Vessan seinä ja tekijänoikeudet

Vessojen seiniltä löytyy silloin tällöin hauskoja kuvia:
Hyviä vessanseinätaideteoksia valokuvaa mielellään, jotta muutkin pääsevät nauttimaan niistä. Mutta mitä tekijänoikeuslaki ja oikeuskäytäntö mahtavat sanoa vessanseinäkuvien levittämisestä internetissä? Löysin tällaisen lakipykälän:

Taideteoksen kuvaaminen on sallittua muissakin kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan.

Selvä tapaus, vai onko? Kuvan levittäminen blogissa, jossa ei edes ole mainoksia, ei liene käyttöä ansiotarkoituksessa. Ja kuva on julkisen rakennuksen vessan seinältä, joka lienee julkinen paikka tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä.

Oikeuskäytäntö saattaisi jopa rinnastaa blogin sanomalehteen – onhan lähdesuojakin jo laajennettu koskemaan bloggareita. Mutta en taida jaksaa lähteä KO:hon kokeilemaan.

Vituixmän ja tekijänoikeudet

Kirjoitin aiemmin, että haluan jakaa kaiken tuottamani oppimateriaalin vapaalla lisenssillä. Tämä on helppoa, jos

• piirtää kaikki kuvat itse
• lainaa ne vapaista lähteistä
• käyttää kuvia, jotka eivät ylitä teoskynnystä
• pyytää tekijältä luvan käyttää teosta osana vapaata oppimateriaalia.

Hankalin ongelma muodostuu silloin, kun löytää netistä kuvan, jonka tekijä ei ole jäljitettävissä. Esimerkiksi viime syksynä käytin vaihtosähköpiirikurssini kalvoilla seuraavaa netistä löytämääni kuvaa:
Kuvan näyttäminen tunnilla ei vaadi mitään lupia keneltäkään: olisihan voinut näyttää kuvan nettiselaimellani koko luokalle. Oli vain kätevää lisätä se suoraan pdf-kalvoille. Mutta: miten pitäisi suhtautua kalvojen jakamiseen netissä (mitä siis en ole tuon kurssin osalta vielä tehnyt)?

• Poistan kyseisen kuvan kokonaan?
• Jaan kalvot CC-BY -lisenssillä, mutta lisään huomautuksen, että kyseinen kuva on anonyymin taiteilijan tekemä ja CC-BY -lisenssi ei koske sitä?

Ymmärtääkseni jälkimmäisessä tapauksessa syyllistyn tekijänoikeusrikkomukseen, koska en ole kysynyt lupaa kuvan käyttöön. Jos kuvan tekijä ilmoittautuu ja pystyy todistamaan, että hän on kuvan alkuperäinen tekijä, niin voin saada sakot sekä joutua maksamaan vahingonkorvauksia taiteilijalle.

Oman soppansa lusikkaan heittää se tosiasia, että tuo kuva lienee jonkun jättifirman (DC Comics?) sarjakuvasta, ja tuon huumorikuvan tekijä on itsekin loukannut tekijänoikeuksia. Pahimmassa tapauksessa sarjakuvafirma käy suoraan minun kimppuuni.

Sakot ovat tuollaisesta rikkomuksesta muutaman satasen suuruiset, mutta kuinka suuret mahtavat olla vahingonkorvaukset? Vahingonkorvaukset ovat korvausta tulonmenetyksestä, joka aiheutuu siitä, että käytin tuota kuvaa kalvoillani. Montakohan euroa DC Comics menetti, kun käytin tuota kuvaa? Tuskin yhtään.

P.S. Rikonkohan jokun oikeuksia, kun liitin kuvan blogiini? Voidaanko kuvan käyttöä pitää tässä yhteydessä fair use -käyttönä, koska "kuva liittyy juttuun".

Opettaja: narahdat heti paskanpuhumisesta - uusi tekniikka parantaa opetuksen laatua

Pidin autoinsinööriopiskelijoille sähköopin tuntia, aiheena kompleksiluvut ja niiden käyttö vaihtosähköpiirien analyysissä. Kerroin hauskana nippelitietona, että kompleksiluvut on keksinyt sama henkilö, joka on keksinyt kardaaniakselin. Tyypin nimi on Cardano, etunimeä en nyt muista mutta se alkoi geellä, taisi olla Giuliano tai jotain sinne päin.

Muutaman sekunnin kuluttua yksi opiskelija huikkaa miniläppärin takaa, että henkilön nimi on Gerolamo. Hän oli tarkistanut asian Wikipediasta.

Kiitin kohteliaasti ja sitten keskustelimme pari minuuttia Wikipedian käytöstä tiedonhaussa. Tämän tyyppisessä tiedonhaussa Wikipedia on mielestäni hyvin luotettava tietolähde, varsinkin, jos ja kun artikkeliin on lisätty asianmukaiset lähdeviitteet.

Tapaus on hyvä muistutus siitä, että internet, langaton viestintä ja edulliset päätelaitteet parantavat tiedon liikkumista niin, että opettajalla ei ole enää monopolia tietoon. Tunnilla kärähtää välittömästi paskanpuhumisesta. Ja hyvä niin. Opettajilla kun on oma vastuunsa siinä, että mututieto ei pääse leviämään totena. Opettajan kieli poskessa tunnin piristeeksi roiskaisema anekdootti saattaa jäädä elämään totena vuosikymmeniksi.

Loppukevennykseksi muutama "väärin opetettu" asia peruskouluajoiltani:

• Rusakko = jänis kesällä (todellisuudessa kaksi eri lajia)
• Hauki ei tartu mato-onkeen (kävimme tästä väittelyn, kun olin saanut hauen mato-ongella ja opettaja väitti, että valehtelen). Ja kyllähän se tarttuu.
• Kuusen käpy on "tavallinen käpy" ja männyn käpy on "mettäkäpy" (en muista, kummin päin väite meni :-). En voi todistaa, etteikö jossain päin Suomea jossain murteessa näin voisi olla, mutta väite haiskahtaa huuhaalta.

Muita esimerkkejä ei muistu nyt mieleen. Muistuuko sinulle?

Paras tapa jäsennellä oppimateriaalia?

Toimin ammattikorkeakoulussa opettajana sähkötekniikan ja elektroniikan kursseilla, joilla käsitellään jonkin verran päällekkäin ja limittäin meneviä asioita. Esimerkiksi logistiikan ja jälkimarkkinoinnin opiskelijoille sähkötekniikasta opetetaan aivan perusteet yhdellä kolmen opintopisteen kurssilla. Tuotetekniikan opiskelijoilla on kolme sähköalan kurssia, ja autosähköinsinööriopiskelijoilla sähkökursseja on luonnollisesti paljon enemmän.

Oppimateriaalin laatiminen on kivaa, mutta kun opetettavia kursseja on viisitoista, niin oppimateriaaliin liittyvä "hallintotyö" rupeaa olemaan raskasta. Hallintotyöllä tarkoitan sitä, että minulla pysyisi jonkinlainen kokonaiskuva päässä siitä, mitä kalvoja olen jo laatinut, mitä kalvoja voisi parannella ja mitä kalvoja voisi käyttää samoilla kursseilla.

Tällä hetkellä minulla on joka kurssille oma kalvosettinsä, ja olen tietenkin hyödyntänyt kalvoja ristiin rastiin. Ongelmana tässä on esimerkiksi se, että kun yhteen paikkaan korjaa virheen tai tekee parannuksia, niin se ei päivity muille kalvoille automaattisesti.

Mikä olisi toimiva ratkaisu?

• Luovun kalvojen käytöstä kokonaan, ja joko
• käytän oppimateriaalina jotain valmista kirjaa.
• kirjoitan itse opetusmonisteen tai kirjan.
  ja sitten vedän tunnit pelkän tussitaulun avulla.
  
• Teen kalvot asioittain, enkä kursseittain. Esimerkiksi Théveninin menetelmästä omat kattavat kalvot, jotka käydään läpi autosähköinssiopiskelijoiden kurssilla Tasasähköpiirit, mutta joita vain vilautetaan kurssilla Sähkötekniikan perusteet.
  
• Joku muu, mikä?

Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että ei käytetä kirjaa eikä valmiita kalvoja, vaan vedän tunnin läpi puhumalla ja tussitaulua käyttämällä. Tämä on opettajalle helpoin vaihtoehto, mutta mielestäni vanhanaikainen sen takia, että se vaatii pakkoläsnäoloa. Ennen vanhaan poissaolotilanteissa lainattiin kavereiden luentomuistiinpanoja. Nykyään opiskelijat ovat tottuneet siihen, että oppimateriaali on saatavilla netistä tai vähintäänkin kirjana. Toisin sanoen palveluvaatimukset ovat kiristyneet :-). Ja tämä on ihan luonnollista. Kukapa haluaisi kirjoittaa kirjoituskoneella, kun tietokone on paljon kätevämpi. Tekniikka kehittyy, kuten myös koulutuskäytännöt.

Circuit Analysis: DC Circuits

I just published my lecture slides on DC Circuit Analysis at Slideshare:

Circuit Analysis – DC Circuits

View more presentations from Vesa Linja-aho.

My goal is to publish all my course material with open licences so that everyone can use them. Sharing the material on the internet has several benefits:

• A Finnish proverb: "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" which means "Shared joy is double the joy."
• Getting feedback and spotting mistakes and therefore improving the slides.
• A teacher who lectures a course on circuit analysis but has no time to prepare slides, can use my slides. And maybe when (s)he makes his own course material, (s)he remembers that it was nice that someone shared his material with an open licence and therefore (s)he will decide to do the same.
• When I share my material, I do have better motivation to produce better material. No one does want to share lousy material on the internet.
• When many teachers will share their material, they can compare and take good ideas from each other. Everyone wins.