Lahjoita "turhat" kirjasi kirjastolle!

Minulla on paha tapa keräillä kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista, varsinkin kun innostun jostain. Sen puolitoista vuotta, jonka vietin matematiikan jatko-opiskelijana, hyllyyn kertyi monenlaista matematiikan kirjaa:



Nyt, kun omassa nykyisessä työssä ei tarvita mitään "perusinsinöörimatematiikkaa" kummempaa, ajattelin vähän siivota kirjahyllyäni. Käytännössä vaihtoehtoja kirjoista eroon pääsemiseksi ovat:

• Kirjojen roudaaminen paperinkeräykseen. Haaskausta.
• Kirjojen myyminen huuto.netissä tai eBayssa. Hyvää: voi saada vähän rahaa. Huonoa: kohtuuton nysvääminen suhteessa saatavaan rahamäärään.
• Kirjojen vieminen antikvariaattiin. Tuskin toimii englanninkielisten kapea-alaisten teosten kanssa.
• Lahjoittaminen kirjastoon. Hieno vaihtoehto: kirjat ovat kaikkien käytettävissä, myös minun itseni, jos joskus satun tarvitsemaan. Kokeillaan onnistuuko!

Kapean erikoisalan kirjat tuskin kelpaavat yleiskirjastoon. Jos olisi oikein halunnut maksimoida hyötyä, niin populaarikirjat olisi voinut viedä tavalliseen kirjastoon ja kapean erikoisalan kirjat erikoiskirjastoon. Mutta koska aika oli kortilla, tarjosin koko pinkkaa TKK:n matematiikan laitoksen kirjastoon. Mahtaakohan heitä kiinnostaa? Kyllä:

Hei Vesa,

otamme kaikki Mat-kirjastoon kiittäen

Roudasin kirjat kirjastoon, ja siellä ne nyt ovat, pian lainattavana:

• The (fabulous) Fibonacci numbers
• Journey through genious
• 104 number theory problems
• A first course in abstract algebra
• Ennakoimattoman matematiikka
• Silta äärettömyyteen
• 102 combinatorial problems
• Unsolved problems in number theory
• Number theory for computing
• Kirjeitä nuorelle matemaatikolle
• Metsänkylä, Näätänen: Algebra
• Cohn: Advanced number theory
• Number theory through inquiry
• Edward Marczewski: Collected mathematical papers
• Elementary theory of numbers
• Continued fractions
• Number theory and its history
• Unknown quantity - A real and imaginary history of algebra
• Fundamentals of number theory
• Introductory graph theory
• An adventurer's guide to number theory
• Schaum's: Differential equations
• Schaum's: Modern abstract algebra
  
• Schaum's: Group theory
• Street, Wallis, Wallis: Combinatorics
• A first course in abstract algebra by Rotman, Cram101 Textbook reviews
• Schaum's: Partial differential equations

Kirjat eivät vielä näy olevan lainattavissa, koska ne täytyy ensin tarroittaa ja luetteloida yms., että ne saadaan lainauskuntoon.

Tämä siis vinkkinä kaikille kirjaston ystäville: jos sinulla on hyväkuntoista kirjallisuutta, jolla arvelet olevan kysyntää, tarjoa sitä lahjoituksena sopivaan kirjastoon!

Mitä salaista tekijänoikeusneuvosto lausui?

Poikkesin tänään puolen päivän maissa tekijänoikeusneuvoston sivuilla. Päätökset 2011:2-4 - tai oikeastaan alkuperäiset lausuntopyynnöt - olivat hauskaa luettavaa, ainakin minun oudohkon huumorintajuni läpi tulkittuna.

Mutta millainen on päätös 2011:1? Sivulla luki vielä iltapäivällä "2011:1 Ei julkinen". Nyt illalla kyseinen rivi on hävinnyt kokonaan sivulta.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaista asiaa koskeva lausuntopyyntö sisältää niin arkaluontoista tavaraa, että se pitää erikseen säätää salaiseksi.

Opintojen viivästymisestä, osa 3: miksi lukiossa menestyneet "alisuoriutuvat"

Kirjoitin pari vuotta sitten pari bloggausta opintojen viivästymisestä, Osa 1 ja Osa 2. Bongattuani kaksi aihetta sivuavaa lehtiartikkelia, on kolmososan aika.

Äkkiä ajatellen voisi luulla, että nopeasti yliopistosta valmistuvat ovat niitä, jotka ovat pärjänneet koulussa hyvin jo lukiossa. Pärjäämisellä tarkoitan tässä yhteydessä hyviä arvosanoja.

Tekniikka ja Talous 4.2.2011 kirjoittaa, että Lukiomenestys ei takaa menestystä DI-opinnoissa (artikkelia ei löydy verkosta). Referoin alle olennaisimmat kohdat

• Tyydyttävästi lukiossa menestyneet pärjäävät odotettua paremmin yliopisto-opinnoissaan. Sen sijaan lukiossa hyvin menestyneet alisuoriutuvat odotettua useammin opinnoissaan.
• Ensimmäisenä opiskeluvuonna keskimääräistä paremmin menestyneet opiskelijat selvisivät jatkossakin paremmin.
• Tiedot käyvät ilmi Seppo Honkasen väitöskirjasta.

Miksi lukiomenestys ei implikoi menestystä yliopistossa? Yksi syy voi olla, että lukiossa elämä ja opiskelu on kuta kuinkin valmiiksi naurettua, ja uuden oppimisesta innostuneen nuoren on vaikea löytää muutakaan kohdetta, johon kanavoida innostuksensa. Näin oli ainakin maaseudulla ja ennen sosiaalisen median aikakautta - nykyäänhän voi opiskella mitä vain, jos vain käytössä on internet-yhteys.

Yliopisto-opiskelumaailmasta taas löytyy kaikkea muutakin jännää, johon voi käyttää aikaansa. Voi juhlia, politikoida, harrastaa, työskennellä tai perustaa yrityksen, ilman että kukaan katsoo perään.

Hyvän esimerkin etevästä mutta "hitaasti opiskelleesta" nuoresta löysin Yliopisto-lehden numerosta 10/2010, artikkelista Urkumaestro ja kielinero. Juttu kertoo Santeri Siimes -nimisestä 29-vuotiaasta, joka

• on kahdeksan ällän ylioppilas
• osaa noin kahtakymmentäviittä (!!!) eri kieltä
• on itseoppinut säveltäjä ja tunnettu urkuri
  
• Valmistui filosofian maisteriksi "vasta" vuonna 2008. Tosin opintoviikkoja kertyi 365 (vaaditun 160 ov:n sijaan :-).

Eipä voi oikein luuseriksi haukkua. Mielestäni vouhottaminen nopeasti valmistumisen perään pitää lopettaa, kunnes joku pystyy osoittamaan sen haitan, joka hitaasta valmistumisesta syntyy. Seuraavat perustelut eivät kelpaa:

• Yliopiston rahoitus on kiinni valmistumismääristä.
• On coolia valmistua ennätysajassa.
• Suomessa opiskellaan pidempään kuin muualla.
  

Molemmat ovat faktoja, mutta eivät vastaa kysymykseen miksi.

Sulautuva oppiminen vai bulimiaoppiminen? - Terveisiä Sulautuvan opetuksen seminaarista 2011

Osallistuin 10.3.2011 Sulautuvan opetuksen seminaariin Helsingin yliopistolla. Seminaari oli suosittu: Metsätalon auditorio oli kuin nuijalla täyteen lyöty. Hyvä että kaikki mahtuivat istumaan.

Torstaina alkaneen seminaarin aamupäivä koostui kolmesta asiantuntijapuheesta ja iltapäivällä oli rinnakkaissessioita. Perjantaina olisi ollut työpajoja, mutta en ehtinyt paikalle. Onneksi työpajojen materiaali on verkossa.

Mitä seminaarista jäi käteen?

Professori Kirsti Lonka (ppt-kalvot) kertoi oppimiskulttuurin muutoksesta. Teknologia sulautuu osaksi elämäämme, mutta koulumaailma seuraa hitaasti perässä. Esimerkiksi oppimisen tilat ovat suurin piirtein samanlaisia kuin sata vuotta sitten. Jos oikein muistan, niin Kirstin tärkeimpiä pointteja oli, että nuorten pitäisi saada käyttää samoja vehkeitä opiskelussa mitä he jo muutenkin käyttävät vapaa-aikanaan. Ja juuri tämä on, jos oikein ymmärsin, sulautuvan oppimisen määritelmä: sen sijaan, että jaettaisiin oppiminen luokkahuoneoppimiseen ja verkkokursseihin, niin lähdetään siitä, että oppimista tapahtuu kaikkialla, luokkahuoneesta Facebookiin.

Mieleenjäävä oli myös Kirstin kielikuva bulimiaoppimisesta, eli siitä, mitä oppiminen nykyään valitettavasti usein on. Bulimiaoppimisessa opiskelija ahmii tenttikirjan edellisenä iltana ja oksentaa tiedot tenttipaperille. Muutamassa päivässä asiat sitten unohtuvat.

Seuraava puhuja oli Morten Flate Paulsen Norjasta, aiheena Cooperative online and blended learning environments. Hävettää tunnustaa, mutta ajatukseni harhailivat puheen aikana niin pahasti, että käteen ei jäänyt mitään. Miehen kalvoja (myös muun kuin tämän puheen) pääsee plaraamaan Slidesharessa - kokeile, jos vaikkapa sinun ajatuksesi harhailisivat vähemmän.

Viimeisenä puhui Jaakko Kurhila (pdf-kalvot) Helsingin yliopistolta. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos, jossa Jaakko työskentelee, on saanut monenlaisia opetuksen laatupalkintoja, joten kuuntelin miestä tarkkaan.

Kurhila kertoi esimerkiksi, että opiskelijat ovat innostuneita intensiivikursseista. Esimerkiksi jos joku velho Piilaaksosta tulee Suomeen pitämään pikakurssia, opiskelijat ovat enemmän kuin innoissaan, ja oppimistulokset sen mukaisia. Hän kertoi myös, että jos opiskelijoille annetaan vastuuta ja resursseja, he auttavat mielellään opetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi koodauspajat ovat olleet suosittuja (jengi ei malta lähteä pois). Lisäksi opiskelijat olivat perustaneet suositun kurssikirjalainaamon tiedekunnan tuella.

Seminaariin kannatti osallistua pelkästään jo avainpuhujien esitysten takia. Vaikka (vai juuri siksi?) seminaari oli maksullinen, se oli täyteen buukattu. Tulen ensi vuonnakin, jos aikatauluun sopii. Jos aihe kiinnostaa, mutta et päässyt paikalle, tutustu seminaarin ohjelmasivuihin. Sieltä löytyvät kaikkien puhujien esitysgrafiikat ja muuta materiaalia.

LaTeX-kalvojen tekeminen Beamerilla - kuinka saada ääkköset oikein ja välttää pulunkakat Slidesharessa?

Slideshare on kätevä palvelu luentokalvojen jakamiseen, mutta jos käyttää kalvojen tekemiseen LaTeXia, niin saattaa törmätä muutamaan ikävään ilmiöön:

• Tekstilaatikoiden nurkassa näkyy omituisia pulunkakkoja.
• Slidesharen Presentation transcript eli kalvojen alla näkyvä kalvojen tekstisisältö näyttää ääkköset miten sattuu. Slideshareen liittymättömänä asiana sama tapahtuu myös copy-pastea pdf:stä yrittäessä.
  

Tässä on esimerkki "väärin tehdystä" kalvosatsista:

Elektroniikan perusteet

View more presentations from Vesa Linja-aho

Jo etusivulla näkyy kummallinen musta neliö otsikkolaatikon syrjässä, ja jos menee katsomaan kalvoja Slidesharen sivuilla, niin teksti kalvojen alla näyttää seuraavalta:

Sis¨lt¨ a o Operaatiovahvistinpiirit Transistorit

Ongelma on kuitenkin helposti korjattavissa:

How to use LaTeX and Beamer to prepare presentation for Slideshare

View more presentations from Vesa Linja-aho

Eli lisää tiedoston alkupäähän rivit
\usepackage[utf8]{inputenc}
\usepackage[finnish]{babel}
\usepackage{ae,aecompl}
\usepackage{lmodern}

niin ääkköset toimivat mallikkaasti. Ja käytä kääntämiseen lateksoimiseen pdflatexin sijaan komentoja:
latex
dvips
ps2pdf

niin pulunkakat saavat äkkilähdön tekstilaatikoiden nurkasta.

Kirjan pelastaminen - tapaus Osoitinlaskenta (Aimo Roth, Tage Hedberg)

Monessa oppiaineessa ei wanhoilla oppikirjoilla tee yhtään mitään, ellei sitten ole kiinnostunut aineen historiasta. Esimerkiksi liikekirjanpitoa olisi typerä opiskella 30 vuotta - tai edes kymmenen vuotta vanhasta oppikirjasta. Pari vuotta vanha vielä menettelee, mutta siinäkin voi olla vanhentuneita säädöksiä.

Sen sijaan matematiikassa ja luonnontieteissä wanhoista oppikirjoista on iloa. Jos joku on kirjoittanut hyvän oppikirjan 1950-luvulla, se on joko sellaisenaan tai pienellä päivittämisellä helpo kirja nykyäänkin. Vaikka matematiikka ja luonnontieteet kehittyvät, niin esimerkiksi "lukiomatematiikka" ja "lukiofysiikka" ovat pysyneet melko ennallaan.

Törmäsin ongelmaan konkreettisesti, kun löysin Metropolian kirjastosta mainion kirjan:

Tage Hedberg (suom. Aimo Roth). Osoitinlaskenta : symbolinen menetelmä eli kompleksilukujen käyttö vaihtovirtalaskuissa. 1. - 2. painos. Porvoo, WSOY, 1971.

Kirja on pedagogisesti erinomainen vaihtosähköpiirilaskujen oppikirja. Kirjasta ei ole otettu uusia painoksia. Harmi. Päätin lähteä selvittämään, olisiko kirja mahdollista julkaista uudelleen.

Kirjaa ei voi tuosta vain lähteä digitoimaan ja levittämään, koska tekijänoikeuslaki suojaa kirjaa, kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolemasta. Koska Roth on suomentanut kirjan 1960-luvulla, hän on ollut silloin elossa, eli tekijänoikeudet raukeavat aikaisimmillaankin muutaman kymmenen vuoden päästä. Sama koskee ruotsinkielisen alkuperäisteoksen tekijää.

Ainoa laillinen vaihtoehto on siis lähteä metsästämään tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien haltijoita. Kirja-alallahan toimitaan niin, että kirjailija myy julkaisuoikeudet kustantajalle. Tällöin kustantajalla on yksinoikeus julkaista kirjaa. Jos kuitenkin kirja loppuu eikä kustantaja ota siitä uusintapainosta, saa kirjailija pyytäessään kaikki oikeudet takaisin itselleen. Ja pienen mutkan matkaan tuo se, että kirja on käännetty ruotsista suomeksi (jolloin suomentajalla on myös oikeudet suomennokseen). Minun pitää siis olla yhteydessä neljään tahoon:

• Suomalainen kustantaja (WSOY)
• Suomentaja (Aimo Roth)
• Alkuperäiskirjailija (Tage Hedberg)
• Ruotsalainen alkuperäisteoksen kustantaja (Liber)

Aloitin selvittelytyön. Tähän mennessä tapahtunutta:

• WSOY:lta kerrotaan, että kirjasta ei ole otettu uusintapainoksia ja suomennoksen tekijänoikeudet ovat palautuneet suomentajalle. Eli WSOY:n puolesta asia selvä.
  
• Aimo Rothista on vaikea löytää tietoa. Fonecta Finder ei löydä eikä Kopioston tekijähakemisto ja muutamasta Google-osumasta selviää, että hän on ollut Sähköinsinöörikillan kirjurina 1940-luvulla, joten hän on tällä hetkellä yhdeksänkymppinen, jos hän on elossa. Pelkään, että hän on kuollut.
• Ruotsalaiselta kustantajalta ei ole vastattu sähköpostiini.
• Tage Hedbergistä ei oikein löydy tietoa Googlella (tai löytyy, mutta selvästi eri henkilöstä). Pelkään, että hänkin on kuollut.
  

Jos tilanne on se, että sekä Tage että Aimo ovat kuolleita, niin silloin minun pitää saada molempien (kaikki) perilliset kiinni ja pyytää heiltä julkaisulupa. Just do it, eiks vaan? Yksi vaihtoehto on kylmästi julkaista kirja ja olettaa, että kukaan ei tule penäämään oikeuksiaan, mutta en pidä tätä reiluna menettelynä.

Kokonaan oman blogikirjoituksen voisi kirjoittaa siitä, miten tällaisen "hylätyn kirjan" hyödyntäminen saataisiin mahdolliseksi vaarantamatta tekijän oikeusturvaa?

P.S. Jos Aimon lapset lukevat tätä, pistäkääpä viestiä tulemaan (etunimi.sukunimi@metropolia.fi).