Suomen Parhaat Verkkosivut - epäilemättä minulla!

Sähköpostilaatikkoni kolahti ensin viikko sitten ekan firman kohdalla ja tänään tokan firman kohdalla. Viestin otsikko oli "kutsu", joten pakkohan se oli avata:

Hei!

Tutustuimme sivustoonne ja pidimme paljon sivujenne ulkoasusta ja toiminnallisuuksista, ja lähetämme sen vuoksi teille kutsun Suomen Parhaat Verkkosivut - kilpailuun.
Etsimme ja valikoimme kilpailuun sopivia sivustoja, jotka täyttävät laatukriteerimme, ja kutsumme niitä mukaan. Toivomme että osallistutte!
Verkkosivujen SM-kilpailu käydään Suomessa nyt jo kuudennen kerran peräkkäin. Kilpailu on saavuttanut vuosien aikana suuren suosion, ja se kerää osallistujia tasaisesti niin suurista kuin pienemmistäkin yrityksistä. Osallistuminen kilpailuun on yksi tehokkaimmista ja edullisimmista olevissa olevista tavoista markkinoida yrityksen www-sivuja, ja lisätä sivujen kävijämääriä.
Kilpailuumme ja sen sääntöihin voitte tutustua osoitteessa www.suomenparhaatverkkosivut.com.
Markkinoimme kilpailua tänä vuonna valtakunnallisilla TV-mainoksilla, ilmoituksilla Ilta-Sanomissa, Facebook- ja Google adwords –kampanjoilla, sekä sadoilla eri www-sivustoilla näkyvillä bannereilla.
Palkintoina v.2012 –kilpailussa on mm. TV-kampanjoita, ilmoitustilaa Ilta-Sanomiin ja GoogleAdwords kampanjoita.
Vuoden 2011 osallistumismaksu on 340 euroa. Kutsuttuna osallistujana saatte kuitenkin 145 euron alennuksen ja osallistumishinta on teille täten vain 195 euroa. Tämä hinta on voimassa kesäkuun loppuun saakka, tai kunnes sarjanne on täynnä. Osallistumismaksu kattaa v. 2012 näkyvyyden kilpailussa, muita maksuja ei tule.

jne.

Kehotan blogini lukijoita tutustumaan firmojeni verkkosivujen, korjaan sivustojen, pidettyyn ulkoasuun ja mahtavaan toiminnallisuuteen:

• http://www.linja-aho.fi/
• http://www.innotili.com/

ja tekemään omat johtopäätöksensä.

P.S. Ennen kuin joku huomauttaa väärästä alviprosentista: harkitsin joskus pari vuotta sitten sen korjaamista, mutta totesin, ettei hotsita. Töitä on liikaa jo nyt.

Nettitutka.fi koukuttaa - ja näin se koukuttaisi vielä enemmän

Entinen työnantajani (terveisiä vain!) TKK:n Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitos lanseerasi muutama viikko sitten Nettitutka-palvelun. Homma toimii niin, että kuka tahansa voi ladata mobiililaitteelleen sovelluksen, jolla voi ajaa mobiiliverkossa nopeustestejä. Testitulokset kootaan tietokantaan ja niitä näytetään kartalla.

Innostuin heti kokeilemaan ja vähän kartoittamaan Veikkolan 3g-maastoja. Muutama parannusidea tuli mieleen:

• Reaaliaikaisuus olisi pop. Nyt oman mittaustuloksen ilmestymistä kartalle saa odotella muutaman tunnin.
• Palvelu saisi olla sosiaalisempi. Tietosuoja on oma lukunsa ja se pitää miettiä tarkkaan, mutta halukkaille voisi tarjota mahdollisuuden "kisailla" kartoitettujen ruutujen määrällä.
• Kuten MikroPC:n artikkelissa ensimmäinen lukijakommentoija toteaa, palvelu saisi ottaa huomioon myös laajakaistaliittymien nopeuserot. Ts. sillä on merkitystä, kartoitetaanko halvimmalla vai kalleimmalla mahdollisella liittymällä.
• Kartassa saisi olla osoitehakumahdollisuus. Rasittavaa zoomailla koko Suomen karttaa.
• Bugit ovat ymmärrettäviä uusissa palveluissa, mutta ne ärsyttävät silti. Nyt järjestelmä väittää, että olen tehnyt 0 mittausta, kun vielä pari tuntia sitten niitä oli 22. Edit: Ongelma poistui kirjautumalla pari kertaa sisään ja ulos. :-)

Oma riesansa oli, että kartoitusohjelma ei ollut yhteensopiva viime vuonna ostetun Samsungin Android-luurini (Galaxy I-5500) kanssa. Olisi pitänyt olla uudempi Android. Mutta se, että Samsungin liiketoimintamalliin kuuluu päivitysten epääminen (heitä pois ja osta uusi luuri), ei ole Nettitutkan vika.

Rahastaminenko tekee mopoautoilusta turvallisempaa?

Mopoautot ovat tunteita herättäviä värkkejä. Onnettomuuksia kyseisille vempeleille on sattunut aikaisemminkin ja onnettomuustilastoissa mopoautot päihittävät surullisesti niin kaksipyöräiset mopot kuin henkilöautotkin, mutta viime viikolla tapahtui ensimmäinen kuolemaan johtanut tapaus:

Pirkanmaan poliisin mukaan mopoauto ei ilmeisesti pysähtynyt risteyksessä stop-merkin luona, vaan ajoi vasemmalta tulleen hälytysajossa olleen ambulanssin eteen.

Surullinen juttu ja osanottoni omaisille. Odotin jo mielenkiinnolla, miten virkamiehet tai poliitikot tähän ikävään virstanpylvääseen reagoivat, ja tulihan se sieltä:

Liikkuvan poliisin päällikkö Kari Rantala lisäisi mopoautojen kuljettajilta vaaditun ajo-opetuksen määrää. Tällä hetkellä mopoautoilijat saavat liikkua muun liikenteen seassa ”autona” mopokortilla vain parin tunnin ajo-opetuksen jälkeen. Sekä poliisi että Liikenneturva pitävät tilannetta erikoisena.

Pysähdytäänpä hetkeksi: lapsikin tietää, että stop-merkki tarkoittaa pakollista pysähtymistä ("miksi sä isi pysähdyit vaikka tuolta ei tule autoja" - "tässä on stop-merkki") ja että kaikki väistävät hälytysajossa olevaa ajoneuvoa. En keksi mekanismia, jolla ajo-opetuksen lisääminen olisi voinut estää tämän kyseisen kuolonkolarin.

Eikä se estäisi juuri muutakaan. Kun googlailee mopoautoille sattuneita onnettomuuksia, niin useimmissa on kyse silkasta typeryydestä, joka ei häviä mihinkään kolmen, kolmenkymmenen eikä edes kolmensadan tunnin koulutuksella.

Ylipäätään ei ole olemassa tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi ajo-opetuksen lisäämisen vähentävän onnettomuusriskejä. Itse asiassa tilanne on jopa päin vastoin:

Autonkäytön ja liikennessääntöjen opetuksella on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Joissain tilanteissa opetus saattaa jopa heikentää liikenneturvallisuutta. Esimerkiksi käynee esimerkiksi Norjassa (1979) ja Suomessa (1990) käyttöön otetut pakolliset liukkaanajon opetukset, joka lisäsivät liikenneonnettomuuksia.

Mikä sitten on syynä nuorten, kokemattomien kuljettajien korkeampaan onnettomuusalttiuteen?

Nuoremmat kuljettajat kuuluvat riskiryhmään monista ajo-osaamiseen ja liikennesääntöjen tuntemukseen liittymättömistä tekijöistä johtuen, sillä he ajavat useammin yöaikaan, humalassa, huonommilla autoilla ja niin edelleen. Yleisesti ottaen voidaan todeta suurimman syyn olevan ikään liittyvä huolettomuus ja elämänasenne, joihin voidaan ajo-opetuksella vaikuttaa vain vähäisessä määrin.

Palatakseni alkuperäiseen Uuden Suomen juttuun, oli siinä järkeäkin:

ongelma on kulkuvälineen rakenne, joka on heikompi ja turvattomampi kuin henkilöautoissa.

Tämä on oikea ongelma. Siinä missä toinen yhtä hidas vehje, traktori, on turvallinen jo massansa puolesta, mopoauto on todellinen surmanloukku isojen ja nopeiden kulkupelien seassa. Mopoauto on liian raskas pyörätielle ja liian kevyt autotielle.

Kirjasto palveli loistavasti - taas!

Koitin vähän selvitellä sähköpätevyysvaatimusten historiaa, ts. ovatko määräykset tiukentuneet vai löysentyneet 1970-luvulta. Tämän kalvosarjan mukaan:

Sähköpätevyydet - muutokset 2011

View more presentations from Vesa Linja-aho

sähköpätevyyksiä on sovellettu 1970-luvulta alkaen. Koitin kaivaa ko. päätöstä netistä, mutta eihän noin vanhaa säädöstä Finlexistä löytynyt. No, ei muuta kuin meiliä mainioon Metropolian kirjastoon (maanantai-iltana). Vastasivat heti tiistaina:

Finlexissä ei ole kaikkia kumottuja säädöksiä sähköisessä muodossa, ja eduskunnan kirjaston tietopalvelulla on skannattuina jo tiettyjä säädöksiä, mutta ei juuri noita pyytämiäsi ei löytynyt. Eduskunta skannaa nuo kolme kumottua säädöstä ja lähettää sinulle linkin skannattujen säädösten lähteille (ehkä jo huomenna).

Ja keskiviikkona puolen päivän maissa sähköposti kilahti:

    hei, tässä linkit säädöksiin:

    http://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/1974-206.pdf

    http://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/1975-555.pdf

    http://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/1979-990.pdf

Works like a charm! Kiitos.

Kännimainoskeskustelussa puhutaan aidan seipäästä

Pääkaupungin bussipysäkeillä voi ihailla mainoksia, joissa tyttö poseeraa pullo kädessä ja alla on teksti:

Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin? Moni päättäjä on sitä mieltä, että joisit. Ota kantaa osoitteessa facebook.com/joisitkovahemman

Kampanjalla on myös vastakampanja osoitteessa www.facebook.com/minajoisinvahemman

Koko keskustelu on mielestäni sivuraiteilla. Ensinnäkin, kyse ei ole päättäjistä. Ihmistieteissä ei tietenkään päästä samanlaisiin todistusvarmuuksiin kuin fysiikassa ja muissa luonnontieteissä, mutta pikaisella perehtymisellä on tieteellinen tosiasia, että kyllä joisin/joisit vähemmän. Sanamuoto "moni päättäjä" vetoaa kivasti kapinahenkeen. Ja kukapa oikeasti myöntäisi, että olisi mainostajan vietävissä. Miksei mainoksessa lue, että "moni tutkija on sitä mieltä..."?

Lisäksi voidaan kysyä, että mitä järkeä alkoholimainonnassa olisi, jos sillä ei olisi vaikutusta ihmisten päätöksiin? (Tähän mainosmies vastaa, että ei se vaikuta määrään, vaan siihen, mitä alkoholimerkkiä ostetaan.)

Kaikki elämästä -bloggaaja kirjoittaa osuvasti: jos kerran mainos ei lisää jonkun tuotteen käyttöä, niin miksei huumeita (tai vaikkapa tupakkaa tai reseptilääkkeitä) saa mainostaa?

Olennainen kysymys tässä on, että onko jonkin asian kieltäminen ylipäätään oikein ja kuinka haitallista jonkin asian on oltava, että se voidaan kieltää? Miksi alkoholia saa mainostaa, mutta huumeita ja tupakkaa ei?

Minä sallisin kaikenlaisen mainostamisen, mutta tuntuu jotenkin epäloogiselta, että alkoholia ei saa mainostaa, mutta tupakkaa ja huumeita ei.

Markkinat sääntelivät sähkötöitä ennen jo valtiota

Sähköalan henkilöstöarviointiyritys Setin sivuilla on mainio kalvosarja (ja muitakin) sähköpätevyyksistä:

Sähköpätevyydet - muutokset 2011

Kalvon mukaan sääntely alkoi vuonna 1901, kun laki sähkölaitoksista valon synnyttämistä tahi voiman siirtoa varten astui voimaan.

Mutta: sääntelyä oli jo ennen valtion puuttumista asiaan. Tutustumalla kirjaan Sähkö I - Sähkö ja sen käyttäminen valaistukseen ja työvoiman siirtämiseen (vuodelta 1899) käy ilmi, että meillä oli pelisäännöt jo ennen tätä:

Suomen Vakuutus-Tariffi-Yhdistyksen määräykset sähkövalaistus- ja sähkövirran avulla tapahtuvan työvoiman-siirtämis-laitoksille

Määräykset ovat hyvin käytännönläheisiä, kuten esimerkiksi:

Kun johdot viedään seinien tahi kattojen lävitse pitää jokaisen yksinkertaisen tahi kaksoisjohtajan mennä tarpeellisenpitkän, hyvästi eristävästä,"kestävästä ja sen laatuisesta aineesta tehdyn putken läpi, ettei eristys johdossa vahingoitu.

Vakuutusyhtiöillä oli siis omat määräykset jo ennen kuin valtio tuli mukaan soppaan. Jos en ihan väärin muista, niin Norjassa on nykyäänkin tilanne niin, että vakuutusyhtiöt huolehtivat sähköpätevyyksistä.

Pelastakaa opinnäytetyöt historiantutkijoille

Poikkesin Metropolian kirjastossa viime perjantaina lainaamassa pari opinnäytetyötä. Samalla juttelin erään kirjaston edustajan kanssa (terveisiä jos luet tätä!) ja hän kertoi pari uutista:

• Metropolia siirtyy syksyllä sähköiseen insinööritöiden julkaisuun Laurean malliin. Työtä ei tietenkään ole pakko julkaista verkossa, jos ei halua. Tällöin tehdään kirjastolle kansitettu paperiversio kuten ennenkin. Tämä on hyvä juttu.
• Metropolian kirjasto hävittää vanhat arkistoidut insinöörityöt (muistaakseni ennen vuotta 2000 tehdyt). Perusteluna on raha; OKM:n leikkaukset osuvat myös kirjastoon. Tämä on tosi huono juttu!

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä ei tehdä mitään tieteellisiä hienoja keksintöjä ja varmaan 99 % töistä on ihan tavallista insinöörin työtä (niin kuin on tarkoituskin). Mutta: tuhoamalla vanhat insinöörityöt tuhotaan historiantutkijoilta tärkeää aineistoa. Analysoimalla jonkun toimialan opinnäytetyöt tietyltä aikajaksolta, saa 2100-luvun historiantutkija kivan kuvan siitä, millaisia pikkuongelmia yritykset ratkoivat sata vuotta sitten.

Insinöörityöt vievät kallista säilytystilaa, ja on ymmärrettävää, että ko. paperikasasta halutaan eroon. Mutta kuinka pelastaa tiedot?

Ongelma olisi helposti ratkaistavissa. Insinöörityöt ovat ulkoasultaan standardikamaa: A4-kokoisia paperinippuja lyötynä kansiin (yleensä puristussidottuihin sellaisiin). Nykyiset monitoimikopiokoneet (joita Metropoliakin käyttää) skannaavat insinöörityön alle minuutissa pdf-tiedostoksi. Ratkaisuehdotukseni: palkataan kesätyöntekijä, joka:

• Repii inssityöstä kannet pois (<30 sekuntia)
• Heittää inssityön kopiokoneeseen, joka skannaa sen (1 minuutti)
• Tekee jälkikäsittelyn ja OCR:n Adobe Acrobatilla (tai Omnipagella) - 2 minuuttia.
• Tallentaa pdf:n tietokantaan (30 sekuntia)

Nuo kun lasketaan yhteen, saadaan 4 minuuttia. Koska kaikenlaiseen yllättävään menee aikaa ja työssä pitää pitää taukojakin, lasketaan, että kesätyöntekijä skannaa 10 työtä tunnissa, 70 työtä päivässä ja about 500 työtä viikossa ja vajaat 2000 työtä kuukaudessa. Jos prosessi mietitään huolellisesti (esimerkiksi yksi ruokkii kopiokonetta ja toinen OCR:ää ja tallentaa), niin päästään vielä parempiin lukuihin. Jos oikein halutaan optimoida, niin Googlen kaltaisella suuryrityksellä on varmaan tappiin asti hiottu prosessi tähän - ovathan he skannanneet muutaman kirjan.

Metropoliasta valmistuu vuosittain parituhatta insinööriä, joten yhden vuoden töiden digitoimiseen menee noin kuukausi laskelmani mukaan. Mielestäni se kannattaa satsata historian säilyttämiselle. Kerran tuhottua tietoa ei voi saada takaisin.

Miksi vakuutuskorvausta voi hakea vain klo 7-23?

Tapiolalla on erinomainen verkkopalvelu vakuutuskorvauksia varten: jos fillarisi pöllitään tai käyt yksityisellä lääkärillä (ja sinulla on asianmukainen vakuutus), voit hakea vakuutuskorvauksen Tapiolan nettipalvelusta. Käyttöliittymä on selkeä ja rahat tulevat nopeasti. Mutta: miksi ihmeessä vakuutuskorvauksia saa hakea vain klo 7-23?

Olisi edes "8-24" tai "suljettu sunnuntaisin". Iltaisin, kun muu perhe nukkuu, on yleensä hyvää aikaa hoidella tällaisia kuivia byrokratia-asioita. Mutta ei. Miksi?

Tohtoriopintovaatimus höllenee, hyvä vai paha?

Aalto-yliopistolta tuli eilen tiedote, jonka mukaan jatko-opiskelijalta (lisensiaatti tai tohtori) vaaditaan enää 40 opintopisteen kurssisatsi entisen 60 op:n sijasta.

Onko tämä hyvä vai huono asia? Sinänsä tämä ei koske minua, koska olen tuon 60 opintopisteen satsin jo suorittanut. Ellei sitten lasketa sitä, että nyt voi päteä suorittaneensa jatko-opinnot silloin kun "siellä vielä vaadittiin" (ihan niin kuin voi päteä suorittaneensa DI:n tutkinnon silloin kun se oli vielä se laajempi 180 ov:n tutkinto). Ja intissäkin oli vittumaisemmat alikersantit ja kovempi pakkanen kuin nykyään ... :-)

Itse kallistuisin sille kannalle, että tuo keventäminen on hyvä asia. Perustelut:

• Minulle kurssien suorittaminen on ollut aina helppoa, mutta kaikille se ei ole. 60 op tarkoittaa virallisesti yhden vuoden kokopäivätyötä. Se aika on pois itse pihvistä, eli väitöskirjaan johtavan tutkimuksen tekemisestä.
• Kursseja on opiskelija saanut suoritella jo 300 opintopisteen edestä kandin ja maisterin tutkinnossaan.
• Suomalainen tohtorin tutkinto on kansainvälisesti mitattuna vaativa. Siinä missä monessa maassa tohtoriksi valmistutaan 'bout 25 vuotiaana, Suomessa ikä on muistaakseni siellä kolmenkymmenen kieppeillä. Siinä, missä ulkomailla riittää pienimuotoinen tutkimus ja siitä julkaistu yksi artikkeli, Suomessa väikkäriin vaaditaan (vähän alasta riippuen) 3-5 lehtiartikkelia (tai vastaavan laajuinen monografia).
  
  Koska emme elä tyhjiössä, on hyvä, että vaatimuksia pudotetaan lähemmäs globaalia keskiarvoa.

Tämä kevennys oli siis askel oikeaan suuntaan. Seuraavaksi haluaisin, että kandidaatin tutkinnosta voisi jatkaa suoraan väikkäriä tekemään, ilman turhaa maisterin tutkintoa. Tämäkin on mahdollista joissain maissa.