Autonrassaajat ja lasten vanhemmat! StackExchange ei ole vain nörttien juttu

Tutustuin StackOverflow-sivustoon vuosia sitten, googlatessani johonkin ohjelmointiongelmaan vastausta. Myöhemmin huomasin, taas sattumalta, että LaTeX-tekstinladontaohjelmalle on perustettu oma vastaava saittinsa.

Nyt taas sivustolle eksyessäni huomasin, että tämä legendaarinen kysy-vastaa-saitti on laajentunut ilahduttamaan ja auttamaan myös:

• Autonrassaajia
• Elektroniikkaharrastajia
• Lasten vanhempia

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia kysy-vastaa-saitteja on 76. Kannattaa tutustua.

StackExchange-sivustojen idea on, että sivustolle saa kuka tahansa (ilman rekisteröintipelleilyä) jättää kysymyksiä ja kuka tahansa voi vastata niihin. Rekisteröityneet käyttäjät voivat peukuttaa (äänestää ylös ja alas) vastauksia. Vastaamalla hyviä vastauksia saa paljon plussaääniä, ja käyttäjän mainepisteet kasvavat. Tällöin vastauksen saajan on helppo tunnistaa, kuka on asiantunteva vastaaja. Ilahduttavan moni myös vastaa omalla nimellään, jolloin on helppo tarkistaa, onko vaikkapa fysiikkaan liittyvään kysymykseen vastaaja vaikkapa fysiikan professori vai aktiivinen harrastaja.

Tiedeuutinen - myös matematiikkauutinen - kiinnostaa massoja, kunhan se otsikoidaan järkevästi

Olen usein kuullut sanottavan, että ihmisiä kiinnostavat vain uutisotsikot, jotka ovat tyyppiä "mallikaunotar vilautti peppuaan - klikkaa ja katso kuvat". Ja sen takia lehdet kirjoittavat pääasiassa moisista aiheista. Ja tiedeuutiset ja varsinkin matematiikka ovat epäsuosittuja.

Fakta on, että tiedeuutisetkin kiinnostavat, kunhan ne vain:

1. Otsikoidaan järkevästi
2. Kirjoitetaan kiinnostavasti.

Malliesimerkin tästä tarjoaa Suomen Kuvalehden juttu Tieteellinen läpimurto: ||Tƒ||L²(w) ≤ C(T)|| w||A²||ƒ||L²(w), joka kertoo mielenkiintoiseen tapaan huippumatemaatikko Tuomas Hytösestä ja hänen saavutuksistaan. Kuvakaappausta en ehtinyt ajoissa ottaa, mutta juttu oli kerännyt Amppareissa puolitoistasataa peukkua ja reilut 10000 klikkiä. Tällä listalla se oli toisena:

Eli juttua sekä käytiin katsomassa että siitä tykättiin. On harvinaista, että sama juttu kerää sekä huippumäärän peukkuja että klikkejä.

Siis: kyllä tiede ja sen tekijät kiinnostavat, kunhan juttu on kirjoitettu hyvin.

Edit: Googlen välimuistista löytyi klikki- ja äänitilanne jouluaatolta - se oli vielä parempi kuin muistin:

Osuuspankki huononsi verkkopalveluaan - "turvallisuuden" nimissä

Osuuspankin verkkopalvelu on ollut mutkattomampi kuin muiden pankkien vastaavat: kirjaudut sisään, annat salasanan, annat vaihtuvan salasanan ja sen jälkeen pääset tekemään töitä. Muissa pankeissa (ainakin S-pankki ja Nordea) avainlukua joutuu syöttämään vähän väliä.

Kirjauduin tänään Osuuspankin verkkopankkiin, ja mikäs sieltä pomppasikaan silmille:

Turvallisuutesi vuoksi: hyväksyt maksut jatkossa avainluvulla

OP-verkkopalveluiden turvatasoa on nostettu. Käytössä ovat seuraavat turvaominaisuudet: maksun hyväksyntä avainluvulla sekä entistä näkyvämpi suojausmekanismi. Osasta maksuja voidaan pyytää lisävahvistusta tekstiviestillä.

Näin hyväksyt maksut avainluvulla

Jatkossa OP-verkkopalvelu pyytää sinua antamaan avainluvun maksua hyväksyessäsi. Rahat siirtyvät eteenpäin vasta kun olet antanut avainluvun ja valinnut "Hyväksy".

Osasta maksuja maksutiedot tekstiviestillä tarkistettavaksi

Voit saada lisävahvistuspyynnön osasta maksuja. Silloin sinulle lähetetään tekstiviestillä matkapuhelimeesi pankin saamat maksutiedot sekä avainlukulistan luku.

Kun tarkistat, että viestissä olevat tiedot ovat oikein, voit varmistaa, etteivät rikolliset ole päässeet väärentämään tietoja tietokoneellesi päässeen haittaohjelman avulla.

    Jos maksutiedot ovat oikein, voit hyväksyä maksun OP-verkkopalvelussa tekstiviestissä ilmoitettua lukua vastaavalla avainluvulla.

    Jos tiedot ovat väärin, keskeytä OP-verkkopalvelun käyttö ja ota yhteyttä 0100 0500 puhelinpalveluun.

Jotta maksun hyväksyminen onnistuu myös silloin kun saat lisävahvistuspyynnön, sinun täytyy ilmoittaa op.fi:ssä matkapuhelinnumero, johon tekstiviestit haluat.

    Toimi heti: ilmoita matkapuhelinnumerosi maksun lisävahvistusta varten (valitse kohta Maksun lisävahvistus > Ota käyttöön)

Entistä näkyvämpi turvasertifikaatti käyttöön 12.12. alkaen

Useimmissa selaimissa uusi turvasertifikaatti näkyy niin että osoitepalkissa näkyy vihreää ja osoitteen vieressä näkyy palvelun omistajana OP-Pohjola Osk. Niistä voit varmistaa, että asioit oikeassa OP-verkkopalvelussa.

Miksi muutokset tehdään?

Verkkorikolliset yrittävät entistä aktiivisemmin huijata rahaa myös suomalaisten pankkien asiakkailta. Kehitämme OP-verkkopalveluiden turvallisuutta jatkuvasti huijausyrityksiä vastaan ja otamme uusia turvallisuusominaisuuksia käyttöön.

Verkkoasioinnin turvallisuus riippuu myös sinun omasta toiminnastasi ja käyttämäsi tietokoneen turvallisuudesta.

    Kertaa ohjeet verkkoasioinnin turvallisuudesta

    Siirry etusivulle

Kysymys kuuluu: mikä hyöty tästä on, noin turvallisuuden kannalta? Verkkorikollinen joutuu rahoihin käsiksi päästäkseen joka tapauksessa urkkimaan selville

• käyttäjätunnuksen
• salasanan
• riittävän määrän vaihtuvia avainlukuja, koska verkkopankki kysyy jonkun umpimähkäisen salasanan kolmensadan avainluvun listalta.

En ymmärrä, mitä "lisäturvallisuutta"  tuo se, että laskunmaksun yhteydessä on syötettävä vaihtuva avainluku. Sitä paitsi, ne yksi tai kaksi huijaustapausta, jota tällä ehkä vältetään, kostautuvat ärsyyntyneinä asiakkaina sekä nopeammin kuluvina avainlukulistoina (kyllä, avainlukulistojen postituskin maksaa).

Kontiainen nosti taas päätään

Viikko sitten oli Hesarissa (ja muuallakin) uutinen/muistokirjoitus Myyrän isän kuolemasta. Ja kuten etukäteen arvasin, se kirvoitti kommentin "väärästä nimestä" (HS Mielipide 4.12.2011):

Kuka keksi tehdä Krtekistä Myyrän?
Zdeňek Milerin muistokirjoituksessa (HS Ihmiset 2. 12.) kerrottiin, kuinka piirretty Myyrä kasvoi isoksi vientibrändiksi. Milerin Krtek on Suomessa Myyrä, vaikka se ei ole myyrä lainkaan!

Tšekin krtek on kontiainen.
....
Krtekin suomentaja meni aikanaan lankaan, koska kontiaista kutsuttiin meillä ennen maamyyräksi. Käännöskukkaset ovat iskostuneet kieleemme. ...

Terho Poutanen
Biologi
Espoo

Mielestäni on väärin puhua käännöskukkasesta, koska Milerin Myyrä on suomennettu jo kauan ennen kuin maamyyrä tuomittiin vääräksi nimeksi. Anneli Rosell kirjoittikin päivää myöhemmin (HS Mielipide 5.12.):

Myyrän nimestä on turha kiistellä

... Alun perin lapsille suunnatusta animaatiohahmosta puhuttaessa on mielestäni sama, käytetäänkö siitä tieteellisesti korrektia nimitystä vai ei. Sitä paitsi pieneläimen nimitys "maamyyrä" elää yhä sitkeästi kansan suussa, ja ihmiset tietävät siitä huolimatta, mistä eläimestä on kyse. ...

Ihan oikein. Kieli elää ja kehittyy, eikä jotain sanaa tai sanontaa voi vääntää vääräksi pelkällä komitean päätöksellä. Muuten käy niin kuin kapasitorille kävi parikymmentä vuotta sitten. Termiä koitettiin ajaa läpi muutamassa oppikirjassa, mutta ilmeisesti oppikirjailijatkin kypsyivät vanhempien sähköinsinöörien "mikä perkeleen kapasitori" -palautteisiin, kun termi hävisi varsin nopeasti käytöstä. Kontiaista ja muita eläinten nimiä sen sijaan ajetaan edelleen kuin käärmettä pyssyyn. Kirjakaupassa lastenkirjoja selaillessa uudet nimet pomppivat silmille, ja oletan, että näin on tilanne koulukirjoissakin. Koulukirjat ovatkin tehokas termien juurruttamiskanava, ja ennustankin, että kontiaiset ja tikutakut ovat arkikieltä kolmenkymmenen vuoden päästä. Eihän enää kukaan puhu kamelikurjestakaan :-).

Kontiainen on vakiintunut suomen kieleen hitaasti. Hesarin arkistosta löytyy juttu (12.12.2006, maksullinen):

Suomen eläimistä nisäkkäiden nimitoimikunta nimeää uudelleen vain muutamia.

Työryhmä tahtoo muuttaa maamyyrän kontiaiseksi, koska laji ei ole mitään sukua myyrille. Se ei myöskään oikeiden myyrien tavoin syö kasvinosia, vaan hyönteisiä ja lieroja.

Oikeastaan kontiaista on vakiinnutettu suomen kieleen jo parisenkymmentä vuotta. Silti ainakin se kaikkein kuuluisin lapiokoura – joka Zdenik Milerin rakastetussa lastenkirjassa sai housut – on pysynyt Myyränä. Hahmo vietti hiljattain 50-vuotispäiviään, eikä tiettävästi aio vaihtaa nimeä.

Tätä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pitäisi puhua kontiaisista ihan käytännöllisistä syistä, sanoo yliopistonlehtori Petri Nummi Helsingin yliopistosta.

 Eli parikymmentä vuotta on vakiinnutettu, mutta melko huonosti on vakiintunut :-).

Sähköautot ja hybridiautot - tarvitaanko sähköpätevyys?

Ennen vanhaan autosähköhommia sai tehdä kuka tahansa, koska ajoneuvoissa esiintyvät jännitteet ovat suuruusluokaltaan reilut 12-24 volttia, jos sytytysjärjestelmän jännitettä ei lasketa.

Hybridiajoneuvojen yleistyminen muuttaa tilannetta. Katsotaanko auto, jossa on usean sadan voltin ajoakusto, sähkölaitteeksi, jolloin sen ronkkimiseen vaaditaan sähköpätevyys? Tilanne on tällä hetkellä tulkinnanvarainen. Lainsäädäntö laahaa aina vähän perässä, ja automaahantuojat ja viranomaiset funtsivat yhdessä, mihin suuntaan lainsäädäntöä pitäisi kehittää. Autoala luonnollisesti ei halua raskaita pätevyysvaatimuksia mekaanikoille, ja viranomaiset - no - haluavat mieluummin olla liian varovaisia kuin liian "lepsuja".

Mutta mikä on tämänhetkinen TUKESin kanta sähkö- ja hybridiajoneuvojen ronkkimiseen? Oheisen vastauksen sain heidän ylitarkastajaltaan tänään (2.12.2011, lihavoinnit minun):

SÄHKÖAUTOJEN HUOLTO- JA KORJAUSTYÖT (yli 50 Vac / 120 Vdc)

Sähköautojen (hybridi-  ja täyssähköautot) sellainen huolto- ja korjaustyö, joka on vain pistoliitinkojeen vaihtoa samanlaiseen uuteen, ei vaadi urakointioikeutta.  Jos korjaamo tekee muunlaista sähkötyötä (KTMp 516/1996 § 1), esimerkiksi sähköautojen kolari-korjauksien yhteydessä tai muiden sähkökomponenttien vaihtoa, korjaamoliikkeen on tehtävä sähköturvallisuuslain (410/1996) 12 § tarkoittama ilmoitus Tukesille. Tällaisen yrityksen sähkötöiden johtajalla on oltava joku seuraavista sähköpätevyystodistuksista: S1, S2, S3 tai S3 rajoitettuna sähköautojen huolto- ja korjaustöihin.

Sähköautojen huolto- ja korjaustöihin rajoitetun S3 pätevyystodistuksen perusvaatimukset esitetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (351/2010) 11 §:ssä. Sen perusteella voidaan katsoa, että vähimmäisvaatimuksena on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä ja riittävät alan perustiedot tai esim. autosähköasentajan koulutus ja 11 §:n tai 18 §:n mukainen työkokemus kyseisistä töistä. Lisäksi edellytetään hyväksytysti suoritettua soveltuvaa sähköturvallisuustutkintoa.

Sähköturvallisuus 3:n tutkintovaatimuksissa ei ole tämän eikä muidenkaan erikoisalojen erityisvaatimuksia.  Jos sähköautoalalla halutaan järjestää oma sähköturvallisuustutkinto, joka palvelee paremmin sähköautojen korjaajia, ala voi hakea Tukesilta oikeutta järjestää tällaista tutkintoa.

Sähköturvallisuussäädökset eivät suoranaisesti edellytä, että arvioitaessa työkokemusta tulisi kokemuksen olla sellaisen yrityksen palveluksesta, jolla on oikeus tehdä sähkölaitteiden korjaustöitä - mikäli kokemus kuitenkin laadultaan on asianmukaista ja riittävää. Toisaalta tässä vaiheessa voisi harkita katsottavaksi ko. rajoitetun sähköpätevyyden 3 riittäväksi työkokemukseksi myös vaihtoehdon, jossa ajallisesti riittävän pituista tavan-omaisista autosähköasentajatehtävistä saatua kokemusta on täydennetty maahantuojan tai valmistajan hybridi- ja täyssähköautoihin liittyvällä käytännön kurssituksella. 

Tämä siis koskee sähköautojen huoltoa ja korjausta. Itserakenneltujen sähköautojen suhteen lainsäädäntöön tuli oma pykälä kuukausi sitten (koko asetus Finlexissä, vain muuttunut osa):

18 a § (30.9.2011/1064)

Sähkökäyttöisen ajoneuvon vaatimukset

1. Sähköisellä voimansiirtojärjestelmällä varustetun M- ja N- luokan ajoneuvon, jonka suurin rakenteellinen nopeus on vähintään 25 kilometriä tunnissa ja jonka käyttöjännite on tasajännitteellä vähintään 60 volttia tai vaihtojännitteellä vähintään 30 volttia, riittävänä osoituksena sähköisen voimansiirtojärjestelmän turvallisuuden vaatimustenmukaisuudesta yksittäishyväksynnässä, muutoskatsastuksessa tai muun kuin EY-tyyppihyväksytyn voimansiirtojärjestelmältään muuttamattoman ajoneuvon rekisteröintikatsastuksessa hyväksytään, jos ajoneuvon osoitetaan täyttävän vähintään E-sääntöä 100 vastaavat vaatimukset tai vastaavat aiemmassa rekisteröintimaassa voimassa olevat tekniset vaatimukset sähköturvallisuuden osalta. Jos ajoneuvo on otettu ensi kertaa käyttöön ajankohtana, jolloin E-säännön 100 jonkin muutossarjan vaatimuksien soveltaminen uusiin ajoneuvoihin oli pakollista Euroopan unionin lainsäädännön nojalla, ajoneuvon tulee yksittäishyväksynnässä, rekisteröintikatsastuksessa ja muutoskatsastuksessa vastata vähintään mainitun muutossarjan tai sitä uudemman muutossarjan vaatimuksia.

2. Sähköisellä voimansiirtojärjestelmällä tarkoitetaan tässä asetuksessa järjestelmää, johon kuuluvat yksi tai useampi ajomoottori, uudelleen ladattava energiavarasto, ajosähköenergian säätöjärjestelmä, apusähköjärjestelmien muuntimet, näihin liittyvät johdinsarjat ja liittimet sekä energiavaraston lataukseen tarvittava kytkentäjärjestelmä.

3. Muun kuin voimansiirtojärjestelmältään muuttamattoman EY-tyyppihyväksytyn ajoneuvon tulee palo- ja pelastustilanteita varten olla varustettu ajoneuvosta ulospäin näkyvällä riittävän selkeällä sähkökäyttöä ilmaisevalla merkinnällä. Tämä merkintä ei kuitenkaan korvaa korkeajännitteisiä osia koskevia, E-säännön 100 mukaisia jännitevaarasta kertovia merkintöjä.

4. Edellä 1 momentissa tarkoitetuista vaatimuksista poiketen ajoneuvon eristysresistanssia koskeva mittaus voidaan tehdä normaalissa ulkoilman kosteudessa ilman vakautusta.

5. Osoituksena 1–3 momentissa mainittujen vaatimusten täyttymisestä rekisteröinti- ja muutoskatsastuksessa sekä yksittäishyväksynnässä hyväksytään vähintään nimetyn tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan vaatimukset tai ilmoitetun laitoksen vaatimukset täyttävän testaajan selvitys. Muutoskatsastuksessa osoituksena vaatimusten täyttymisestä hyväksytään myös käyttöönottopöytäkirja siltä, jolla on sähköpätevyys ja joka itse on vastannut ajoneuvon muutosten tekemisestä tai Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valtuuttaman tarkastuslaitoksen tai tarkastajan lausunto.