Bussi 280 ei mene Nummelaan

Vähän erilainen bloggaus tänään. Lähes joka kerta kun palaan töistä kotiin bussilla nro 280, joku pysäyttää sen ja kysyy meneekö se Nummelaan. Ei mene.

Kuva: http://azizzar.wordpress.com/tag/bus-driver/

Patologisimmat tapaukset rupeavat vielä väittelemään asiasta kuljettajan kanssa:

• Meneeks tää Nummelaan?
• Ei.
• No eiks tää oo 280?
• On.
• Eiks 280 mee Nummelaan?
• Ei.
• Eikö muka mene?
• ... ja niin edelleen.

Asia on näköjään herättänyt hämmennystä myös Suomi24:ssä.

Totuus (ja tämän väärinkäsityksen lähde) on se, että osa näistä 280-busseista todella jatkaa matkaansa Veikkolan jälkeen: osa Nummelaan, osa Tammisaareen, osa Lohjalle ja mihin lie. Ne ovat niin sanottuja U-linjoja eli bussilinjoja, joiden reitti jatkuu HSL-alueen ulkopuolelle ja joissa voi käyttää HSL:n lippuja HSL-alueella.

Pelkkä numero 280 takaa vain sen, että bussi menee Veikkolaan. Nummela, Lohja ynnä muut eivät kuulu HSL-alueeseen ja se, mihin bussi jatkaa Veikkolan jälkeen vai jatkaako mihinkään, pitää katsoa Matkahuollon sivuilta.

Vastaus Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajalle ja muillekin kiinnostuneille

Yleensä seuraan tarkasti vastaako joku mielipidekirjoituksiini ja jatkan keskustelua, mutta tällä kertaa kävi vahinko. Huomasin vasta sattuman kautta eilen, että itse Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Markku Löytönen oli vastannut huhtikuiseen kirjoitukseeni. Myöskään some-verkostosta kukaan ei älähtänyt, mikä on kummallista, koska yleensä vähintään Twitterissä joku huhuilee aina kun nimeni vilahtaa jossain.

Kirjoitus ansaitsee vastauksen, mutta Hesari sitä tuskin enää kuukauden jälkeen julkaisee, joten pannaanpa blogaten.

Suomen tietokirjailijat ry on tuttu yhdistys: olen saanut heiltä apurahan kahtena vuotena peräkkäin: ensin esikoistietokirjani kirjoittamiseen vuonna 2012 ja toisen kerran tietokirja-arvostelujen kirjoittamiseen vuonna 2013. Tästä taloudellisesta tuesta olen erittäin kiitollinen.* Ja tänä vuonna en edes hakenut apurahoja, koska erilaisia (päätoimen ohessa tehtäviä) apuraharahoitteisia projekteja on kesken pikaisen laskelmani mukaan kokonaista viisi kappaletta.

Hesarissa käytiiin koko huhtikuun ajan keskustelua oppimateriaaleista, ja mukana oli niin opettajia, tietokirjailijoita kuin kustannusjätti Sanoma Pron toimitusjohtajakin. Tässä on oma kontribuutioni, johon Markku Löytönen vastasi seuraavasti - kursiivilla hänen kirjoituksensa ja välissä minun kommenttini 1990-luvun sähköpostiviestinnästä tuttuun tapaan:

Vesa Linja-aho kirjoitti (HS 26. 4.), ettei kaupallisia tietosanakirjoja enää julkaista, koska talkoovoimin tehty Wikipedia on paljon parempi. Melkoinen yksinkertaistus.

Lyhyessä mielipidekirjoituksessa on pakko vähän yksinkertaistaa, koska jos kirjoitukseen rupeaa tunkemaan liikaa perusteluja, pituus kasvaa ja toimitus jättää koko tekstin julkaisematta.

Wikipedia on saanut useissa vertailuissa (Helsingin Sanomat, Nature) mainiot arviot sisällön laadusta ja luotettavuudesta. Parasta Wikipediassa on mielestäni se, että toisin kuin perinteisestä tietosanakirjasta, bongatut virheet on mahdollista korjata lennosta. Tietosanakirjan omilla sivuilla on lisää perusteluja Wikipedian hyvistä ja huonoistakin puolista.

Ennen kaikkea: jos Wikipedia olisi surkea tai tarpeeton, se olisi jo kuollut pois lahjoitusvarojen puutteessa ja/tai meillä olisi markkinoilla useita kilpailevia tuotteita. Ei ole siis väärin sanoa, että Wikipedia on puutteistaan huolimatta paljon parempi kuin mitä paperi-, romppu-, ja maksulliset verkkotietosanakirjat olivat. Suomeksi ei enää julkaista kaupallisia tietosanakirjoja ollenkaan, ja paperisten tietosanakirjojen (mukaanlukien legendaarinen Encyclopaedia Britannica) julkaiseminen on loppunut monissa muissakin maissa.

Hänen mukaansa sama ilmiö toteutuu, kun yhteisölliset oppimateriaalit korvaavat kustannetut materiaalit.

Kirjoitin että "Tämä [opettajien suorittama sähköisten oppimateriaalin yhteistuotanto tekee oppikirjabisnekselle saman kuin mitä Wikipedia teki tietosanakirjoille] on toivottava kehityssuunta myös oppimateriaaleissa".


Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Apple ja Linux ovat syöneet Microsoftin hegemoniaa tietokoneiden käyttöjärjestelmissä ja tällä hetkellä voidaan puhua terveistä markkinoista. Käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmistojen hinnat ovat tulleet alas lisääntyneen kilpailun ansiosta. Wikipedia taas tappoi kaupalliset tietosanakirjat kokonaan. Kumpi on parempi vaihtoehto ja kumpi tapahtuu oppimateriaalialalla? Vai tapahtuuko kumpikaan? Vai käykö kuten valokuvausalalla: valokuvaajana on yhä hankalampi elättää itsensä, koska "riittävän hyviä" amatöörikuviakin on saatavilla avoimella lisenssillä.

Yhteisöllisyydessä on monta hyvää asiaa ja yhteisöllistä tekemistä tarvitaan. Yhteisöllisyyden huumassa ei kuitenkaan kannata väheksyä sitä, mikä on hyvää ja toimivaa. Linja-ahon viljelemästä mustavalkoisesta vastakkainasettelusta ei ole kenellekään hyötyä, ei ainakaan koululaisille, joiden parhaaksi oppimateriaaleja tehdään.

Tämä kommentti kummeksuttaa eniten, koska en missään nimessä kannata "mustavalkoista vastakkainasettelua". Päinvastoin, uskon ja haluan että nykyinen Otavan ja Sanoma Pron oppimateriaalioligopoli korvautuu terveillä markkinoilla, jossa toimijoina ovat:

• kustannusjätit Otava ja Sanoma Pro
• pienet kustannusyhtiöt (eOppi, Edukustannus, OnEdu, ja mitä teitä nyt onkaan)
• vapaan sisällön toimijat (yksittäiset opettajat/opettajaporukat, Avoimet oppimateriaalit ry, Wikimedia Suomi ry, ...)

Tätä ajoin takaa myös Ylen haastattelussa:

"Minun unelmani on, että viiden vuoden päästä kolmasosa markkinoista olisi avoimilla oppimateriaaleilla, kolmasosa pienillä toimijoilla ja kolmasosa isoilla kustantajilla. Terve kilpailu pistää kaikki parantamaan materiaalien laatua."

Helena Ruuska ja Timo Tossavainen (HS Mielipide 4. 4.) eivät suinkaan vastustaneet opettajien harjoittamaa oppimateriaalien yhteistuotantoa, vaan toivat esiin asiaan liittyviä huolia.

Tulkitsin kyllä tämän melko rankan kritiikin vastustamiseksi, kun yhtään positiivisia puolia ei tuotu esille.

Laadukas oppimateriaali ei synny viikonlopun talkoissa.

Tästä olen samaa mieltä. Yhden viikonlopun maratonimme oli tarpeellinen tempaus, mutta kaupallista laatua olevaa oppikirjaa siinä ei synny. Syy on lyhyesti se, että kirjan viimeistelyvaihe vie useita kymmeniä tunteja työtä, joka on hankalaa tai mahdotonta jakaa useammalle henkilölle.**

Onneksi mikään ei pakota tekemään avointakaan oppimateriaalia viikonlopun talkoissa, vaan sitä voidaan laatia rauhassa viimeistellenkin, jolloin lopputulos on jotain tämänkaltaista:

Ja sama ilmaiseksi lähdekoodeineen, ole hyvä. Tästä on tietenkin vielä matkaa kokonaiseen kirjasarjaan, mutta jostain on aloitettava. Eivät Wikipedia ja Linuxkaan olleet kaupallista laatua 1-2 vuoden kuluttua keksimisestään.

Wikipediasta on hyvä muistaa, että se on manipuloinnin kohteena. Sisältöä muokkaavat mieleisekseen muun muassa valtiolliset toimijat ja monet ideologisin ja kaupallisin tavoittein toimivat tahot. Niinpä sama aihe saattaa sisältää täysin ristiriitaisia tietoja eri kieliversioissa. Wikipedian käyttö edellyttää lukijalta kykyä kriittisesti arvioida lukemaansa, sillä vastuu on kokonaan lukijalla. Tämä ei saa toistua oppimateriaaleissa. Oppilaiden ja opettajien on voitava luottaa materiaaliin.

Kyllä, Wikipedian yksi ongelma on se, että artikkelit eivät käy asiantuntijatarkistusta läpi. Mutta: kalliissa oppikirjoissakin on virheitä.  Oppilaiden ja opettajien ei kannata luottaa sokeasti yhtään mihinkään materiaaliin. Omaan kaupalliseen oppikirjaanikin oli ykköspainokseen livahtanut nolo virhe (toinen potenssi hukkui matkan varrelle vastuksen tehon kaavassa, mikä heitti tuloksen dekadikaupalla pieleen - tämä virheeni meni sukkana läpi niin kustannustoimittajalta kuin kirjan lukeneilta asiantuntijatarkastajilta).

Matematiikanopettajakollegani totesikin osuvasti, että "juuri kun kirjasarjasta on saatu muutaman uusintapainoksen jälkeen hiottua virheet pois, koko sarja menee opetussuunnitelmauudistuksen takia uusiksi".

* * *

Kritisoitavaa siis löytyy, mutta avoimet oppimateriaalit - niin yhteisöllisesti kuin muutenkin tuotetut - ovat tulossa, halusipa sitä tai ei. Hesarin mielipidepalstan lisäksi asia on ollut tapetilla niin Ylellä kuin blogosfäärissäkin. Tulevassa OKM:n Pilviväylässä eli eduCloudissa (joka on osaltaan nostanut tätä keskustelua pinnalle) avoimet ja kaupalliset oppimateriaalit tulevat toivottavasti elämään sulassa sovussa keskenään.

Koko alan - niin oppimateriaalin tekijöiden (kustannusyhtiöt ja materiaalia laativat opettajat) kuin käyttäjienkin (opettajat, oppilaat ja itseopiskelijat) etu on, että kehitetään toimintamalleja jotka mahdollistavat:

• kustannusosakeyhtiöiden asiantuntemuksen ja kokemuksen käytön materiaalin laadinnassa - asianmukaista korvausta vastaan
• oikeudenmukaisen korvauksen materiaalin laatijoille
• mielekkäät käyttöehdot materiaalin käyttäjille.

Näiden tavoitteiden tueksi aion järjestää syys-lokakuussa seminaarin, jossa pureudutaan yllä mainittuihin sekä muihinkin oppimateriaalialaa koskeviin päivänpolttaviin kysymyksiin. Seminaari voisi koostua:

• Parin ison kustantajan puheenvuorosta
• Pienen kustantajan puheenvuorosta
• Oppikirjailijan puheenvuorosta
• Oppimateriaalin käyttäjän puheenvuorosta
• Paneelikeskustelusta

Stay tuned!


---

* Nämä apurahat muuten rahoitetaan, jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, tietokirjojen kopioinnista saatavilla kopiostomaksuilla, ja suurin kopiostomaksujen lähde taitaa olla OKM:n sopimus joka mahdollistaa kirjojen kopioinnin kaikissa perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa.

** Sama (viimeistelemättömyys) muuten näkyy monessa avoimen lähdekoodin ohjelmassa: ohjelman tehnyt vapaaehtoisporukka tekee ohjelmaan halutun toiminnallisuuden, mutta mielenkiinto loppuu siihen. Dokumentaatio ja käyttöliittymän viilaaminen silmää miellyttäväksi on monen koodihirmun mielestä tylsää työtä. Isolla kaupallisella yrityksellä kuten Microsoftilla tai Applella taas on resurssit ja motiivi hoitaa tämä puoli kuntoon.