Mikä virtuaaliyliopistossa meni vituiksi?

Ideoin Oppikirjamaratonin sivuilla, että avoimen oppimateriaalin laatua voisi parantaa vertaisarvioinnin avulla. Äsken huomasin, että ideani ei ollut uusi: sellainen on ollut olemassa Virtuaaliyliopisto-projektin alla: refereepalvelu.fi. Näyttää hyvältä, mutta äkkiä katsoen siellä on vertaisarvioitu tasan yksi verkko-oppimateriaali.

Virtuaaliyliopistohan on hanke, joka starttasi vuonna 2001 vuotta sitten, ja lopuksi kuopattiin vähin äänin. Starttivuonna verorahaa paloi 8,4 miljoonaa euroa, ja tästä eteenpäin mentiin "miljoonaluokan summalla". Tulokset ovat ainakin minun mielestäni laihoja, ainakin jos verrataan käytettyyn rahamäärään. Ja siihen, mitä Oppikirjamaratonissa on saatu aikaan pienellä budjetilla. Miljoonilla euroillahan jo palkkaisi kylmästi ihmisiä tekemään materiaalia verkkoon vaikka kuinka.

Minusta tuosta hankkeesta pitäisi tehdä kunnollinen analyysi siitä, mikä siinä meni pieleen. Kyse oli kuitenkin idealtaan hyvästä jutusta Tässä omat mutuheittoni:

• Rahaa ei käytetty verkkomateriaalin (eikä muunkaan oppimateriaalin) tekemiseen, vaan seinien pystyttämiseen. Rahaa olisi voinut käyttää
• Aika ei ollut vielä kypsä. Vasta 2010-luvulla tekniikka (oppimisalustat, videointivehkeet ym.) ovat sillä tasolla, että voidaan puhua laadukkaasta verkko-oppimateriaalista.
• Uuden idean leviäminen vaatii aikaa. Verkko-oppimisesta on puhuttu niin kauan, että ihmiset rupeavat vasta nyt tajuamaan, että oppia voi myös etänä.
• Tuotoksia ei lisensoitu avoimella lisenssillä. Ne vähät materiaalit, joita hankkeessa on tehty, lojuvat netissä, ilman tietoa käyttöehdoista.

Siis - paljon rahaa paloi laihoin tuloksin. Jos olen väärässä, kerro se kommenttilaatikossa. Tällä kertaa olen iloinen väärässäolosta.

Huonoimmat perustelut sähköisen oppimateriaalin vastustamiselle

Hesarissa viriteltiin taas muutama viikko sitten keskustelua sähköisistä oppimateriaaleista. Ensin lukiolainen halusi oppikirjoja sähköiseen muotoon, johon kustantajan edustaja heilutteli käsiään. Ja jotkut eivät vain tykänneet sähkövehkeistä.

Oikea syy sähköisten kirjojen jarruttamiselle on se, että niin kauan kun kukaan ei tee mitään, perinteiset oppikirjat tuovat jatkuvaa kassavirtaa kustantajille.

Yleisimmät tekosyyt, joilla sähköisiä oppikirjoja jarrutellaan, ovat:

• "Pelkkä paperikirjan muuttaminen sähköiseksi ei toimi. Kirjassa pitää olla interaktiivisuutta."
• "Standardien pirstaleisuus"
• "Tie­to­tek­niik­ka­ym­pä­ris­tön hy­vin vaih­te­le­va ta­so kou­luis­sa"

Ensimmäinen argumentti on yleisin ja ehkä kaikkein absurdein. Se on sama kuin väittäisi, että koska vaikeaa sairautta sairastavaa potilasta ei pystytä kokonaan parantamaan, niin ei hänelle sitten kannata antaa kipulääkettäkään. Eli: on typerää ajatella, että koska hommat voidaan tehdä pian ehkä kymmenen kertaa paremmin ja hienommin, niin meidän ei kannata tehdä niitä kolmea tai viittä kertaa paremmin jo nyt.

Toinen argumentti on erikoinen, koska jo pelkkä pdf-kirja on luettavissa käytännössä kaikilla laitealustoilla. Ja koska ulkomaiset kustantajat (O'Reilly, Pragmatic Programmer) pystyvät pullauttamaan kirjansa moniin eri formaatteihin (mobi, epub, pdf, jne.) niin miksi suomalaiset eivät pystyisi?

Kolmas argumentti menee sarjaan käsittämätön tai corporate bullshit. HTML5:llä tehty interaktiivisuus - passiivisista pdf:istä puhumattakaan, pyörii kyllä vanhemmallakin koneella. Ja kun materiaali on kerran ladattu, ei verkkoyhteyden nopeudella ole väliä.

Perinteisen paperikirjan ongelmat ovat:

• Koko ja paino. Lukulaitteeseen tai läppäriin (jota raahataan mukana muutenkin) mahtuu (kymmeniä)tuhansia kirjoja. 7 lukiokirjaa tai pari tuhatsivuista yliopistokirjaa ovat ikäviä raahattavia.
• Edelliseen liittyen: kallis ja hidas jakelutie ja korkea kappalehinta. Sellumassan tekeminen, painaminen ja kuskaaminen paikasta toiseen maksaa. Sähköisen materiaalin jakelun rajakustannus on lähellä nollaa tai käytännössä nolla. Sähkökirjan voit ostaa keskellä yötä ja pääset lukemaan sitä heti.
• Heikko päivitettävyys. Varsinkin oppikirjoissa on riesana painosten kirjavuus.
• Tekstihaun mahdollisuus puuttuu. Sähköiseen kirjaan on helppo tehdä sanahakuja.
• Interaktiivisuuden puute.

Jo pelkkä paperikirjan pullauttaminen pdf:ksi ratkaisee kaikki ongelmat paitsi viimeisen (interaktiivisuus). Miksi ei siis tehdä niin?

Mainittakoon vielä tasapuolisuuden vuoksi myös perinteisen paperikirjan hyvät puolet:

• Nopea selailtavuus
• Joissain tapauksissa halpuus. Pokkarin voi jättää mökin käymälään tai ottaa mukaan rannalle tai raksalle, 600 euron tablettitietokonetta ei mielellään.
• Kirjat ovat osalle taideteoksia.
• Säilyvä formaatti - jos kirja ei kastu eikä pala, se on luettavissa vielä 100 vuoden päästäkin.
• Varsinkin lasten on helppo ja tehdä muistiinpanoja paperikirjoihin. Ja kyllä, minäkin tykkään mieluummin sutata niihin kynällä kuin käyttää sähkökirjan merkitsemistoimintoja.

Britit lukevat ja kirjoittavat 6-vuotiaina - Suomi pärjää PISAssa?

Jos väittäisin, että Suomen korkean bruttokansantuotteen takana on tasokas suomalainen insinöörikoulutus, kaipaisit ehkä jotain todisteita väitteeni tueksi. Vai kaipaisitko? Suomen menestykseen PISA-tutkimuksessa ei ainakaan tunnuta kaipaavan. Vastaus riippuu siitä keneltä kysytään ja vakuuttavat (tieteelliset) perustelut loistavat poissaolollaan. Tavallisimmat selitykset ovat:

• Opettajakouluttajien mukaan syy on suomalaisessa korkeakoulutuksessa.
• Oppikirjantekijöiden mukaan syy on tasokkaissa oppikirjoissa.
• Poliitikkojen mukaan syy on hyvinvointiyhteiskunnassa (matala lapsiköyhyys jne.).
• Muitakin syitä on esitetty: mm. suomalainen koulutusta arvostava kulttuuri, televisiosarjojen ja -elokuvien tekstitys ja suomen kielen loogisuus. Myös se, että oppilaita ei testata jatkuvasti, on ollut esillä.

Lienee selvää, että kyseessä on monen tekijän summa. Mutta mitkä tekijät ovat merkityksellisimpiä? Esimerkiksi: jos Yhdysvalloissa opettajilta vaadittaisiin maisterin tutkinto, nousisivatko PISA-tulokset Suomen tasolle? Entä jos suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä kopioidaan maahan X, paranevatko oppimistulokset?

Mielenkiintoisen lisän PISA-ihmettelyyni tuo Tanja Vasaman pääkirjoitus (HS 10.12.2012). Hänen mukaansa brittiläisessä koulussa lapset etenevät huomattavasti nopeammin kuin suomalaisessa.

Tääl­lä Eng­lan­nis­sa oma kuu­si­vuo­tiaa­ni on op­pi­vel­vol­li­nen to­ka­luok­ka­lai­nen. Hän lu­kee su­ju­vas­ti ja kir­joit­taa kou­lu­vih­koi­hin mo­ni­si­vui­sia ta­ri­noi­ta – täyt­tää siis ylei­set tä­kä­läi­set vaa­ti­muk­set.

Ke­hi­tys­kes­kus­te­lus­sa opet­ta­ja kiit­te­li hil­jat­tain si­tä, et­tä po­jan teks­tei­hin on nyt il­mes­ty­nyt si­vu­lau­sei­ta. Kie­li ri­kas­tuu.

Ke­hi­tys­kes­kus­te­lus­sa opet­ta­ja lin­ja­si myös ma­tik­ka­ta­voit­teet. Kuu­si­vuo­tiaat kes­kit­ty­vät yh­teen- ja vä­hen­nys­las­ku­tai­to­jen pa­ran­ta­mi­seen, mut­ta en­si ke­sään men­nes­sä tu­li­si osa­ta kah­den, vii­den ja kym­me­nen ker­to­tau­lut.

Hie­noa, jos kol­men ja nel­jän ker­to­tau­lut­kin al­ka­vat su­jua, opet­ta­ja li­sä­si.

Äk­ki­sel­tään voi­si luul­la, et­tä täl­lai­sel­la tah­dil­la brit­ti­kou­lu­jen kas­va­teis­ta ke­hit­tyi­si yli­ver­tai­sia pik­kueins­tei­ne­ja.

Mut­ta ei: präs­si­hou­suis­sa kou­lu­tien­sä jo ne­li­vuo­tiai­na aloit­ta­vat bri­tit pär­jää­vät tut­ki­mus toi­sen­sa jäl­keen huo­nom­min kuin suo­ma­lai­set, jot­ka tem­mel­tä­vät vie­lä kuu­si­vuo­tiai­na ku­ra­hou­suis­sa päi­vä­ko­tien pi­hoil­la.

Äkkiseltään luulisi, että tuota vauhtia britit olisivat parikymppisinä maistereita. Mutta ei. Miksi? Pari lonkalta heitettyä ehdotusta:

• Alussa vauhti on kova, mutta myöhemmillä luokilla ei vain edetä nopeammin (ts. opetussuunnitelmassa olisi kehittämisen varaa).
• Liiasta prässäämisestä on haittaa aivojen kehitykselle (lapsille olisi parempi edetä rennosti).
• Liiasta prässäämisestä on haittaa motivaatiolle - jossain vaiheessa lapset toteavat että nyt riittää.

Jos brittikoululaiset todella lukevat 6-vuotiaana - vieläpä kieltä jota luetaan eri tavalla kuin kirjoitetaan, tämä romuttaa osittain teoriaa siitä, että juuri suomen looginen ja helppo kieli auttaisi PISA-menestyksessä.

Tietenkin tulee muistaa, että suomalaistoimittaja tuskin asuu missään halvimmalla asuinalueella Britanniassa ja tällä on varmasti vaikutus myös koulun laatuun, vaikka se onkin "tavallinen valtion koulu". Lukevatko 6-vuotiaat sujuvasti myös Lontoon slummeissa?

Kokonaan eri asia on, mitä PISA-menestys mittaa. Mittaako se oikeaa oppimista?