Vielä kerran plagioinnista ja "alan tavasta" – esimerkkinä Iltalehden juttu, jossa copypastetaan niin että soi

 

Suomen historian jännät naiset -kohu on ottanut kuluneella viikolla lisää kierroksia. Kirjoitin marraskuun alussa populaaritietokirjallisuuden siteerauskäytännöistä heti tekijänoikeusneuvoston lausunnon uutisoinnin jälkeen. Kirjoitus ei saanut juuri huomiota. Ehkä se oli huono tai ei provosoinut tarpeeksi, tai ei yksinkertaisesti lähtenyt leviämään. Näitä ei aina tiedä etukäteen: esimerkiksi parin vuoden takainen Signum-lehteen kirjoittamani juttu jossa haukuin kotimaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen intoa kehitellä omia viittausjärjestelmiään, oli koko lehden suosituin artikkeli vuosina 2014–2022. Siitä tipahteli palautetta sieltä täältä niin kasvotusten kuin viestinä. Kommenttilaatikkoa ei journal.fi:ssä ole.

Tai sitten kirjoitus sivuutettiin koska olen eri mieltä kuin vallitseva tai ainakin äänekkäin mielipide tuntuu olevan – tässä ei ole mitään väärää, teen itsekin usein samalla tavalla, ellei kyseessä ole kirjoitus joka leviää niin paljon että sitä on "pakko" kommentoida. Mikä taas on tavallaan hassua – sisältö ei ratkaise, vaan se, kuinka isolla koneistolla tekstiä saa levitettyä. Tätä mekaniikkaa voi hakkeroida provosoimalla tai ujuttamalla tekstiin ärsyttävän virheen, mutta olen yrittänyt opetella eroon moisesta.

Mutta asiaan! Kohu näytti saaneen uusia kierroksia siitä, että Pettersson kehtasi väittää että kyseessä on yleinen tapa journalismissa ja tietokirjallisuudessa. Onko se? Siitä ei ole kirjoitettu kuin vakuutteluja. Suomen Kuvalehden mukaan

Suomen Kuvalehti on puhunut seitsemän eri kustantamon kanssa, eikä yksikään niistä tunnista Rauvolan kuvaamaa traditiota.

Tämä on sama kuin kysyisi yrityksen toimitusjohtajalta että ahdistellaanko teidän firmanne pikkujouluissa. Johtajan ei-vastauksen tietää etukäteen, ahdisteltiinpa tai ei.

Poimitaan esimerkiksi Iltalehden tuoreehko artikkeli Tällainen on häiriö, jota Tuomas Enbuske sairastaa (Iltalehti 27.11.2023). Toimittajan nimellä ei ole mitään väliä, koska puhun ilmiöstä, en henkilöstä (tylsää, mutta reilua). Jutun lopussa ilmoitetaan kolme lähdettä:

• Terveyskirjasto.fi
• Kaksisuuntaisen mielialahäiriön Käypä-hoito-suositus
• Mieli ry
  

Toteutin vertailun niin, että otin Exceliin jutun kaikki lauseet (heti Enbusken henkilöesittelyjen jälkeen) eli alkaen lauseesta "Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota kutsuttiin aikoinaan...". Sitten poimin lauseista muutaman avainsanan ja etsin niitä kaikista kolmesta lähteestä. Jos löytyi samankaltaisuutta, niin merkitsin lauseen Exceliin. Punaisella värillä on merkitty suora tai melkein suora plagiointi, vihreällä taas ei-plagiointi tai korkeintaan lievä plagiointi. En ole plagiointitutkija, joten joku lieväksi katsomistani plagioinneista voi ammattilaisen tarkastelussa olla oikeaa plagiointia ja päinvastoin. En ole kuitenkaan ollut ainakaan niuhompi kuin mitä Suomen historian jännät naiset -tapauksen liikkeellepolkaissussa blogikirjoituksessa on käytetty kynnyksenä.

Saadaan seuraava taulukko. Ensimmäistä virkettä en laske plagiaatiksi koska siinä kerrotaan heti, mistä tieto on ("kertoo sairauden Käypä hoito -suositus"), vaikkei lainausmerkkejä käytetäkään.

Juttu	Lähteet
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota kutsuttiin aikoinaan myös maanis-depressiivisyydeksi, on useimmiten krooninen, uusiutuva psykiatrinen sairaus, kertoo sairauden Käypä hoito-suositus.	Kaksisuuntainen mielialahäiriö on useimmiten krooninen, uusiutuva sairaus. (Käypä hoito)
Siihen liittyy voimakkaita mielialan vaihteluita, eli eriasteisia masennus- ja maniajaksoja.	Selvästi ei plagioitu.
Jos saman sairausjakson aikana kummatkin piirteet ovat läsnä, on kyse sekamuotoisesta sairausjaksosta.	Jos saman sairausjakson aikana kummatkin piirteet ovat läsnä, on kyse sekamuotoisesta sairausjaksosta. (Mieli)
Pääosa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien oireilusta on masennusvoittoista.	Pääosa oireilusta on masennusvoittoista. (Käypä hoito)
Jaksojen välissä ihminen voi olla täysin oireeton.	Jaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton, mutta saattaa myös kärsiä lievemmistä masennus- tai muista oireista. (Mieli)
Maniassa sairastuneen mieliala kohoaa selvästi normaalista poikkeavalla tavalla.	Mania on vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jonka aikana henkilön mieliala on kohonnut selvästi normaalista poikkeavalla tavalla. (Terveyskirjasto)
Hän voi esimerkiksi olla huomattavan energinen ja puhelias, saada suuria ideoita ja nukkua poikkeuksellisen vähän.	Hän voi esimerkiksi olla huomattavan energinen ja puhelias, saada suuria ideoita ja nukkua poikkeuksellisen vähän. (Mieli)
Itsetunto voi olla voimakkaasti kohonnut.	Maniassa aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. (Terveyskirjasto)
Maniaan voi liittyä myös ärtyneisyyttä.	Kohonneeseen mielialaan voi liittyä myös ärtyisyyttä. (Terveyskirjasto)
Maniassa voi esiintyä eriasteisia suuruuskuvitelmia ja keskittymiskyvyttömyyttä.	Maniassa voi esiintyä myös eriasteisia suuruuskuvitelmia, hajanaisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. (Terveyskirjasto)
Sairastunut saattaa tuhlata rahaa, osallistua kritiikittömästi kaikkeen vaaralliseen, olla hyperseksuaalinen ja käyttäytyä sopimattomasti.	Sairastunut saattaa tuhlata rahaa arvostelukyvyttömästi, osallistua kritiikittömästi kaikkeen vaaralliseen, olla hyperseksuaalinen ja käyttäytyä sopimattomasti. (Terveyskirjasto)
Maniavaihe kestää yhtäjaksoisesti vähintään viikon.	Mania on vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä jakso, jonka aikana henkilön mieliala on kohonnut selvästi normaalista poikkeavalla tavalla. (Terveyskirjasto)
Hypomaniassa oireet muistuttavat maniaa, mutta ovat selvästi lievempiä.	Hypomania on maniaa lievempi, vähintään neljä päivää kestävä jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ovat asteeltaan selvästi lievempiä eivätkä koskaan mielisairauteen verrattavissa (psykoottisia). (Terveyskirjasto)
Siinäkin innostumisen ohella ilmenee muun muassa keskittymisvaikeuksia, unettomuutta ja puheliaisuuden lisääntymistä.	Hypomaniassa korostuvat innostumisen ohella kuitenkin myös keskittymisvaikeudet, unettomuus, puheliaisuuden lisääntyminen, poikkeava touhukkuus ja itseluottamuksen kohoaminen. (Terveyskirjasto)
Masennusjaksot ovat hyvin samantapaisia kuin eriasteisesta masennuksesta kärsivän ihmisen masennustilat.	Masennusjaksot ovat hyvin samantapaisia kuin vakavasta masennuksesta kärsivän ihmisen masennustilat.(Terveyskirjasto)
Niissä kuitenkin esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta ja ruokahalun kasvua.	Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä, ja niissä esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista. (Käypä hoito)
Masentuneella voi olla usein synkkiä, joskus toivottomia ajatuksia.	Masentuneella on usein synkkiä, joskus toivottomia ajatuksia, jotka on hyvä tunnistaa masennuksen oireiksi. (Terveyskirjasto)
Sairausjaksojen tiheys vaihtelee suuresti.	Sairausjaksojen tiheys vaihtelee myös suuresti. (Terveyskirjasto)
Joillakin oireiden uusiutuminen seuraa vuodenaikojen kiertoa. Esimerkiksi osalla mania puhkeaa keväällä ja masennus pimeään vuodenaikaan.	Toisilla oireiden uusiutuminen seuraa vuodenaikojen kiertoa, esim. kevätaika on joillakin riskiaikaa manian uusiutumisen suhteen ja pimeän aika masennuksen.(Terveyskirjasto)
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksoja voidaan useimmiten vähentää tai jopa kokonaan estää lääkityksellä ja elämäntapoja muuttamalla.	Sairausjaksojen toistumista voidaan useimmiten olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä ja elämäntapojen muutoksella.(Terveyskirjasto)
Lääkehoitona käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä psykoosilääkkeitä.	Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä psykoosilääkkeitä. (Terveyskirjasto)
Näiden rinnalla voidaan käyttää psykoterapiaa.	Selvästi ei plagioitu.
Sekä masennusvaiheessa että vaikeaoireisissa ja -hoitoisissa manioissa voidaan harkita myös sähköhoitoa.	Sähköhoitoa voidaan harkita vaikeaoireisissa ja -hoitoisissa manioissa. (Käypä hoito)
Elämäntavoissa esimerkiksi päihteettömyys ja säännöllinen elämänrytmi ovat tärkeitä.	Selvästi ei plagioitu.
Säännöllisen unirytmin ja riittävän yöunen ajatellaan olevan tärkeä keino vähentää sairastumisalttiutta, sillä elimistön vuorokausirytmin häiriöt voivat laukaista sekä maanisia- että masennusjaksoja.	Pyrkimys säännölliseen unirytmiin ja riittävään yöuneen myös viikonloppuisin voi olla tärkeä keino vähentää sairastumisalttiutta. Tämä johtuu siitä, että elimistön vuorokausirytmin häiriöt saattavat olla eräs sairausjaksoja laukaiseva tekijä. (Terveyskirjasto)
Tiedetään myös, että stressaavat elämäntapahtumat voivat lisätä sairausvaiheen riskiä, joten sairastuneen on tärkeä opetella stressinhallintataitoja.	Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneen on tärkeä opetella stressinhallintataitoja. Voimakas stressi lisää uuteen sairausjaksoon sairastumisen riskiä. (Terveyskirjasto) Stressaavat elämäntapahtumat saattavat suurentaa uuden jakson riskiä. (Käypä hoito)
Ihmisen on myös hyödyllistä tunnistaa omat tyypilliset sairausjaksoja edeltävät esioireensa.	Itsehoidossa on tärkeää oppia tunnistamaan sairausjaksoja edeltävät esioireet ja varomerkit. – – Esioireet ovat yksilöllisiä, ja on tärkeää oppia tunnistamaan juuri omalle sairaudelle tyypilliset esioireet. (Terveyskirjasto)
Niitä voivat olla esimerkiksi muutokset unentarpeessa tai mielialassa.	Tällaisia esioireita voivat olla esimerkiksi mielialan, unen tarpeen, keskittymiskyvyn, energisyyden, itsetunnon tai seksuaalisen mielenkiinnon muutokset. (Terveyskirjasto)
Varomerkit tunnistamalla ja apua hakemalla voi olla mahdollista estää vakavan sairausjakson kehittyminen tai pitkittyminen.	Varomerkit tunnistamalla ja hakemalla apua ajoissa on parhaassa tapauksessa mahdollista estää vakavan sairausjakson kehittyminen tai pitkittyminen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyyttä Suomessa ei tunneta tarkasti, mutta arvioidaan, että noin prosentti suomalaisista sairastaa sitä.	Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyyttä Suomessa ei tunneta tarkasti. (Käypä hoito) Noin 1 % aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. (Terveyskirjasto)
Sairastua voi missä iässä tahansa, mutta yleensä tauti puhkeaa nuorella aikuisiällä.	Sairastuminen tapahtuu useimmiten nuorena aikuisena, mutta alkamisikä voi vaihdella lapsuudesta vanhuuteen. (Käypä hoito)
Perintötekijöillä on osuutensa sairauden puhkeamisessa.	Alttius sairastua on osin perinnöllinen. (Terveyskirjasto)
Sille saattavat altistaa myös lapsuuden traumaattiset kokemukset tai stressaavat ja kuormittavat elämäntilanteet.	Kaksisuuntainen mielialahäiriö on etiologialtaan monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttavat sekä perinnölliset että kehitykselliset tekijät, ja jonka ilmaantuminen usein liittyy sekä nuoruusikään että kuormittaviin elämäntilanteisiin. – – Lapsuusiän kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin kokemukset sekä menetyskokemukset voivat osaltaan suurentaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiä. (Käypä hoito)

Suurin osa plagioinneista (ja ei-plagioinneista) oli Terveyskirjastosta. Mieli.fi:tä käytettiin vain kolmesti ja Terveyskirjastoa kahdesti. Kolme lähdettä kuitenkin mainitaan tasavertaisesti.

Journalismissa ja populaaritietokirjallisuudessa haasteena on, että jos jutun aihe on sellainen jonka kanssa ei työskentele päivittäin, tekstin tuottaminen on erittäin työlästä, jolloin copy-paste (hieman muokaten tai ei) on helppo oikotie. Yksittäinen juttu ei kerro mitään copypastaamisen yleisyydestä, mutta se todistaa sen, että sitä a) tapahtuu b) siitä ei nouse kohua, koska, no, siinä ei ole mitään ihmeellistä alalla.

Lopuksi vielä rautalanka: en puolusta plagiointia, kerron vain, että kyllä se on alan tapa tai ainakin riittävän yleinen tapa. Toivon, että keskustelu jatkuu ja ilmiön laajuutta pengotaan lisää – mielellään sellaisen henkilön projektina, joka saa siitä palkkaakin. Ajatuksella tehty "plagiointitutkimus" vie lyhyessäkin jutussa vähintään puoli tuntia kunnolla tehtynä, ja jos (kaikki mahdolliset) lähteet eivät ole tiedossa, enemmänkin. Peräänkuulutin tietokirjoille vastaavaa selvitystä jo edellisessä kirjoituksessani.

Toinen josta soisi käytävän keskustelua, on se, että miten sitten tavasta päästään eroon etenkin journalismin nykyresursseilla? Lääketieteellistä diagnoosia koskevassa jutussa lauseita ei voi mulkata hirvesti ilman että sisältö muuttuu. En myöskään näe plagiointia Iltalehden jutussa minään oikeana ongelmana: lähteet on mainittu jutun lopussa, niitä on vain kolme ja suurempaa vahinkoa voi syntyä, jos toimittaja (jolla todennäköisesti ei ole mitään lääketieteellistä taustaa eikä kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä) lähtee liian lennokkaasti parafraasamaan asiantuntijoiden punnittua tekstiä. Vai miten sanoisit "lääkehoitona käytetään ensisijaisesti erilaisia mielialantasaajia sekä psykoosilääkkeitä" ilman että sisältö muuttuu? Duodecim ja Mieli.fi lienevät vain iloisia, että tieto leviää. Joka lauseen eteen ympätty "Terveyskirjaston mukaan" tai jälkeen ympätty ", kerrotaan Terveyskirjaston verkkosivuilla" tjsp. sotkee vain luettavuuden (tällä kertaa siis oikeasti sotkee, ei vain ole sotkevinaan).

Historian jännien naisten tapauksessa vääryys tuli ymmärrykseni mukaan siitä, että alkuperäisen ison työn tehneet tutkijat artikkeleineen hukkuivat pitkään lähdeluetteloon. Jos heti kirjan luvun alussa olisi todettu, että luku perustuu tutkijoiden N.N. Y.Y. ja Z.Z. perusteelliseen työhön, kohua tuskin olisi syntynyt.

Helppo, joskin työläämpi vaihtoehto kirjoittaa samanlainen Iltalehden juttu on haastatella muutamaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön asiantuntijaa ja kirjoittaa juttu sen pohjalta. Tämä vie vain enemmän toimittajan ja yhden tai muutaman asiantuntijan kallista aikaa (josta ei makseta).