdiskelevan bloggauksen. Aina tähän ei joko aika tai jaksaminen riitä. Lisäksi otsikoinnin tai aloituksen pitää olla tosi raflaava, että blogi tavoittaisi lukijansa.

Mielenkiintoisin tuosta kirjakasasta oli Maarit Korhosen Herää koulu! -pamfletti, joka herätti elokuussa ilmestyessään runsaasti keskustelua perinteisen median puolella. Se on tavallaan jatkoa kirjailija-opettajan edelliseen pamflettiin Koulun vika, josta jaksoin aikanaan blogatakin kunnolla.

Tämä kirja on paljon parempi kuin edeltäjänsä, ja se ravistelee mukavasti koulussa esiintyviä "näin on tehty aina ennenkin" -juttuja. Sen sijaan pseudotieteellistä jakoa "oppimistyyleihin" (jota kritisoin edellistä kirjaa koskevassa blogauksessani) markkinoi tämäkin kirja. Tietenkin joku lapsi voi tykätä opiskella mieluummin toimistotuolilla pyörien kuin epäergonomisella puujakkaralla istuen, mutta tätä ei pidä yleistää teoriaksi "oppimistyyleistä".

Sitten keksin, että sitä mukaa kun luen kirjaa, napsin parhaista paloista kännykkäkameralla kuvia ja postaan ne Instagramiin (josta ne taas menevät automaattisesti Facebookiin ja Twitteriin). Siis tähän malliin:

Kuva, jonka Vesa Linja-aho (@linjaaho) julkaisi laitteella
Kuvat löytyvät tunnisteella #herääkoulu Instagramista ja Twitteristä (ja varmasti Facebookistakin, mutta sen hakutoiminto on mitä on). Luin kirjan lähes yhdellä istumalla, joten kuvat löytyvät myös klikkaamalla tuo ylläoleva kuva auki ja selailemalla oikealle ja vasemmalle.

Tämä kokeiluni – nimettäköön se vaikka kirjan yhteisölliseksi lukemiseksi sosiaalisessa mediassa – onnistui sangen hyvin:
  • Kuvat herättivät runsaasti keskustelua niin Facebookissa, Twitterissä (kuin hieman Instagramissakin).
  • Kun minun on tarve palata kirjan parhaisiin paloihin, löydän kätevästi ne Instagram-feedistäni, ei tarvitse arvailla tai muistella.
Ja tekijänoikeuslakiahan tässä ei rikota, koska teosta on lupa siteerata tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Myöskään mitään moraalisesti väärää tässä ei ole – päinvastoin: ainakin kolme henkilöä totesi, että aikoo lukea kirjan näiden postausteni takia.

Toisinpäin tuskin tapahtuu: vaikea kuvitella, että joku jättäisi kirjan ostamatta sen takia että näki sen sisällöstä parikymmentä kuvaa netissä.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Toinen väkeviä alkoholijuomia mainostava blogikirjoitus

Hei kaikki aluehallintoviraston sääntösakarit! Mainio Tuomas Saloniemi haastoi minut kirjoittamaan väkeviä alkoholijuomia mainostavan blogikirjoituksen – kirjoitettuaan ensin itse sellaisen viskistä.

Itse käytän alkoholijuomia – väkevistä sellaisista puhumattakaan – harvoin, mutta kun oikein kaivelin niin löysin tällaisen työmatkakuvan:
Kyseessä on seckaulainen pähkinälikööri, ja varsin maukas sellainen. Kannattaa maistaa.

Itävalta oli muuten alkoholikulttuuriltaan ja -politiikaltaan mielenkiintoinen: miedot ja väkevät alkoholijuomat olivat ruokakaupoissa – ja huoltoasemilla – sujuvasti limpparien vieressä ja (ainakin mietojen) alkoholijuomien ikäraja oli 16 vuotta. Siitä huolimatta (vaiko juuri sen takia?) en tavannut yhtään känniääliötä matkallani.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Prujupalvelu 2.0: myy luentomuistiinpanosi - ja mallivastauksesi

Kun valokopiokoneet rantautuivat Suomeen, teekkarit tekivät innovaation: sen sijaan että jokainen tekee itse muistiinpanonsa, valitaan yksi siistikäsialainen tyyppi kurssitoimittajaksi, joka tekee muistiinpanot ja sitten ne monistetaan kaikille. Tällöin luennolla voi keskittyä kuuntelemiseen ja turha työ automatisoidaan. Myöhemmin luennoitsijat huomasivat palvelun hyödyt, ja rupesivat toimittamaan omat materiaalinsa suoraan prujupalveluun. (Teekkarit kutsuvat luentomonisteita prujuksi ja kopiointia prujaamiseksi – tämän etymologia olisi hauska tietää.) Prujupalvelu jakelulogistiikkoineen työllisti parhaimmillaan useamman henkilön.

Keväällä törmäsin Summiversity-palveluun, jossa opiskelijat voivat jakaa tekemiänsä tiivistelmiä toisilleen. Kiva idea, kunhan vain ottaisi tuulta siipien alle. Tekijänoikeudellisesti tämä on mielenkiintoista: onko kirjasta tehty tiivistelmä johdannaisteos (jolloin tiivistelmän jakeluun tarvittaisiin kustantajan ja tekijän lupa) vai onko tiivistelmä vain kirjassa olevat asiat eri muodossa, jolloin kyse ei ole tekijänoikeusloukkauksesta.

Käytännössä tekijänoikeusongelmia tuskin tulee: valmennuskurssiyritykset ovat useita vuosikymmeniä myyneet valintakoekirjojen tiivistelmiä ilman että kustantamot ovat tykänneet pahaa, joten voidaan katsoa että tiivistelmän tekeminen on vakiintunut alan tapa. Voisin joskus jaksaessani ja ehtiessäni pyytää aiheesta tekijänoikeusneuvoston lausunnon.

Summis tulee, ota koppi


Nyt on markkinoilla uusi tulokas, summis.fi. Palvelun idea on, että opiskelijat tekevät sinne luentomuistiinpanoja, joita muut saavat ostaa: nettisivujen mukaan muistiinpanojen tekijä saa rahoista 80 % ja palvelu 20 %. Palvelu hakee materiaalintekijöitä työpaikkailmoituksella (arkisto):


Luentomuistiinpanojen tekeminen ja myyminen on varmasti kaikkien kannalta hyvä juttu (vaikka itse tykkäänkin jakaa materiaalini ilmaiseksi avoimella lisenssillä), mutta sivulla on myynnissä myös harjoitustehtävien mallivastauksia:
Tässäkään ei ole mitään varsinaisesti uutta - opiskelijoilla on iät ja ajat ollut tenttiarkistoja ja harkkatyökokoelmia, joista voi joko katsoa mallia tai vaikka kopioida härskisti.

Tehokkaasti markkinoituna – ja yhden klikkauksen päässä olevana – tällainen palvelu kuitenkin käytännössä ajaa siihen, että opettajan on joka vuodelle laadittava uudet harjoitustehtävät. Jos töissä on kiire pingotettu äärimmilleen, tämä on huono asia opettajan jaksamisen kannalta. Harjoitustehtäviä voi toki aina hiukan muuttaa, tämä onnistuu ainakin sähkötekniikassa helposti: kääntämällä virtalähteen toisin päin tai lisäämällä sopivien solmujen väliin yhden vastuksen lisää, viime vuoden mallivastaukset eivät auta (ainakaan oppimista tuhoavasti) jos asiaa ei ymmärrä.

Pari kuukautta sitten opettajien tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä heräsi tiukkaa keskustelua siitä, kun joku oli jakanut fysiikan tehtävien mallivastaukset netissä. Laitonta tämä ei ole, mutta joidenkin näkemysten mukaan tämä voi romahduttaa opiskelijoiden harjoitustehtävämotivaation.

Joka tapauksessa maailma muuttuu ja tällaiset palvelut eivät ainakaan muutu harvinaisemmaksi. Opettajan pitää kyetä reagoimaan muutokseen.


torstai 14. elokuuta 2014

Hupsista, lukiostani tuli yliopisto!

Mallivastaukset selittävine kuvineen eivät saa tekijänoikeussuojaa. Ratkaisujen jakamisen seurauksista on monenlaisia mielipiteitä.


Opettajien Tieto- ja viestintätekniikkaryhmässä käy kova keskustelu tekijänoikeuksista ja muustakin. Lyhyesti: joku on laittanut lukion fysiikan kirjan tehtävien malliratkaisut nettiin, josta jotkut ovat sitä mieltä, että se on huono juttu, koska:

  • rikotaan tekijänoikeuksia
  • siitä on haittaa oppimiselle ("kuka nyt ratkaisee tehtäviä, kun ratkaisut näkee suoraan netistä").
Ennen amk-uraani opetin* 7 vuotta TKK:lla (nykyinen Aalto), jossa oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että valmiita mallivastauksia käytettiin hyväksi, varsinkin jos tehtäviä palauttamalla sai lisäpisteitä. Englanninkielisten oppikirjojen tehtävien ratkaisumateriaali löytyi yleensä
  • netistä kaivamalla, joskus piti kaivaa enemmän, joskus vähemmän...
  • ... tai viimeistään vanhempaa vuosikurssia olevan opiskelijan kaveripalveluksena.
Opettajana reagoin asiaan niin, että en käyttänyt (arvosanaan vaikuttavina tehtävinä) kirjan tehtäviä suoraan, vaan joko tein omat tehtävät tai muokkasin hiukan kirjan tehtäviä.

Reagoinko turhaan? Ehkä. Jos asia ei kiinnosta opiskelijaa, niin ei hän opi vaikka tehtäväratkaisuja pimitettäisiinkin. Päin vastoin: valmiita ratkaisuja katsomalla (ja kopioimalla) saattaa päähän tarttua edes jotain.

Sitten tuo tekijänoikeuspuoli. En lukenut kaikkia Jukan sivuilla olevia pdf:iä läpi, mutta nuo mallivastauskokoelmat (esim. FY02, FY03) eivät ole sen monimutkaisempia ("luovemman työn tuloksia") kuin sähkötekniikan tehtävät malliratkaisuineen, joista sain tekijänoikeusneuvoston lausunnon, jonka mukaan ne eivät ole teoksia joten niitä saa käyttää ja levitellä ja muokatakin ihan vapaasti. Tehtävät ja malliratkaisut eivät ole teoksia, kuten eivät niissä olevat piirroskuvatkaan. Tietenkin jos opettaja on malliratkaisut SanomaProlta ostaessaan/saadessaan allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutuu olemaan jakamatta noita eteenpäin, tätä sopimusta on rikottu.

Pohdin joskus, mitä tapahtuisi, jos lukiokirjojen tehtäviin olisi ratkaisut netissä. Tuskin tapahtuu mitään: ne joita kiinnostaa, opiskelevat, ja ne joita ei, eivät opiskele. Mutta nytpä se nähdään.

* Opiskelin myös ko. oppilaitoksessa, ja sitä kautta tuo käytäntö tulikin tutuksi.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mistä kännykän akku halvimmalla? No lentopostilla USA:sta

Kun vuosia sitten ostin tohtoriksi valmistuvalle kaverille paksun ammattikäsikirjan lahjaksi, mieleeni jäi, että oli halvempaa tilata kirja pikakuriirilla kotiovelle seuraavaksi päiväksi USA:n Amazonista kuin ostaa se paikallisesta kirjakaupasta. Jos kirjalla ei ollut kiire, säästi vielä lisää.

Nyt kävi samalla tavalla kännykän akun kanssa. Tarvitsin parin vuoden ikäiseen Samsung Galaxy Noteen (GT-N7000) uuden akun. Ehdoton kriteeri on, että akun valmistuspäivä on vähintään vuodelta 2013, mielellään uudempi. Litiumakku kun menee nopeasti entiseksi, jos ei sitä käytä.

Halvin kotimainen hinta oli 14,90 euroa (plus toimituskulut, eli yhteensä 22,15 €), ilman tietoa valmistuspäivästä. Siirryin eBayta tutkimaan. Jos olisi halunnut päästä halvalla (ja jättää laadun sattuman varaan), olisi Hong Kongista ja Kiinasta saanut akkuja 4-5 euron hintaan (sisältää toimituskulut). Listalta löytyi lopulta yhdysvaltalainen myyjä, joka myi tämän vuoden toukokuussa valmistettuja merkkiakkuja 12,80 euron hintaan – sisältäen toimituskulut Suomeen.

Tein tilauksen viime keskiviikko-iltapäivänä, ja akku oli postilaatikossani tänään tiistaiaamuna. Toimitusaika oli siis samaa luokkaa kuin suomalaisista verkkokaupoista tilatessa (3-4 arkipäivää).



Valmistuspäivälupaus piti paikkansa ja akku toimii moitteettomasti. Suosittelen. Kotimaisille verkkokaupoille vinkiksi, että lisätkää se akun valmistuspäivämäärä sinne tuotetietoihin.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Onko JouZen uusi Valkee?

Eilisen suuri some-uutinen varsinkin skeptikkopiireissä oli Valkeen tilinpäätöslukemien julkaiseminen, jotka olivat tavallaan sujuvaa jatkoa tiedetoimittaja Björkholmin Valkee-lyttäykselle. Osakeyhtiöiden tilinpäätökset ovat julkisia, ja muutama vuosi sitten lainsäädäntö uudistui niin että tuloslaskelma ja tase vilahtavat suoraan Verohallinnolta Kaupparekisteriin sähköisesti.

Lyhyesti: Valkeen liikevaihto on romahtanut edellisen tilivuoden lähes kahdesta miljoonasta vajaaseen 1,1 miljoonaan. Samaan aikaan liiketoiminnan muut kulut ovat kasvaneet 1,3 miljoonasta 2,2 miljoonaan. Tämä erä voi sisältää mitä tahansa, mutta veikkaan sen sisältävän ainakin reilun erän viestintätoimiston palkkioita.

Taseen mukaan Valkee Oy:llä on rahaa ja lyhytaikaisia saamisia noin 0,4 miljoonaa euroa, joten aivan akuuttiin kassakriisiin firma ei lähikuukausina kaadu (toisaalta firmalla on ostovelkojakin lähes miljoona euroa – jos niissä ja muissa lyhytaikaisissa veloissa on tiukat ehdot niin konkurssihakemus voi olla sisällä nopeastikin). Toinen huomionarvoinen seikka taseessa on se, että valmiit tuotteet -rivin summa on noin kolminkertaistunut. Tavara seisoo varastossa.

Tarkemman kommentoinnin jätän tilinpäätösanalyysejä kokopäivätyönään tekeville, mutta näin osa-aikaisena taloushallinnon ammattilaisena sanon että yritys ei pysy enää pystyssä vuottakaan ilman:

  • rajua saneerausohjelmaa (henkilöstö- ja muut kiinteät kulut minimiin jolloin firmasta tulee pelkkä halvassa varastossa toimiva postimyyntifirma).
  • ihmettä joka saa kaupan taas käymään (tämä on epätodennäköistä enää sen jälkeen alkuhypetyksen jälkeen media rupesi tekemään oikeaa journalismia firman tiedotteiden julkaisemisen sijasta).
  • ihmettä joka houkuttelee uutta riskipääomaa firmaan.

Olin aikaisemmin siinä uskossa, että Valkee ei ole "kusetus isolla koolla" vaan tyypit ihan oikeasti uskoivat korviin tökättyjen ledien terveysvaikutuksiin. Joudun harkitsemaan tätä uudelleen, kun kaveri bongasi Keksintösäätiön sivuilta otsikon rahoitetut keksinnöt alta (ironisesti Droppi Veripalvelun vierestä):
Colley Ashley, Kivelä Kari, Koskela Markku, Lahtela Marko, Nissilä Juuso 
JouZen Oy
Stressin mittaus- ja hallintaratkaisu
Jouzenen nettisivujen perusteella kyseessä on jonkinlainen stressinhallinta-appi älypuhelimeen. Juuso Nissilä on toinen Valkeen perustajista. Lahtela Marko lienee sama Marko Petteri Lahtela, joka on myös ex-valkeelaisia. Muiden Valkee-kytköksistä minulla ei ole tietoa.

Tässä ei sellaisenaan ole mitään pahaa, väärää tai paheksuttavaa. Yritteliäät tyypit pitävät tätä maata pystyssä ja on ihan normaalia, että kun yksi bisnes feilaa niin pistetään uutta pystyyn. Aktiivisimmat yrittäjät pyörittävät useampaakin firmaa samaan aikaan.

Kuva JouZenen (vai JouZenin) nettisivuilta.
Mutta: koska Valkeeta on kritisoitu tieteeksi puetulla huuhaalla rahastamisesta, on selvää, että Jouzenkin on suurennuslasin alla seuraavine väitteineen (lihavointi minun):
"JouZen provides solutions for optimizing performance and managing stress. We combine scientifically validated, clinically proven methods and technology with unique design to provide ultimate user experience. The solution integrates to daily life allowing you to optimise your performance, be aware of your acute/chronic stress level & trend, avoid harmful stress related symptoms and prevent severe diseases.
With JouZen you are a master of your own health & performance and can take actions to prevent diseases."
Toivottavasti tuotetta ei markkinoida katteettomilla tiedeväitteillä. Kivahan tuollainen appi olisi. Olisihan sekin kivaa, jos masennus paranisi laittamalla parin euron ledit korviin.